Joulu anoppilassa, huoh...

Aika monet vammaiset kykenevät ajamaan autoa, mutta onhan se harmi, ettet ap. juuri sinä pysty ajamaan itse hautausmaalle. Saisitko jostakin kuljetusapua?

Sä voit kuule ap. järjestää ihan itse kotonasi sellaisen joulun kuin haluat.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin pari ensimmäistä joulua kärvistelin miehen kotona jossa söimme eri aikaan. Ensin kattaus minulle ja miehelle, sitten miehen veljelle ja tyttöystävälleen ja vasta kun lähdimme, söi anoppi miehensä kanssa kahdestaan. Ja muut odottivat aina viereisessä huoneessa kun toiset söivät.

Ei ollut kuusta tai koristuksia, ei joululauluja. Telkkari oli päällä ja sitä katsottiin sillä välin kun odotettiin aina niiden kahden syömistä. Lahjat vaihdettiin arkisesti ruokailun jälkeen.

Nykyisin en tähän enää suostu.

Jatkan vielä:

Ruoka oli kyllä jouluruokaa - tavallaan. Saarioisen porkkana- ja perunalaatikkoa, valmissillisalaattia (rosolli on hyvää mutta silliä en syö) ja kinkkua.

Nykyisin kun vietetään joulua omassa kotona yleensä minun puolen suvun kanssa, on tarjolla kinkkua, itse tehtyjä laatikoita, rosollia, kaloja, perunaa, karjalanpaistia, sienisalaattia... ja kahviakin saa ja sen kanssa torttuja ja pipareita.

Sen jälkeen kun olen opiskelemaan lähtenyt, en yhtään joulua ole vanhempieni tai vaimon vanhempien luona ollut. Joulu vietetään oman perheen kesken, ja Tapanina (tai lähisukulaisten kesken Joulupäivänä) voidaan vierailla. Niin suuria herkkuja ei löydy mistään, että suostuisin vaikka anoppilaan lähtemään. Onneksi sattui samoin ajatteleva vaimo kerralla kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Aika monet vammaiset kykenevät ajamaan autoa, mutta onhan se harmi, ettet ap. juuri sinä pysty ajamaan itse hautausmaalle. Saisitko jostakin kuljetusapua?

toivottavasti (ja luultavasti) sinä vietät joulun yksinäsi, sen verran ilkeältä vaikutat.

Minulla ei ole ajokorttia. Ja voisihan sinne hautuumaalle yksinkin mennä (jos olisi kortti), mutta se pointti oli se, että mitään ei tuolla tehdä yhdessä. Syömishetkikin on nopea hotkaisu, jossa kukin tuijottaa mykkänä vain lautastaan.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Itsekin pari ensimmäistä joulua kärvistelin miehen kotona jossa söimme eri aikaan. Ensin kattaus minulle ja miehelle, sitten miehen veljelle ja tyttöystävälleen ja vasta kun lähdimme, söi anoppi miehensä kanssa kahdestaan. Ja muut odottivat aina viereisessä huoneessa kun toiset söivät.

Ei ollut kuusta tai koristuksia, ei joululauluja. Telkkari oli päällä ja sitä katsottiin sillä välin kun odotettiin aina niiden kahden syömistä. Lahjat vaihdettiin arkisesti ruokailun jälkeen.

Nykyisin en tähän enää suostu.

Tämä vaikuttaa kyllä ihan kauhelta :D Apua!

Miksette mene sun vanhemmille jouluksi ja anoppilaan välipäivinä? Eihän tuo tunnu joulusta perustavan, niin tuskin sitä haittais olla laittamatta sitäkään vähää.

Vierailija kirjoitti:

Miksette mene sun vanhemmille jouluksi ja anoppilaan välipäivinä? Eihän tuo tunnu joulusta perustavan, niin tuskin sitä haittais olla laittamatta sitäkään vähää.

Minun oma äitini on jo sen verran iäkäs, ja mieluiten viettää joulun "retriitissä" kahdestaan miesystävänsä kanssa. Ollaan usein käyty loppiaisena heidän luonaan.

