Sori introvertit, mutta ekstrovertit vaan ovat paljon mukavampaa seuraa jopa toisen introvertin mielestä :)
Onhan tämä vähän epäreilu mielipide, koska täytyisi kai pitää omien puolta ja kehua, miten ihania ja syvällisiä ihmisiä me introvertit olemme. Emme ole. Etenkin ulkopuolisille me vaikutamme usein ylpeiltä ja töykeiltä, sekä tylsiltä, kun emme saa sanottua oikein mitään. Ymmärrettävästi hauskat ja vitsailevat ekstrovertit ovat paljon kivempaa seuraa. Onhan se nyt paljon mielekkäämpää naureskella toisen jutuille kuin möllöttää hiljaa painostavassa hiljaisuudessa. Ekstrovertit saavat minunkin oloni helpommaksi ja uskallan enemmän puhuakin kuin painostavassa hiljaisuudessa, jossa kumpikaan ei sano mitään.
Katselen tässä juuri jotain Jethron ohjelmaa ja mietin, miten mukava tyyppi hän onkaan. Hän on ystävällinen ja hauska. Hän saa kenet tahansa kokemaan olonsa hyväksi ystävällisyydellään ja reippaudellaan. Siihen en ota kantaa, minkälainen bisneskumppani hän on, koska se ei ole nyt se pointti. Nyt puhutaan introverteista ja ekstroverteista. Olen itse ehdottomasti introvertti. Olisi kiva kuulla miten te muut introvertit koette, onko teistäkin ekstroverttien seura paljon miellyttävämpää kuin toisen introvertin?
Toisaalta minulla on hyvinä ystävinä toisia introverttejakin. He ovat todella hyviä ystäviä ja pidän heidän syvällisyydestään. Toisaalta joskus harmittaa se, miten vaikeaksi hekin menevät vieraassa seurassa. Siinä sitten seisotaan molemmat kuin suolamuikut ja ilmapiiri on vaivaannuttava. Olisi niissä tilanteissa mukavampaa jos edes kaveri olisi ekstrovertti, joka saisi tilanteen haltuunsa.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt pitää ymmärtää, että introvertti ei tarkoita automaattisesti hiljaista tuppisuuta.
Kun juttelet vieraan introvertin kanssa, niin hän voi todellakin olla suulas ja erittäin huomionhakuinen.
Hän luultavasti viihtyy ihmisten seurassa jutellen mukavia, mutta päivän päätteeksi hän tarvitsee rauhaa ladatakseen akkujaan.
Eikö tämä päde jokaiseen ekstrovertiinkin?
Kai on todella harvinaista, ettei ihminen halua yhtään omaa rauhaa?
Lasken itseni ekstrovertiksi, koska ihmisten seura on minulle pääosin miellyttävää. Siis tasavertaisten noin älyllisesti, huumorintajultaan ym.
Olen vilkas keskustelija, mutta osaan todellakin kuunnella enkä vain hölötä omia juttujani.
Silti ilman muuta tarvitsen hiljaisuutta aika ajoin ja jopa päivittäin. Se voi joskus olla vain automatka töihin. Paljon sitä ei tarvitse olla.
Introvertti viihtyy ja rakastaakin seuraa ja keskusteluja. Hän ei kuitenkaan saa niistä energiaa samoin kuin ekstrovertti. Introvertille tulee suurempi halu huilata.
Eihän tässä nyt ole kyse introvertti-ekstroverttiydestä, vaan siitä, onko henkilö ujo, sosiaalisesti taitamaton tuppisuu, vai ei. Itse olen puhelias, vitsaileva ja nauravainen introvertti, en vain ole ujo. Samaa mieltä olen siitä, että tuppisuiden, jotka eivät anna mitään itsestään keskusteluun, on yhtä hauskaa kuin seinän kanssa juttelu - heiltä saa yhtä paljon.
Ekstrovertin ja introvertin energia on erilaista, vaikka se seurassa saattaa näyttää aivan samalta.
Olisi mennyt läpi mutta kun mainitsit Jethron niin uskottavuus meni. :D
Ei yksi piirre määrittele ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Etkö ole sinut persoonasi kanssa, kun aihetta palstalla vatvot?
