Ahdistaa kamalasti kun mies ei puhu

Hankalista ja vaikeista asiosta on puhuttava, ei ne minnekään itsestään häviä. Mies ummistaa silmänsä tulevaisuudelta, jos kuvittelee, että elämä ei puhumisen jälkeen ole ok, mutta ennen puhumista on.

Jokainen kumppani jaksaa varmasti joustaa johonkin asti ja odottaa, että mies uskaltaa nostaa kissan pöydälle, mutta ei kukaan niin loputtomasti tee. Tai voi varmasti tehdäkin, mutta silloin ei lopulta eletä yhteistä elämää, vaan ollaan oikeastaan "hyvän päivän tuttuja", jotka jakaa vain ne kivat hetket yhdessä.

Olen suhteessa miehen kanssa, joka ei puhu hankalista asioista, ei siis ota omalta osalta vastuuta suhteestamme. Edessä on pariterapia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äkkisältään arvioisin, että parisuhde ei sovi sinulle. Yksin eläminen olisi varmasti kannaltasi vähemmän ahdistavaa.

Väitätkö siis, että puhumattomuus kuuluu parisuhteeseen ja se pitää vain hyväksyä tai olla ilman parisuhdetta? Ap.

En. Kiinnitin vain huomiota ilmauksiisi ("ahdistaa kamalasti", "ahdistaa ihan hirveästi, auttakaa"). Jos ahdistut noin kovasti tuollaisesta asiasta, sinun olisi ehkä paras pyrkiä elämäntilanteeseen, jossa stressaantuisit vähemmän.

Eikö muita muka ahdistaisi, jos toinen ei suostu puhumaan ollenkaan? Ap.

Ehkä puhuminen ei ole miehesi ongelma vaan se että mitä se puhe aiheuttaa. Miehesi on huomannut että ennen puhumista elämä on ok. ja puhumisen jälkeen elämä ei enää olekkaan ok. ja on sen verran fiksu että tajuaa olla puhumatta.

Kun puhutte niin alatko sitten pyöritellä tätä puhuttua päässäsi ja sitten parin päivän päästä palaat tähän puhuttuun, ehkä heität jotain puhuttuun liittyvää? Tai sitten otat vaan pari päivää aiemmin puhutun uudelleen esiin ja kysyt että mitä sillä ja sillä oikein tarkoitit? 

Miestä alkaa ahdistaa vatvominen eikä tämän takia puhu.

Siinä tapauksessa mies tarvitsee esim. terapeutin apua, jos ei kestä ristiriitoja ja ikävien asioiden käsittelemistä.

Suhde, jossa ei puhuta ongelmista, on nopeasti entinen suhde. Ihan outoa mollata täällä ap:ta, joka haluaa toimia oikein eli puhumalla selvittää vaikeudet.

Minunkin mieheni osoittatui sellaiseksi. Konfliktissa ei puhu, ja kieltää minuakin puhumasta. Ensimmäiset kolme vuotta oli aivan erilainen, silloin jaksoi vielä ainakin kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äkkisältään arvioisin, että parisuhde ei sovi sinulle. Yksin eläminen olisi varmasti kannaltasi vähemmän ahdistavaa.

Väitätkö siis, että puhumattomuus kuuluu parisuhteeseen ja se pitää vain hyväksyä tai olla ilman parisuhdetta? Ap.

En. Kiinnitin vain huomiota ilmauksiisi ("ahdistaa kamalasti", "ahdistaa ihan hirveästi, auttakaa"). Jos ahdistut noin kovasti tuollaisesta asiasta, sinun olisi ehkä paras pyrkiä elämäntilanteeseen, jossa stressaantuisit vähemmän.

Eikö muita muka ahdistaisi, jos toinen ei suostu puhumaan ollenkaan? Ap.

Sanoit, että se puhuu paljonkin. Sä vaan et ole tyytyväinen siihen mitä se puhuu.