Lisäksi mihen vanhemmat jo hyvissä ajoin syksyllä kyselevät, että tullaanhan me sinne jouluna ja koska aateltiin tulla ja miten lomat on siinä joulun ympärillä. Eli kovasti haluavat, että me tullaan. Sekin tuntuu tosi oudolta, että kovasti meidät sinne halutaan, vaikkei joulusta perustetakaan ja usein anoppi vielä valittaa, miten huonosti ja vähän on nukkunut ja mitä kremppaa tällä hetkellä on. Mutta sitten ei apuakaan tarvita jne. :/ He itse ovat sellaisia "tupajumeja" etteivät kyllä kotoaan lähde minnekään. He eivät ole esim. kertaakaan käyneet meillä kylässä, ollaan nyt kohta 4 vuotta asuttu tässä nykyisessä asunnossamme. Välimatkaa on juu 400 km, mutta me ollaan aina ne, jotka menevät heille, ei koskaan toisinpäin.

-ap

Muutoin joulu anoppilassa ei eroa oman perheen joulusta, kuin alkoholimäärän suhteen. Meillä vanhemmat saattoivat ruoalla juoda lasin viiniä, mutta ei sitä todellakaan tarjottu alaikäisille lapsille. Anoppilassa ilta alkaa tervetulokuoharilla ja snapseilla, ruoalla on montaa sorttia alkoholia ja snapseja tarjotaan pitkin iltaa. Alkoholitonta glökiä ei ole tarjolla laisinkaan ja alkoholista kieltäytymistä pidetään outona. Olenkin miehelle sanonut että mielelläni en joulua siellä viettäisi kolmen pienen lapsen kanssa, sen verran maistissa alkaa porukka olla jo lahjojen jakamisen kohdalla. Yleensä ollaankin tehty niin että lapset avaavat 1 tai kaksi lahjaa, jonka jälkee lähdetään äkkiä kotia ja avataan loput lahjat siellä.

Vierailija kirjoitti:

Muutoin joulu anoppilassa ei eroa oman perheen joulusta, kuin alkoholimäärän suhteen. Meillä vanhemmat saattoivat ruoalla juoda lasin viiniä, mutta ei sitä todellakaan tarjottu alaikäisille lapsille. Anoppilassa ilta alkaa tervetulokuoharilla ja snapseilla, ruoalla on montaa sorttia alkoholia ja snapseja tarjotaan pitkin iltaa. Alkoholitonta glökiä ei ole tarjolla laisinkaan ja alkoholista kieltäytymistä pidetään outona. Olenkin miehelle sanonut että mielelläni en joulua siellä viettäisi kolmen pienen lapsen kanssa, sen verran maistissa alkaa porukka olla jo lahjojen jakamisen kohdalla. Yleensä ollaankin tehty niin että lapset avaavat 1 tai kaksi lahjaa, jonka jälkee lähdetään äkkiä kotia ja avataan loput lahjat siellä.

Oho, no tämäkin kuulostaa vähän ikävältä :/ vaikka ns. maistissaolo olisikin iloista, niin ymmärrän että etenkin lasten kanssa voi tulla vähän nihkeä olo ja lähtee mieluiten pois. Etenkin jos se on sellaista, että ihan selkeästi huomaa kaikkien olevan humalassa...

-ap

Kun laittaa oman joulun omassa kodissa niin ei tarvitse valittaa että kaikki on "väärin".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monet vammaiset kykenevät ajamaan autoa, mutta onhan se harmi, ettet ap. juuri sinä pysty ajamaan itse hautausmaalle. Saisitko jostakin kuljetusapua?

toivottavasti (ja luultavasti) sinä vietät joulun yksinäsi, sen verran ilkeältä vaikutat.

