Lue keskustelun säännöt.
En ole saanut lapsena kiukutella tarpeeksi niin teen sen nyt
04.12.2017 |
Kiukuttelen myös omille lapsilleni, melkein jokainen aikuinen tekee niin. Hyvä vanhempi on sellainen, jolle lapsi saa kiukutella, itse en ole sellainen. Mutta on ihanaa, kun kiukuttelu on mulle nykyisin mahdollista! Lapsuudessani se ei ollut!
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Ja taas sitä mennään.
Joillakin ihmisillä vain on liikaa aikaa ajatella turhia.
Oli mullaki kusipää miesystävä jopa kuuden vuoden ajan kun olin todella nuori. Hän käyttäytyi kuin ap:n äiti, tunnistan ihmistyypin, oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa, aivan sairasta menoa, kaikki oli mun syytä, kaiken se käänsi kuten ap:n äiti.No, jätin miehen ja unohdin koko tyypin. Enkä ole vatvonut. Enkä traumatisoitunu. Pitää vain ajatella, että se toinen oli hullu, minä en. Se tunne, kun jättää kaiken taakseen ja ajattelee fuck it. Ansaitsen parempaa. Ja oikeasti jättää taakseen.
Tarinani pointti oli se, että monet muutkin ovat kokeneet vastaavaa kuin ap, mutta miten siitä kukin selviää, onkin kokonaan toinen tarina.
Ootko vähän tyhmä, miten se sun miesystävä on verrattavissa jonkun äitiin? Vai vertaatko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukuttelen myös omille lapsilleni, melkein jokainen aikuinen tekee niin. Hyvä vanhempi on sellainen, jolle lapsi saa kiukutella, itse en ole sellainen. Mutta on ihanaa, kun kiukuttelu on mulle nykyisin mahdollista! Lapsuudessani se ei ollut!
Meillä on töissä kollega joka ei saanut lapsena kiukutella. Hänen despootti-isänsä piti sellaista komentoa että se on näkyy yhä nykyään tuon ikuiseksi lapseksi jääneen käytöksessä. Päivittäistä 5 vuotiaan uhmakkuutta ja kiukuttelua.
Aika jännä, että uskaltaa kuitenkin töissä kiukutella. Mistä on saanut päähänsä, ettei siitä saa potkuja tai että ei puhuttaisi oikeudella pahaa selän takana?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas sitä mennään.
Joillakin ihmisillä vain on liikaa aikaa ajatella turhia.
Oli mullaki kusipää miesystävä jopa kuuden vuoden ajan kun olin todella nuori. Hän käyttäytyi kuin ap:n äiti, tunnistan ihmistyypin, oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa, aivan sairasta menoa, kaikki oli mun syytä, kaiken se käänsi kuten ap:n äiti.No, jätin miehen ja unohdin koko tyypin. Enkä ole vatvonut. Enkä traumatisoitunu. Pitää vain ajatella, että se toinen oli hullu, minä en. Se tunne, kun jättää kaiken taakseen ja ajattelee fuck it. Ansaitsen parempaa. Ja oikeasti jättää taakseen.
Tarinani pointti oli se, että monet muutkin ovat kokeneet vastaavaa kuin ap, mutta miten siitä kukin selviää, onkin kokonaan toinen tarina.
Ootko vähän tyhmä, miten se sun miesystävä on verrattavissa jonkun äitiin? Vai vertaatko?
Ap:n äiti käyttäytyi tasan samalla tavalla kuin miesystäväni, joten todellaki on verrattavissa.
Vierailija kirjoitti:
Mites sä aiot ilahduttaa miestä ja lapsiasi jouluna? Pysymällä poissa?
Pakko se on heidän kanssaan joulua viettää. En vain tiedä, millä tuulella olen :( Jos huonolla niin se ois ikävää :'( Silloin haluaisin olla rauhassa, mutta EIHÄN SE KÄY, KUN PITÄÄ MUITA MIELLYTTÄÄ!
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas sitä mennään.
Joillakin ihmisillä vain on liikaa aikaa ajatella turhia.
