Sinä, joka sairastat masennusta. Mitä asiata murehdit parhaillaan / viimeksi?

Sitä, että miten monta vuotta elämästäni on mennyt hukkaan tämän vuoksi ja sitä, että saanko vielä joskus vanhan, reippaan, aikaansaavan ja itsevarman itseni takaisin. 

Min en oo masentunu, mutta sitä mietin jotta koska se poikakaveri pääsöö antenniosastolta kotio.

Menetettyjä vuosia, kouluttamattomuutta ja sitä, pääsenkö koskaan takaisin elämään. Näitä murehdi ja häpeän joka ikinen päivä.

Sitä miten vaikeaa muihin on tutustua. Aina jostain ryömii joku juttelemaan mulle ja mä vain änkytän jotain ja annan itsestäni todella vajaan kuvan. Mä tarvitsisin ystäviä enemmän kuin mitään ja silti mä vaan työnnän kaikki pois mun luota

Miksi kysyt?

Miksi kysyt? Eihän masennus ja murehtiminen liity läheskään aina toisiinsa. Useimmat ihmiset murehtivat aika ajoin asioita olematta masentuneita, ja masentunut voi olla vaikkei murehtisi yhtään mitään.

Mitä jos lääkkeet ei auta, mitä jos en ikinä tule voimaan paremmin, mitä jos minua ei päästetä työkyvyttömyyseläkkeelle vaan joudun roikkumaan löyhässä hirressä 20 vuotta, mitä jos äiti kuolee ja sekoan ja joudun laitokseen, mitä jos tapan kohta itseni vaikken pohjimmiltani sitä edes halua, mitä jos...

Vierailija kirjoitti:

Menetettyjä vuosia, kouluttamattomuutta ja sitä, pääsenkö koskaan takaisin elämään. Näitä murehdi ja häpeän joka ikinen päivä.

Niin tuttu tunne tuo häpeä, mutta siihenhän ei oikeasti ole syytä. Ei ole sun syysi, että olet sairastunut ja että sairaus on vienyt sulta kyvyn tehdä tiettyjä asioita. *Hali*

Sitä, että talo on hirveässä kunnossa eikä voimia tehdä asialle mitään. Tämän päivän tehtävä käydä kaupassa, katsotaan jos jaksan pari lautasta tiskata. Tuntuu, että voimat menee vain asian ajattelemiseenkin.

Keskusteluapua on kyllä saatavissa, mutta tuntuu, että olen täysin loukussa ja kykenemätön hoitamaan arkisia asioita.

En murehdi mitään. Olo on vain yksinkertaisesti toivoton, kurja ja valoton ja tuntuu ettei ole ulospääsyä. Mitään ei jaksa ajatella ja kauppareissu itsessään on jo saavutus. Sen vuoksi ei ole kauheasti yksittäisiä ajatuksia joita murehtisi. Mikään ei vain jaksa kiinnostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi kysyt? Eihän masennus ja murehtiminen liity läheskään aina toisiinsa. Useimmat ihmiset murehtivat aika ajoin asioita olematta masentuneita, ja masentunut voi olla vaikkei murehtisi yhtään mitään.

Eihän AP niin väittänytkään, että liittyvät aina toisiinsa. Kysyi vain, että mitä muut masentuneet murehtivat koska kuuluu aika olennaisena osana sairaudenkuvaan. 

Itsemurha ajatuksia ja lääkkeiden yliannostuksien ottamista T:16v

 Sitä murehdin päivittäin, että pääsenkö vielä opiskelemaan ja jos pääsen, kuinka ihmeessä selviän opinnoista. Ja jos en pääse, mitä ihmettä sitten teen. Olen siis ammatiton yliopisto-drop out, ja kesken jääneet opinnot painavat mieltä ja aiheuttavat sosiaalista häpeää. Opinnot menivät päin persettä mielenterveysongelmien takia ja lopulta alakin tuntui täysin väärältä. En jaksanut enää kamppailla opintojen kanssa, kun motivaatiokin kuoli täysin ja tajusin, etten halua tai pysty työskennellä alalla. 

