Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Se tunne, kun huomaat, että...

Vierailija
10.12.2017 |

olet lähes ainut työpaikalla, joka ei facebook:ssa ole kenenkään kaveri:,( Muut ovat kavereita facebook:ssa keskenään ja kukaan ei ole laittanut kaveripyyntöä minulle päin. Toki myös toisinpäin, en ole minäkään ketään pyytänyt kaveriksi työpaikalla, faceen kuuluu vaan perhettä ja sukua.

Tunne on kuin ulos jätetyllä- samassa työpaikassa olen ollut 10 vuotta... Kysymys kuuluukin, kehtaanko nyt laittaa kaveripyyntöjä vai onko se ihan noloa?
Nimim. yksinäinen

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
10.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aika sama tilanne, 10 vuoden jälkeen minulla ei ole kenenkään muun kuin työnjohtajan puhelinnumero sairastumisen varalta. Muut on keskenään samassa watsappiryhmässä yms. jne.

Vierailija
2/9 |
10.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minullakaan ei ole yhtään työkaveria fb-kaverina. En ottaisi, vaikka pyytäisi, koska tällä hetkellä yksikään työkaveri ei ole muuta kuin työkaveri. Kavereita tapaan yhteisten kiinnostavien tapahtumien parissa ja jotkut heistä on myös fb-kavereitani. En ymmärrä ihmisiä, jotka kuvittelevat työkaveruuden olevan automaattisesti jotain enemmän. Jos työkavereita ei näe kuin töissä niin ei heidän tarvitse seurata privaattielämääni. Fb:ssä haluan avautua vapaasti myös työhön liittyvistä fiiliksistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
10.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sinä eka vastaaja, oletko ulkopuolella omasta halustasi vai koetko, että sinut ”on jätetty” ulkopuolelle?

Miten on kehtaako yrittää sosiaalistua näin 10 vuoden jälkeen? Olen ollut kotiasioiden ja varmaan luonteenpiirteidenkin vuoksi erakko, mutta nyt rupeaa yksinäisyys kalvamaan, kun elämässä muuten helpottaa...

T. Ap

Vierailija
4/9 |
10.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Sinä eka vastaaja, oletko ulkopuolella omasta halustasi vai koetko, että sinut ”on jätetty” ulkopuolelle?

Miten on kehtaako yrittää sosiaalistua näin 10 vuoden jälkeen? Olen ollut kotiasioiden ja varmaan luonteenpiirteidenkin vuoksi erakko, mutta nyt rupeaa yksinäisyys kalvamaan, kun elämässä muuten helpottaa...

T. Ap

Ei asia minua sinällään haittaa, kun olen tottunut tähän "hylkiö"elämään. En vaan tiedä missä tilanteessa sitä kehtaa numeroaan alkaa tyrkyttämään muille, kun ei sitä kukaan minultakaan ole kysynyt.

Vierailija
5/9 |
10.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

No ihan sama ongelma minullakin! Ja mietityttää, että mikä vika sitä itsessä on, kun kaikki karttaa somessa. Työssä kyllä yhteistyö sujuu eikä ( tietääkseni) kenenkään kanssa ole kiistoja ja kahvihuoneessa jutellaan mukavia...

Ei oo kiva olla somehylkiö:,(

Yks vaan

Vierailija
6/9 |
10.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi teitä surkimuksia:D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
10.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

No vastatkaa ny joku ap:lle

Vierailija
8/9 |
10.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kans miettinyt tätä, että pidetäänkö mua outona, kun en ole naamakirjassa?? Ei ole koskaan ollut mitään tarvetta olla ollut siellä, kun pienet piirit, mutta työpaikalla tosiaan kaikki tietävät toistensa asiat etukäteen jo facen kautta. 

En kyllä kenenkään takia mene sinne, koska elämä on sujunut ihan hyvin ilman sitäkin. N43

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
10.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kans miettinyt tätä, että pidetäänkö mua outona, kun en ole naamakirjassa?? Ei ole koskaan ollut mitään tarvetta olla ollut siellä, kun pienet piirit, mutta työpaikalla tosiaan kaikki tietävät toistensa asiat etukäteen jo facen kautta. 

En kyllä kenenkään takia mene sinne, koska elämä on sujunut ihan hyvin ilman sitäkin. N43

Ai joo käsitin väärin...en siis ole itse ollenkaan edes naamakirjassa. Voi olla että on vielä säälittävämpää, en tiiä enkä välitä??