Lue keskustelun säännöt.
Olen kateellinen siskoni niin paljon paremmista väleistä vanhempiimme..
10.12.2017 |
Näin ei kai saisi tuntea. Sisko on minua kaksi vuotta nuorempi, muita lapsia ei ole. Lapsesta asti pikkusisko on ollut kaikkien lellikki, jota passataan ja ymmärretään aina vaan ja minä taas olen saanut pärjätä itsekseni. Tavallaan vanhemmat suhtautuvat siskoon alentavasti, mutta myös tosi rakastavasti. Tuntuu, että paljon rakastavammin kuin minuun. Esim. minuun isä ja äiti eivät ole hirveästi yhteydessä, koska uskovat minun kyllä pärjäävän. Asumme siis molemmat jo pois kotoa. Siskoon taas kumpikin ovat päivittäin yhteydessä, kyselevät onko sisko muistanut maksaa laskut, onko hänellä rahaa ruokaan ja huvituksiin. Vanhemmat myös ovat monesti pelastaneet siskon pulasta ja antaneet hänelle rahaa. Minusta sisko on vähän liian holtiton juuri siksi, koska tietää vanhempien aina pelastavan lellipennun kuitenkin pulasta..
Ei sisko nyt mikään alkoholisti ole, mutta vähän sellaista holtitonta käytöstä kuitenkin on. Hän mm. ostelee jatkuvasti nettikaupoista kaikkea, opiskelut tekee vasemmalla kädellä jne. Luulen, että siskosta tulisi heti paljon vastuullisempi, mikäli vanhemmat lopettaisivat hänen passaamisensa. Jos hän siis joutuisi pärjäämään oikeasti itse, kuten aikuiset ihmiset tekee. Minuun pikkusisko on yhteydessä oikeastaan vaan jos tarvitsee minulta jotain. Se ärsyttää ja loukkaa. Minä kyllä soittelen siskolle ihan muuten vainkin kyselläkseni kuulumisia. Monesti hän ei edes vastaa, niinkuin ei vanhemmillekaan. Silti vanhemmat eivät ikinä suutu häneen.
Tavallaan koen ehkä vanhempiemme suurempaa kunnioitusta. Kerran pariin vuoteen he ehkä sanovat olevansa ylpeitä, kun minä olen niin itsenäinen, eikä minusta "tarvitse" kantaa ikinä huolta, toisin kuin siskosta. Tuo ei vaan paljoa lämmitä, kun samassa huomaan, miten paljon enemmän vanhemmat tekevät siskon hyväksi ja antavat hänelle rahaa ja kaikkea. Kaiken sen lisäksi he oikeasti lässyttävätkin siskolle kuin pikkulapselle. "Sieltähän se meidän rakas tyttö tulee!" jne. Minulle eivät sano moista. Halata saattavat, mutta siinäpä se. Mielestäni se onkin ihan normaali tapa aikuisia lapsia kohtaan.
Joo, olen kateellinen. Näin palstalla voin sen sanoa. Livenä en viitsi asiasta puhua. Eihän pikkusiskolleen saisi olla kateellinen, eikä saisi syyllistää vanhempia. Pikkusisko on yhä isin pikkuprinsessa, jolle isi tuo kuunkin taivaalta ja lellii pilalle. Äiti taas tuntuu pitävän siskoa ihan kuin parhaana ystävänään. He nauravat ja juttelevat syvällisiä juttuja yhdessä ja viettävät aika paljon aikaa. On tosi mieltäylentävää kuulla äidiltä jatkuvasti, miten pikkusiskon kanssa jutellessa taas hurahti huomaamatta pari tuntia puhelimessa samalla, kun meidän puhelut on viidessä minuutissa ohi ja niitä on paljon harvemminkin.