Olen tyytyväinen siihen että se puhuu paljon kivoista asioista. Mutta harmittaa se, että se muuttuu mykäksi kun pitäisi puhua ikävämmistä asioista. Kun ei elämä ole aina vain sitä kivaa. Ap.

Se ei jaksa sitä, että palaat samaan uudestaan ja uudestaan kunnes saat tahtosi läpi. Siitähän oikeastaan on kyse eli joku asia pännii sinua, haluat muutokset, miehen mielestä muutos ei ole järkevä,mtta sinä painostat niin kauan, että saat haluamasi. Mies ei jaksa enää jankutustasi, hän on mieluummin hiljaa, koska mikään puhe ei muuta kantaasi, sinä et tee kompromisseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äkkisältään arvioisin, että parisuhde ei sovi sinulle. Yksin eläminen olisi varmasti kannaltasi vähemmän ahdistavaa.

Väitätkö siis, että puhumattomuus kuuluu parisuhteeseen ja se pitää vain hyväksyä tai olla ilman parisuhdetta? Ap.

En. Kiinnitin vain huomiota ilmauksiisi ("ahdistaa kamalasti", "ahdistaa ihan hirveästi, auttakaa"). Jos ahdistut noin kovasti tuollaisesta asiasta, sinun olisi ehkä paras pyrkiä elämäntilanteeseen, jossa stressaantuisit vähemmän.

Eikö muita muka ahdistaisi, jos toinen ei suostu puhumaan ollenkaan? Ap.

Sanoit, että se puhuu paljonkin. Sä vaan et ole tyytyväinen siihen mitä se puhuu.

Olen tyytyväinen siihen että se puhuu paljon kivoista asioista. Mutta harmittaa se, että se muuttuu mykäksi kun pitäisi puhua ikävämmistä asioista. Kun ei elämä ole aina vain sitä kivaa. Ap.

Se ei jaksa sitä, että palaat samaan uudestaan ja uudestaan kunnes saat tahtosi läpi. Siitähän oikeastaan on kyse eli joku asia pännii sinua, haluat muutokset, miehen mielestä muutos ei ole järkevä,mtta sinä painostat niin kauan, että saat haluamasi. Mies ei jaksa enää jankutustasi, hän on mieluummin hiljaa, koska mikään puhe ei muuta kantaasi, sinä et tee kompromisseja.

Tämä on varmaan totta monessa tapauksessa. Mutta minä, jonka mies ei myöskään puhu, haluaisin vain tulla ymmärretyksi. Jotta myös tajuaisi, mitä ajattelen, jotta hän kysyisi, missä kohtaa voin joustaa, jotta voisimme yhdessä ratkaista lopputuloksen niin, että molemmat kokevat voittaneensa.

Mutta ei. Mies vain antaa periksi ja lopettaa asiasta puhumisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äkkisältään arvioisin, että parisuhde ei sovi sinulle. Yksin eläminen olisi varmasti kannaltasi vähemmän ahdistavaa.

Väitätkö siis, että puhumattomuus kuuluu parisuhteeseen ja se pitää vain hyväksyä tai olla ilman parisuhdetta? Ap.

En. Kiinnitin vain huomiota ilmauksiisi ("ahdistaa kamalasti", "ahdistaa ihan hirveästi, auttakaa"). Jos ahdistut noin kovasti tuollaisesta asiasta, sinun olisi ehkä paras pyrkiä elämäntilanteeseen, jossa stressaantuisit vähemmän.

Eikö muita muka ahdistaisi, jos toinen ei suostu puhumaan ollenkaan? Ap.

Sanoit, että se puhuu paljonkin. Sä vaan et ole tyytyväinen siihen mitä se puhuu.

This! Elämä ei voi olla täydellistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli mies on ollut sellainen aina ja nyt teet asiasta ongelman? Miksi miehen pitäisi juuri nyt alkaa muuten puhumaan?

