Lue keskustelun säännöt.
Kun elämä menee alkoholiin ja tupakointiin
14.12.2017 |
En haluaisi arvostella ihmisiä, mutta entisenä röökimuijana ja alkoholin kanssa läträävänä ihmisenä voin avautua tästä aiheesta.
Miksi niin moni kokee tarvetta tupakoida ja ryypätä ollakseen cool? Sosiaaliset paineet? Tarve näyttää kovaltakin tyypiltä?
Elämä on oikeesti aika tyhjää jos se kulkee vain alkoholin ja tupakan ympärillä. Tiedän kokemuksesta. Sitä odottaa vain että pääsis röökille, pääsispä bilettämään ja ryyppäämään. Kaikki jotka eivät polttaneet tai juoneet ainakin kerran viikossa olivat nössöjä ja no-lifeja. Nyt lopettaneena tajusin kuinka idioottimaista touhua tuo oli. Omalla kohdalla se oli juuri nuo sosiaaliset paineet ja kaverien kommentit, mitkä ajoi mut polttamaan ja kännäilemään. Tosi surullista, mutta onneksi järjen ääni pelasti mut.
Kroppa ja mieli kiittää kun on oikeasti jotain aitoa sisältöä elämällä.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
viikonloppuisin kymppi kaljaan
Tuolla saa 2,5 tölkkiä sitä merkkiä jota juon. Eipä ole vaaraa alkoholisoitumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai nyt on asiat paremmin kun ei ole enää noitakaan huveja? Miten elämä on muka parempaa?
Terveemmät harrastukset, parempi ystäväpiiri, rahaa ei pala tupakkaan ja alkoholiin, viikonloput ei mene paskakrapulassa. Syitä on monia.
Olin tosi alakuloinen ja vittuuntunut ihan kokoajan. Mikään muu ei pyörinyt enää mielessä, tuntui että ryyppääminen ja jatkuva tupakanhimo vei mua mukanaan. En tykännyt itsestäni, tunsin olevani ihmisraunio ja en oikein nauttinut mistään. Täyskäännös oli siis ihan pakko tehdä.
Ymmärrätkö mitä tarkoitan? En puhu nyt mistään pari tupakkaa viikossa ja yksi punaviini perjantai-iltana. Tavaraa meni PALJON.
AP
Ja nyt sä olet kokenut valaistumisen, joka oikeuttaa sinut halveksimaan niitä, jotka eivät ole vielä päässeet siihen pisteeseen? Ei ainakaan luonteesi ole muuttunut, sulla lienee joku uusi addiktio joka nyt sattuu olemaan terveellisempi. Tai sitten saat tyydytystä ja mielihyvää juuri tuosta paheksunnasta.
Arvostaisin sinua huomattavasti enemmän, jos kertoisit mitä muuta olet saanut elämääsi entisten paheiden tilalle. Ja kauanko muutokseen meni aikaa, oliko se vaikeaa vai helppoa ja mikä on sinun perimmäinen motiivisi muuttua. Toi ylemmyydentuntoinen vuodatus ei kiinnosta kyllä vähääkään, älä ihmettele ivallisia vastauksia joita saat.
Olen jo kirjoittanut tänne, että mulla on terveempi elämä, paremmat ystävät, kunnon työ ja rahaa asua omillani. Motiivini lopettaa oli tunne päästä eroon siitä jatkuvasta kierteestä, jossa elin. Tajusin, että en voi jatkaa enää kauaa tuota elämää. Niin monesti herätty ulkoa tai paskaisena jostain ja oloni oli kokoajan ihan kauhea.
Menikö sulla nyt tunteisiin?
Ensinnäkin en mä ole ylimielinen. Kai saan olla iloinen siitä että sain elämäni kuntoon? Tunnen olevani paljon terveempi kuin silloin kun vaan join ja poltin.Kuten olen kirjoittanut, saatte juoda ja polttaa ihan niin paljon kuin haluatte. En jaksa selittää kuinka raiteilla mun elämä on ollut kun se on pyörinyt se viina kädessä röökiä vetäessä.
Enkä puhu pienistä määristä. Enkä mistään valaistumisesta. Mulla oli elämä silloin aika piloilla kun ryyppäsin ja poltin rahani. Perheeltäni ja sisaruksilta en saanut tukea, enemmänkin häpesivät minua.
Mulla on oikeus mielipiteeseen ja jos se sua jotenkin satuttaa niin älä ota itseesi. En hauku sua vaikka juot tai poltat, mutta toivon ettet ole samanlainen kun mä silloin joskus.AP
Aloituksessa asenteesi oli juurikin alentuva ja mollaava. Odotat tsemppiä ja sitä että sinut ylennetään paremmaksi ihmiseksi muiden kustannuksella. Miksi et yksinkertaisesti avaa elämäsi hyviä puolia muutoksen johdosta muita väheksymättä? Jos todella olet tyytyväinen elämääsi, miksi tunnet tarvetta verrata itseäsi toisiin, vertaa itseäsi entiseen itseesi ja kerro muutoksista kannustavaan sävyyn meille muille. Onko sulla vielä mielitekoja? Minkälaisissa tilanteissa? Kuinka pääset niistä eroon? Mitä teet jos tekeekin mieli juoda tai tupakoida? Minkälaisessa tilanteessa teit elämänmuutoksen? Oletko muuttanut, saanut uuden työpaikan, rakastunut? Mitä teet viikonloppuisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai nyt on asiat paremmin kun ei ole enää noitakaan huveja? Miten elämä on muka parempaa?
