Lue keskustelun säännöt.
En miellä itseäni pinnalliseksi, mutta hämmästelen naapurini vaimovalintaa.
13.12.2017 |
Naapurissa asuu perhe, jossa on kaksi lasta, isä ja äiti. Isä on menestyvä, todella komea, hyvännäköinen, atleettinen, mukavan oloinen mies. On kohtelias, avulias (auttaa esim. kauppakasseissa sekä miestäni että minua, jos näkee meidän kantavan niitä autosta). Ei flirttaile tai asetu koskaan poikkiteloin taloyhtiön kokouksissa. On siis varsinainen Mr. Niceguy.
Vaimo sen sijaan on jotenkin oudon näköinen. Vino nenä, todella paljon finnejä, huonosti leikatut hiukset. Ei käy töissä, vaikka lapset ovat jo yli 10-vuotiaita. Homssuisen oloinen ja aina äkäinen. Ei varsinaisesti ylipainoinen, mutta huonokuntoisen näköinen. Tiuskii ja on epäystävällinen. Ihan esimerkkinä eilen lumisateessa kohdattiin pihalla ja sanoin 'ihanaa, kun sataa lunta, tulee niin valoisaa'. Tuo nainen vastasi 'tämmöstä loskap*skaa, katkoo puita ja aamulla on koko maa ihan loskajäässä - menis jo koko talvi ohi'. Jaa-a.
Vaimo ei ole koskaan sanonut mitään ystävällistä minulle ja valittaa usein asioista. Siis asioista, jotka eivät koske minua tai mille en voi mitään. Taloyhtiön kokouksissa valitti esimerkiksi toisen naapurin kukista, että ne haisevat heidän pihalleen asti.
En ole jotenkin koskaan ymmärtänyt, mitä tuo mies näkee vaimossaan. Ehkä rosoisen pinnan alla on kultaa. Tunnetko sinä tällaisia epätasaväkisiä pareja?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Olen tuollainen mies. Urheasti taistelen ja tsemppaan päivästä toiseen hirveän vaimon kanssa. Haluan antaa lapsille hyvän mallin, kuinka normaalisti käyttäytyvä ihminen pärjää elämässä. Äiti yrittää koko ajan viedä lapsia alaspäin omalle tasolleen, mutta en suostu periksi antamaan. Tämän vaimon valitsin ja loppuun asti taistelen. Kunnes kuolema meidät erottaa.
Jonka luemme pyhien jälkeen otsikoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohhoh, kommentit olivat aika silmiä avaavia. Asiahan voi olla juuri niin, että mies on kotioloissa kamala tyranni ja meille naapureille näyttäytyy unelmamiehenä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ohhoh, kommentit olivat aika silmiä avaavia. Asiahan voi olla juuri niin, että mies on kotioloissa kamala tyranni ja meille naapureille näyttäytyy unelmamiehenä.
ap
Ootko koskaan jutellut naisen kanssa sen miehestä? Jos et ole, niin käypäs kehumassa miestä ja kutsu pariskunta vaikka syömään joskus teille.
Joku kuviossa ei täsmää.
Olen törmännyt näihin miehiin, jotka ovat todella komeita, ja vaimo varsin vaatimaton. Mutta heistä näkee pian, että ovat tossukoita ja huono itsetunto, ja vaimo määrää kaapin paikan.
Sitten on näitä jotka ovat molemmat taviksen näköisiä. Mies on todella kiltti ja mukava, nainen kyräilevä tai kiukkuinen. Usein ovat alkaneet olla nuorena yhdessä, ja vaimolle on kehittynyt joku esim mielenterveyden ongelma ja/tai krooninen sairaus, mutta mies pysyy rinnalla.
Tuo kuvattu komea, hyväitsetuntoinen atleetti ei kuulosta tossukalta eikä uhrautujalta, joten ehkä on tuollainen kulissimies.
Hehheh. Tottakai mammojen mielestä julkisesti mukavan miehen täytyy olla kotioloissa väkivaltainen tyranni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin aikuisena hyvin hämmästynyt, kun uudessa työpaikassa tai muussa tilanteesta minulta tultiin kysymään, olenko sen-ja-sen tytär, kun on sama sukunimi. Olin hämmästynyt lähinnä siitä, miten isääni kehuttiin mukavaksi mieheksi, aina nauravainen ja vitsaileva. Sama mies oli kotioloissa yrmy, huutava ja murjottava tyyppi, jota sai pelätä. Käsiksi hän ei onneksi käynyt. Ulkonäön puolesta vanhemmat olivat samaa sarjaa.
Vierailija kirjoitti:
Hehheh. Tottakai mammojen mielestä julkisesti mukavan miehen täytyy olla kotioloissa väkivaltainen tyranni.
Jos oma kokemus on sellainen, niin kyllähän sen voi kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai nainen on sairastunut masennukseen ja mies yrittää parhaansa mukaan hoitaa häntä ja lapsia?
AP taisi juuri kuvata ex-mieheni. Voin kertoa, että tällä unelmavävyllä oli sairaalloinen suhtautuminen rahaan. En myöskään koskaan ollut hänelle ykkönen vaan ensin tuli omat vanhemmat (ja heidän iänikuiset kotityöt ja tarpeet), sitten sisaret ja heidän tarpeet, sitten meidän lapset, neljänneksi ystävät, työ, sitten heinäkasa ja viimeisenä minä ja minun tarpeet. Muisti erotessa vielä antaa listan, jonka mukaan olin 15 aviovuoden jälkeen hänelle yhteensä velkaa 780€ erinäisistä pikkuvipeistä, esim. parkkimaksuista (kolikoita), (hänen) kummilasten lahjoissa, baarissa tarjotuista drinksuista (veljensä häiden jatkoilla, koska unohdin pankkikortin hanskalokeroon kirkon pihalla), äitiysloman aikana lainatuista kympeistä (ostin lapsille jotain, mistä ei sovittu aiemmin) jne. Tuo 780€ olisi pitänyt miinustaa tasingoista, joita joutui maksamaan minulle asunnosta.
Itse halusi erota (2008), koska oli ihastunut itseään 20v. nuorempaan naiseen. Olin ensin vain huojentunut ja iloinen ja kun heille tuli 2v. seurustelun jälkeen ero, niin tämä ilo muuttui vahingoniloksi. En muuten vieläkään ole maksanut tuota velkaa. Enkä edes aio.
Veikkaan kyllä että mukavat ovat pääsääntöisesti samaa myös kotona. Huono-olo on täysvaltaista ja harva kykenee heittämään naamarin päälle väliaikaisesti.