Oli mullaki kusipää miesystävä jopa kuuden vuoden ajan kun olin todella nuori. Hän käyttäytyi kuin ap:n äiti, tunnistan ihmistyypin, oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa, aivan sairasta menoa, kaikki oli mun syytä, kaiken se käänsi kuten ap:n äiti.No, jätin miehen ja unohdin koko tyypin. Enkä ole vatvonut. Enkä traumatisoitunu. Pitää vain ajatella, että se toinen oli hullu, minä en. Se tunne, kun jättää kaiken taakseen ja ajattelee fuck it. Ansaitsen parempaa. Ja oikeasti jättää taakseen.
Tarinani pointti oli se, että monet muutkin ovat kokeneet vastaavaa kuin ap, mutta miten siitä kukin selviää, onkin kokonaan toinen tarina.
Ootko vähän tyhmä, miten se sun miesystävä on verrattavissa jonkun äitiin? Vai vertaatko?
Ap:n äiti käyttäytyi tasan samalla tavalla kuin miesystäväni, joten todellaki on verrattavissa.
Okei voi vitun idiootti, jos luulet, että he ovat ihmishahmoina sulle sama asia! Äiti ja joku vitun panoseura!!! Tai voihan sitä nyt miesten kanssa muistakin syistä olla, mutta vertaatko todellakin äitiin hahmoina ihmisen elämälle heitä!!!!?????
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas sitä mennään.
Joillakin ihmisillä vain on liikaa aikaa ajatella turhia.
Oli mullaki kusipää miesystävä jopa kuuden vuoden ajan kun olin todella nuori. Hän käyttäytyi kuin ap:n äiti, tunnistan ihmistyypin, oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa, aivan sairasta menoa, kaikki oli mun syytä, kaiken se käänsi kuten ap:n äiti.No, jätin miehen ja unohdin koko tyypin. Enkä ole vatvonut. Enkä traumatisoitunu. Pitää vain ajatella, että se toinen oli hullu, minä en. Se tunne, kun jättää kaiken taakseen ja ajattelee fuck it. Ansaitsen parempaa. Ja oikeasti jättää taakseen.
Tarinani pointti oli se, että monet muutkin ovat kokeneet vastaavaa kuin ap, mutta miten siitä kukin selviää, onkin kokonaan toinen tarina.
Ootko vähän tyhmä, miten se sun miesystävä on verrattavissa jonkun äitiin? Vai vertaatko?
Ap:n äiti käyttäytyi tasan samalla tavalla kuin miesystäväni, joten todellaki on verrattavissa.
Lisäksi, vitun idiootti, mietipä henkistä terveyttäsi, mikäli olisit ollut pakotettu asumaan sen ihmisen kanssa kaksikymmentä vuotta!? Miksi lähdit? Minne mä oisin voinut mennä? Häh!? Ja kuka edes sanoi, että vika ei ollut mussa!!!??? Stanan kusipää. Todellaan et voi verrata, loukkaat tuolla, etkä sitä edes ymmärrä!!!! Sulla ei ole siinä MITÄÄN SAMAA KOKEMUSTA!
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas sitä mennään.
Joillakin ihmisillä vain on liikaa aikaa ajatella turhia.
Oli mullaki kusipää miesystävä jopa kuuden vuoden ajan kun olin todella nuori. Hän käyttäytyi kuin ap:n äiti, tunnistan ihmistyypin, oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa, aivan sairasta menoa, kaikki oli mun syytä, kaiken se käänsi kuten ap:n äiti.No, jätin miehen ja unohdin koko tyypin. Enkä ole vatvonut. Enkä traumatisoitunu. Pitää vain ajatella, että se toinen oli hullu, minä en. Se tunne, kun jättää kaiken taakseen ja ajattelee fuck it. Ansaitsen parempaa. Ja oikeasti jättää taakseen.
Tarinani pointti oli se, että monet muutkin ovat kokeneet vastaavaa kuin ap, mutta miten siitä kukin selviää, onkin kokonaan toinen tarina.
Ootko vähän tyhmä, miten se sun miesystävä on verrattavissa jonkun äitiin? Vai vertaatko?
Ap:n äiti käyttäytyi tasan samalla tavalla kuin miesystäväni, joten todellaki on verrattavissa.
"Todellakin on verrattavissa..." haista paska ylimielinen idiootti!
Meillä on töissä kollega joka ei saanut lapsena kiukutella. Hänen despootti-isänsä piti sellaista komentoa että se on näkyy yhä nykyään tuon ikuiseksi lapseksi jääneen käytöksessä. Päivittäistä 5 vuotiaan uhmakkuutta ja kiukuttelua.