Raskaus ja kandidaatintyö
Olen kolmekymppinen nainen, joka valmistuu yliopistosta toivon mukaan ensi vuonna. Haaveissa siintää jatko-opinnot, mutta myös lapsen saanti. Miehen kanssa keskusteltuamme ajattelimme että valmistumisen ja uusien opintojen väli olisi ehkä hyvä hetki, sillä ehtisin olla vuoden kotona enkä nuorene kuitenkaan tästä enää. Elämäntilanne on muuten tasainen, ollaan naimisissa ja molemmilla on jo jonkinlaiset urat.
Ainoa mikä askarruttaa on jaksaminen opiskeluun raskausaikana. Olen lukenut kuvauksia aamupahoinvoinnista flunssan ja krapulan sekoituksena. Toisekseen olen lukenut raskausaikaisen stressin vaikuttavan vauvan myöhempään kehitykseen.
Kuulostaako teistä mahdottomalta yhtälöltä valmistua kun on raskaana? Toisaalta olen täysin työkyvytön esimerkiksi krapulassa, toisaalta kyseessä on alle 30 sivua pitkä läpyskä itseä kiinnostavasta aiheesta.
Kommentit (62)
No mitä se sun puoliso aikoo tehdä puolestasi ja vauvan hyväksi raskausaikana, synnytyksessä ja vauvan synnyttyä, vauvavuoden jälkeen? Miten tukee opintojasi? Käykää nämä jutut läpi. Miten menee raha-asiat, kuka herää yöllä, onko pulloruokintaa, onko sulla lukurauhaa vaunukävelyjen aikaan. Mahdollisimman realistisesti. Keskustelkaa sellaisten kanssa, jotka ovat olleet samassa elämäntilanteessa: yhdistämässä yhden tai kahden ihmisen opintoja, vauvaa ja työtä. Laskekaa miten etuudet menevät ja työtulot. Ettei tule yllätyksiä.
Ota huomioon, että päivähoitopaikkaa et saa. Sori siitä. Eli voi olla nätti ajatus, että joku palvelu olisi saatavilla, mutta todellisuudessa sitten sitä ei saa silloin kun sitä tarvitsisi ja siinä määrin kuin haluaisi ja sieltä, mistä toivoisi. Päivähoitopaikkaa esimerkiksi Helsingistä on turha kuvitella saavansa omasta kaupunginosasta 4 kk varoitusajalla haluamakseen ajaksi. Se olisi ihme! Ota siis selvää, mikä on realismi. Kuka sitä vauvaa sitten hoitaisi, todennäköisesti oma äitisi. Jos ei oma äitisi, niin rahalla sitten saa..
Opinto-ohjausta vielä. Raskaus sumentaa aivot. Jos et ole ikinä tehnyt opinnäytetyötä, niin tee se ensiksi. Ennen kuin olet sellaisen tehnyt, niin et voi tietää, käykö se sinulta melko sujuvasti vai onko kovin vaikeaa. Raskaana ja synnyttäneenä se ei ainakaan ole helpompaa hormonaalisista ja muista syistä. Tee vaikeat asiat ensiksi, säästä helpot siihen vaiheeseen, kun vauva on jo tulossa. Usko pois, aikaa ei sitten ole enää.
Ehkä mulla on vaan ylivilkas mielikuvitus, mutta pidin tätä oikeasti muutaman sekunnin ajan provona tuon sanavalinnan takia. Eli ei "opinto-ohjaus" täällä ole pelkästään sitä, miltä äkkiseltään kuulostaa.
Sitten asiaan. Omaa raskauttasi voi vähän ennakoida kyselemällä suvun naisilta, miten he ovat mahojensa kanssa pärjänneet. Mulla oli helpot raskaudet ja synnytykset eikä hankaluuksia ole kuulemma ollut äidilläkään eikä hänen siskoillaan.