Harmittaa, kun vihaan yhdessä nukkumista. :( Tullut paljon riitoja aiheesta.

Mä voisin ottaa miehen yöksi nukkumaan ihan viereen kainaloon mutta muuten voisi olla täysin näkymättömissä jossain muualla.

Hyvä uni on paljon tärkeämpi asia parisuhteen kannalta kuin yhteinen sänky! Minäkään en osaa nukkua, jos joku nyhjää ihan vieressä ja itseasiassa nykyään nukutaan eri huoneissa. Hyvin menee ja läheisyyttäkin on riittänyt. 15 vuotta ollaan yhdessä oltu.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies oli nuorempana aina kuumissaan ja potki yöllä oman peittonsa lattialle. Ja sitten se aina tapahtui, VIUH, herään siihen että hän rempasee peiton mun päältä pois itselleen. Ärsyttävää!!

Siis meillä käy tämän tästä just noin. Voiko tuo kuumenemis ongelma vähentyä iän myötä.?

Kauankohan mun pitää sitä vielä odottaa. Talvella se joskus on ihan mukavaa, mutta kesällä ja varsinkin helteillä sietämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies oli nuorempana aina kuumissaan ja potki yöllä oman peittonsa lattialle. Ja sitten se aina tapahtui, VIUH, herään siihen että hän rempasee peiton mun päältä pois itselleen. Ärsyttävää!!

Siis meillä käy tämän tästä just noin. Voiko tuo kuumenemis ongelma vähentyä iän myötä.?

Kauankohan mun pitää sitä vielä odottaa. Talvella se joskus on ihan mukavaa, mutta kesällä ja varsinkin helteillä sietämätöntä.

Parikymppisenä mieheni hikoili ihan älyttömästi, mutta nyt nelikymppisenä on jo normalisoitunut. Eli ei mennyt kuin parikymmentä vuotta😀

Halittelut erikseen, sitten kun ruvetaan nukkumaan molemmat siirtyvät omilla puolilleen oman peiton alle. Todella kummallista jos mies tästä nitisee, pitäisi olla päivänselvää että ihmisillä on erilaisia nukahtamistapoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies oli nuorempana aina kuumissaan ja potki yöllä oman peittonsa lattialle. Ja sitten se aina tapahtui, VIUH, herään siihen että hän rempasee peiton mun päältä pois itselleen. Ärsyttävää!!

Siis meillä käy tämän tästä just noin. Voiko tuo kuumenemis ongelma vähentyä iän myötä.?

Kauankohan mun pitää sitä vielä odottaa. Talvella se joskus on ihan mukavaa, mutta kesällä ja varsinkin helteillä sietämätöntä.

Parikymppisenä mieheni hikoili ihan älyttömästi, mutta nyt nelikymppisenä on jo normalisoitunut. Eli ei mennyt kuin parikymmentä vuotta😀

No jos samalla kaavalla menee, niin eihän tässä olis kuin vajaa 10v jäljellä. Huhhuh☺

Tulee melkein huono omatunto lukea näitä, kun olen juuri se mies joka voi herätä yöllä sivelemään niskaa muutamaksi sekunniksi ja taas nukahtaa. Ja iltaisinkin nukahdan parhaiten tiukassa lusikassa. En voi noille piirteilleni mitään ja tietoisesti sitä ei voi lopettaa.

Onneksi ihmisiä on erilaisia ja oma kumppanini rakastaa niin paljon läheisyyttä, että ei koe sitä lainkaan pahana. Toivottavasti tekin saatte puhumalla hyvän kompromissin.

Vierailija kirjoitti:

Halittelut erikseen, sitten kun ruvetaan nukkumaan molemmat siirtyvät omilla puolilleen oman peiton alle. Todella kummallista jos mies tästä nitisee, pitäisi olla päivänselvää että ihmisillä on erilaisia nukahtamistapoja.

Miten se sun mies pysyy siellä omalla puolellaan? Mekin aina aloitetaan nukkuminen noin ja sitten vaan jossain vaiheessa yötä mies on kääntynyt ihan mun puolelle ja pitää kiinni. Tekee sen siis automaattisesti nukkuessaan. Mies tietää mun ongelman ja yrittää kyllä välttää mun ärsyttämistä, mutta heikoin tuloksin. Onko teillä toiminut tuo ihan alusta asti?

