Miksi muutit pois synnyinseudultasi?

Töiden perässä Kemistä Turkuun.

Ensin kouluun Ouluun ja sitten maailmalle töihin. 

Kuka nyt Juuassa haluaisi asua?

Muutin pois 16-vuotiaana, jolloin se oli lastensuojelun näkökulmasta mahdollista. Ja päivääkään en ole katunut. Muutin Helsinkiin, sittemmin olen asunut Keski-Euroopassa eri paikoissa. 

Nyt Helsingissä jälleen. Hyvä kaupunki kuten täällä aiheesta onkin pitkä ketju. 

Asuin ennen pienessä kymenlaaksolaisessa kyläpahasessa. Muutin sitten pk-seudulle. Sain opiskelupaikan, mutta jo opiskelemaan mentäessä tiesin etten palaisi takaisin eli periaatteessa paremman tulevaisuuden vuoksi muutin pois. Ei siellä pikkukylässä olisi ollut mitään mulle. Ei töitä, ei kouluja, ei harrastusmahdollisuuksia, eikä edes niitä naamoja jaksanut katsella. Joten miksi jäädä.

Kun pääsin ylioppilaaksi Outokummussa, lähdin opiskelemaan Helsinkiin. Sille tielle jäin.

Kotikylässäni ei ollut (eikä ole) yliopistoa. Opintojen jälkeen jäin kaupunkiin, sillä eipä siellä kotikylässä (olisi) ollut alani työpaikkojakaan.

Koulukiusaajien takia. Terveisiä pohjanmaalaisille toimitusjohtajille.

Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta Etelä-Pohjanmaalla. Ei sinne ollut mitään syytä jäädä. Muutin eka lukion jälkeen Helsinkiin ja hyvin pian Manchesteriin. Nyt 15. vuosi ulkomailla. Kolmas maa ja ensi vuonna taas kansainvälinen muutto.

Muutin pois, koska synnyinseutu (Loppi) oli niin nähty ja paskaksi todettu.

Lähdin aluksi Sotkamosta Rovaniemelle opiskelemaan. Sittemmin asunut muuallakin, viimeiset 29v Helsingissä.

Tiesin jo 12-vuotiaana, ettei tulevaisuuteni ole siellä ja odotin päivää jolloin olen tarpeeksi vanha muuttamaan pois. Kuka haluaa jäädä paikkakunnalle, jossa kyylätään ja aina pitää miettiä, että mitä ne ihmiset sanoo, jos teet näin tai et teekään noin. Siskoni jäi sinne eikä tiedä paremmasta. En kaipaa takaisin.

Etelä-Pohjanmaalta muutin opintojen perässä Turkuun, ja tänne mielelläni myös jäin. Ei ollut yliopistoa synnyinseudulla.

En halunnut hautautua elävältä Heinolassa.

Vanhempani erosivat ollessani 9v ja vajaa vuosi sen jälk muutimme isäpuoleni työn vuoksi Helsinkiin Outokummusta.

Mutta yhä koen, että Pohjois-Karjala on sielunmaisemaani ja kaipaan sinne aina vain. Esim. Kolin maisemissa kuvattu Finlandia-hymni sai minut itkemään. Ja Leevien kys biisi on aina yhtä ihana ja sydämeen käyvä <3

Vesanto oli niin ankea etten halunnut jäädä sinne. Nyt tampereella ja olen tyytyväinen 🙂

Koulutuksen ja rakkaani mukana seinäjoelta tampereelle. Vaikka tykkäänkin kaupungista niin lähes joka päivä kaipaan takaisin.

Muutin savon sydämestä Turkuun vanhempien mukana kun olin noin 2v. Siellä edelleen sukua ja joka vuosi käydään.

Hulluja metsästäjiä, naapurikyttääjiä ja susifobiasta kärsiviä miehiä pakoon.

Koska voin. Miksi ihmeessä pitäisi jäädä sinne missä on syntynyt kun koko maailma on avoin?

Synnyin Jyväskylässä jossa asuin ja työskentelin 30 vuotiaaksi. Sitten Saarijärvelle opiskelemaan maataloutta. Tie toi tänne Hämeeseen (jossa asun edelleen) työpaikan vuoksi.Silloin tällöin ikävöin syntymäkaupunkiin.

Muutin Riihimäeltä Helsinkiin 19 -vuotiaana opiskelemaan. En ole katunut enkä välttämättä niin välittäisi siellä edes käydä, mutta vanhemmat asuvat siellä edelleen.