Minulla ei ole ajokorttia. Ja voisihan sinne hautuumaalle yksinkin mennä (jos olisi kortti), mutta se pointti oli se, että mitään ei tuolla tehdä yhdessä. Syömishetkikin on nopea hotkaisu, jossa kukin tuijottaa mykkänä vain lautastaan.

-ap

Kannattaa hankkia ajokortti, ei siinä kauan nokka tuhise. Ensi vuoden jouluna jo ajelet hautausmaalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monet vammaiset kykenevät ajamaan autoa, mutta onhan se harmi, ettet ap. juuri sinä pysty ajamaan itse hautausmaalle. Saisitko jostakin kuljetusapua?

toivottavasti (ja luultavasti) sinä vietät joulun yksinäsi, sen verran ilkeältä vaikutat.

Minulla ei ole ajokorttia. Ja voisihan sinne hautuumaalle yksinkin mennä (jos olisi kortti), mutta se pointti oli se, että mitään ei tuolla tehdä yhdessä. Syömishetkikin on nopea hotkaisu, jossa kukin tuijottaa mykkänä vain lautastaan.

-ap

Kannattaa hankkia ajokortti, ei siinä kauan nokka tuhise. Ensi vuoden jouluna jo ajelet hautausmaalle.

Kenen kanssa? Et ymmärrä lukemaasi??

Vierailija kirjoitti:

Eikös siinä päivällä voisi ehdottaa/aloittaa omatoimisesti joulupuuron keittämistä, jos se siirtäisi varsinaisen aterian sinne illempaan? :)

Anteeksi, tähän en ehtinyt vastata vielä - mutta joo, meillä oli kotona siis juuri tuo tyyli, että puolilta päivin syötiin riisipuuro, jaksoi sitten odottaa vähän myöhempään varsinaista jouluateriaa. Olen tätä ehdottanut, mutta eipä se ottanut tulta alleen. Ja toisaalta ymmärrän sen "talo elää tavallaan" piirteen, että he viettävär joulun niinkuin haluavat. Ja se menee niin, että ylös kuudelta, aamupalaksi riisipuurot ja jouluateria klo 12.30 tai 13. SItten kökitään kukin omassa huoneessaan ja lahjat avataan jo iltapäivällä. Saunaan kuudelta ja anoppi pötkähtää nukkumaan puoli ysin uutisten jälkeen. Minä olen itsepintaisesti avannut omat lahjani vasta illalla...

Taitaa olla viimeinen joulu, kun minä "menen virran mukana" ja haikeilen, ensi vuonna järkkään oman joulun omalla aikataululla :)

nro 34 oli siis ap ^

Miten voi olla mahdollista, että aikuinen ihminen valittaa siitä, että hänen pitää viettää joulu jossakin muualla ja tavalla, joka itseä ei niin miellytä? En tajua.

Vierailija kirjoitti:

Niin on ihmisten joulunviettotavat erilaiset. Nyt jo etukäteen minua hieman harmittaa (tai oikeastaan jotenkin surettaa), että anoppilassa joulu ei oikeastaan eroa paljolti ollenkaan arkipyhästä. Olen tottunut siihen, että joulu on, noh, JOULU: ateria syödään hieman myöhemmin, istutaan rauhassa, hieman paremmat vaatteet päällä. Illalla ehkä käydään hautausmaalla ihastelemassa kynttilämerta jne.

Mutta ei, mieheni kodissa jouluaatto menee niin, että anoppi on köppässyt hereille jo aamukuudelta, joten onhan se nälkä jo hyvinkin ennen yhtä! Joulurauhanjulistuksen jälkeen alkaa kovaääninen pajatus, kuinka "minulla on ainakin jo nälkä, mää alan nyt laittamaan ruokaa pöytään, syököön kuka syö!" Sitten vääntäydytään pöytään, appi, mieheni ja miehen veli saattavat raahustaa pöytään kutakuinkin vaarinpaidassa ja kalsarisillaan! Syödään-hotkitaan kymmenessä minuutissa ja that's it :/