Vierailija kirjoitti:

Tulee melkein huono omatunto lukea näitä, kun olen juuri se mies joka voi herätä yöllä sivelemään niskaa muutamaksi sekunniksi ja taas nukahtaa. Ja iltaisinkin nukahdan parhaiten tiukassa lusikassa. En voi noille piirteilleni mitään ja tietoisesti sitä ei voi lopettaa.

Onneksi ihmisiä on erilaisia ja oma kumppanini rakastaa niin paljon läheisyyttä, että ei koe sitä lainkaan pahana. Toivottavasti tekin saatte puhumalla hyvän kompromissin.

Mä ymmärrän ettei munkaan mies mitään pahaa tarkoita tuolla liialla läheisyydellä ja aluksi se oli jopa niin liikkistä. Ongelma vaan on se, että mä herään joka kosketukseen ja sit voi mennä jopa tunti tai kaks ennenkuin pystyn nukahtamaan uudelleen. Kuuntelen kun mies nukkuu sikeästi kuin possu vieressä ja kello tikittää. Ärsytyskäyrä nousee kokoajan ja sit nukuttaa vielä vähemmän. Monesti nousen välillä pois sängystä esim lukemaan. Kun uni ei tule niin ei sitä saa houkuteltua.

Mua pelotti nykyisen suhteen alussa, että mitenhän se yhdessä nukkuminen oikeasti onnistuu, kun ei näin vakavaa suhdetta ole aiemmin ollut. Sopeuduin siihen aluksi oikein hyvin, mutta nyt on alkanut tulla ongelmia.

Musta on tosi ihanaa, että siinä ennen nukkumaan rupeamista halaillaan, pusutellaan ja jutellaan. Kumpaakaan meistä ei haittaa se, että sitten kierähdetään omille laidoille ja ruvetaan nukkumaan.

Mutta... Tämä on ihan tyhmää, mutta viimeisen puolen vuoden aikana olen lähtenyt tosi herkästi sohvalle nukkumaan jatkuvan heräilyn takia. Herään yöllä nykyään tosi herkästi. Vuosia vaivanneet uniongelmat alkoivat oireilla keväällä ja jouduin hankkimaan lääkkeet. Menen lähes joka iltana petiin ennen miestä ja aina toivon, että ehdin nukahtaa ennen kuin hän tulee nukkumaan. Mutta juuri kun olen unen rajamailla havahdun siihen, että mies siinä laittelee itseä petiin ja siltä tulee se iloinen:"Ai sä ootkin vielä hereillä, tuuhan kainaloon vähäksi aikaa." Mies on aivan ihana luttana (sori tuo sana, mutta sitä se vaan on), kun haluaa nyhjätä niin paljon iholla, mutta olen joutunut muutaman kerran pyytämään häntä vaikka pelaamaan olkkarissa mahdollisimman myöhään, että ehdin varmasti nukahtaa.

Viime yönä mua taas häiritsi miehen kuorsaus. Tökin kylkeen muutaman kerran. Tokeni se siitä, ei tarvinnut mun lähteä sohvalle, mutta tauoton yöuni edes yhden kerran olisi luksusta.:)

Niin ja ollaan _yhden_ kerran meidään suhteen aikana nukahdettu "sylikkäin". Yhdessäoloa oli takana vasta jokunen kuukausi ja tarkoitus oli vain loikoilla sängyllä niin, että makasin miehen kainalossa hänen halausotteessaan. Yhtäkkiä heräsin siitä ja aikaa oli mennyt n. kaksi tuntia. Mies posotti menemään vielä melkein tunnin, kun sain ninjailtua itseni oikein varovaisesti irti häntä herättämättä.:D

Mun mies on samanlainen. Mutta ei se mua haittaa, kyllä hellyyttä on tarpeeksi muutenkin. Ja ymmärrän, että hän ei voi nukkua kiinni minussa kun muutenkin on kuuma yöllä.  Meillä on niin iso sänky, että molemmat saa nukkua rauhassa omilla puolillaan. Mies ohuen peittonsa kanssa omalla puolellaan ja minä kolmen paksun omallani..:D

Mä kuorsaan ja olen poikittain sängyssä. Joskus on mies häipynyt sohvalle. Tai sitten minä. Öisille edesottamuksille on päivän valossa kuittailtu ja naurettu.