Kai asioista saa keskustella? Mutta kyllä, paljon mielummin olisin ekstrovertti. Eihän se tietenkään itsessään tee ihmisestä oikeasti hauskaa jutunkertojaa, mutta toisen kevyt juttelu on silti minusta rauhoittavaa ja tekee oloni paremmaksi kuin hiljaa oleminen. Mielelläni olisin aidosti seurallinen ja nauttisin siitä. Tämä introverttius sen sijaan on ihan invalidisoivaa usein. Yhteenkin illanviettoon täytyy valmistuatua omassa rauhassa ja se henkinen väysymys, joka seurassa ollessa iskee, on todellakin invalidisoivaa.
En kestäisi kauaa jos joutuisin olemaan huomiota hakevien ihmisten seurassa päivä tolkulla pitkään. Tarvitsen omaa aikaa palautua. Väsyn helposti seurassa oloon. Minä tarvitsen jo yhden illanvieton seuraavan päivän omassa rauhassani. Olisi paljon käytännöllisempää pystyä olemaan muiden seurassa milloin vain. En voi esim. ikinä lähteä kaveriporukan kanssa pidemmälle lomalle, koska en jaksa jatkuvaa seuraa. Tai sitten pitäisi kikkailla omilla hotellihuoneilla, vaikkei siinä rahallisesti olisi mitään hyötyä. Se vaan olisi ainut tapa sietää yhteistä reissua, kun tietäisi voivansa aina viimeistään illan päätteeksi vetäytyä lataamaan akkujaan omaan rauhaan.
En myöskään keksi juteltavaa vieraampien ihmisten kanssa. Lähempien ystävien kanssa ei tätä ongelmaa ole. Olisi mukavaa pystyä juttelemaan kenelle tahansa. Ärsyttää. Häpeän tällaista.
ap
Ei introvertti tarkoita hiljaista tuppisuuta. Olet käsittänyt aivan väärin.
Eihän se nyt suoraan niin mene, että ekstrovertti on hauskaa seuraa ja introvertti hiljainen tuppisuu. Itse ainakin koen itseni sisältä introvertiksi, mutta tykkään silti puhua ja huomioida muut ihmiset. Enemmän seuran laatuun vaikuttaa ihmisen älykkyys kuin seurankipeys.
Vierailija kirjoitti:
Olisi mennyt läpi mutta kun mainitsit Jethron niin uskottavuus meni. :D
Ei yksi piirre määrittele ihmistä.
Olipa se Jethro tai kuka tahansa, niin ainahan ihmiset rakastavat Jethron tavalla käyttäytyviä ihmisiä tosielämässäkin. Etkö muka ole huomannut? Tuollaisia, jotka vitsailevat ja reippaasti morjestelevat, ottavat toisen huomioon, heillä on miljoonia kiinnostavia tarinoita kerrottavanaan jne. Voitko muka väittää muuta? Etteikö tuollaiset ihmiset olisi niitä kaikista pidetyimpiä? Jos sinä et jostain syystä pidä Jethrosta tyyppinä vaikkapa bisneskäytöksensä tai joidenkin tiettyjen mielipiteidensa vuoksi, niin se ei nyt ole se pointti tässä.
Keskustelun pointti on ekstroverteissa ja introverteissa. Olisi kiva kuulla, ovatko muut introvertit samaa vai erimieltä. Minusta olisi niin ihanaa olla tuollainen tyyppi, joka osaa olla reipas, hauska ja yställinen kenelle tahansa, mutta en pysty siihen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertti tarkoita hiljaista tuppisuuta. Olet käsittänyt aivan väärin.
Ehkä ei suoranaisesti, mutta tuskinpa yksikään tuppisuu on ekstrovertti tai mikään muukaan kuin introvertti. Minä ja ystävinäni olevat introvertit nimenomaan olemme sellaisia, jotka emme osaa jutella yhtään vieraampian ihmisten kanssa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertti tarkoita hiljaista tuppisuuta. Olet käsittänyt aivan väärin.
