Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa, kun vihaan yhdessä nukkumista. :( Tullut paljon riitoja aiheesta.
04.12.2017 |
Olen aina vihannut sängyn jakamista jonkun kanssa. Aina poikaystävät ovat tahtoneet nukkuessakin halailla ja olla iholla. Minä todella vihaan sitä. Tuntuu, etten pysty hengittämään, kun toisen käsi painaa, enkä ainakaan saa unta. Etenkin ennen aikaisia aamuherätyksiä asia on kiristänyt hermoja, kun olen joutunut ensin nätisti ja sitten vähemmän nätisti pyytämään miestä ottamaan kätensä irti minusta, jotta pystyn nukkumaan. Tämä ei siis liity seksiin mitenkään vaan siihen, kun ollaan oikeasti jo alkamassa nukkumaan.
Nyt olen tuoreessa suhteessa ja tämä asia kiristää taas välejä. Tämäkin mies kokee asian todella loukkaavana, vaikka olen yrittänyt selittää ja olemme viettäneet pitkin iltaa helliä hetkiä. Olen todella harmissani, koska en todellakaan tahtoisi loukata häntä, mutta en vaan voi mitään sille, etten pysty nukkumaan jos joku on kiinni minussa tai jos minun pitäisi olla kiinni toisessa. Pystyn kyllä nukkumaan samassa sängyssä, kunhan mies ei suuremmin koske minuun nukkuessani. Vaikka kuinka rakastaisin miestä, en missään nimessä tykkää nukkua hänenkään kanssaan, ainoastaan siedän sitä ja rakastan yksin nukkumista.
Onko muilla vastaavaa ongelmaa? Miten olette pärjänneet sen kanssa?
Kommentit (36)
Just tuon takia meillä on omat huoneet! Minä haluan nukkua rauhassa ja kärsin nukkumisvaikeudesta.
Jos mies nukkuu vieressä en saa unta koska minun on saatava pyöriä kyljeltä toiselle moneen kertaan
ennen kuin uni tulee. Pyöri siinä sitten jos täytyy varoa toisen unta. Puhu kumppanillesi, kyllä varmaan
ymmärtää ettei kyse ole muusta kuin nukkumisrauhasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nukkuminen vaan on elintärkeää. Jokaisessa suhteessa pitää pystyä järjestämään nukkuminen niin että molemmat saavat nukkua. Kukaan ei ole onneksi vaatinut sitä että pitäisi nukkua ihan liimautuneena kiinni, vaan on voitu halailla ja helliä ennen nukkumista ja sitten lopuksi molemmat omien peittojensa alle. En vaan pysty nukkumaan jos joku on koko yön liimaantuneena kiinni, kun olen levoton nukkuja ja herään sitten itsekin siihen omaan pyörimiseeni koko ajan. Ja yhden miehen kanssa oli se järjestely että nukuttiin eri huoneissa koko tapailumme ajan koska hän kuorsasi. Hän itse oli hyväuninen mutta ymmärsi aivan täysin sen etten vaan pysty nukkumaan hänen vieressään.
Kyllä normaalipäisen pitää ymmärtää se että myös kumppani tarvitsee unta.
Hep! Mies kaiken lisäksi hakeutuu unissaan aina 'mun' puolelle. Nyt on nukkunu arjet sohvalla, koska on niin aikanen herätys, ettei herätä lasta (ei ole kuin 1 makkari). Vkl nukkuu sängyssä ja nukun sillon ite paljon huonommin.
Me nukutaan miehen kanssa samassa sängyssä ja mulla on samoja ongelmia. Asia on ratkaistu niin, että mennän nukkumaan saman peiton alle ja kyhnätään siinä vierekkäin vähän aikaa, sitten minä siirryn oman peiton alle. Mies on ok asian kanssa ja tottunut siihen, joskus valittaa että on kuuma ja siirtyy itse.
Halitukset ennen nukahtamista ja nukkuminen erillään.
Meillä oli joskus niinkin, että nukuttiin eri suuntiin, mies ei potki, joten siinä oli ihan turvallista. Oli jotenkin kiva olla lähellä, mutta ei häirinnyt samalla tavalla unta kuin ylävartalot vierekkäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva, etten ole ainut. Sama juttu tosiaan, että kumppanit ovat valittaneet sängyssä pyörimisestäni, kun heräävät siihen. Lisänä öisistä vessakäynneistäni valittaminen. Kaiken kaikkiaan koen oloni todella epänormaaliksi, kun en osaa nukkua paikallani miehen syleilyssä. Onhan tämä aina aiheuttanut ongelmia.
ap
Minä herään joka ikinen kerta kun minuun kosketaan. Useimmiten myös silloin kun sänkykumppani liikahtaa omalla puolellaan... Meillä mies nukkuu siksi erillisellä patjalla lattialla, seuraavat sängyt ostetaan kaksi yhden hengen sänkyä! Yöunet ovat elintärkeää, tosi lapsellinen mies jos ei sitä ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tarvitsen nukkumarauhaa. Ensin kärsin ahtaudesta (180-senttisessä sängyssä!), mutta vihdoin kolmannen lapsen synnyttyä meillä oli iso talo, jolloin menin vauvan kanssa yhteen makkariin omaan 140-senttiseen sänkyyn. Ja sille tielle jäin. Vihdoin saan nukkua. Ei haittaa miehen ähinät, kuorsaaminen, saan kääntää kylkeä laajalla kaarella enkä törmää toiseen.