Ymmärrän ongelman, ja ei kai siinä ole muuta vaihtoehtoa, kuin yrittää selittää miehelle, miltä sinusta tuntuu. Mies voi sitten päättää, miten tärkeää hänelle on koskettelu ja lähekkäin nukkuminen. 

Niin hassulta kuin se kuulostaakin, minulle itselleni tämä olisi lähes kynnyskysymys parisuhteessa eli jos en saisi öisin nukkua miehessä ihan kiinni ja halailla, en tiedä miten oma pääni kestäisi. Ehkä lapsellista, mutta itse saan paljon paremmin nukuttua, jos olen vähintään varpaat yhdessä miehen kanssa. Usein nukutaan ihan kiinni, mitä todella rakastan. Olisi aika iso menetys itselleni, jos mies ei pystyisi siihen. Päivät on meillä lapsiperheessä jotenkin niin hektisiä, ja vaikka iltaisin yleensä katsotaan jotain kainalokkain, niin silti mun hellyysvarastot ei vaan riittävästi täyty. Tavallaan tarvin yöllä sitä kosketusta, että rakkaus pysyy yllä. 

Mutta tosiaan ihmiset ovat erilaisia. Uni on niin tärkeää, ettei ap:n kannata sitä sentään uhrata minkään takia. Ymmärrän kyllä ap:n miestäkin ja sitä menetyksen tunnetta, minkä hän yöllisestä lähekkäin puuttumisesta saattaa kokea. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ongelman, ja ei kai siinä ole muuta vaihtoehtoa, kuin yrittää selittää miehelle, miltä sinusta tuntuu. Mies voi sitten päättää, miten tärkeää hänelle on koskettelu ja lähekkäin nukkuminen. 

Niin hassulta kuin se kuulostaakin, minulle itselleni tämä olisi lähes kynnyskysymys parisuhteessa eli jos en saisi öisin nukkua miehessä ihan kiinni ja halailla, en tiedä miten oma pääni kestäisi. Ehkä lapsellista, mutta itse saan paljon paremmin nukuttua, jos olen vähintään varpaat yhdessä miehen kanssa. Usein nukutaan ihan kiinni, mitä todella rakastan. Olisi aika iso menetys itselleni, jos mies ei pystyisi siihen. Päivät on meillä lapsiperheessä jotenkin niin hektisiä, ja vaikka iltaisin yleensä katsotaan jotain kainalokkain, niin silti mun hellyysvarastot ei vaan riittävästi täyty. Tavallaan tarvin yöllä sitä kosketusta, että rakkaus pysyy yllä. 

Mutta tosiaan ihmiset ovat erilaisia. Uni on niin tärkeää, ettei ap:n kannata sitä sentään uhrata minkään takia. Ymmärrän kyllä ap:n miestäkin ja sitä menetyksen tunnetta, minkä hän yöllisestä lähekkäin puuttumisesta saattaa kokea. 

Ihmiset todellakin on erilaisia tässäkin asiassa. Mulle olisi dealbreaker, jos en saisi nukkua edes jotenkin miehessä kiinni. Mieheni ex ei pitänyt kiinni nukkumisesta ja mieskin alkuun selitti, ettei osaa nukkua niin. Oppi tapaan hyvin nopeasti ja nykyään pitää siitä ja hakeutuu itse iholle.

Ehkä ap:n kumppanitkin odottaa ja toivoo, että ap oppisi. Jos ei opi, se on ihan ok, mutta sekin pitää hyväksyä, että toisille yhdessä nukkuminen on hyvin tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Minä herään joka ikinen kerta kun minuun kosketaan. Useimmiten myös silloin kun sänkykumppani liikahtaa omalla puolellaan... Meillä mies nukkuu siksi erillisellä patjalla lattialla, seuraavat sängyt ostetaan kaksi yhden hengen sänkyä! Yöunet ovat elintärkeää, tosi lapsellinen mies jos ei sitä ymmärrä.

Sulla huomaavainen mies. Minä narskuttelen hampaitani ja saan niitä yksin olohuoneessa patjalla narskutella - mies nukkuu sängyssä. On purentakiskot; eivät auta.

Tää keskustelu on jotenkin söpö. :D