Uskovatko ihmiset Jumalaan koska heillä on tarve alistua jollekin itseään korkeampiarvoiselle?

Ihmiset jotka eivät tunne hallitsevansa omaa elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Uskonnollisuudelle on aika monia syitä, mutta tärkein lienee moraalisen leiman saaminen yhteisöissä ja kahdenkeskisissä suhteissa ja siten arvostusta ja luottamusta. Samalla saa kirveen, jolla paheksua muita moraalittomina. Tämä edellyttää uskontojen tarjoamia sosiaalisia ryhmiä, joissa voi saada arvostusta ja asemaa aivan toisilla kriteereillä kuin muussa elämässä. Sen sijaan, että saisi arvostusta työstä tai yhteiskunnallisesta asemasta, voi saada pelkästä uskosta ja uskon puolustamisesta.

Jumala on luotu lauman ylimmäksi alfaolennoksi. Olennoksi, no yleensä alfaurokseksi, jossa ryhmän moraalikäsitys ja lauman auktoriteetti yksilön yli on saanut  persoonallisen muodon.

Pienissä n. sadan hengen laumoissa riittää johtaja jonka kaikki tuntevat ja näkevät, mutta jumalan keksiminen mahdollisti suuret yhteiskunnat ja sivilisaatiot. Ihminen ei ole psykologisesti vieläkään kehittynyt elämään luontevasti suurissa yhteiskunnissa, joten tarvitaan uskoa jotta tämä onnistuu.

Jumalat ovat mielestäni harmittavia ja toivon että niistä joskus päästään eroon.

apostoliZztop kirjoitti:

on vain tyhmää ola uskomatta Jumalan olemassaoloon

muttaa tärkein syy uskoa Jeesukseen on se että saadaan synnit anteeksi ja pelastutaan helvetiltä, se on se juttu

Mikään ei osoita että Jeesus, helvetti ja synnin käsite olisivat totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa jaa. Ateistina mielestäni elämällä ei ole mitään tarkoitusta eikä päämäärää. Jokainen voi sellaisen toki itselleen laittaa. Esim. nussia mahdollisimman monen kumppanin kanssa, kerätä mahdollisimman laaja postimerkkikokoelma, saada paljon rahaa, voittaa kehorakennuskilpailut tai löytää mielenrauha, mutta loppujen lopuksi kaikki kuitenkin haihtuu olemattomuuteen.

Ainakin ihmisten elämällä on kyllä aivan selkeä ohjelmoitu tarkoitus – toimia geenien työjuhtina ja siten lisääntyä ja täyttää maa.

Ei se ole mikään tarkoitus. Geeneillä ei ole mieltä. Eivät ne ole määränneet mitään tarkoitusta. Voit kaikessa rauhassa jättää lisääntymättä jos et halua.

Jos meteoriitti jysähtäisi maapallolle ja sammuttaisi kaiken elämän, kukaan universumissa ei välittäisi, eikä pahoittelisi sitä että "tarkoitus" jäi täyttämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa jaa. Ateistina mielestäni elämällä ei ole mitään tarkoitusta eikä päämäärää. Jokainen voi sellaisen toki itselleen laittaa. Esim. nussia mahdollisimman monen kumppanin kanssa, kerätä mahdollisimman laaja postimerkkikokoelma, saada paljon rahaa, voittaa kehorakennuskilpailut tai löytää mielenrauha, mutta loppujen lopuksi kaikki kuitenkin haihtuu olemattomuuteen.

Ainakin ihmisten elämällä on kyllä aivan selkeä ohjelmoitu tarkoitus – toimia geenien työjuhtina ja siten lisääntyä ja täyttää maa.

Ei se ole mikään tarkoitus. Geeneillä ei ole mieltä. Eivät ne ole määränneet mitään tarkoitusta.

Kyllä sitä voidaan (teleonomiseksi) tarkoitukseksi kutsua, aivan yhtä lailla kuin että puun lehtien tarkoitus on kerätä auringonvaloa ja yhteyttää. Telenominen tarkoitus siis koskee kaikkea evoluution myötä kehittynyttä tarkoituksenmukaisuutta.

...Juuri tuon saman sanoin, että ei siitä tarkoituksesta tietenkään tarvitse välittää jos ei halua, menisi naturalistiseksi virheajatteluksi, tms.

Voit kaikessa rauhassa jättää lisääntymättä jos et halua.

Jos meteoriitti jysähtäisi maapallolle ja sammuttaisi kaiken elämän, kukaan universumissa ei välittäisi, eikä pahoittelisi sitä että "tarkoitus" jäi täyttämättä.