Terveemmät harrastukset, parempi ystäväpiiri, rahaa ei pala tupakkaan ja alkoholiin, viikonloput ei mene paskakrapulassa. Syitä on monia.
Olin tosi alakuloinen ja vittuuntunut ihan kokoajan. Mikään muu ei pyörinyt enää mielessä, tuntui että ryyppääminen ja jatkuva tupakanhimo vei mua mukanaan. En tykännyt itsestäni, tunsin olevani ihmisraunio ja en oikein nauttinut mistään. Täyskäännös oli siis ihan pakko tehdä.
Ymmärrätkö mitä tarkoitan? En puhu nyt mistään pari tupakkaa viikossa ja yksi punaviini perjantai-iltana. Tavaraa meni PALJON.
AP
Ja nyt sä olet kokenut valaistumisen, joka oikeuttaa sinut halveksimaan niitä, jotka eivät ole vielä päässeet siihen pisteeseen? Ei ainakaan luonteesi ole muuttunut, sulla lienee joku uusi addiktio joka nyt sattuu olemaan terveellisempi. Tai sitten saat tyydytystä ja mielihyvää juuri tuosta paheksunnasta.
Arvostaisin sinua huomattavasti enemmän, jos kertoisit mitä muuta olet saanut elämääsi entisten paheiden tilalle. Ja kauanko muutokseen meni aikaa, oliko se vaikeaa vai helppoa ja mikä on sinun perimmäinen motiivisi muuttua. Toi ylemmyydentuntoinen vuodatus ei kiinnosta kyllä vähääkään, älä ihmettele ivallisia vastauksia joita saat.
Olen jo kirjoittanut tänne, että mulla on terveempi elämä, paremmat ystävät, kunnon työ ja rahaa asua omillani. Motiivini lopettaa oli tunne päästä eroon siitä jatkuvasta kierteestä, jossa elin. Tajusin, että en voi jatkaa enää kauaa tuota elämää. Niin monesti herätty ulkoa tai paskaisena jostain ja oloni oli kokoajan ihan kauhea.
Menikö sulla nyt tunteisiin?
Ensinnäkin en mä ole ylimielinen. Kai saan olla iloinen siitä että sain elämäni kuntoon? Tunnen olevani paljon terveempi kuin silloin kun vaan join ja poltin.Kuten olen kirjoittanut, saatte juoda ja polttaa ihan niin paljon kuin haluatte. En jaksa selittää kuinka raiteilla mun elämä on ollut kun se on pyörinyt se viina kädessä röökiä vetäessä.
Enkä puhu pienistä määristä. Enkä mistään valaistumisesta. Mulla oli elämä silloin aika piloilla kun ryyppäsin ja poltin rahani. Perheeltäni ja sisaruksilta en saanut tukea, enemmänkin häpesivät minua.
Mulla on oikeus mielipiteeseen ja jos se sua jotenkin satuttaa niin älä ota itseesi. En hauku sua vaikka juot tai poltat, mutta toivon ettet ole samanlainen kun mä silloin joskus.AP
Aloituksessa asenteesi oli juurikin alentuva ja mollaava. Odotat tsemppiä ja sitä että sinut ylennetään paremmaksi ihmiseksi muiden kustannuksella. Miksi et yksinkertaisesti avaa elämäsi hyviä puolia muutoksen johdosta muita väheksymättä? Jos todella olet tyytyväinen elämääsi, miksi tunnet tarvetta verrata itseäsi toisiin, vertaa itseäsi entiseen itseesi ja kerro muutoksista kannustavaan sävyyn meille muille. Onko sulla vielä mielitekoja? Minkälaisissa tilanteissa? Kuinka pääset niistä eroon? Mitä teet jos tekeekin mieli juoda tai tupakoida? Minkälaisessa tilanteessa teit elämänmuutoksen? Oletko muuttanut, saanut uuden työpaikan, rakastunut? Mitä teet viikonloppuisin?
Tässähän mä olen verrannut kokoajan vaan itseeni tai siihen entiseen?
Ensinnäkin mulla on varaa asua omillani. Olen saanut kunnon työn kun duuni ei mennyt enää saikuilla ja huonoa oloa podeten. En koskaan matkustellut tai harrastanut oikein mitään, nykyään olen uskaltanut matkustaa jopa ulkomaille mikä on aika iso juttu.
Mielitekoja on ollut varsinkin silloin kun asiat ei oo mennyt hyvin. Silloin teki mieli viinaa. Tupakka oli todella vaikea jättää pois ja tilalle tuli herkut. Kaveripiiri mulla on vaihtunut oikeastaan kokonaan. Välit perheeseen parantuneet.
Olen ollut huonoissa suhteissa ja voin sanoa, että ollut myös se huonompi osapuoli. Pettänyt ja jättänyt. Ei miehet kiinnostaneet muutakuin säätöinä. Tapeltiin paljon.
Nykyään seurustelen ihan erilaisen miehen kanssa. Ei tule tappelua rahasta, tai että mistä herättiin ja milloin. Henkisesti olen kasvanut jopa aikuiseksi.
AP
Hei hienoa! Sä oot sentään matkustellut ympäri maailmaa ja nähnyt elämää.
AP