Eronneet, kuinka kauan

Lastenvalvojan ajan saamiseen meni kolme kuukautta. Siellä sovittiin, oli päivänselvää että lapset asuu mun kanssa (isä ei halunnut lähivanhemmaksi) ja tapaa isäänsä sen joka toinen viikonloppu. Käytännössä tapaamiset ovat olleet paljon joustavampia, joskus ovat olleet isällään useita päiviä, kun mulla on ollut työmatka tms, sama jos isällä on menoa, menevät isäviikonloput ohi, ei niistä kukaan pidä kirjaa. Isä soittelee lapsille melkein joka päivä, ja hakee harrastuksiin, kyläilemään jne. Että hyvin on toiminut tämä järjestely kaikkien osalta. Ja isä on ihan itse saanut koko ajan määritellä kontaktinsa lapsiin, en ole pyytänyt tai odottanut mitään. Lapsilla isään tosi läheiset välit. 

Tän on pakko olla Vauvan oma kalluppi.

Kuule, erosta 10v. Mies "sopi" lastenvalvojalla tapaavansa, me yhdessä päätetään. Ei sitten kertaakaan sopinut isän tavata lapsia, hyvä kun rippi yms juhliin sain "pakotettua" tulemaan koska lapsilla ikävä.

Olisi halunnut maksuttoman kun kerran huonot tulot. Jestas!

Yhteisymmärryksessä lapset tehty ja sit ei kiinnistanut.

Nuorisopolilla nuorimmaisen asiaa ajettu myös. Ei tulosta.

Näin räikeää tapausta en tiedä toista. Hyviä isejä on mutta ei tuo. En ole estellyt tapaamisia. Lapset tarvitsee molemmat vanhemmat.

Yhdessä vuorokaudessa saatiin sovittua asumusjärjestelyt ja "elatusmaksut" Lapset jäi minun kanssa omistamaani taloon ja he tapasivat isäänsä säännöllisen epäsäännöllisesti. 

Molemmat laitoimme x summan lasten tileille ja jaoin lapsilisät 50/50 lastentileille. Nyt lapset ovat jo itsenäisyyden ja aikuuden kynnyksellä ja heidän on hyvä noiden turvin lähteä opiskelemaan.

Mun mies yritti vuosikausia saada tapaamiset sovittua. Äiti keksi aina jotakin älyttömiä uusia ehtoja ja jos ei keksinyt, viivytteli asiaa kuukausitolkulla. Ei tehnyt mitään sen eteen että asiat saatais kuntoon, teki ainoastaan kiusaa. Eikä oikein ymmärtänyt että se kiusa kohdistuu niihin lapsiin kun kaikki on epävarmaa ja jatkuva stressi isällä päällä. Isä sai kyllä "äidin armosta" tavata lapsiaan suht säännöllisesti. Lastenvalvojat eivät puuttuneet päivänselvään huoltokiusaamiseen millään lailla.  Loppui sitten aikanaan kun mies laittoi semmoisen ukaasin ettei äidillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin suostua. Vanhempien välit ovat nykyäänkin surkeat. Onneksi lapsilla kävi niin hyvä tuuri, että saivat isän joka jaksaa välittää ja pitää isyytensä puolia, huolimatta toisen osapuolen täydellisestä idiotismista. Ja juu, miksi isä ei hakenut lähivanhemmuutta- tuli kyllä selväksi että se taistelu ei tuollaisen ihmisen kanssa olis loppunut koskaan, olisi menneet kaikkien rahat ja mielenterveys ja lapset olis revitty siinä touhussa kappaleiksi. Kun on tarpeeksi sekopäinen ihminen vastassa, jossakin vaiheessa on vaan parasta luovuttaa. Ja saavat nuo lapset kuitenkin isänsä elämisen mallia, joka lienee hyvää vastapainoa sille äidin touhulle. 

Sekä minulla, et ystävilläni heti kun aika lastenvalvojalle on saatu.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies yritti vuosikausia saada tapaamiset sovittua. Äiti keksi aina jotakin älyttömiä uusia ehtoja ja jos ei keksinyt, viivytteli asiaa kuukausitolkulla. Ei tehnyt mitään sen eteen että asiat saatais kuntoon, teki ainoastaan kiusaa. Eikä oikein ymmärtänyt että se kiusa kohdistuu niihin lapsiin kun kaikki on epävarmaa ja jatkuva stressi isällä päällä. Isä sai kyllä "äidin armosta" tavata lapsiaan suht säännöllisesti. Lastenvalvojat eivät puuttuneet päivänselvään huoltokiusaamiseen millään lailla.  Loppui sitten aikanaan kun mies laittoi semmoisen ukaasin ettei äidillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin suostua. Vanhempien välit ovat nykyäänkin surkeat. Onneksi lapsilla kävi niin hyvä tuuri, että saivat isän joka jaksaa välittää ja pitää isyytensä puolia, huolimatta toisen osapuolen täydellisestä idiotismista. Ja juu, miksi isä ei hakenut lähivanhemmuutta- tuli kyllä selväksi että se taistelu ei tuollaisen ihmisen kanssa olis loppunut koskaan, olisi menneet kaikkien rahat ja mielenterveys ja lapset olis revitty siinä touhussa kappaleiksi. Kun on tarpeeksi sekopäinen ihminen vastassa, jossakin vaiheessa on vaan parasta luovuttaa. Ja saavat nuo lapset kuitenkin isänsä elämisen mallia, joka lienee hyvää vastapainoa sille äidin touhulle. 

Miksi alapeukku? Saahan sitä peukuttaa mitä tykkää, mutta tässä tapauksessa asianosaiset ovat kyllä tehneet parhaansa. Eikä mennytttä, esim sitä millaisen ihmiset kanssa ne lapset tuli tehneeksi, voi jälkikäteen muuttaa.