Oletko mielestäsi aikuinen? Kuinka kauan olet ollut aikuinen?

En pidä itseäni aikuisena , olen 24 v.

Olen ollut aikuinen n. 30 vuotta. Olen 51-vuotias.

Olen 30, aikuisena n. 2 vuotta. Välillä kyllä hirvittää, enkä jaksais olla niin aikuinen.

Olen ollut aikuinen siitä asti, kun tulin täysi-ikäiseksi. Aikuinen voi olla minkälainen vaan, vaikeaahan se olisi muuten määritellä. Ehkä helpompi puhua _nuoresta aikuisesta_ vielä siinä vaiheessa kun täysi-ikäistyy.. Nyt taidan olla senkin yli.

Olen 41v nainen ja pidin itseäni "oikeasti" aikuisena vasta n35v.

Aikuinen olin jo 25v kun olin jo äiti, mutta todellinen aikuisuus tullut vasta myöhemmin kun lapsetkin vanhempia.

En kuitenkaan ole käyttäytynyt kuin teini siihen asti.

Muutuin mielestäni aikuiseksi parikymppisenä, kun intin jälkeen muutin yhteen tyttöystäväni kanssa ja menin töihin elättääkseni itseni.

50v ja täys kakara :D

Pidin itseäni vastuullisena aikuisena varmaan jo 13-vuotiaana, vaikka rahallisesti en ollut todellakaan itsenäinen. Nykyisin pidän itseäni itselleni elatusvelvollisena lapsena.

28 ja no, näennäisesti muka aikuinen, mutta elän todellakin vielä nuoren aikuisen elämää ja en koe olevani aikuinen.

Ikä on vain ikä.

60-vuotias voi käyttäytyä yhä kuin koulukiusaaja. Hän voi jämähtää käyttäytymiseltään ikuisesti tuohon.

Siinä iässä tuskin enää muttuu.

Olen 23v ja tavallaan olen aikuinen, mutta tavallaan en vielä koe itseäni aikuiseksi. Etsin vielä itseäni niin monella tapaa, minulla on opinnot kesken, en ole vielä varma mitä haluan tulevaisuudelta. Olen monella tapaa vielä niin kesken, niin paljon opittavaa ja kasvettavaa ennen kuin voin sanoa kokevani itseni ihan aikuiseksi. Tiedän, ei moni 50 vuotiaskaan tiedä noita asioita ja elämä on oppimista hautaan saakka, mutta noh, ehkä pointtini tuli selväksi. 

Olen. Jonkun aikuisuuden mittarin saavutin, kunnsain esikoisen 32-vuotiaana. 35-37-vuotiaana tajusin olevani tulevasti aikuinen.

Ja joskus 47-48-vuotiaana tajusin olevani keski-ikäinen.

En.

Kaikki aikuisuuden merkit puuttuu. En omista mitään, en ole edennyt suhde- tai seksiasioissa mihinkään, raha-asiani ovat retuperällä, en osaa juurikaan elämänhallintaa, olen kiinnostunut asioista, jotka olisi pitänyt jättää taakseen kymmenen vuotta sitten ja pukeudunkin ikäisekseni väärin.

Kaveritkin ovat tämän huomanneet ja pyörivät nykyään omissa, aikuisemmissa ryhmissään.

32 vuotiaana. Vaikea syöpä pysäytti.

Mitä nyt sitten aikuisuudella tarkoitetaan.

Mittarissa 38 ja toisaalta olen aikuinen, toisaalta taas en.

Olen 29 v enkä pidä itseäni aikuisena. Samanlainen ajatusmaailma kuin 16-vuotiaana. Olen vain kasvattanut kovemman kuoren ja muuttunut realistiksi. Muuten olen todella lapsellinen ja olen kuullutkin tuosta usealta taholta että olen lapsellinen. Mulle se on fine. Pidän itsestäni tällaisena enkä osaisi kuvitellakkaan olevani muunlainen.

Olen 39 v enkä pidä itseäni aikuisena. Pitäisi varmaan jo olla aikuinen tai ainakin ajatella olevani sellainen.

Siitä lähtien kun sain lapsia eli 24-vuotiaana.

Jokainen Suomalainen on täysi-ikäinen eli aikuinen täytettyään 18 vuotta. Siihen päättyy vanhemman vastuu lapsestaan ja sen jälkeen lapsi saa pärjätä ihan omillaan.

Aikuinen olen ollut jo vähän yli 20-vuotiaasta. Aikuinen on mielestäni, kun elättää itsensä ja/tai perheensä. Kaikki muu on kotileikkiä Kelan avulla.