Nainen, miltä tuntuu olla yhdessä todella, todella komena miehen kanssa?

Tekee mieli vain katsella häntä silmiin. <3 En pysty ajattelemaan muuta kuin häntä enkä näe muita ihmisiä kuin hänet. Siltä tuntuu.

1212121212 kirjoitti:

Opettavainen ketju.

Olen aina sanonut että lopulta naiset näkevät kaiken itsensä kautta; tärkeintä ei ole mies ihmisenä vaan tunne omasta korkeasta asemasta naisten keskinäisessä hierarkiassa, se mitä muut ajattelevat ja miten muut parin näkevät.

Siksi lyhyt tai matalan statuksen mies ei käy, nainen tuntee itsensä huonoksi kun ei saanut "parempaa".

(Hassuinta on että oikeasti asia on päinvastoin. Se millainen mies naisella on, ei vaikuta ollenkaan siihen miten muut naisen näkevät. Iso nainen on iso nainen vaikka mies olisi 200cm/120kg, tavisnainen on tavisnainen vaikka mies olisi miljardööri.)

Onhan tuossa perää, mutta minun nähdäkseni miehetkin kyllä syyllistyvät samaan. Esimerkiksi nämä miehet jotka oikeasti pitävät pulskemmista naisista, mutta eivät kehtaa ottaa sellaista tyttöystäväksi kun eihän sellainen ole yleisen määritelmän mukaan "saalis". Puoliso on vähän kuin joku urheiluauto, sillä päästään näyttämään muille ihmisille oma taso. Surullistahan tuo, mutta en usko monen syyllistyvän tuohon muuta kuin nuorella iällä. Kyllä sen sitten aikanaan huomaa mitkä asiat oikeasti toisessa ihmisessä ovat tärkeitä.

No kyllä on pakko myöntää, että ihmisten ilmoilla tulee vähän voittajafiilis. (Muiden mielestä mieheni muistuttaa ulkonäöltään ajat sitten tulleen kanadalaissarjan päänäyttelijää, joka pystyi lukemaan seuraavan päivän lehden ja näin ennakoimaan onnettomuuksia.)

Mustasukkaisuutta ei tarvitse tuntea, mieheni ei ole luonteeltan kovinkaan sosiaalinen, paremminkin kömpelö. Joko hän hölöttää ihan mitä sattuu tai sitten ei osallistu keskusteluun lainkaan. Tai puhuu muiden päälle. Tosin silti löytyy aina joku, joka jaksaa kuunnella hänen juttujaan.

Mutta kotona hän on mitä ihanin ja huomaavaisin mies. Nautin kahden kesken ja perhepiirissä hänen lempeästä seurastaan. Hän nyt vaan on enemmän tekijä kuin puhuja; mieluumin urheilee, remontoi tai puuhailee jotain ulkojuttuja, kun seurustelee ihmisten kanssa.

Sen ku tietäis, sellaisia ei suomessa ole.

Olen naimisissa pitkän, tumman ja komean miehen kanssa. Tiedän, kliseinen ulkonäkökuvaus. Tärkeintä on kuitenkin, että hänellä on kultainen sydän. Tässä me vanhenemme ja ulkonäkö rapistuu.

Vierailija kirjoitti:

Tietyllä tavalla vähän rasittavaa kun itse olen ihan tavis niin huomaan kyllä sivullisten supattelun ja ihmettelyn tyyliin "mitä hittoa tuollainen mies tuossa näkee?". Mihin tahansa mennään niin ei tarvitse kuin vessassa käydä niin johan on palatessa naisia pörräämässä siinä miehen ympärillä ja lyöttäytymässä seuraan. Mies kyllä ei itse oikein taida edes tajuta miten hyvältä hän näyttää, luonteeltaan niin vaatimattoman oloinen. Oma silmä tietyllä tavalla tottuu mutta kyllähän minä edelleen näen vuosien jälkeen että hyvältä näyttää.

Mulla sama juttu, olen ihan ok näköinen itsekin mutta mies on pitkä, hoikka, charmantisti harmaantunut, liikunnallinen, maisterikoulutettu, hyvätuloinen, rikas ja nuo asiat näkyvät hänestä. Nuo pörrääjät ihmetyttävät kaikkien eniten, samoin haastajat eli ne naiset, jotka pitävät itseään minua parempina, sopivampina, seksikkäämpinä ja kauniimpina niin nokittelevat ja kilpailevat kanssani miehestä. Jotkut sekopäisimmät jopa käyvät käsiksi, niitä on kolmenkymmenen yhteiselovuoden aikana vastaan tullut pari-kolme. Jotkut soittelevat kotiin kun puhelin on miehen nimissä. Kun lihoin raskauksien myötä niin aloin heti kuulla huomautuksia painostani, säälittelyä ja sitä että mieheni ei enää halua minua kun olen plösähtänyt (alle 10 kg jäi vauvakiloja). Kun en ole viimeisen päälle hiukset laitettuina tai uusissa, laadukkaissa vaatteissa niin sekin huomataan heti. Onneksi en ole suuremmin mustasukkainen, harmi että mies ei ole uskollisinta tyyppiä. Luulenkin että hän osaksi aiheuttaa nuo naisten reaktiot tahallisesti tai tahattomasti flirttailemalla sen lisäksi että mies yleisesti tiedetään avoimessa suhteessa eläjäksi (ilman minun lupaani).

Nii sitä munkin piti sanomani, et kaikkeen tottuu.

En ole koskaan tuntenut vetoa kiiltokuvamiehiin. Mieheni on toki  hyvännäköinen mutten mä mieti tuollaisia asioita jos käymme yhdessä ostoksilla.

Oikeastaan aika vaikea määritellä että millainen on todella, todella komea mies. Niitä näkee vähän tai ei ollenkaan ja etenkin kun on omasta puolisosta kysymys niin hänhän näyttää komeammalta ja seksikkäämmältä kuin mitä onkaan.

Eipä se enää tunnu miltään. Ikinä en ole nähnyt paremman näköistä miestä ja niin kuin joku jo täällä sanoi, naiset tulevat todellakin repimään itselleen ja tulevat halailemaan. Se on todella outoa ja säälittävää. Miehet haluavat olla ystäviä hänen kanssaan ja huomaan miten miehet häntä joka paikassa katsovat. Sekin on todella outoa. Mietin usein miksi miehet katsovat toista miestä, mutta kaipa siihenkin joku syy on olemassa.

Jos vielä joskus toisen miehen itselleni otan, ei ulkonäöllä ole mitään tekemistä asian kanssa. Ulkonäkö on vain pintaa.