Lääkäri soittaa tänään, mahtaakohan olla miten suutahtanut, kun en aloittanutkaan..

Tuskinpa lääkäriä kiinnostaa joku sun elämä oikeasti.

Ehkä sun kannattaisi ne napit ottaa. Muttei se lääkäri tule niitä sinulle syöttämään, älä sitä pelkää. 

Itsellesihän sinä vain vahinkoa teet. Lääkäriä asiasi kiinnostaa vain työnsä puolesta, voi kyllä ihmetellä käytöstäsi mutta tuskinpa "suutahtaa".

Kävit siis vastaanotolla, ongelma selvitettiin ja sait lääkkeet? Et sitten kuitenkaan aloittanut niitä. Miksi ylipäänsä sitten menit vastaanotolle tuhlaamaan kaikkien muiden aikaa? Veit ajan joltain, joka olisi halunnut oikeasti apua ongelmiinsa. Selvästi olet mielenterveysongelmainen, koska täytät tyypilliset kriteerit: huomion haku ja säälin kerjuu.

Jos et halua lääkkeitä, onko sinulla tarmoa alkaa hoitaa itseäsi muilla keinoilla (ravinto, lisäravinteet, mielen- ja kehon harjoittelu, uniasiat jne).

Vierailija kirjoitti:

Kävit siis vastaanotolla, ongelma selvitettiin ja sait lääkkeet? Et sitten kuitenkaan aloittanut niitä. Miksi ylipäänsä sitten menit vastaanotolle tuhlaamaan kaikkien muiden aikaa? Veit ajan joltain, joka olisi halunnut oikeasti apua ongelmiinsa. Selvästi olet mielenterveysongelmainen, koska täytät tyypilliset kriteerit: huomion haku ja säälin kerjuu.

Hei sinä ah, niin omahyväinen ja kaikentietävä ihminen. Oletko koskaan kokenut sairautta nimeltä masennus? Entä sairautta nimeltä ahdistus? Yleensä kulkevat hyvin käsi kädessä, ja tekevät elämästä oikeasti vaikeaa. Varsinkin tuon ahdistuksen kanssa ei asiat suju, kun pelottaa ihan kaikki. Muutos eteenpäinkin on pelottava muutos siitä omasta pienestä turvallisesta kolosta. 

Masennuslääkkeiden aloitukseen on aina iso kynnys, varinkin jos sen aloittaa ensimmäistä kertaa. Pitää olla valmistautunut alkuoireisiin,  sekä myös siihen, että lopetus tulee olemaan hankalaa. Täytyy hyväksyä se, että oma itse muuttuu väkisin lääkkeiden myötä, on oltava valmis luopumaan osasta persoonaansa. Toki se sieltä hiljalleen ehkä takaisin tulee, kun saa lääkityksen lopetettua, mutta pitkä matka se silti on. Ja vaikea. 

Lääkäriin ei muutenkaan aina mennä niitä lääkkeitä hakemaan. Itse en ainakaan haluaisi lääkettä (vaikka sitä tällä hetkelläkin käytän, tosin en ssri-lääkkeitä enää haittaoireiden takia), vaan mieluummin lähetteen terapiaan. Ei ole lääkärin ajan tuhlausta, jos itse on epävarma omasta hoidosta. Lääkäri on juuri sitä varten, että hänen KANSSAAN hoidetaan yhdessä hoitoa eteenpäin, ei niin että lääkäri kuninkaana sanoo ja sinä vikiset perässä, ja vielä anteeksi pyytelet kun hänen aikaansa nyt tuhlaat (btw sitä aikaa josta sinäkin maksat aina sen käyntimaksun, ja mistä lääkärikin aina palkkionsa saa). 

Et tiedä mitä tehdä? No olisiko se lääkkeiden syönti hyvä alku!

Av on täynnä ssri-ketjuja. Ei niistä oikeasti tule miksikään zombiksi. Jos tulee, niin vaihda lääkettä niin kauan kunnes tulee sivuoireeton kohdalle...

Voi ehkä kysyä pärjääkö ja jos hänelle jää kuva että et pärjää ehkä lähettää "pakkohoitoon". Sanoo kiitos ja hei, palataan asiaan jokin ajan kuluttua, varaathan sitten uuden ajan.

Mitä oikein odotat niiden nappien kanssa? Tunnut oikein toivovan, että vaiva pahenee. Meinaatko, että saat sitten enemmän voivottelua ja katseet kohdistettua itseesi? Voin kertoa, että itsellesi tosiaan hallaa teet, kuten yllä joku jo sanoikin.

Et sinä ventovieras aikuinen oikeasti siellä lääkärissä ketään kiinnosta, olet yksi sairas muiden joukossa. Eihän siitä mitään tulisi, että lääkäreiden ja hoitajien oletettaisiin kantavan henkilökohtaista huolta tuhansista kohtaamistaan potilaista. Olet heille yhdentekevä kun työvuoro loppuu. Työvuorollaan tsekkaavat tilanteen, selvittävät mikä on vaiva ja määräävät siihen hoidon. Koska se on heidän työtään ja parhaansa tekevät auttaakseen. Mutta ei heitä oikeasti voisi vähempää kiinnostaa jos et itse hoida omaa osuuttasi, ei ole heiltä pois ja kun ovat oman osuutensa hoitaneet hyvin, voivat pestä kätensä siitä sopasta. Mutta varaudu siihen, että kovin vakavasti sinua ei montaa kertaa oteta. Saat maineen, että tämä on se huomionkerjääjä ja sen jälkeen saat tehdä kovasti hommia, että joku ottaisi ongelmasi vakavasti. Olet aina jonon hännillä, aikoja vaikea saada kun vain tuhlaat aikaa jne.

