Lue keskustelun säännöt.
Joulu anoppilassa, huoh...
13.12.2017 |
Niin on ihmisten joulunviettotavat erilaiset. Nyt jo etukäteen minua hieman harmittaa (tai oikeastaan jotenkin surettaa), että anoppilassa joulu ei oikeastaan eroa paljolti ollenkaan arkipyhästä. Olen tottunut siihen, että joulu on, noh, JOULU: ateria syödään hieman myöhemmin, istutaan rauhassa, hieman paremmat vaatteet päällä. Illalla ehkä käydään hautausmaalla ihastelemassa kynttilämerta jne.
Mutta ei, mieheni kodissa jouluaatto menee niin, että anoppi on köppässyt hereille jo aamukuudelta, joten onhan se nälkä jo hyvinkin ennen yhtä! Joulurauhanjulistuksen jälkeen alkaa kovaääninen pajatus, kuinka "minulla on ainakin jo nälkä, mää alan nyt laittamaan ruokaa pöytään, syököön kuka syö!" Sitten vääntäydytään pöytään, appi, mieheni ja miehen veli saattavat raahustaa pöytään kutakuinkin vaarinpaidassa ja kalsarisillaan! Syödään-hotkitaan kymmenessä minuutissa ja that's it :/
En minäkään mitään kolmen tunnin juhla-ateriaa kaipaa sen seitsemän sortin kanssa, mutta tuntuu vain jotenkin niin ankealta. Bonuksena vielä se, että mulla on viime jouluina ollut tapana viedä tuomisina esim. saaristolaisleipää, maustekakkua tms. (aika pitkä ajomatka, niin jotain säilyvää). Viime jouluna vein saaristolaislimpun ja porkkanasta tekemää "savuporkkanaa eli porkkalaa" (miehen veli on kasvissyöjä). Mutta ei niihin oikeastaan koske kukaan... Porkkanasta anoppi sanoi että "Tuommoista...toihan on sitä herrojen herkkuja, en minä tykkää!" Johon sanoin, että ei se ole kalaa, vaan porkkanaa, maista ihmeessä jos haluat. Mutta ei "tuossa on kanssa porkkanaa, syökää niitä kanssa!!" , anoppi toitotti, kun oli keittänyt perunaa ja porkkanaa. Saaristolaislimpun sain yksin syödä, maustekakkua maistettiin, mutta "Tossa on torttuja, tuossa on pullia, syökää niitä kanssa!". Tulee vähän olo, että enpä taida viedä tänä jouluna mitään.
Enpä tiedä, halusin vain avautua. Tiedän, että vaikutan hölmöltä mielensäpahoittajalta, mutta joo. Mulle iskee vain jouluna tuolla sellainen kummallinen suru ja haikeus, että onhan nyt kuitenkin hei joulu, eikö se voisi jotenkin erota arjesta?
Onko täällä "kohtalotovereita", tai ihmisiä jotka ovat huomanneet, että puolison kodissa onkin aika erilaiset tavat ja aikataulut viettää joulua?
Kommentit (58)
Joo kyllähän nämä joulut vieraissa nurkissa on helposti sille toiselle osapuolelle pettymyksiä. Itse jouduin aikani kärsimään päinvastaisesta ongelmasta eli maha kurni puolet päivästä. Koska oli juhlapäivä niin ruoka-aikaa venytettiin ja venytettiin, kyllähän se rupes hatuttaan kun nälkään tarjottiin konvehtia. Nykyään ollaan kotona, joskus kyllä saadaan miehenkin kans kinaa aikaiseksi siitä mitä tehdään mihinkin aikaan. Joulua kohtaan on niin suuret odotukset. Vaikka se on joka vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hei ap! tee joulua kotiin tänä vuonna ennen tai jälkeen tuon anoppilanreissun?
Ja ensi vuonna ei sitten enää tuonne? ;)
Onko huonoja "anoppilan joulu" - kokemuksia luvassa tälle joululle?
Meillä on aina vietetty joulut omassa kodissa. Koristelen ja pystytän tekokuusen marraskuun puolessa välissä. Ei mitään överiä vaan tyylikkäästi. Glögi pikkujouluja vietellään koko joulukuun joka viikonloppu. Sellaista pimeän ajan fiilistelyä joulu musaa kuunnellen. Rakastan joululauluja.