Sama täällä, jos miehen käsi hipaiseekin minua kun haluan nukkua, en pysty nukahtaa kun keskityn vain ajattelemaan sitä kättä minkä halua irti minusta! Kyllä illan aikana ehtii helliä ihan tarpeeksi ja hyvän yön pusun jälkeen haluan oman henkilökohtaisen tilani. Me ostettiin mahdollisimman leveä sänky niin johan parani minunkin nukkuminen! Ja sellainen mikä ei hytky toisen kääntyessä, ihanaa. Mutta täytyy tunnustaa että parhaiten nukun kun menen käymään vanhemmillani ja saan nukkua ihan yksin omassa huoneessa ja omassa sängyssä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman peiton olen minäkin vaatinut vaikka miesystävä inhoaa sitä. Hänestä olisi romanttista nukkua yhteisen peiton alla ja kokee erilliset peitot epäpariskuntamaiseksi. Minulle tuo oma peitto kuitenkin helpottaa yhdessä nukkumisen sietämistä.
ap
Samoin. Kukaan ei onneksi ole loukkaantunut tästä, en vain tosiaankaan tykkää tai pysty nukkumaan kiinni kenessäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka epävarmojen jonnejen kanssa te nukutte? Mun avomiehelle (ja eka poikaystävä) ei oo ollut mikään ongelma se, että halittelum jälkeen sanon aina että en pysty nyt nukkumaan tässä. Sitten vaan sanotaan hyvät yöt ja aletaan nukkumaam nätisti omilla puolillamme.
En ymmärrä, miten joku saa tästäkin ongelman? Enkä ymmärrä miten jotakuta voi LOUKATA se, jos joku ei_saa_unta toisen kainalossa. Jessus. :/
Uni on elintärkeää. Jos mies ei suostu ymmärtämään, että häiritsee untasi, niin mieti minkälaisia ongelmia voi tulla muissakin asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka epävarmojen jonnejen kanssa te nukutte? Mun avomiehelle (ja eka poikaystävä) ei oo ollut mikään ongelma se, että halittelum jälkeen sanon aina että en pysty nyt nukkumaan tässä. Sitten vaan sanotaan hyvät yöt ja aletaan nukkumaam nätisti omilla puolillamme.
En ymmärrä, miten joku saa tästäkin ongelman? Enkä ymmärrä miten jotakuta voi LOUKATA se, jos joku ei_saa_unta toisen kainalossa. Jessus. :/
Uni on elintärkeää. Jos mies ei suostu ymmärtämään, että häiritsee untasi, niin mieti minkälaisia ongelmia voi tulla muissakin asioissa.
Jonne? Sori, en ymmärrö teinislangia.
Meillä ainakin kyse on suuremmasta, siis ettei sovi edes samassa sängyssä tai edes huoneessa nukkuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat huoneet! Mä oon todella huono nukkumaan jonkun kanssa samassa sängyssä, joten nyt on omat makkarit ja tämä on paras ratkaisu ikinä.
Erillään nukkuminen ei tarkoita rakkauden tai halujen vähentymistä (meidän osalta se on vain lisääntynyt), vaan täysjärkisyyden säilyttämistä, jos suhteessa on yksi tai kaksi huonosti nukkuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Kiva, etten ole ainut. Sama juttu tosiaan, että kumppanit ovat valittaneet sängyssä pyörimisestäni, kun heräävät siihen. Lisänä öisistä vessakäynneistäni valittaminen. Kaiken kaikkiaan koen oloni todella epänormaaliksi, kun en osaa nukkua paikallani miehen syleilyssä. Onhan tämä aina aiheuttanut ongelmia.
ap
Mulla samat. En halua nukkua "kosketuksessa", vaikka muutoin tykkäänkin paljon hellimisestä. Kumppanini on harmissaan tästä, ja olen kuulemma ainoa, kuka ei osaa nukkua kainalossa. Lisäksi pyörimiseni ja wessassa käymiset ärsyttivät, mutta siihen tuli ratkaisu nimittäin erilliset 90cm leveät sängyt. Nytkin välillä joudun kesken yön siirtämään yöpöytäni ja sänkyni 50cm irti toisen sängystä, kun taas hänen kuorsaamisensa ja rohinansa häiritsee. Mutta pääasiassa nukumme yömme hyvin. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva, etten ole ainut. Sama juttu tosiaan, että kumppanit ovat valittaneet sängyssä pyörimisestäni, kun heräävät siihen. Lisänä öisistä vessakäynneistäni valittaminen. Kaiken kaikkiaan koen oloni todella epänormaaliksi, kun en osaa nukkua paikallani miehen syleilyssä. Onhan tämä aina aiheuttanut ongelmia.