En minäkään mitään kolmen tunnin juhla-ateriaa kaipaa sen seitsemän sortin kanssa, mutta tuntuu vain jotenkin niin ankealta. Bonuksena vielä se, että mulla on viime jouluina ollut tapana viedä tuomisina esim. saaristolaisleipää, maustekakkua tms. (aika pitkä ajomatka, niin jotain säilyvää). Viime jouluna vein saaristolaislimpun ja porkkanasta tekemää "savuporkkanaa eli porkkalaa" (miehen veli on kasvissyöjä). Mutta ei niihin oikeastaan koske kukaan... Porkkanasta anoppi sanoi että "Tuommoista...toihan on sitä herrojen herkkuja, en minä tykkää!" Johon sanoin, että ei se ole kalaa, vaan porkkanaa, maista ihmeessä jos haluat. Mutta ei "tuossa on kanssa porkkanaa, syökää niitä kanssa!!" , anoppi toitotti, kun oli keittänyt perunaa ja porkkanaa. Saaristolaislimpun sain yksin syödä, maustekakkua maistettiin, mutta "Tossa on torttuja, tuossa on pullia, syökää niitä kanssa!". Tulee vähän olo, että enpä taida viedä tänä jouluna mitään.

Enpä tiedä, halusin vain avautua. Tiedän, että vaikutan hölmöltä mielensäpahoittajalta, mutta joo. Mulle iskee vain jouluna tuolla sellainen kummallinen suru ja haikeus, että onhan nyt kuitenkin hei joulu, eikö se voisi jotenkin erota arjesta?

Onko täällä "kohtalotovereita", tai ihmisiä jotka ovat huomanneet, että puolison kodissa onkin aika erilaiset tavat ja aikataulut viettää joulua?

Ap, miksi et vaan laita omaa joulua omaan kotiisi?

Vierailija kirjoitti:

Itsekin pari ensimmäistä joulua kärvistelin miehen kotona jossa söimme eri aikaan. Ensin kattaus minulle ja miehelle, sitten miehen veljelle ja tyttöystävälleen ja vasta kun lähdimme, söi anoppi miehensä kanssa kahdestaan. Ja muut odottivat aina viereisessä huoneessa kun toiset söivät.

Ei ollut kuusta tai koristuksia, ei joululauluja. Telkkari oli päällä ja sitä katsottiin sillä välin kun odotettiin aina niiden kahden syömistä. Lahjat vaihdettiin arkisesti ruokailun jälkeen.

Nykyisin en tähän enää suostu.

MIKSI kaikki söivät eri aikaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin on ihmisten joulunviettotavat erilaiset. Nyt jo etukäteen minua hieman harmittaa (tai oikeastaan jotenkin surettaa), että anoppilassa joulu ei oikeastaan eroa paljolti ollenkaan arkipyhästä. Olen tottunut siihen, että joulu on, noh, JOULU: ateria syödään hieman myöhemmin, istutaan rauhassa, hieman paremmat vaatteet päällä. Illalla ehkä käydään hautausmaalla ihastelemassa kynttilämerta jne.

Mutta ei, mieheni kodissa jouluaatto menee niin, että anoppi on köppässyt hereille jo aamukuudelta, joten onhan se nälkä jo hyvinkin ennen yhtä! Joulurauhanjulistuksen jälkeen alkaa kovaääninen pajatus, kuinka "minulla on ainakin jo nälkä, mää alan nyt laittamaan ruokaa pöytään, syököön kuka syö!" Sitten vääntäydytään pöytään, appi, mieheni ja miehen veli saattavat raahustaa pöytään kutakuinkin vaarinpaidassa ja kalsarisillaan! Syödään-hotkitaan kymmenessä minuutissa ja that's it :/