Haluaisin aloittaa uudet opinnot vuoden parin tai vaikka viiden vuoden päästä, jos se sitä vaatii, mutta kaikki on mennyt niin hankalaksi; ensikertalaiskiintiöt, pääsykokeiden osittainen poisto ym. Eniten huolettaa oma jaksaminen ja pärjääminen sekä opintojen rahoitus. Sitten tietenkin myös työelämässä jaksaminen, jos sinne asti pääsen...

En varsinaisesti murehdi mitään kun ei asioille oikein voi aina mitään eikä ne murehtimalla paremmaksi muutu, mutta mietin kaikkea hukkaan heitettyä aikaa, tulevaisuutta, ja etenkin nyt sitä että pitäisi jaksaa käydä suihkussa ja huomenna hakea postista 5-htp:tä jota tilasin kokeilumielessä josko se piristäisi minua. Odotan iltaa kun haen kaupasta karkkia tai jotain muuta hyvää :)

Kuka siivoaisi, veisi roskat ja hakisi postin. En ole siivonnut 3 viikkoon, vienyt roskia 2 viikkoon enkä hakenut postilaatikon sisältöä kahteen viikkoon. Milloin on tarpeeksi pimeää, että kehtaan viedä roskat ja hakea postit.

Tilaisinko pizzaa. Söisinkö paketillisen suklaata. Asuntokin myydään alta.

Että tämmöset murheet.

Tänään ois pikkujoulut vanhojen kaverien kanssa mutta ei yhtään kiinnosta mennä. Oon vaan nukkunu kotona viime päivät. Oon jo niin erkaantunu noista vanhoista kavereista. Ei mulla oo niille enää ees mitään asiaa. Ja ne puhuu kuitenki kaikki taas töistä ja on niin helvetin ilosia ja energisiä ja terveitä että jo niiden tapaaminen masentaa lisää.

Onneks mul on muita masentuneita ja muita hulluja kavereita joita nään mielelläni <3 ne on valo mun elämässä, samoin ku mun mies. Mut nää normaalit, terveet ihmiset ei tajua mitä käyn läpi ni mitä mä tuhlaan aikaani niihin.

Yksinäisyyttä. Sitä, ettei tule kuulluksi hoitotahon puolesta eikä jaksa taistella apua itselleen. Sitä, että ahdistus lamaannuttaa toimintakyvyn. Sitä, että olen fyysiseti sairas enkä voi suunnitella tulevaisuutta.

Tällä hetkellä mielessä pyörii pieni pelko, että millaisia sivuvaikutuksia näillä uusilla lääkkeilläni on, kesti puoli vuotta, ennenkuin uskalsin aloittaa. Mitä jos tapahtuu jotain, kuka ja koska sen huomaa? Naapurit varmaan, sillä koirat alkavat kyllä haukkua, jos vesi ja ruoka loppuu. Entä jos kuolen?

Mistä vtusta saisin sen verran aloitekykyä, että varaisin ajan sossuun, hakisin asumistukea, toimeentulotukea yms. Joka ikinen päivä ajattelen, että huomenna... No, eihän alkoholin jättämiseenkään mennyt kuin kolme vuotta.

Mutta suurin suruni on, mitä jos lapseni eivät anna kuitenkaan anteeksi, saanko välejä korjattua? Vai olenko ihan yksin loppuun asti...

Joskus on jännä kokemus, miten joku ajatus saattaa kasvaa sellaiseksi, että sen kanssa ei voi elää sen ollessa niin paha "totuus". Mutta sillä hetkellä se on alettava näkemään ajatuksena. Lisäksi se on tuotava tietoisuuteen ,pitäen se siellä tarkoituksella ja oltava torjumatta sitä millään tavalla, esim. ei ala väittelemään sitä ajatusta vastaan. Näin kun tekee, niin ajatus voi alkaa tuntumaan jopa minuuteissa paljon neutraalimmalle. Joskus voi käydä jopa niin, että ajatus alkaa hymyilyttämään.

Up