Mies, miksi sinulle on vaikeaa ottaa vaimosi sukunimi?

Oon jo joutunut vaihtamaan etunimeä sp-korj.prosessin vuoksi, siksi en haluaisi vaihtaa sukunimeänikin. Sukunimeni on myös erittäin harvinainen, äitini tyttönimi, joten en innostu ajatuksesta. Ja toisaalta kieltämättä olen epävarma miehekkyydestäni, joten tuntuisihan se kivalta tehdä jotain perinteistä, samaa mitä muutkin parit maailmassa, jossa kasvoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimonsa sukunimet ottavat yleensä vangit jotka muutenkin haluavat vaihtaa nimeään ettei rikollinen menneisyys paljastu.

Tähän mennessä ainoa sinällään pätevä argumentti mutta hyvin heikko tämäkin. Yhtälailla myös naisvangit ottavat miehensä sukunimen ja se kävisi perusteeksi miksei nainen halua miehensä sukunimeä.

Tuhannet ja tuhannet naiset ottavat ja ovat ottaneet miehensä sukunimen, se ei leimaa ketään vangiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä nyt olla niin alistuvaa sorttia että ruvettaisiin mitään akkojen nimiä ottamaan

Näetkö sitten ne naiset alistujoina jotka miehensä nimen ottavat?

En sillä se on ihan normi että naiset ottavat miehen nimen. Tottakai mies on se perheen johtava puoli

Mikä normi se muka on? minulla ainakin on oma nimi käytössä myös sen jälkeen, kun yli kaksikymmentä vuotta sitten sanoin tahdon. Lapsetkin on minun sukunimellä.  Minähän ne lapset sydämeni alla kannoin ja kivulla synnytin. Minä niistä myöskin olen suurimman vastuun kantanut ja niitä oisin hoivannut(miehen kuorsatessa tyytyväisenä) kun ovat kipeitä olleet.  Jos joskus kävisi niin (hyvin epätodennäköistä), että ero tulisi ja uusi mies kuvioihin, ei olisi riesana mitään ex-miehen sukunimeä ja lapsetkin on kätevästi oikealla sukunimellä. Normaalia on, että pidetään oman suvun nimi . Minä ainakaan en ole mieheni sukua. 

En olisi edes antanut, halusin itsekin siitä rumasta nimestä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä nyt olla niin alistuvaa sorttia että ruvettaisiin mitään akkojen nimiä ottamaan

Näetkö sitten ne naiset alistujoina jotka miehensä nimen ottavat?

En sillä se on ihan normi että naiset ottavat miehen nimen. Tottakai mies on se perheen johtava puoli

Mikä normi se muka on? minulla ainakin on oma nimi käytössä myös sen jälkeen, kun yli kaksikymmentä vuotta sitten sanoin tahdon. Lapsetkin on minun sukunimellä.  Minähän ne lapset sydämeni alla kannoin ja kivulla synnytin. Minä niistä myöskin olen suurimman vastuun kantanut ja niitä oisin hoivannut(miehen kuorsatessa tyytyväisenä) kun ovat kipeitä olleet.  Jos joskus kävisi niin (hyvin epätodennäköistä), että ero tulisi ja uusi mies kuvioihin, ei olisi riesana mitään ex-miehen sukunimeä ja lapsetkin on kätevästi oikealla sukunimellä. Normaalia on, että pidetään oman suvun nimi . Minä ainakaan en ole mieheni sukua. 

Itse asiassa olet kyllä juridisesti miehesi sukua, jos olette avioliitossa. Yhteinen nimi otetaan yleensä vaan lasten takia, toisen täytyy joustaa. Itse en ymmärrä mikä tässä on ongelma, odotin lapsena innolla päästäkseni vaihtamaan sukunimeä.

Onko ap sulla isäsi vai äitisi nimi?

Ei mitään vaikeuksia, olisi jopa suotavaa. Edellisen kanssa on ollut vaikeuksia kun on saman nimisiä sotkemassa esim. viranomaisten kanssa asioidessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi ventovieraiden sukunimien ottamiset tai ottamatta jättämiset kiinnostaa ketään näin pakkomielteisesti?!? Vastaapa tähän, ap!

Pakkomielteisesti? Yhden aloituksen tekeminenkö on mielestäsi pakkomielle?

ap

Älä nyt viitsi, Alba. Kyllä sinun neuroottinen pakkomielteesi näihin naisten sukunimenvaihdoksiin on nähty jo ainakin 200 kertaa. Nyt otit sitten miesnäkökulman saman aiheen jankkaamiseen. Miksi tämä asia vaivaa sinua niin kovin? Sinulla taitaa olla ruma sukunimi, jota oikeastaan häpeät, mutta et voi vaihtaakaan, koska kukaan ei huoli sinua puolisokseen?