Miesten kanssa aina syntyy joko henkinen tai fyysinen yhteys, ei koskaan molempia?

Totta. Paitsi yhdestä suhteesta on kyllä kokemus, jossa ei syntynyt kumpaakaan, mutta siinä sitä vain kituuteltiin...

Kyllä väittäisin, että voi olla molemmat ja useimmissa pitkissä ja onnellisissa avioliitoissa onkin. 

Vierailija kirjoitti:

Muilla samoja kokemuksia? En haluaisi tyytyä sellaiseen suhteeseen, josta toinen puoli puuttuu..

Väärin! Minulla (+50 nainen) on aivan uskomaton suhde mieheen, jonka kanssa oli ensin lähes puoli vuotta kestänyt ystävyys. Hän oli joutunut laittamaan vanhempansa palvelukotiin, koska he eivät enää pärjänneet omakotitalossaan ja tämä heidän ainoa poikansa tekee paljon ulkomaankomennuksia.

Näissä merkeissä me tavattiin ja heti synkkasi. Puhuimme paljon puhelimessa ja minä autoin häntä muutossa valitsemaan ja yhdistelemään tavaroitaan vanhempiensa tavaroihin.

No mutta yksi asia johti toiseen ja ennen pitkää päädyimme samaan sänkyyn. Uskomaton, monta tuntia kestänyt rakastelusessio huipentui ihanan romanttiseen viikonloppuun.

Mies sanoi, että viikonloppu meni pelottavan hyvin ja että vähän mietityttää kuinka tästä eteenpäin. Että ei voi alkaa näin uskomattomasti ilman, että alkaa menemään alamäkeä.

Ei ainakaan vielä ole notkahdusta tullut ja ollaan kohta vuoden verran tiiviisti seurusteltu. Omissa kodeissamme asuen, mutta päivittäin yhteyttä pitäen.

Että kyllä se mahdollista on.

No jos 50+ mies pystyy monta tuntia kestävään rakastelusessioon, niin ei mikään ihme, että hän toteaa alun menneen pelottavan hyvin. Tuosta on kuitenkin hyvä jatkaa, vaikka jatko ei aivan samanlainen olisikaan.

No jos 50+ mies pystyy monta tuntia kestävään rakastelusessioon, niin ei mikään ihme, että hän toteaa alun menneen pelottavan hyvin. Tuosta on kuitenkin hyvä jatkaa, vaikka jatko ei aivan samanlainen olisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä väittäisin, että voi olla molemmat ja useimmissa pitkissä ja onnellisissa avioliitoissa onkin. 

Samaa mieltä. Todella onnellisissa liitoissa menevät, äly, huumori, ja fyysinen kemia.

Minulla on mieheni kanssa molemmat. 

Ollaan yli nelikymppisiä ja toisessa liitossa.

Kaikki meni yhteen kuin nakutettu alusta alkaen.  Mieheni on paras ystäväni ja paras rakastaja koskaan.

Mulla oli aina 42-vuotiaaksi pelkästään henkisiä ihastumisia miehiin. Että mua vitutti, kun ne halusivat seksiä. Myös se oli ikävää, kun moni mies vaikutti kiinnostuneelta ja tiesin, etteivät ne ole tyytyväisiä minuun seksittä. Aina oli sellaista vispilänkauppaa ja ois juttuja saanut, jos ois antanut. Sitten taas eräs mies tekee itseään tykö ja kiinnostavaksi. Ihastuin häneen henkisesti ja koska hän toimi aivan samoin kuin ne seksihaluisetkin miehet olin ihan varma, että miestä kiinnostaa suhde.

Mutta kun kerroin tunteistani, niin mies oli muka ihan että ei häntä kiinnosta suhde minuun. Aika paskaa, luuliko se MUN olevan seksin perässä? (Miehellä oli siinä ongelmia, siis seksuaalisuudessa ja hän tiesi, että tiesin). Mutta en oikein voinut sanoa, että en halua sinua silleen, koska aivan kuin oisin olettanut kiinnostavani sitten häntä lainkaan. Olinhan itse valmis vain henkiseen suhteeseen. Mutta sellaiseen, ettei siihen isketä muita.

En silloin halunnut häntä muuten, kuin henkisesti, mutta vuosien tauon jälkeen tapasin hänet uudestaan ja taas hän signaloi kiinnostusta ja kaipuuta ja rakastuin vielä pahemmin :( Tällä kertaa fyysisin haluin. Oli kyllä todella vittumaista kaikkien niiden minua halunneiden miesten jälkeen kun itse oisin jotakuta kerrankin lopulta (!!) halunnut, niin tämä en halua minua. Sisko oisin kuulemma hänelle ollut.

Minäkin +50 nainen, eronnut, ajattelin että suhteet ja seksielämä kuuluu nuorille. Entisen miehen kanssa sitä kiihkeää seksiä kesti ekat puoli vuotta, ehkä se oli uutuutta, sitten loppui vähän eväät. Pysyttiin kuitenkin yhdessä, kun luulin että sellaista se on kaikilla. Henkisestikin oli vaikea tulla ymmärretyksi, mutta ajattelin että olen niin omituinen ihminen ja kiinnostunut omituisista asioista.

Erottua tapasin netissä miehen, joka tuntui heti hauskalta ja luotettavalta. Kun tapasimme, se fyysinen kemia oli ihan järkyttävä. En tiennyt että edes voisin niin miestä haluta.

Ajattelin itsekseni, että puutteessa on rouva vaan ollut, ja kyllä se tästä laantuu ja alkaa taas maistua puulta.

Neljä vuotta tässä nyt olen odotellut, ja hän vie minulta edelleen polvet veteliksi vain tulemalla ovesta. Hänen ihonsa tuntu, hänen tuoksunsa ja suudelmiensa maku saa minut heikoksi. Meillä on hauskaa, yhteisiä harrastuksia, kivaa ja rakastavaa yhdessä. Ja villiä hauskaa seksiä vaikka koko päivän, ja kaikkia fantasioita yhdessä.

Haikeasti ajattelen, että olisinpa nuorena tiennyt millainen on hyvä suhde. Ehkä en olisi puolta elämää viettänyt väärän miehen kanssa. No, sainhan siitä lapset.