Miksi ihminen lähtee tilanteesta, joka on täydellinen?
Ja katuu myöhemmin? Mitä elämänmuutoksia olet tehnyt hyvästä huonompaan?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Täydellisyys on tylsää. Mitä siinä voi enää saavuttaa?
En usko, että täällä maailmassa on mitään täydellistä, mutta tuo pääpointtisi varmaankin osuu oikeaan: on tyypillistä, että ihmiset eivät osaa tyytyä siihen, mitä heillä on, vaan lähtevät tavoittelemaan vaikka sitten illuusiota jostain suuremmasta ja paremmasta.
On hirveää, jos joku muu ihminen on aiheuttanut lähdön täydellisestä tilanteesta, vaikka se ei olisi ollut pakollista. Toisten ihmisten elämään puuttuminen on törkeää ja sillä voi olla peruuttamattomia seurauksia. Minua käy sääliksi oma itseni, olin täydellisessä tilanteessa mutta lähdin siitä pois. Takaisin ei ole paluuta. Koko elämäni olisi paljon parempaa, jos en olisi tehnyt sitä liikettä.
Elämä on kesken aina jollain saralla.
En usko, että palstaviisauksien mukaisesti ero, muutto, työpaikan vaihtaminen, kaverien dumppaaminen sekä jatkuva virheiden etsiminen muista johtavat hyvään elämään.
Vierailija kirjoitti:
Lapset kun on tehty paluuta ei ole. Kun sen ymmärtäisi jokainen.
Tämä oli viisaasti sanottu. Siksi ihmisiä pitäisi varoittaa asiasta ajoissa. Lapsettomat ovat onnellisia ja elämä on heille auki koko elämän ajan. On hirvittävän katkeraa huomata, että koko elämä on poissa lasten myötä, eikä sitä saa koskaan takaisin. Pelkkää kärsimystä koko elämän loppuun saakka.
En usko täydellisyyteen mutta minusta on surullista jos oma moraali estää "toimivasta mutta pystyyn kuolleesta" suhteesta lähtemisen koska on joskus niin luvannut toiselle ja vielä kovempaa itselleen -ehkä tässä pohjana oma lapsuus ja lupaus ettei tee kuten vanhemmat.
Sitten sokeana tilanteelle jatkaa arkea jossa lapset kuitenkin näkee ettei vanhemmat voi hyvin. Ehkä he aikanaan itse lupaa jotain toisin?
Pitäisi muistaa että jokainen meistä elää kuitenkin itselleen. Se mitä tekee perheelleen voi tarkoittaa myös vastuunkantoa ja heittäytymistä heidän edessään siihen että esim. lapsen eteen tekee jatkossakin aina parhaansa? Onko se sitä ettei eroa kumppanista, vaikkei arki enää kanna?
Olin sinkku ja idioottina menin antamaan miehelle mahdollisuuden vaikka tiesin hyvin että olen aina tyytyväisempi yksin.
Jokainen syntyy täydelliseen tilanteeseen, nimittäin lapsettomana. Sen olotilan kun ymmärtäisi pitää. En ymmärä tätä yhteiskuntaa, kun se painostaa lasten hankkimiseen niin, että monen elämä menee pilalle. Sitä lopullisuutta ei tajua, kun niitä lapsia hankkii. Ajattelee vain, että pääasia ettei niitä hanki liian nuorena. Mutta vanhempanakin hankitut lapset vievät elämän pois.
Minulle tolkutettiin aina, että lapsia ei saa hankkia liian nuorena. Sehän sisältää oletuksen, että lapset hankitaan. Kuuntelin vain tätä neuvoa, siitä tuli sisäinen itsestäänselvyys. En edes ajatellut, että ilman lapsiakin voisi olla. Lapsettomat ovat kuitenkin onnellisempia. Heillä on elämä auki.
Vierailija kirjoitti:
Olin sinkku ja idioottina menin antamaan miehelle mahdollisuuden vaikka tiesin hyvin että olen aina tyytyväisempi yksin.
No sinähän voit lähteä milloin vain. Ei ole oikea ongelma.
