Mikä yliopistokoulutus sopii hiljaiselle ja sosiaalisia tilanteita pelkäävälle?

Matematiikka, fysiikka.

Tähtitiede. Lääketiede ja erikoistu radiologiaan tai patologiaan.

Eipä nykyään oikein enää mikään. Työelämässä tarvitaan alalla kuin alalla sosiaalisia taitoja ja sosiaalsita rohkeutta. Tutkijapuolella kilpailu töistä on nykyään todella rajua.

Hakeudu mielummin toimintaterapiaan, jossa sinua kuntoutetaan työelämäkuntoon.

DI:nä olen pärjäillyt ihan mukavasti.

(Arvelen, omassakin työssäni toki olisi hyötyä sosiaalisista taidoista, mitta töissä meillä on tiimi; yksi osaa yhtä ja toinen toista. Minulla on omat vahvuuteni ja omasta mielestäni täydennän hyvin työtiimiämme.)

IT-ala

IT-ala.

Luokanopettaja, aineenopettaja, opo.

Vierailija kirjoitti:

IT-ala

Projekteissa tiimien jäsenien pitää pystyä kommunikoimaan. Vain äärimmäisen lahjakkaat saa anteeksi epäsosiaalisuuden ja heitä siedetään. Kukaan ei jaksa perässä vedettävää tuppisuuta.

Vierailija kirjoitti:

Eipä nykyään oikein enää mikään. Työelämässä tarvitaan alalla kuin alalla sosiaalisia taitoja ja sosiaalsita rohkeutta. Tutkijapuolella kilpailu töistä on nykyään todella rajua.

Hakeudu mielummin toimintaterapiaan, jossa sinua kuntoutetaan työelämäkuntoon.

Pöh. Itse oon tietojenkäsittelytieteen maisteri ja koodari, ja tällä alalla ainakin pärjää hyvin niin opinnoissa kuin töissä vaikka on hiljainen ja sosiaalisten tilanteiden foobinen. Töissä vielä paremmin kuin opinnoissa. Mulla on vielä aspergerkin mutta hyvin sujuu.

Tutkijanakin toki hyötyy ulospäin suuntautuneisuudesta ja siitä, että osaa tuoda työtään ja tuloksiaan julki.

Mutta ei se siitä jää kiinni. Ja omalla alalla kilpailu tutkija paikoista ei ole kovaa. Mutta parhaiten työssä viihtyy, jos pitää tutkijan työstä. Joka sekin voi olla minipuolista.

Eräs äskettäinen kolleegani ei kahvitauolla todellakaan ollut puheliain tyyppi. Mutta niin vain hän on saanut työstään hyviä ja arvostettuja tuloksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

IT-ala

Projekteissa tiimien jäsenien pitää pystyä kommunikoimaan. Vain äärimmäisen lahjakkaat saa anteeksi epäsosiaalisuuden ja heitä siedetään. Kukaan ei jaksa perässä vedettävää tuppisuuta.

Ei pidä paikkaansa useimmissa paikoissa. Ei ainakaan missään missä itse olen ollut. Tottakai työasiat pitää kommunikoida, mutta sitäkään ei usein tehdä face-to-face vaan sähköpostilla, pikaviestimillä jne. 

Ja kyllä useimmat koodarit on vieläkin epäsosiaalisia omissa oloissaan viihtyviä tapauksia, eikä siitä kukaan pahaa tykkää kunhan työnsä hoitaa.

Tutkijanhomma muuten ei sitten ole ollenkaan hyvä jos on sosiaalisten tilanteiden pelkoinen tai ei halua olla ihmisten kanssa tekemisissä. Itselleni ainakin oli ihan painajaista kaikenlaiset käytännössä pakolliset seminaarit, konferenssit yms. Yleensä niitä omia tuloksiaankin joutuu esittelemään, usein vieraalla kielellä vieraassa maassa.

Sopivassa paikassa liike-elämässä voi päästä paljon vähemmällä sosiaalisuudella.

Käy ensin yliopistosi ja kouluttaudu sitten metsäkoneenkuljettajaksi. Saat työskennellä omissa oloissasi ja töitä löytyy.

Mikä ala vaan sopii opiskeluun, mieluiten sellainen mikä itseä kiinnostaa. Mutta se työpaikan saanti voi olla hankalaa. Nykyään kun painotetaan sitä että on hyvä tyyppi ja tiimipelaaja jne

Vierailija kirjoitti:

Mikä ala vaan sopii opiskeluun, mieluiten sellainen mikä itseä kiinnostaa. Mutta se työpaikan saanti voi olla hankalaa. Nykyään kun painotetaan sitä että on hyvä tyyppi ja tiimipelaaja jne

Useimmat pystyvät kyllä sen työhaastattelun ajan sellaista näyttelemään. Vaikka rauhoittavien lääkkeiden avulla jos ei muuten. 

Itse oon aiemminkin vastannut koodari joka olen tosi erakko tapaus, mutta joo kyllä mäkin olen esittänyt ekstroverttiä tiimipelaajaa kun olen hakenut töitä. HR-ihmisten mielestä kun sellaisia halutaan, vaikka käytännössä koodarit sitten istuukin 98% ajastaan yksinään näpertämässä, nykyään usein vielä etänä. Ei niin periaatteen ihminen kannata olla ettei voisi tuntia esittää muuta kuin on, jotta saa työn.