En minäkään mitään kolmen tunnin juhla-ateriaa kaipaa sen seitsemän sortin kanssa, mutta tuntuu vain jotenkin niin ankealta. Bonuksena vielä se, että mulla on viime jouluina ollut tapana viedä tuomisina esim. saaristolaisleipää, maustekakkua tms. (aika pitkä ajomatka, niin jotain säilyvää). Viime jouluna vein saaristolaislimpun ja porkkanasta tekemää "savuporkkanaa eli porkkalaa" (miehen veli on kasvissyöjä). Mutta ei niihin oikeastaan koske kukaan... Porkkanasta anoppi sanoi että "Tuommoista...toihan on sitä herrojen herkkuja, en minä tykkää!" Johon sanoin, että ei se ole kalaa, vaan porkkanaa, maista ihmeessä jos haluat. Mutta ei "tuossa on kanssa porkkanaa, syökää niitä kanssa!!" , anoppi toitotti, kun oli keittänyt perunaa ja porkkanaa. Saaristolaislimpun sain yksin syödä, maustekakkua maistettiin, mutta "Tossa on torttuja, tuossa on pullia, syökää niitä kanssa!". Tulee vähän olo, että enpä taida viedä tänä jouluna mitään.

Enpä tiedä, halusin vain avautua. Tiedän, että vaikutan hölmöltä mielensäpahoittajalta, mutta joo. Mulle iskee vain jouluna tuolla sellainen kummallinen suru ja haikeus, että onhan nyt kuitenkin hei joulu, eikö se voisi jotenkin erota arjesta?

Onko täällä "kohtalotovereita", tai ihmisiä jotka ovat huomanneet, että puolison kodissa onkin aika erilaiset tavat ja aikataulut viettää joulua?

Ap, miksi et vaan laita omaa joulua omaan kotiisi?

Heh, oonkin jo sanonut että ensi vuonna varmasti laitan :)

En tiedä, olen vissiin kuitenkin jotenkin joka vuosi tähän asti toivonut, että anoppilassa olisi kiva fiilis - ja sitten se ei kuitenkaan oikein koskaan ole ollut. Ja mies on aina niin odottanut että tottakai mennään anoppilaan, ja siellä on niin mukavaa ja sitten tehdään kaikkea mukavaa, ja joka joulu sitten se käytännössä on ollut ihan eriä, kuin mitä olen jaksanut odottaa ja toivoa. Nyt vasta olen tajunnut (ehkä mulla on pitkät piuhat tai jotain), että ei se tule muuttumaankaan tuolla anoppilassa. On siellä mukaviakin hetkiä ollut, lähinnä niinä jouluina kun ollaan yhdessä pelattu jotakin scrabblea, yatzya tms. Ja siis "yhdessä" tarkoittaa että minä, miehen veli ja mieheni. Appivanhemmat eivät koskaan tee mitään tuollaista :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin pari ensimmäistä joulua kärvistelin miehen kotona jossa söimme eri aikaan. Ensin kattaus minulle ja miehelle, sitten miehen veljelle ja tyttöystävälleen ja vasta kun lähdimme, söi anoppi miehensä kanssa kahdestaan. Ja muut odottivat aina viereisessä huoneessa kun toiset söivät.

Ei ollut kuusta tai koristuksia, ei joululauluja. Telkkari oli päällä ja sitä katsottiin sillä välin kun odotettiin aina niiden kahden syömistä. Lahjat vaihdettiin arkisesti ruokailun jälkeen.

Nykyisin en tähän enää suostu.

MIKSI kaikki söivät eri aikaan?

Ei ole vieläkään selvinnyt. Mieheni kanssa olen ollut nyt 5 vuotta ja vielä kertaakaan en ole anopin tai miehensä kanssa yhdessä syönyt. Joskus miehensä on juonut kahvia toisessa huoneessa samaan aikaan kun minä ja mies keittiössä. Ja olemme olleet syömään kutsuttuina paikalla useita kertoja!

Meillä käyvät vain jos on asiaa niin poikkeamassa joten kieltäytyvät tarjoiluista. Tai enää en kyllä edes tarjoa, meni siinäkin se kaksi vuotta ennen kuin totuin. Siihen asti pidin erittäin epäkohteliaana ettei voinut edes puolikasta kahvikuppia juoda kylään tullessa.