Luultavasti sanoo, että ok, palaa asiaan kun olet oikeasti motivoitunut tekemään asialle jotain ja hyvää joulua. Ihmisiä on jonossa hoitoa odottamassa niin paljon, että aikaa ei tuhlata vastahakoisiin potilaisiin, joille tarjottu apu ei kelpaa.

No mitä oletat, että sanoo? Anna kun arvaan. Jos ei ole moksiskaan tai suutu, on mielestäsi kylmä ja ei välitä potilaistaan. Jos suuttuu, on valituksen paikka ylemmälle taholle ja mitä se hänelle kuuluu jne. Jos et halua lääkkeitä syödä, ei kai se kenenkään muun päänsärky ole.

Ei kannata kertoa lääkärille että ei ole aloittanut lääkitystä. Tämä koskee sekä psyykenlääkkeitä että fyysisten sairauksien lääkkeitä.

Mä ymmärrän aloittajaa, koska olen myös ajatellut joskus lääkärin ”suuttuvan” tai ”harmistuvan” jostain itselle isosta jutusta. Mutta olen sittemmin ymmärtänyt lääkärien tekevän vain työtään, olet heille vain potilas muiden joukossa eikä se ole heille henkilökohtaista. Toisaalta hyvä, mutta toisaalta jotenkin haluaisi sen lääkärin myös oikeasti välittävän.

Ja masennuslääkkeiden pelko on kyllä ihan perusteltua, eiköhän lääkäri sen ymmärrä. Mutta suosittelen silti rohkeasti kokeilemaan, kyllä ne voi lopettaa tarvittaessa tai vaihtaa toiseen.

Lääkehoito ei ole ensisijainen hoito. Onhan somaattiset asiat ja psykoterapia käyty läpi? Mikäli ei, lääkäri on puoskari.

Lääkehoidon ongelmana on se, että se toimii noin 40%:lle. Eli jos hoidetaan seitsemää potilasta, saadaan yksi remissio enemmän kuin lumelääkkeellä. Lisäksi tulee hyvin laajakirjoitset lääkehaitat.

Etuisuuksien näkökulmasta ongelma on se, että jos et syö lääkkeitäsi, olet hoitovastainen ja sinulta voidaan evätä korvaukset. Tämä seikka olisi hyvä viedä EU:n ihmisoikeuteen tarkistettavaksi.

Psykoedukaation kannalta sinun olisi viisasta opiskella mitä masennus on. Psykiatrian kannalta kirja Psykiatria on soveltuva, psykologian kannalta tutustu esimerkiksi interpersoonalliseen psykoterapiaan, kognitiivisiin tai behavioristisiin psykoterapioihin.

Tärkeää olisi vertaistuki ja aika. Masennus paranee suurimmaksi osaksi spontaanisti.

Sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Otat lääkkeet tai menet terapiaan. Ja kyllä niitä hyviä terapeutteja on ja sellaisen saa yksityisen kautta. Maksaa jonkin verran mutta jos on terveydestä kiinni niin kannattaa maksaa, maksoi mitä maksoi. Itsekin 10 vuotta sitten valitsin terapian. Ja sen verran oma terapiakin kesti. Ikinä en ole lääkkeitä syönyt enkä syö. Terapian avulla voit saada hyvän elämän. Lääkkeet ei poista sairauden syitä ja kohta olet kierteessä. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Et tiedä mitä tehdä? No olisiko se lääkkeiden syönti hyvä alku!

Av on täynnä ssri-ketjuja. Ei niistä oikeasti tule miksikään zombiksi. Jos tulee, niin vaihda lääkettä niin kauan kunnes tulee sivuoireeton kohdalle...

Palstapsykiatri, eli palstapersu, eli naisvihaaja mode aloittelee taas ketjuja itse.

-lääkkeet

-huonoryhtiset naiset

-kamala ALMA

-lääkäriviha

Suomessa on asiat liian hyvin kun on aikaa vatvoa av:lla omaa masennustaan, mihin ei kuitenkaan edes annettua apua halua ottaa vastaan.

Hoida itsesi kuntoon tai lakkaa marisemasta jos ei hoito kelpaa.

Lääkärihän näkee koneelta onko asiakas hakenut lääkkeensä apteekista eli ei onnistu salaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Lääkärihän näkee koneelta onko asiakas hakenut lääkkeensä apteekista eli ei onnistu salaaminen.

Siksi ne kannattaakin heittää roskiin tai vielä parempi jos liottaa lääkkeet lääkärin työpaikan ruokaan.

Sinä olet vastuussa omasta elämästä. Ei lääkäritkään niin tyhmiä ole, että eivät oikeasti ymmärrä ratkaisuasi. Herran jestas sentään, eiväthän hekään niin tyhmiä ole, että itse popsivat jotain kroonikkokierteeseen johtavia aivojen kemiaa pitkäaikaisesti vaikuttavia myrkkyjä, joiden todellisesta vaikutuksesta ei ole kenelläkään oikeasta todellista tietoa. Terapia ja asioiden käsittely ja itsestä huolta pitäminen ovat avaimet kohti paranemista. Eivät aivojen kemian ja tunteet turruttavat aineet.