Ajan viettäminen naamatustenkin on minulle äidin kanssa jotenkin vaikeaa. Emme oikein keksi puhuttavaa ja jos minä jotain puhunkin, äiti ei hirveästi vastaa mitään niihin. Hauskaa meillä ei ole ikinä. Jos käymme syömässäkin, todellakin vain syömme ja siinä se. Äiti ja pikkusisko taas nauraa hekottavat koko ajan ja juttelevat syvällisiä. Olen niin kateellinen. Miksei äiti rakasta minua yhtä paljon ja tahdo viettää aikaa kanssani edes lähes yhtä paljon? Tulipa nyt avauduttua tästä, koska aloitettuani terapian minun pitää puhua tästä asiasta terapeutille ja se tuntuu todella kivuliaalta.. Itken heti silmät päästäni enkä meinaa saada sanaa suustani.
Kommentit (15)
Mikäli tämä on ihan totta, olen pahoillani puolestasi, eivät vanhempasi tahalleen näin käyttäydy. Tässä kirjoituksessa oli vain jotenkin vähän kaikkea liikaa, Nauraa kikattelevat ja keskustelevat henkeviä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei miten huono mieli tuli sun puolesta, ei ole todellakaan ok vanhemmilta eriarvoistaa lapsiaan. Eikä sun tartte hävetä kateellisuuden tunnetta, sun vanhemmat on ihan itse tehneet sen, kuka tahansa tuntisi olonsa pahaksi tollasessa tilanteessa. Mitä jos nostaisit kissan pöydälle?
Siskollasi voi olla adhd tms. Vaikka ei olisikaan niin kun siskollesi ei ole annettu vastuuta niin hän ei ole saanut taitoja ottaa vastuuta. En suosittele kylmää suihkua koska hänelle ei ole annettu aiemmin vastuuta ja mahdollisuutta opetella ko. taitoja. Asia kerrallaan ja pikkuhiljaa hänen voi vihdoin antaa kasvaa aikuiseksi. Ei voi olettaa, että taidottomaksi jätetty lapsi saa poks vaan ne taidot aikuisuuteen iän mukana. Ei, niihin kasvatetaan, kasvetaan ja taidot opetellaan. Sinulle on annettu vastuuta ja sinuun on luotettu. Siskollesi ei ole annettu mahdollisuutta kasvaa aikuisen mittaan. Älä ota sitä pelkkänä lellimisenä vaan ymmärrä, että hän ei ole saanut samaa kuin sinä. Tavallaan hänen henkinen kasvatuksensa on jätetty heitteille. Asteittain aikuisuuteen siis. Vain henkilöltä joka on kasvatettu vastuuseen voi vaatia vastuuta.
Vierailija kirjoitti:
Mikäli tämä on ihan totta, olen pahoillani puolestasi, eivät vanhempasi tahalleen näin käyttäydy. Tässä kirjoituksessa oli vain jotenkin vähän kaikkea liikaa, Nauraa kikattelevat ja keskustelevat henkeviä...
Tuttua trollitekstiä.
Olen niin surullinen.
Nyyh.
Muutamasta lauseesta tunnistaa tän tyypin maneerit.
Vierailija kirjoitti:
Mikäli tämä on ihan totta, olen pahoillani puolestasi, eivät vanhempasi tahalleen näin käyttäydy. Tässä kirjoituksessa oli vain jotenkin vähän kaikkea liikaa, Nauraa kikattelevat ja keskustelevat henkeviä...
Oli se ehkä vähän kärkevästi sanottu, koska loukkaa koko kuvio. Enhän minä useimmitenkaan ole kuuntelemassa siskon ja äidin juttuja. Tiedän vaan, että sisko uskoutuu etenkin äidille kaikesta. Samassa minä en esim. voisi kuvitella ikinä kertovani terapiastani vanhemmilleni. Välillä olen ollut kotona samaan aikaan siskon kanssa. Silloin olen ollut ylimääräisenä pyöränä, kun sisko on kertonut äidilleni esim. ongelmistaan ystäviensä tai poikaystävän kanssa. Äiti siinä sitten on kuunnellut ja neuvonut siskoa ja sisko saattaa itkeäkin, samoin äiti. Joskus äiti on jopa kertonut ongelmistaan isän kanssa tuolloin, kun minä ja sisko ollaan oltu vaikka saunassa äidin kanssa. Minä en osaa siihen suhtautua, enkä osaa sanoa mitään. Pikkusisko taas juttelee kuin ystävänsä kanssa jopa noista ongelmista isän kanssa. Se on minusta todella outoa. Välillä he intoutuvat puhumaan jotain politiikastakin. Eli tuolla tavalla hengellisiä juttuja, ei mitään uskonnosta kuitenkaan.
