Hautajaispukeutuminen

Ei nykyään ole enää pakko pukeutua hautajaisissa pelkästään mustaan. Harmaa tai tummansininenkin käy hyvin. Pääasia että vaatteet on siistit ja hillityt. Ei farkkuja, legginsejä tai avonaisia kaula-aukkoja.

Kirkossa kuuluu myös olla olkapäät ja polvet peitettynä, joten tästä syystä pidän myös imettämistä kirkossa sopimattomana, tilaisuuden luonteesta riippumatta.

Jos vauva on pakko ottaa mukaan tilaisuuteen, annat maitoa pullosta tai poistut ulos imettämään. Hautajaisissa kyllä kaikenlainen ylimääräinen tohina häiritsee, joten vakavasti harkitsisin hoitajan hankkimista vauvalle ainakin siunauksen ajaksi.

Olin pari viikkoa sitten taas kerran hautajaisissa. Vainajan siunaaminen kappelissa kesti hiukan kauemmin, noin 50 minuuttia, tämä johtui siitä, että kyseessä oli arkkuhautaus. Arkun kantaminen kappeliin ja sieltä pois, pitkitti hieman tuota aikaa, jos verrataan siunaustilaisuuteen jossa arkku on jo paikoillaan , kun saattoväki saapuu kappeliin , ja arkku jää kappeliin paikoilleen kun saattoväki poistuu.

Hautajaisissa oli myös taaperoikäinen, hän ei jaksanut olla paikoillaan , saati hiljaa.

Juuri kun kukkienlasku arkulle alkoi, tämä pieni ihminen esitti äänekkään vastalauseensa tilaisuuden suhteen, esimerkiksi tutti lensi kaaressa seuraavalla penkkirivillä istuvien niskaan. Taaperoikäisen protestin alkaessa leski oli samalla hetkellä arkun ääressä ja aikoi lukea muistolauseen puolisolleen. Tilanne oli nolo ja hankala, ja aiheutti myös keskustelua jälkeenpäin muistotilaisuudessa. Luonnollisesti lapsen äiti yritti rauhoitella lasta, siinä onnistumatta, mukana olevalla leluarsenaalilla ei ollut vaikutusta.

Olen ollut myös häissä , jossa vihkiparin muutaman vuoden ikäinen lapsi riuhtoo itsensä irti isovanhemman otteesta ja ryntää alttarille hääparin ollessa polvistuneena rukoukseen.

Hautajaiset , häät, konfirmaatiot, syntymäpäiväjuhlat , valmistumisjuhlat, ovat ainutlaatuisia tilaisuuksia meidän jokaisen elämässä. Kuinka moni on todella sitä mieltä, että vieras voi jättää lähtemättömän muiston näihin hetkiin. Juuri kun omainen hyvästelee rakkaintaan, tai pappi kysyy tahdotko, tai päivänsankarille tärkeä ihminen pitää juhlapuhetta, jonka on huolellisesti valmistellut, tai nuori on polvistunut alttarille vastaanottamaan elämänsä ensimmäistä ehtoollista, niin tätä ainutkertaista hetkeä häiritään.

Summasummarum, olisiko mahdollista löytää hoitaja vauvalle siunaamisen ajaksi ? Näin kunnioitetaan lähiomaisten ja vainajaa saattamaan saapuneiden läheisten surua. ( harvemmin siellä kappelissa vielä nauretaan vainajaa muistellessa , tosin tätäkin näkee joskus , mutta yleensä se on ollut vainajan tahto )

Olen samaa mieltä siitä, että kovin pieni ihminen , ( saati vauva ) on riski , joka tekee todellakin lähtemättömän vaikutuksen tärkeään tilaisuuteen silloin kun ajoitus menee pieleen.

Muistotilaisuus on asia erikseen, onneksi nykyään muistotilaisuudet ovat muuttuneet ( mielestäni hyvään suuntaan ) ja siellä voi sitten imettää ja hoivata vauvaa, ja leikkiä lasten kanssa.

Tietenkin jokainen äiti tekee oman harkintansa mukaan ja ottaa sen riskin , että tilaisuus saa siihen kuulumattoman sivujuonen.

Alkuperäiseen kysymykseen, musta trikoo- tai neulemekko käy hautajaisiin oikein hyvin.

Ja vauva tietysti mukaan, meillä on aina olleet mukana ongelmitta.

Veljeni vauva oli kuukauden kun isoäitimme kuoli. He tekivät niin että vaimonsa äiti hoiti vauvaa siunauksen ajan ja kävivät sitten hakemassa vauvan mukaan muistotilaisuuteen, joka oli vanhempiemme kotona. Näin kappelissa ei kenenkään tarvinnut stressata vauvasta ja muistotilaisuus oli sitten ihan pienen piirin kesken kotioloissa kahvittelua, niin siellä ei sitten häirinnytkään.

Jos vauvan ottaa kappeliin, vähintä mitä voi tehdä on istua rivin päähän, mielellään takaosaan, jos ei ole ihan lähintä sukua, ja poistua ulos heti jos kuuluu inahduskin. Sama koskee häitä ja muita vastaavia tilaisuuksia. Kirkkojen ja kappeleiden akustiikka on yleensä sellainen, että siellä kuuluvat kaikenlaiset äänet aika helposti (kaiku) ja lasten itku tai kiljunta on helposti isokin häiriö.

Myöskin imettämään on syytä poistua sivuhuoneeseen, ihan kohteliaisuudesta muita kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Veljeni vauva oli kuukauden kun isoäitimme kuoli. He tekivät niin että vaimonsa äiti hoiti vauvaa siunauksen ajan ja kävivät sitten hakemassa vauvan mukaan muistotilaisuuteen, joka oli vanhempiemme kotona. Näin kappelissa ei kenenkään tarvinnut stressata vauvasta ja muistotilaisuus oli sitten ihan pienen piirin kesken kotioloissa kahvittelua, niin siellä ei sitten häirinnytkään.