Rakkaus voi parantaa -älkää jääkö ihmiset roikkumaan lupauksissanne kun suhde näivettyy
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin sinkku ja idioottina menin antamaan miehelle mahdollisuuden vaikka tiesin hyvin että olen aina tyytyväisempi yksin.
No sinähän voit lähteä milloin vain. Ei ole oikea ongelma.
Joo ja ei. Toki mulla on tunteita kyseistä ihmistä kohtaan ja hänellä vielä enemmän mua kohtaan, joten koska en ole sydämetön en koe lähtemistä ihan noin yksinkertaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin sinkku ja idioottina menin antamaan miehelle mahdollisuuden vaikka tiesin hyvin että olen aina tyytyväisempi yksin.
No sinähän voit lähteä milloin vain. Ei ole oikea ongelma.
Joo ja ei. Toki mulla on tunteita kyseistä ihmistä kohtaan ja hänellä vielä enemmän mua kohtaan, joten koska en ole sydämetön en koe lähtemistä ihan noin yksinkertaiseksi.
Prinsessaongelma. Sinulla ei ole oikeita ongelmia, niin keksit tuollaisen. Teillä ei ole edes lapsia, joten teet tasan mitä haluat. Elämä on auki. Samaa ei voi sanoa perheellisistä.
Vierailija kirjoitti:
Olin lapseton ja asuin todella lähellä työpaikkaa ja ihanassa asunnossa. Tämän kaiken muutin: muutin muualle ja hankin lapsia. En tähän päivään mennessä ole ymmärtänyt, miten olen voinut itselleni sellaisen asian tehdä.
Ei kaikkia tekoja ja asioita pysty aina järkevästi selittämään tai perustelemaan, sillä monet niistä ovat tunnepohjaisia tai ihastumisen/rakastumisen seurauksia.
Pääasia on että olet kuitenkin ihan itse saanut ne päätökset ja valinnat tehdä, olivatpa ne sitten hyviä tai huonoja, oikeita tai vääriä.
Vähän surullista on kuitenkin mielestäni se että jos omien lapsien hankkiminen kaduttaa, mutta jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin sinkku ja idioottina menin antamaan miehelle mahdollisuuden vaikka tiesin hyvin että olen aina tyytyväisempi yksin.
No sinähän voit lähteä milloin vain. Ei ole oikea ongelma.
Joo ja ei. Toki mulla on tunteita kyseistä ihmistä kohtaan ja hänellä vielä enemmän mua kohtaan, joten koska en ole sydämetön en koe lähtemistä ihan noin yksinkertaiseksi.
Prinsessaongelma. Sinulla ei ole oikeita ongelmia, niin keksit tuollaisen. Teillä ei ole edes lapsia, joten teet tasan mitä haluat. Elämä on auki. Samaa ei voi sanoa perheellisistä.
Joo kiitos vaan sulle. Tämä ongelmani nyt vastasi parhaiten juuri tän topikin kysymykseen, toisin kuin äitini syöpä tai omat mielenterveysongelmani, mutta luojan kiitos mulla ei ole oikeita ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Ja katuu myöhemmin? Mitä elämänmuutoksia olet tehnyt hyvästä huonompaan?
Kuule, jos on tarve lähteä tilanteesta, se ei ole täydellinen. Täydellisestä ei lähdetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja katuu myöhemmin? Mitä elämänmuutoksia olet tehnyt hyvästä huonompaan?
Kuule, jos on tarve lähteä tilanteesta, se ei ole täydellinen. Täydellisestä ei lähdetä.
Jos luulee, että kaikki muukin on täydellistä, ja haluaa vain vaihtelua? Itse tiesin, että tilanteeni oli täydellinen. Itkin kun lähdin. Ehkä jotkut muut tahot vaikuttivat päätöksiini. Sellainen on surullista.
Olin lapseton ja asuin todella lähellä työpaikkaa ja ihanassa asunnossa. Tämän kaiken muutin: muutin muualle ja hankin lapsia. En tähän päivään mennessä ole ymmärtänyt, miten olen voinut itselleni sellaisen asian tehdä.