Olisi mukava kuulla olisiko täällä kohtalotovereita. Minusta tuntuu, ettei terapeuttini oikein pidä tätä asiaa minään. Ihmettelee vaan, miksi tämä loukkaa ja ärsyttää minua niin paljon. Sekin loukkaa..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä jaksa enää, juttusi ei ole uskottava.
En edes usko että olet nainen.
Tuo on ihan normaalia. Varsinkin jos siskosi on perheen nuorin, nämä vaan jäävät "lellikeiksi". Luultavasti vanhemmat itse eivät hyväksy omaa vanhenemistaan. Ja nuorin on aina hoivaa tarvitseva ja vastuuton "vauva".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli tämä on ihan totta, olen pahoillani puolestasi, eivät vanhempasi tahalleen näin käyttäydy. Tässä kirjoituksessa oli vain jotenkin vähän kaikkea liikaa, Nauraa kikattelevat ja keskustelevat henkeviä...
Oli se ehkä vähän kärkevästi sanottu, koska loukkaa koko kuvio. Enhän minä useimmitenkaan ole kuuntelemassa siskon ja äidin juttuja. Tiedän vaan, että sisko uskoutuu etenkin äidille kaikesta. Samassa minä en esim. voisi kuvitella ikinä kertovani terapiastani vanhemmilleni. Välillä olen ollut kotona samaan aikaan siskon kanssa. Silloin olen ollut ylimääräisenä pyöränä, kun sisko on kertonut äidilleni esim. ongelmistaan ystäviensä tai poikaystävän kanssa. Äiti siinä sitten on kuunnellut ja neuvonut siskoa ja sisko saattaa itkeäkin, samoin äiti. Joskus äiti on jopa kertonut ongelmistaan isän kanssa tuolloin, kun minä ja sisko ollaan oltu vaikka saunassa äidin kanssa. Minä en osaa siihen suhtautua, enkä osaa sanoa mitään. Pikkusisko taas juttelee kuin ystävänsä kanssa jopa noista ongelmista isän kanssa. Se on minusta todella outoa. Välillä he intoutuvat puhumaan jotain politiikastakin. Eli tuolla tavalla hengellisiä juttuja, ei mitään uskonnosta kuitenkaan.
Olisi mukava kuulla olisiko täällä kohtalotovereita. Minusta tuntuu, ettei terapeuttini oikein pidä tätä asiaa minään. Ihmettelee vaan, miksi tämä loukkaa ja ärsyttää minua niin paljon. Sekin loukkaa..
ap
No nyt perun edellisen tsemppausviestin. Jos et edes halua avautua ja antaa itsestäsi mitään vuorovaikutuksessa vanhempiesi kanssa, niin ei kai teistä voisi edes tulla yhtä läheisiä? Suhteet muihin ihmisiin on vastavuoroista, sillon sun pitää antaa itsestäsi myös palanen ja kertoa omista asioista. Se on aina luottamuksen osoitus toiselle kertoa jostain noin henkilökohtaisesta kuin huolista.