Jos vauvan ottaa kappeliin, vähintä mitä voi tehdä on istua rivin päähän, mielellään takaosaan, jos ei ole ihan lähintä sukua, ja poistua ulos heti jos kuuluu inahduskin. Sama koskee häitä ja muita vastaavia tilaisuuksia. Kirkkojen ja kappeleiden akustiikka on yleensä sellainen, että siellä kuuluvat kaikenlaiset äänet aika helposti (kaiku) ja lasten itku tai kiljunta on helposti isokin häiriö.

Myöskin imettämään on syytä poistua sivuhuoneeseen, ihan kohteliaisuudesta muita kohtaan.

Jokainen toki tavallaan, mutta kuukauden ikäinen on todella pieni hoitoon jätettäväksi ja helppo kuljettaa mukana. Sellainen nyytti nukkuu 18-20 tuntia vuorokaudessa, ja imettämään voi siirtyä heti kun nyytti osoittaa heräämisen merkkejä. Itse olen ollut häissä sen ikäisen kanssa, eikä ikinä sen jälkeen ole ollut niin helppoa. (mulla lapsia kolme, joten kokemusta on juhlista eri ikäisten kanssa)

Miten tämä keskustelu nyt kääntyi siihen että ottaakko vauva mukaan vai ei.

Minusta lasten kuuluu olla mukana elämän eri käänteissä. Myös niissä surullisissa.

Ja siitä nyt ei tarvitse huolehtia että vauva häiritsisi lähiomaisia, sillä itse olen se lähiomainen ja näin ollen vauva myös.

Hoitoon jättäminen ei edes olisi mahdollista sillä vauva ei pullosta suostu syömään, ja tunnin ajomatka suuntaansa.

Huolehtisin vain koko ajan miten pieni huutaa nälkäänsä jonkun vieraan ihmisen luona.

Näin pienen paikka on siellä missä äiti ja isäkin, eikä minkään hoitotädin luona.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mites tissit jätetään kotiin?

Pumpataan tyhjiksi kotona ja jätetään vauvan kanssa hoitajalle. Vihonviimeistä itsekkyyttä raahata vauva siunaustilaisuuteen. Hyi!

Varsinainen siunaustilausuus kestää vain noin puoli tuntia. Tämän voi hyvin ennakoida imettävällä vauvaa ennen tätä. Jos ongelmia tulee, niin lähes jokaisessa siunauspaikassa on odotushuone, jossa olisi kuitenkin soveliasta imettää. Tai sitten menee suosiolla takariviin ja nurkkapaikkaan niin se ei sitten häiritse tilaisuutta. Siunaustilaisuus on aika herkkä paikka ja täynnä surua. 

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä keskustelu nyt kääntyi siihen että ottaakko vauva mukaan vai ei.

Minusta lasten kuuluu olla mukana elämän eri käänteissä. Myös niissä surullisissa.

Ja siitä nyt ei tarvitse huolehtia että vauva häiritsisi lähiomaisia, sillä itse olen se lähiomainen ja näin ollen vauva myös.

Hoitoon jättäminen ei edes olisi mahdollista sillä vauva ei pullosta suostu syömään, ja tunnin ajomatka suuntaansa.

Huolehtisin vain koko ajan miten pieni huutaa nälkäänsä jonkun vieraan ihmisen luona.

Näin pienen paikka on siellä missä äiti ja isäkin, eikä minkään hoitotädin luona.

Ap

Aivan totta puhut.

Kun imetät ennen siunaustilaisuutta, todennäköisesti vauva on rauhallisesti siunaamisen ajan. Tosin urkumusiikki saattaa herättää ja pelästyttää?

Suosittelin edellisellä sivulla jakkupuku ja pusero yhdistelmää. Sillä mikä tahansa mekko on epäkäytännöllinen imettäessä. Tai neulemekko jossa on niin iso kaula-aukko että rinnan saa esiin, ei ehkä ole tarpeeksi asiallinen? Ehkä just joku kietaisumekko voisi toimia, mutta sekin on helposti arkinen?

Ota vauva mukaan, mutta pukeudu asiallisiin hautajaisvaatteisiin. Imetyspaita ei sellainen ole! Vauvaa imetetään jossain muualla kuin siunaustilaisuudessa tai muiden läsnäollessa muistotilaisuudessa. Ja sen vauvan itsensä takia kannattaa miettiä, että pulloon tottumaton ei kuole, vaikka tissiä ei ole tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Ota vauva mukaan, mutta pukeudu asiallisiin hautajaisvaatteisiin. Imetyspaita ei sellainen ole! Vauvaa imetetään jossain muualla kuin siunaustilaisuudessa tai muiden läsnäollessa muistotilaisuudessa. Ja sen vauvan itsensä takia kannattaa miettiä, että pulloon tottumaton ei kuole, vaikka tissiä ei ole tarjolla.

Arvaas mitä. Imetyspaitoja valmistetaan myös mustina ja juhlavasta kankaasta. Se, että vaatekappale on imetykseen tarkoitettu, ei määrää sen ulkonäköä tai arvokkuutta. Itsekään en imettäisi kappelin puolella, mutta sen verran pitkä imetystaival on takana, että vaatteet ovat tulleet tutuiksi.

Mitä noihin pullojuttuihin tulee, kaikkein viimeiseksi ap:n pitäisi surunsa keskellä aikaa hössöttää pullon kanssa, jos imetys toimii hyvin. Kuukauden ikäisen ei tarvitse olla erossa äidistään, varsinkin kun tilanne on äidille muutenkin rankka.