En tiedä onko hän ollut aina, suhteen alussa ei niitä ikävämpiä asioita nimittäin ollut. Nyt niitä on tullut eteen ja sen myötä selvisi, että mies päättää olla niiden suhteen aivan mykkä. Ap.

Mitä ne ikävät asiat mahtaa sitten olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äkkisältään arvioisin, että parisuhde ei sovi sinulle. Yksin eläminen olisi varmasti kannaltasi vähemmän ahdistavaa.

Väitätkö siis, että puhumattomuus kuuluu parisuhteeseen ja se pitää vain hyväksyä tai olla ilman parisuhdetta? Ap.

En. Kiinnitin vain huomiota ilmauksiisi ("ahdistaa kamalasti", "ahdistaa ihan hirveästi, auttakaa"). Jos ahdistut noin kovasti tuollaisesta asiasta, sinun olisi ehkä paras pyrkiä elämäntilanteeseen, jossa stressaantuisit vähemmän.

Eikö muita muka ahdistaisi, jos toinen ei suostu puhumaan ollenkaan? Ap.

Sanoit, että se puhuu paljonkin. Sä vaan et ole tyytyväinen siihen mitä se puhuu.

Olen tyytyväinen siihen että se puhuu paljon kivoista asioista. Mutta harmittaa se, että se muuttuu mykäksi kun pitäisi puhua ikävämmistä asioista. Kun ei elämä ole aina vain sitä kivaa. Ap.

Se ei jaksa sitä, että palaat samaan uudestaan ja uudestaan kunnes saat tahtosi läpi. Siitähän oikeastaan on kyse eli joku asia pännii sinua, haluat muutokset, miehen mielestä muutos ei ole järkevä,mtta sinä painostat niin kauan, että saat haluamasi. Mies ei jaksa enää jankutustasi, hän on mieluummin hiljaa, koska mikään puhe ei muuta kantaasi, sinä et tee kompromisseja.

Tämä on varmaan totta monessa tapauksessa. Mutta minä, jonka mies ei myöskään puhu, haluaisin vain tulla ymmärretyksi. Jotta myös tajuaisi, mitä ajattelen, jotta hän kysyisi, missä kohtaa voin joustaa, jotta voisimme yhdessä ratkaista lopputuloksen niin, että molemmat kokevat voittaneensa.

Mutta ei. Mies vain antaa periksi ja lopettaa asiasta puhumisen.

Puhumisen tai puhumattomuuden kulttuuri opitaan lapsuudenkodissa. Alkaa jo varhaislapsuudessa, mutta korostuu teini-iässä. Jos vanhemmat eivät kuuntele lastensa näkökulmia tai niillä ei ole merkitystä lapsen asioita koskeviin päätöksiin, lapsi oppii, että puhuminen on hyödytöntä. 

Vierailija kirjoitti:

Hankalista ja vaikeista asiosta on puhuttava, ei ne minnekään itsestään häviä. Mies ummistaa silmänsä tulevaisuudelta, jos kuvittelee, että elämä ei puhumisen jälkeen ole ok, mutta ennen puhumista on.

Jokainen kumppani jaksaa varmasti joustaa johonkin asti ja odottaa, että mies uskaltaa nostaa kissan pöydälle, mutta ei kukaan niin loputtomasti tee. Tai voi varmasti tehdäkin, mutta silloin ei lopulta eletä yhteistä elämää, vaan ollaan oikeastaan "hyvän päivän tuttuja", jotka jakaa vain ne kivat hetket yhdessä.

Olen suhteessa miehen kanssa, joka ei puhu hankalista asioista, ei siis ota omalta osalta vastuuta suhteestamme. Edessä on pariterapia.

Esim. mikä on se asia mistä miehesi ei halua puhua. Onko asia joku sellainen mistä sinä olet oikeassa ja haluaisit puolisoltasi puoltoäänen? Sinulle ei riitä puhumiseksi se että puolisosi on jo ilmoittanut olevansa eri mieltä vaan haluat "väsyttämisellä" hänet omalle kannallesi?