Meillä sama kuvio. Olen kärsinyt läpi elämäni tästä asiasta. Nyt olen keski-ikäinen ja seuraan, miten siskoni lapset menevät omani edelle kaikessa. Ihan kauheaa, että minun täytyy elää sama helvetti läpi vielä lapsenikin kautta. Olen käynyt aikoinani seitsemän vuotta terapiassa asian takia, koska se jättänyt minuun syvät traumat. Hankalaa toipuminen kuitenkin on, koska uusia pettymyksiä tulee jatkuvasti. En juurikaan pidä kehenkään heidtä enää yhteyttä, mutta pari kertaa vuodessa nähdään ja silloin haavat revitään auki aina uudelleen. Tämä on hankala asia ja sitä on tosi vaikea käsitellä niin, että se ei satuttaisi. Elää tämän asian kanssa voi, mutta se tulee mieleen edelleenkin pari kertaa viikossa ainakin. Pois sitä ei saa ikinä, koska haavat ovat syntyneet niin pitkän ajan kuluessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli tämä on ihan totta, olen pahoillani puolestasi, eivät vanhempasi tahalleen näin käyttäydy. Tässä kirjoituksessa oli vain jotenkin vähän kaikkea liikaa, Nauraa kikattelevat ja keskustelevat henkeviä...
Tuttua trollitekstiä.
Olen niin surullinen.
Nyyh.
Muutamasta lauseesta tunnistaa tän tyypin maneerit.
Pakkoko on tulla ilkeilemään? Joskus olen saattanut avautua täällä poikaystävästäni, en muista. Samoin olen saattanut avautua ystävistäni. Ehkä niissä olen käyttänyt samaa "olen niin surullinen"-muotoa tai sitten en. En tosiaan muista. Kirjakieltä ainakin kirjoittaa täällä muutkin, joten todennäköisesti sekoitat vaan ihmisiä toisiinsa. Mikäli tässä olisi edes jokin mehevä juttu, äidin miesystävän pokaaminen tai miljoonaperinnön odottelu, voisin ymmärtää provoepäilyt, mutta nyt en kylläkään tajua. Etenkään perustelulla "jos joku kirjoittaa olevansa surullinen, se on provo". Sinä voit olla uskomatta aloitukseeni ja jatkaa matkaasi, ole hyvä.
Ekalle vastaajalle: Sisko on ihan terve. Vanhempien suhtautuminen vaan on aina ollut tosi holhoava häntä kohtaan. Ehkä se osittain johtuu siitä, kun sisko on nuorin lapsi meistä. Tavallaan sisko on ollut aina se kaikkien lellipentu ja minuakin on jo ihan naperosta asti kannustettu vastuullisen isosiskon rooliin. On käytetty monesti muotoa:"Käyttäydyhän nyt hyvin. Ole hyvä esimerkki siskollesi." On myös monesti suorastaan vaadittu minua huolehtimaan pikkusiskosta, vaikken edes ole häntä paljoa vanhempi! Jos sisko joskus satutti itsensä tai häntä oli yritetty kiusata, vanhemmat jopa syyllistivät minua, että X huolehti pikkusiskostaan huonosti. Minulla taas ei ole ikinä ollut isosiskoa tai veljeä huolehtimassa minusta vaan on pitänyt pärjätä itse. Olen kyllä lukenut moisen olevan perheen nuorimmaisille tyypillistä, että heidät lellitään piloille ja perheen vanhimman joutuvan kasvamaan äkkiä vanhaksi ja huolehtimaan nuorimmistakin sisaruksista itsensä lisäksi. Terapeuttinikin vaan sanoi kokemukseni kuulostavan hyvin tutulta ja yleiseltä.
ap
"olen terapiassa ja minua niin itkettää..."
Jos tämä trolli olisi oikeasti terapiassa hän ei kirjoittaisi mitään näin typerää. Terapiassa itketään niin että nielu tukkeutuu ja silmät muurautuu umpeen.
Ettekö huomaa, että koko lätinä liikkuu pelkällä yleistasolla? Ei ole yhtäkään uskottavaa yksityiskohtaa. Vuodatuksessa ei ole pisaraakaan aitoa tunnetta, mitään tunnetta. Vain kiivasta yritystä.
Kirjoittaja on mies, joka esittää naista.
Huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli tämä on ihan totta, olen pahoillani puolestasi, eivät vanhempasi tahalleen näin käyttäydy. Tässä kirjoituksessa oli vain jotenkin vähän kaikkea liikaa, Nauraa kikattelevat ja keskustelevat henkeviä...
Oli se ehkä vähän kärkevästi sanottu, koska loukkaa koko kuvio. Enhän minä useimmitenkaan ole kuuntelemassa siskon ja äidin juttuja. Tiedän vaan, että sisko uskoutuu etenkin äidille kaikesta. Samassa minä en esim. voisi kuvitella ikinä kertovani terapiastani vanhemmilleni. Välillä olen ollut kotona samaan aikaan siskon kanssa. Silloin olen ollut ylimääräisenä pyöränä, kun sisko on kertonut äidilleni esim. ongelmistaan ystäviensä tai poikaystävän kanssa. Äiti siinä sitten on kuunnellut ja neuvonut siskoa ja sisko saattaa itkeäkin, samoin äiti. Joskus äiti on jopa kertonut ongelmistaan isän kanssa tuolloin, kun minä ja sisko ollaan oltu vaikka saunassa äidin kanssa. Minä en osaa siihen suhtautua, enkä osaa sanoa mitään. Pikkusisko taas juttelee kuin ystävänsä kanssa jopa noista ongelmista isän kanssa. Se on minusta todella outoa. Välillä he intoutuvat puhumaan jotain politiikastakin. Eli tuolla tavalla hengellisiä juttuja, ei mitään uskonnosta kuitenkaan.
Olisi mukava kuulla olisiko täällä kohtalotovereita. Minusta tuntuu, ettei terapeuttini oikein pidä tätä asiaa minään. Ihmettelee vaan, miksi tämä loukkaa ja ärsyttää minua niin paljon. Sekin loukkaa..
ap
No nyt perun edellisen tsemppausviestin. Jos et edes halua avautua ja antaa itsestäsi mitään vuorovaikutuksessa vanhempiesi kanssa, niin ei kai teistä voisi edes tulla yhtä läheisiä? Suhteet muihin ihmisiin on vastavuoroista, sillon sun pitää antaa itsestäsi myös palanen ja kertoa omista asioista. Se on aina luottamuksen osoitus toiselle kertoa jostain noin henkilökohtaisesta kuin huolista.
Kylläpä kannatti avautua tänne, kun täälläkin vaan ymmärretään väärin ja potkitaan jo maahan kaatunutta. Tosi hyvä ilmapiiri. Kuten sanoin, yritän kyllä keskustella äitini kanssa, mutta hän ei paljoa vastaile takaisin. Tuo esimerkki isästäni nyt oli poikkeus. Tuskin olen ainut, joka ei osaa suhtautua vanhempiensa parisuhdeongelmiin, johon liittyy joskus jopa seksiongelmia. Se ei vain ole luontevaa. En osaa siinä kohtaa vaihtaa rooliani pelkäksi ystäväksi äidin lapsesta ja isänkin lapsesta. Pikkusisko siihen vissiinkin pystyy.
Ilmeisesti suuri osa vanhempien yhteydenpidosta ja juttelusta pikkusiskoni kanssa on sitä, että he huolehtivat hänestä. Kyselevät miten se ja tämä asia meni, miten aikoo hoitaa tulevan sen ja sen asian jne. Minun kohdallani heitä ei kiinnosta. Ainakaan he eivät hirveästi kysele. Korkeintaan joskus jotain kohteliaisuudesta. Heitä ei myöskään kiinnosta hirveästi jos kerron jotain asioistani. Jos sisko ei vaikka vastaa puhelimeensa, vanhemmat soittavat minulle ja kysyvät olenko kuullut siskostani. Pahimmillaan he menevät siskon ovelle. Minulle he eivät paljoa edes soittele, eivätkä ainakaan huolestu silloin. Korkeintaan jäkättävät, miten epäkohteliasta on olla vastaamatta. Siskolle höpöttävät, miten he olivat niin hirveän huolissaan ja tuitui. En ymmärrä miksi tai miten saisin asiaan muutosta. Päinvastoin luulisi vanhemmistamme olevan rasittavaa joutua jatkuvasti pelastamaan aikuista pentua pulasta, mutta ei.