Ehkä ei suoranaisesti, mutta tuskinpa yksikään tuppisuu on ekstrovertti tai mikään muukaan kuin introvertti. Minä ja ystävinäni olevat introvertit nimenomaan olemme sellaisia, jotka emme osaa jutella yhtään vieraampian ihmisten kanssa.
ap
No kyllä on hiljaisia ja ujoja ekstroverttejä olemassa samoin kuin puheliaita ja rohkeita introverttejä. Esim. mun poikaystävä on introvertti mutta juttelee vieraille ihmisille ihan tosta vaan. Itse taas olen hiljainen ja ujo introvertti ja mun on vaikea joskus jutella edes tutuille. Yksi kaveri taas on sosiaalisten tilanteiden pelkoinen ekstrovertti.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tämä vähän epäreilu mielipide, koska täytyisi kai pitää omien puolta ja kehua, miten ihania ja syvällisiä ihmisiä me introvertit olemme. Emme ole. Etenkin ulkopuolisille me vaikutamme usein ylpeiltä ja töykeiltä, sekä tylsiltä, kun emme saa sanottua oikein mitään. Ymmärrettävästi hauskat ja vitsailevat ekstrovertit ovat paljon kivempaa seuraa. Onhan se nyt paljon mielekkäämpää naureskella toisen jutuille kuin möllöttää hiljaa painostavassa hiljaisuudessa. Ekstrovertit saavat minunkin oloni helpommaksi ja uskallan enemmän puhuakin kuin painostavassa hiljaisuudessa, jossa kumpikaan ei sano mitään.
Katselen tässä juuri jotain Jethron ohjelmaa ja mietin, miten mukava tyyppi hän onkaan. Hän on ystävällinen ja hauska. Hän saa kenet tahansa kokemaan olonsa hyväksi ystävällisyydellään ja reippaudellaan. Siihen en ota kantaa, minkälainen bisneskumppani hän on, koska se ei ole nyt se pointti. Nyt puhutaan introverteista ja ekstroverteista. Olen itse ehdottomasti introvertti. Olisi kiva kuulla miten te muut introvertit koette, onko teistäkin ekstroverttien seura paljon miellyttävämpää kuin toisen introvertin?
Toisaalta minulla on hyvinä ystävinä toisia introverttejakin. He ovat todella hyviä ystäviä ja pidän heidän syvällisyydestään. Toisaalta joskus harmittaa se, miten vaikeaksi hekin menevät vieraassa seurassa. Siinä sitten seisotaan molemmat kuin suolamuikut ja ilmapiiri on vaivaannuttava. Olisi niissä tilanteissa mukavampaa jos edes kaveri olisi ekstrovertti, joka saisi tilanteen haltuunsa.
No mut hei, onko tullut mieleesi, että todellinen introvertti ei tod. näköisesti edes kaipaa sen ekstrovertin seuraa? Voihan hyvinkin olla, että introvertti kokee sen ekstrovetin seuran jopa rasittavaksi. Who knows?
Reality check: olemme kaikki jossain määrin introverttejä ja ekstroverttejä.
Olen kotona introvertti, koska joudun töissä olemaan ekstroverttien kanssa koko päivän. Tilanne voisi aivan hyvin olla toisin päin, jolloin olisin ekstrovertimpi vapaa-ajalla. Kaikki tarvitsevat kiintiönsä verran omaa rauhaa ja seuraa. Näiden suhde vain ihmisten kesken vaihtelee.
Eikö tämä päde jokaiseen ekstrovertiinkin?
Kai on todella harvinaista, ettei ihminen halua yhtään omaa rauhaa?
Lasken itseni ekstrovertiksi, koska ihmisten seura on minulle pääosin miellyttävää. Siis tasavertaisten noin älyllisesti, huumorintajultaan ym.
Olen vilkas keskustelija, mutta osaan todellakin kuunnella enkä vain hölötä omia juttujani.
Silti ilman muuta tarvitsen hiljaisuutta aika ajoin ja jopa päivittäin. Se voi joskus olla vain automatka töihin. Paljon sitä ei tarvitse olla.