Otatko varmaan asian esiin perässä juoksemalla?

Mutta, eihän mies ole edes exäsi, häirikkönaikkonen!

Juokset vain perässä soittamassa suutasi.

Vierailija kirjoitti:

Suhde, jossa ei puhuta ongelmista, on nopeasti entinen suhde. Ihan outoa mollata täällä ap:ta, joka haluaa toimia oikein eli puhumalla selvittää vaikeudet.

Ei se että puoliso on eri mieltä ole mikään ongelma joka vaatisi sitä että istutaan alas nin kauan että "joku" saa tahtonsa läpi.

;D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äkkisältään arvioisin, että parisuhde ei sovi sinulle. Yksin eläminen olisi varmasti kannaltasi vähemmän ahdistavaa.

Väitätkö siis, että puhumattomuus kuuluu parisuhteeseen ja se pitää vain hyväksyä tai olla ilman parisuhdetta? Ap.

En. Kiinnitin vain huomiota ilmauksiisi ("ahdistaa kamalasti", "ahdistaa ihan hirveästi, auttakaa"). Jos ahdistut noin kovasti tuollaisesta asiasta, sinun olisi ehkä paras pyrkiä elämäntilanteeseen, jossa stressaantuisit vähemmän.

Eikö muita muka ahdistaisi, jos toinen ei suostu puhumaan ollenkaan? Ap.

Ehkä puhuminen ei ole miehesi ongelma vaan se että mitä se puhe aiheuttaa. Miehesi on huomannut että ennen puhumista elämä on ok. ja puhumisen jälkeen elämä ei enää olekkaan ok. ja on sen verran fiksu että tajuaa olla puhumatta.

Kun puhutte niin alatko sitten pyöritellä tätä puhuttua päässäsi ja sitten parin päivän päästä palaat tähän puhuttuun, ehkä heität jotain puhuttuun liittyvää? Tai sitten otat vaan pari päivää aiemmin puhutun uudelleen esiin ja kysyt että mitä sillä ja sillä oikein tarkoitit? 

Miestä alkaa ahdistaa vatvominen eikä tämän takia puhu.

Siinä tapauksessa mies tarvitsee esim. terapeutin apua, jos ei kestä ristiriitoja ja ikävien asioiden käsittelemistä.

En osaa sanoa terapian tarpeestä mutta on selvä että toista osapuolta voi alkaa ahdistaa jos häneltä yritetään henkisellä painostuksella saada jotain lupausta tai myöntyväisyyttä.

Jos vaikeiksi asioiksi luetaan ne joissa puoliso haluaa pitää kantansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äkkisältään arvioisin, että parisuhde ei sovi sinulle. Yksin eläminen olisi varmasti kannaltasi vähemmän ahdistavaa.

Väitätkö siis, että puhumattomuus kuuluu parisuhteeseen ja se pitää vain hyväksyä tai olla ilman parisuhdetta? Ap.

En. Kiinnitin vain huomiota ilmauksiisi ("ahdistaa kamalasti", "ahdistaa ihan hirveästi, auttakaa"). Jos ahdistut noin kovasti tuollaisesta asiasta, sinun olisi ehkä paras pyrkiä elämäntilanteeseen, jossa stressaantuisit vähemmän.

Eikö muita muka ahdistaisi, jos toinen ei suostu puhumaan ollenkaan? Ap.

Sanoit, että se puhuu paljonkin. Sä vaan et ole tyytyväinen siihen mitä se puhuu.

Olen tyytyväinen siihen että se puhuu paljon kivoista asioista. Mutta harmittaa se, että se muuttuu mykäksi kun pitäisi puhua ikävämmistä asioista. Kun ei elämä ole aina vain sitä kivaa. Ap.