Eli tietysti kyselen ja juttelen vanhempieni kanssa. He vaan eivät hirveästi reagoi siihen. Jos käymme yhdessä kahvilla, me vaan käymme kahvilla ja sen jälkeen eroamme. Siskon kanssa he viettävät oikeasti aikaa paljon ja juttelevat kunnolla. Minä otan sen niin, etteivät he todellakaan jostain syystä rakasta minua läheskään yhtä paljon kuin siskoa. Se tuntuu todella pahalta ja sitä yritänkin käsitellä terapiassa. Miten muuten sinulla on terapeutti suhtautunut ongelmaan, joka kerroit saman tyylisestä perhe-ongelmasta terapiassa?
ap
Vierailija kirjoitti:
"olen terapiassa ja minua niin itkettää..."
Jos tämä trolli olisi oikeasti terapiassa hän ei kirjoittaisi mitään näin typerää. Terapiassa itketään niin että nielu tukkeutuu ja silmät muurautuu umpeen.
Ettekö huomaa, että koko lätinä liikkuu pelkällä yleistasolla? Ei ole yhtäkään uskottavaa yksityiskohtaa. Vuodatuksessa ei ole pisaraakaan aitoa tunnetta, mitään tunnetta. Vain kiivasta yritystä.
Kirjoittaja on mies, joka esittää naista.
Huonosti.
Sinä olet ilkeä ja väärässä. Miten tyhmä ihmisen pitää olla, että tekee tuollaisia typeriä olettamuksia pelkistä teksteistä? Turhaan tietysti ärsyynnyn moisesta typeryydestä, koska sehän sinun halusi ainoastaan on saada loukattua ja ärsytettyä minua. Mene muualle sikailemaan ja kääntämään ihmisten haavoissa olevia veitsiä.
Mielestäni olen kyllä kertonut ongelmastani yksityiskohtiakin. Tietenkään en ala mitään tunnistustietoja kertomaan, esim. missä siskoni opiskelee tai mitä ammatteja vanhemmillamme on. Typerä olet jos luulet jonkun niin tekevän anonyymillä palstalla. En aio enää reagoida viesteihisi. Mene muualle kiusaamaan muita ihmisiä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"olen terapiassa ja minua niin itkettää..."
Jos tämä trolli olisi oikeasti terapiassa hän ei kirjoittaisi mitään näin typerää. Terapiassa itketään niin että nielu tukkeutuu ja silmät muurautuu umpeen.
Ettekö huomaa, että koko lätinä liikkuu pelkällä yleistasolla? Ei ole yhtäkään uskottavaa yksityiskohtaa. Vuodatuksessa ei ole pisaraakaan aitoa tunnetta, mitään tunnetta. Vain kiivasta yritystä.
Kirjoittaja on mies, joka esittää naista.
Huonosti.
Oletko lesbo vai etkö ole ikinä miestä nähnyt kun tätä itkuvirttä pidät miehen tekstinä? :DDDD Hahahaa. Osa on täällä varsinaisia koomikoita. Vain naiset voivat keksiä tällaisestakin aiheesta ongelman. Miehet olisivat vaan tyytyväisiä kunhan keskenkasvuinen kakarasisko olisi pelkästään vanhempien kimpussa.
Minä tunnistan provot hyvin ja tämä ei sellainen ole. Terkuin, palstalla 10 vuotta ollut provoilunkin ammattilainen.
Oletko varma ettei sisko ole jotenkin vammainen? Vanhempiesi suhtautuminen kuulostaa siltä. Ei tuo normaalilta kuulosta. Sinulla taas on ihan normaalit välit vanhempiisi kuten aikuisilla lapsilla tulee ollakin. En ymmärrä ongelmaasi. Kasva sinäkin aikuiseksi äläkä pillitä turhia.