Miksi ihminen lähtee tilanteesta, joka on täydellinen?

Elämä on matka ja kuolema sen päätepiste. 

Ei elämäni koskaan ole ollut täydellistä, mutta ehti se muutaman vuoden eron jälkeen olla hyvää ja seesteistä lasten kanssa, kunnes toista lasta alettiin kiusaamaan, ja se vain paheni, eikä pska koulu tehnyt asialle oikeastaan mitään. Omillamme sitten koetettiin muuttaa tilannetta. Eipä lopulta auttanut muu kuin muuttaa pois ja koulunvaihto samalla. Pari vuotta parempaa elämää, kun yksi toisensa jälkeen sairastuimme.

Nykyään olen niin vihainen ja katkerakin, että olen päättänyt kostaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei elämäni koskaan ole ollut täydellistä, mutta ehti se muutaman vuoden eron jälkeen olla hyvää ja seesteistä lasten kanssa, kunnes toista lasta alettiin kiusaamaan, ja se vain paheni, eikä pska koulu tehnyt asialle oikeastaan mitään. Omillamme sitten koetettiin muuttaa tilannetta. Eipä lopulta auttanut muu kuin muuttaa pois ja koulunvaihto samalla. Pari vuotta parempaa elämää, kun yksi toisensa jälkeen sairastuimme.

Nykyään olen niin vihainen ja katkerakin, että olen päättänyt kostaa.

Kannattaa muistaa, että kostamisesta EI tule hyvä olo, vaikka se tuntuu hetkessä oikealta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin sinkku ja idioottina menin antamaan miehelle mahdollisuuden vaikka tiesin hyvin että olen aina tyytyväisempi yksin.

No sinähän voit lähteä milloin vain. Ei ole oikea ongelma.

Ei ole noin. En usko että lapsi on kenellekään aito side miksi ei voi kumppania jättää. Koska kyse on siinä PARIsuhteessa eikä suhteesta lapseen. Suhde lapseen kestää aina, vaikka lapsi tai vanhempi kuolee niin aina tämä pysyy mutta parisuhde on kahden ihmisen suhde joka joko on koska joskus ajauduin siihen tai koska siinä tahdotaan oikeasti olla. Etkä halua, jolloin teet väärin itseäsi ja kumppania kohtaan. Kuka nainen tahtoo olla miehen kanssa joka ei tätä enää niin halua vaan velvollisuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei elämäni koskaan ole ollut täydellistä, mutta ehti se muutaman vuoden eron jälkeen olla hyvää ja seesteistä lasten kanssa, kunnes toista lasta alettiin kiusaamaan, ja se vain paheni, eikä pska koulu tehnyt asialle oikeastaan mitään. Omillamme sitten koetettiin muuttaa tilannetta. Eipä lopulta auttanut muu kuin muuttaa pois ja koulunvaihto samalla. Pari vuotta parempaa elämää, kun yksi toisensa jälkeen sairastuimme.

Nykyään olen niin vihainen ja katkerakin, että olen päättänyt kostaa.

Kannattaa muistaa, että kostamisesta EI tule hyvä olo, vaikka se tuntuu hetkessä oikealta.

Mistä tiedät muiden tunteet? 

Asuin kahta asuntoa mieheni kanssa. Siitä ei olisi pitänyt luopua. Meillä olisi ihana elämä, jos olisimme pitäneet molemmat asunnot emmekä olisi luopuneet niistä.

up

Se joka ei tee mitään, ei tee virheitäkään. Eikä opi mitään.

Useilta puuttuu juuri se rohkeus tehdä elämälleen jotain. Pelätään, että jos tässä käykin huonosti. No, sitten sitä vaan ollaan siinä tasaisessa tylsyydessä.

Vierailija kirjoitti:

Se joka ei tee mitään, ei tee virheitäkään. Eikä opi mitään.

Useilta puuttuu juuri se rohkeus tehdä elämälleen jotain. Pelätään, että jos tässä käykin huonosti. No, sitten sitä vaan ollaan siinä tasaisessa tylsyydessä.

Tasainen tylsyys on elämässä sitä parasta. Sitä ei osata arvostaa, vaan pilataan elämä kaikenlaisella. Jos itse olisin osannut elää tasaisessa tylsyydessä enkä olisi ollut niin hemmetin rohkea, olisin nyt paremmassa tilanteessa. Asuisin siellä, missä haluan, ja elämäni olisi paljon parempaa monella tavalla.

Tylsyys kunniaan.

Tapasin ihanan miehen, rakastuin ja lopulta hänet jätin, koska ajattelin, että en ole hänen arvoisensa. Ihminen on erehtyväinen.

Joku nyt ihan tosissaan spämmää tänne lapsettomuuden ihanuutta.

Lapsettomuus on tosi monille suuri tragedia ja lapsettomuus lyhentää elinikää.

Mutta hyvä jos joku on onnellisempi ilman lapsia. Itse en olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset kun on tehty paluuta ei ole. Kun sen ymmärtäisi jokainen.

Tämä oli viisaasti sanottu. Siksi ihmisiä pitäisi varoittaa asiasta ajoissa. Lapsettomat ovat onnellisia ja elämä on heille auki koko elämän ajan. On hirvittävän katkeraa huomata, että koko elämä on poissa lasten myötä, eikä sitä saa koskaan takaisin. Pelkkää kärsimystä koko elämän loppuun saakka.

Väität että lapsettomat on automaattisesti onnellisia? No nythän vitsin murjaisit :D Vakavasti puhuen, tunen paljon masentuneita ja itsetuhoisia lapsettomia, se asia ei tuo onnea millään automaatiolla. 

Minulla on kolme aarretta, ihanat lapset, ja olen niin onnellinen että sitä ei voi kukaan lapseton koskaan tajuta <3 

Mutta toki olit provo ;)

up

up