Se ei jaksa sitä, että palaat samaan uudestaan ja uudestaan kunnes saat tahtosi läpi. Siitähän oikeastaan on kyse eli joku asia pännii sinua, haluat muutokset, miehen mielestä muutos ei ole järkevä,mtta sinä painostat niin kauan, että saat haluamasi. Mies ei jaksa enää jankutustasi, hän on mieluummin hiljaa, koska mikään puhe ei muuta kantaasi, sinä et tee kompromisseja.

Tämä on varmaan totta monessa tapauksessa. Mutta minä, jonka mies ei myöskään puhu, haluaisin vain tulla ymmärretyksi. Jotta myös tajuaisi, mitä ajattelen, jotta hän kysyisi, missä kohtaa voin joustaa, jotta voisimme yhdessä ratkaista lopputuloksen niin, että molemmat kokevat voittaneensa.

Mutta ei. Mies vain antaa periksi ja lopettaa asiasta puhumisen.

Ei hyvä suhde voi perustua tunteeseen että pitää "kokea voittavansa". Ei parisuhde ole puolisoiden keskinästä kilpailua voittamisesta.

;D

Totean tosiasian että toinen sukupuoli lopetti "vaikeasta asiasta" keskustelemisen. 

 Terv: Asiallisesti keskusteleva mies.

;D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äkkisältään arvioisin, että parisuhde ei sovi sinulle. Yksin eläminen olisi varmasti kannaltasi vähemmän ahdistavaa.

Väitätkö siis, että puhumattomuus kuuluu parisuhteeseen ja se pitää vain hyväksyä tai olla ilman parisuhdetta? Ap.

En. Kiinnitin vain huomiota ilmauksiisi ("ahdistaa kamalasti", "ahdistaa ihan hirveästi, auttakaa"). Jos ahdistut noin kovasti tuollaisesta asiasta, sinun olisi ehkä paras pyrkiä elämäntilanteeseen, jossa stressaantuisit vähemmän.

Eikö muita muka ahdistaisi, jos toinen ei suostu puhumaan ollenkaan? Ap.

Sanoit, että se puhuu paljonkin. Sä vaan et ole tyytyväinen siihen mitä se puhuu.

Olen tyytyväinen siihen että se puhuu paljon kivoista asioista. Mutta harmittaa se, että se muuttuu mykäksi kun pitäisi puhua ikävämmistä asioista. Kun ei elämä ole aina vain sitä kivaa. Ap.

Se ei jaksa sitä, että palaat samaan uudestaan ja uudestaan kunnes saat tahtosi läpi. Siitähän oikeastaan on kyse eli joku asia pännii sinua, haluat muutokset, miehen mielestä muutos ei ole järkevä,mtta sinä painostat niin kauan, että saat haluamasi. Mies ei jaksa enää jankutustasi, hän on mieluummin hiljaa, koska mikään puhe ei muuta kantaasi, sinä et tee kompromisseja.

En koskaan palaa uudelleen aiheeseen, joka on edes jollain tavalla käsitelty. Käsittelyksi riittää, että asiaan on keksitty jokin ratkaisu. En myöskään painosta haluamaani vaan yleensä kysyn aina vain että mitä mies haluaa ja mikä ratkaisu hänestä olisi hyvä. Paljon on vikaa minussakin, mutta kompromissikyvyttömyys ei ole yksi niistä. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankalista ja vaikeista asiosta on puhuttava, ei ne minnekään itsestään häviä. Mies ummistaa silmänsä tulevaisuudelta, jos kuvittelee, että elämä ei puhumisen jälkeen ole ok, mutta ennen puhumista on.

Jokainen kumppani jaksaa varmasti joustaa johonkin asti ja odottaa, että mies uskaltaa nostaa kissan pöydälle, mutta ei kukaan niin loputtomasti tee. Tai voi varmasti tehdäkin, mutta silloin ei lopulta eletä yhteistä elämää, vaan ollaan oikeastaan "hyvän päivän tuttuja", jotka jakaa vain ne kivat hetket yhdessä.