ap
Mulla samat. En halua nukkua "kosketuksessa", vaikka muutoin tykkäänkin paljon hellimisestä. Kumppanini on harmissaan tästä, ja olen kuulemma ainoa, kuka ei osaa nukkua kainalossa. Lisäksi pyörimiseni ja wessassa käymiset ärsyttivät, mutta siihen tuli ratkaisu nimittäin erilliset 90cm leveät sängyt. Nytkin välillä joudun kesken yön siirtämään yöpöytäni ja sänkyni 50cm irti toisen sängystä, kun taas hänen kuorsaamisensa ja rohinansa häiritsee. Mutta pääasiassa nukumme yömme hyvin. :)
Niin. Minun jokainen poikaystävä on mäkättänyt tästä asiasta ja ottanut sen itseensä, etten oikeasti vaan pysty nukkumaan kiinni kenessäkään. Kai se on heidän edelliset kokemuset aiemmista tyttöystävistä ja ihan jo elokuvienkin luomat mielikuvat siitä, että rakastuneet pariskunnat nukkuvat kietoutuneena toisiinsa. Elokuvien ja sarjojen antaman kuvan mukaan erityisesti rakastuneiden naisten tulee janota tuollaista läheisyyttä.
Sitten kun miehet kohtaavatkin kumppaninaan minut, joka en kerta kaikkiaan kestä moista läheisyyttä nukkuessani, ainoastaan hereillä ollessani, niin he kokevat sen loukkauksena itseään kohtaan. He käyvät haihattelemaan, etten oikeasti välitäkään heistä ja luulevat minunkin tahtovan nukkua rakastamaani(!) mieheen kietoutuneena. He siis kokevat itsensä huonommaksi ja luulevat sen johtuvan heistä. Niin nykyinen miesystävänikin luulee. :(
ap
Mä olen kanssa tällainen herkkä ja levoton nukkuja. Mun mies taas takertuu kiinni kuin iilimato.Tulee kiinni ja pitää sekä kädellä että monesti vielä jalallaan musta kiinni. Lisäksi hänessä on se lämpöpatteri ominaisuus. Asiasta on puhuttu ja hän kyllä yrittää varoa. Mutta silti usein herään siihen rutistumisen tunteeseen kun hän vaan nukkuessaan tunkee mun sängyn puoliskolle. Kärsin tästä liiasta läheisyydestä jo seurusteluaikoina, mutta ajattelin sen kuuluvan asiaan koska oltiin niin rakastuneita. Kuvittelin myös, että tää läheisyyden tarve miehellä jotenkin väheis ajan kanssa. Nyt ollaan oltu naimisissa yli kymmenen vuotta ja se on ihan yhtä paha kuin aluksi. Ilmeisesti tämä on hänellä tapa, joka tulee niin alitajunnasta, ettei nukkuessa pysty sitä estämään.
Jos tilaa olis varmasti omat huoneet olis se paras ratkaisu. Nykyisin nukun parhaiten kun mies nukkuu olohuoneen sohvalla kun on menossa aikaisemmin töihin. Ostin myös joskus Lidelistä sellaisen pitkän tyynyn meidän väliin sänkyyn. Välillä hän rutistaa siitä ja välillä rullaa senkin yli rutistamaan minua. Pahinta tässä on se, että liian vähillä unilla musta tulee kiukkuinen kuin persiisiin ammuttu karhu ja siitä sit kaikki saa kärsiä.
Mun mies oli nuorempana aina kuumissaan ja potki yöllä oman peittonsa lattialle. Ja sitten se aina tapahtui, VIUH, herään siihen että hän rempasee peiton mun päältä pois itselleen. Ärsyttävää!!
Eri huoneissa nukuttiin. En vaan pysty nukkumaan toisen vieressä.
Sama. Tulee hiki ja iskee levottomat jalat; olo ettei saa hyvää asentoa. Nykyään oikeastaan häiritsee sekin jos mies on samassa sängyssä. Kun tarvitsee varoa ettei potki toista ja häiritsee kun mies vaihtaa kylkeä jne. Vuosia nukuttiin niin että lapset oli meidän sängyssä miten sattuu. Nyt haluaisin vain piru vie nukkua yksin!!
Ratkaisua, ei ole. Pitäisi kai löytää mies joka myös haluaisi nukkua yksin.