Aattona keitellään riisipuurot aamulla. Päivällä aukaistaan valmiskinkku ja savulohi, kokkaillaan lisäksi muita omia herkkuja kun kaikki ei tykkää välttämättä ihan kaikesta ja voilla tuunatut laatikot uuniin. Kala, kinkku ja tuunatut laatikot kelpaa kaikille.
Kotona rennosti saunotaan ja lämmitellään takkaa, ei tarvi lähtee mihinkään eikä ole mitään pakko rituaaleja, ohjelmaa.
En ymmärrä miksi pitää mennä kitumaan muiden nurkkiin jouluna. Eihän aikuista voi kukaan pakottaa kuten lapsia voi. Lapsena sai ihan tarpeekseen kun ei saanut koskaan olla kotona jouluna vaan pakotettiin isovanhemmille koko jouluksi ja koulun joululoman ajaksi. Aikuisena ei ole enää kukaan pakottanut muiden nurkkiin vaan arvostaa oman kodin rauhaa saaden itse kokkailla lempi herkkunsa ja tehdä mitä lystää. Kyläilijät käy muulloin, jotta joulu pyhitetään oman perheen rauhaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi en ole anoppisi. Olisi ikävä joutua ottamaan vastaan kaltaisesi jouluvieras.
Meillä syödään joulupuuro ja kinkkuvoileipiä n. klo 11...12. Jouluruoka on sitten myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aina vietetty joulut omassa kodissa. Koristelen ja pystytän tekokuusen marraskuun puolessa välissä. Ei mitään överiä vaan tyylikkäästi. Glögi pikkujouluja vietellään koko joulukuun joka viikonloppu. Sellaista pimeän ajan fiilistelyä joulu musaa kuunnellen. Rakastan joululauluja.
Aattona keitellään riisipuurot aamulla. Päivällä aukaistaan valmiskinkku ja savulohi, kokkaillaan lisäksi muita omia herkkuja kun kaikki ei tykkää välttämättä ihan kaikesta ja voilla tuunatut laatikot uuniin. Kala, kinkku ja tuunatut laatikot kelpaa kaikille.
Kotona rennosti saunotaan ja lämmitellään takkaa, ei tarvi lähtee mihinkään eikä ole mitään pakko rituaaleja, ohjelmaa.
En ymmärrä miksi pitää mennä kitumaan muiden nurkkiin jouluna. Eihän aikuista voi kukaan pakottaa kuten lapsia voi. Lapsena sai ihan tarpeekseen kun ei saanut koskaan olla kotona jouluna vaan pakotettiin isovanhemmille koko jouluksi ja koulun joululoman a
Tasan samaa mieltä. Joulu vain oman perheen kanssa ja kyläilyt tehdään korkeintaan tapaninpäivänä tai muuna päivänä. Kannattaa miettiä pitkällä tähtäimellä lasten kannaltakin, millaisen joulun haluaa lapsille muistoksi ja perinteeksi. Isovanhempia ei pidä myös rasittaa millään tavoin joulun kuin muidenkaan juhlien vuoksi.
Onneksi jokainen on vapaa viettämään joulunsa ihan miten haluaa. En ymmärrä, miksi pitää matkustella sukulaisten nurkkiin ja sitten valittaa. Itse lopetin joulun viettämisen anoppilassa kun se oli yhtä hampaiden kiristelyä puolin ja toisin. Anoppi on sellainen suorittaja ja ärsyyntyi, kun en osannut/uskaltanut tarttua jouluvalmisteluihin vieraassa kodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä anoppi ruinaa myös joulunviettoon. Ahdas likainen asunto ja pahaa ruokaa ja aina samat tympeät puheenaiheet.
Kälyjen riehuvat adhd-pojat ja univelka.
Meidän joulu menee aina kehitysvammaisen veljen aikataulujen mukaan. Hän tulee jo aamupäivällä ja siitä sitten heti syömään. Pukki käy ja kahvit sen jälkeen. Tämä kaikki on mahdutettava siihen muutamaan tuntiin, kun veli on paikalla ja siskon kanssa henki hapatuksessa suoritetaan. Harmittaa. Haluaisin a) herätä rauhassa omaan tahtiin b) ehtiä keittämään riisipuuron aamulla c) syödä illan suussa vasta d) tehdä ruokia joista itse pidän. Mutta näillä mennään. Onneksi iltasella on sitten aikaa olla omalla porukalla. Aukaistaan lasten kanssa lahjat ja lämmitetään jouluaterian tähteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua ap! Meilläkin on vähän erilaiset joulut minun ja puolisoni vanhempien luona, mutta molemmat omalla tavallaan mukavia juhlia (ja myös omalla tavallaan välillä vähän raskaita, kun kaikennnäköistä perheissä tapahtuu.)