Olen suhteessa miehen kanssa, joka ei puhu hankalista asioista, ei siis ota omalta osalta vastuuta suhteestamme. Edessä on pariterapia.

Esim. mikä on se asia mistä miehesi ei halua puhua. Onko asia joku sellainen mistä sinä olet oikeassa ja haluaisit puolisoltasi puoltoäänen? Sinulle ei riitä puhumiseksi se että puolisosi on jo ilmoittanut olevansa eri mieltä vaan haluat "väsyttämisellä" hänet omalle kannallesi?

Esim. miehen lievä mustasukkaisuus ja minun omat menot. Ei se ole aihe mistä kumpikaan voi olla oikeassa vaan se on aihe mistä pitäisi puhua että mitä kumpikin tuntee ja siten saada molemmat ymmärtämään toisen näkökulmaa paremmin. Ap.

Nimeä kolme ikävää/vaikeaa asiaa, joista haluaisit keskustella miehesi kanssa mutta joista mies ei tahdo puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äkkisältään arvioisin, että parisuhde ei sovi sinulle. Yksin eläminen olisi varmasti kannaltasi vähemmän ahdistavaa.

Väitätkö siis, että puhumattomuus kuuluu parisuhteeseen ja se pitää vain hyväksyä tai olla ilman parisuhdetta? Ap.

En. Kiinnitin vain huomiota ilmauksiisi ("ahdistaa kamalasti", "ahdistaa ihan hirveästi, auttakaa"). Jos ahdistut noin kovasti tuollaisesta asiasta, sinun olisi ehkä paras pyrkiä elämäntilanteeseen, jossa stressaantuisit vähemmän.

Eikö muita muka ahdistaisi, jos toinen ei suostu puhumaan ollenkaan? Ap.

Ehkä puhuminen ei ole miehesi ongelma vaan se että mitä se puhe aiheuttaa. Miehesi on huomannut että ennen puhumista elämä on ok. ja puhumisen jälkeen elämä ei enää olekkaan ok. ja on sen verran fiksu että tajuaa olla puhumatta.

Kun puhutte niin alatko sitten pyöritellä tätä puhuttua päässäsi ja sitten parin päivän päästä palaat tähän puhuttuun, ehkä heität jotain puhuttuun liittyvää? Tai sitten otat vaan pari päivää aiemmin puhutun uudelleen esiin ja kysyt että mitä sillä ja sillä oikein tarkoitit? 

Miestä alkaa ahdistaa vatvominen eikä tämän takia puhu.

Siinä tapauksessa mies tarvitsee esim. terapeutin apua, jos ei kestä ristiriitoja ja ikävien asioiden käsittelemistä.

En osaa sanoa terapian tarpeestä mutta on selvä että toista osapuolta voi alkaa ahdistaa jos häneltä yritetään henkisellä painostuksella saada jotain lupausta tai myöntyväisyyttä.

Jos vaikeiksi asioiksi luetaan ne joissa puoliso haluaa pitää kantansa.

Nämä meidän vaikeat asiat ei ole sellaisia, että olisi molemmilla eri kanta ja niistä tapeltaisiin. Vaan enemmän on kyse vaikeista tunteista. Mies ei suostu edes kertomaan kantaansa tai ajatustaan, muuttuu mykäksi ennen kuin ehtii sanoa edes yhdessä sanalla omaa näkökulmaansa tai kantaansa. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Nimeä kolme ikävää/vaikeaa asiaa, joista haluaisit keskustella miehesi kanssa mutta joista mies ei tahdo puhua.

-miehen jonkinlainen mustasukkaisuus minun menoista

-miehen tapa olla puhumatta mistään vaikeasta

-miehen haluttomuus sopia kotitöistä mitään

Ap