Mutt kuvailemasi joulu ei tuntuisi juhlalta minustakaan.
Meillä on molempien perheissä pidetty tärkeänä, että kumpikin saa tuoda jotain itselleen tärkeää joulupöytään, eikä kenenkään tuomisia ole ikinä väheksytty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
x
Kylläpä on riehakas keskustelija tämä nostelija! Etkö tosiaan keksi joulunvietosta mitään muuta sanottaa kuin x, etkä anopista?
Jokohan ap on päässyt viettämään omia joulujaan. Surullista, että hän ei voinut jostakin syystä viettää joulua omien sukulaistensa luona.
Vierailija kirjoitti:
Antaisin mitä tahansa että minulla olisi puoliso jonka perheen luona viettää joulua. Sen sijaan vietän 10. joulun yksin kotona.
Pienet on sinullakin ongelmat.
Määkin vietän joulut yksin kotona. Ei ole autoa ja julkiset ei kulje eli en pääse äidille tai veljelle.
Minä en enää lähde jouluna anoppilaan. Anoppi ja appiukko vihaavat toisiaan, tappelevat ja karjuvat niin että muut katsoo vaivaantuneina. Stressi lisää vaan kierroksia. En halua jouluuni sellaista, aikani katselin omien vanhempien riitoja kunnes kieltäydyin enää olemasta läsnä kun se alkoi. En ota tilalle hermoheikkoja appiksia. Mies käy lasten kanssa, vähän kyllä mietin miten sellaisen näkeminen vaikuttaa lapsiin mutta eivät ole ainakaan vielä oireilleet.
Vierailija kirjoitti:
Meillä joulu on nykyisin hiljentymisen juhla, lasten ollessa pieniä oli tarpeeksi riehakkaita perhejouluja. On
Mun vanhemmat on myös aina halunnut hiljentyä, eli siis käytännössä ei vaan jaksa tehdä mitään vaikka muut järjestäisi heidän puolesta. Nyt sitten ihmettelevät miten joulut kuluukin yksin kun me viedään lapset toisten isovanhempien luokse. Eli hiljentykää vaan jos haluatte tehdä niin jatkossakin.
Tää vaikuttaa kyllä todella oudolta tavalta. Tulee mieleen, että ihan kuin olisi todella kummallinen suhde ruokaan/syömiseen tyyliin joku sosiaalinen fobia, ettei pysty syömään samaan aikaan usean ihmisen läsnä ollessa. Okei, kauheeta kyökkipsykologiaa ja arvailua, mutta tuntuu vaan niin kummalta :O
Mutta monesti eri ihmisten ja perheiden tavat tulee esiin juuri ruokailutilanteissa - joidenkin kotona ei puhuta mitään, vaan nopeasti vaan hotkitaan ruoka, toisilla taas siihen kuuluu myös ns. sosiaalisen tapahtuman puoli, jutellaan rauhassa, syödään, keskustellaan ruuasta jne.
Exäni vanhemmat olivat siitä outoja, että heillä kanssa syötiin todella nopeasti, ja ruokaa piti olla aina paljon, siis ihan ylipaljon (aina jäi vaikka kuinka paljon). Se koko ns. yhdessäolo perustui siihen että "eihän kenelläkään ole nälkä". Ex-anoppini ei osannut jotenkaan olla ollenkaan ihmisten seurassa, ellei siihen liittynyt syöminen/ruuan kanssa huseeraus. Saattoi jouluruuan jälkeen 15 minuutin kuluttua (kun kaikki makasivat ihan mahat umpitäynnä) kysyä että "onko jollain nälkä?". Se koko "yhdessäoleminen" oli vain syömistä, ja syömisen miettimistä. Mietin, että ehkä tuon sukupolven ihmiset, eivät osanneet olla edes omien lastensa kanssa "normaalisti", vaan että lapsetkin oli aikanaan vain "hoidettu, syötetty ja puettu". Ja sitten myöhemmin, kun lapset ovat jo aikuisia, ei osatakaan olla seurassa, yhdessä, vaan kaikki vain syö ja painuvat omiin huoneisiinsa. Sellaista "saman katon alla, mutta kaikki ovat yksin" - jouluja oli tuolla aina. En kaipaa.