En ole vuoteen juurikaan puhunut puolisolleni
Vastannut vain lyhyesti kysymyksiin ja lyhyesti vain kysynyt perusasioita, kuten esim. onko jääkaapissa ruokaa.
Käsittämätöntä, miten helposti tämä on mennyt. Se järkyttääkin enemmän kuin se, ettei olla juteltu.
Kommentit (19)
Minä roikuin tuollaisessa suhteessa liian pitkään. Erosin ja löysin uuden miehen, jonka kanssa olen onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä roikut tuollaisessa "suhteessa?"
Ei tässä oikein ole mitään syytä lähteä. Ihan hyvin tämä elämä soljuu eteenpäin näinkin.
Ei ole mitään parempaakaan odottamassa.
ap.
Eli se on sun kämppis. Tai no, usein kämppikset myös ystävystyy ja alkaa puhua myös muista asioista. Mutta te olette kämppikset joista ei ole tullut ystäviä, juuri ja juuri siedätte toisianne. Teillä ei ole parisuhdetta selvästikään, täysin ainoan lyhyen elämän tuhlaamista.
Joo no ihan hyvä ratkasu. Miehet puhuu mahd vähän ettei akka ala kitiseen. sit kun se kitinä alkaa niin ei tuu loppua. parempi olla aika hissukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä roikut tuollaisessa "suhteessa?"
Ei tässä oikein ole mitään syytä lähteä. Ihan hyvin tämä elämä soljuu eteenpäin näinkin.
Ei ole mitään parempaakaan odottamassa.
ap.
Mistä sä tiedät mitä olis odottamassa? Ei ne tule kun olet jumissa tuon kämppiksen kanssa.
Meillä oli myös tuommoista.
Nyt eron jälkeen ei ole sitäkään vähää puheseuraa. Eikä kukaan tämmöistä vanhaa kalkkunaa huoli. Täytyy jutella seinille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä roikut tuollaisessa "suhteessa?"
Ei tässä oikein ole mitään syytä lähteä. Ihan hyvin tämä elämä soljuu eteenpäin näinkin.
Ei ole mitään parempaakaan odottamassa.
ap.
Mistä sä tiedät mitä olis odottamassa? Ei ne tule kun olet jumissa tuon kämppiksen kanssa.
En mä taida uutta miestä enää tämän jälkeen ottaa. Ja tuskin mistään enää löytäisinkään...
ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä roikut tuollaisessa "suhteessa?"
Ei tässä oikein ole mitään syytä lähteä. Ihan hyvin tämä elämä soljuu eteenpäin näinkin.
Ei ole mitään parempaakaan odottamassa.
ap.
Olet julma ja pitkävihainen ihminen. Lopeta suhde tai lopeta henkinen väkivalta jota harjoitat puolisoasi kohtaan. Häpeä sairasta käytöstäsi.
Miksi? Mikä saa sinut toimimaan noin?
Miehet ei pääsääntöisesti halua jutella puolisonsa kanssa. Heillä on kai joku erityinen kategoria, johon tiputetaan puoliso ja sitä ei edes tarvitse kohdella niin kuin toista ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli myös tuommoista.
Nyt eron jälkeen ei ole sitäkään vähää puheseuraa. Eikä kukaan tämmöistä vanhaa kalkkunaa huoli. Täytyy jutella seinille.
Kalkkunaa!?!?!?!?!? MÄ HUOLIN KAIKKI KALKKUNAT❤
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä roikut tuollaisessa "suhteessa?"
Ei tässä oikein ole mitään syytä lähteä. Ihan hyvin tämä elämä soljuu eteenpäin näinkin.
Ei ole mitään parempaakaan odottamassa.
ap.
Mistä sä tiedät mitä olis odottamassa? Ei ne tule kun olet jumissa tuon kämppiksen kanssa.
Jos on koukussa jatkuvaan rakastumisen tunteeseen, niin pari vuotta on silloin maksimi suhteen pituudessa. Rasittavaa sekin on pidemmän päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä roikut tuollaisessa "suhteessa?"
Ei tässä oikein ole mitään syytä lähteä. Ihan hyvin tämä elämä soljuu eteenpäin näinkin.
Ei ole mitään parempaakaan odottamassa.
ap.
Järkiliitot ovatkin paljon vakaammalla pohjalla kuin rakkausliitot. Ei yhtään huono ratkaisu jos elämä on tyydyttävää.
Kunpa et yksiksesi katkeroidu tilanteesta. Sinun ainoa elämäsi, jos koet asian ongelmaksi, ottanet tilanteen puheeksi miehesi kanssa. Ehkä hänkin kokee samoin. Sen tietää vaan jos... puhuu.
Yhdessä voitte muuttaa yhteisen laivanne suuntaa. Tai jos olette tyytyväisiä noin, jatkakaa. <3
My kind of woman! Mennäänkö naimisiin? Oon jo ajatellu, että ei sellasta naista oo olemassakaan, joka ei jatkuvasti kitise, ulise, nalkuta ja/tai vittuile. Mutta ilmeisesti sellaisiakin on olemassa!
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei pääsääntöisesti halua jutella puolisonsa kanssa. Heillä on kai joku erityinen kategoria, johon tiputetaan puoliso ja sitä ei edes tarvitse kohdella niin kuin toista ihmistä.
Tuolla asenteella ei varmasti kummepaa suhdetta saa aikaiseksi. Olisko kuitenkin niin, että ihmisillä erilaisia toiveita parisuhteesta: osa naisistakin näytää tyytyvän tuollaiseen, ne luottamukselliset keskustelut käydään hyvien naisystävien kanssa, mies on vain arjen kustannusten jakaja ja pakollinen paha kotona jota haukutaan. Haaveillaan prinssistä tajuamatta ettei unelma suhdetta voi tulla jos ei omaan hyvinvointiin ja omaan huomioivaan käyttäytymiseen parisuhteessa ole valmis panostamaan. Jumitutaan taisteluun "kun kerta tuo ei ensin en minäkään". No, onnellista loppuelämää, tai ainakin sen haikailua tuolla tyylillä.
Meilläkin oli hyvin hiljaista. Viimeinen vuosi ennen eroa oli hiljaista. Samoin aikaisemmin on ollut puhumattomia kausia. Jopa viikkoja ettei ole sanottu sanaakaan.
Mies ei halunnut puhua mistään ja minäkin hiljenin sitten. Mies usein lähti pois samasta huoneesta kesken lauseeni tai pani kuulokkeet korville. Muutenkin miehen asenne kaikkeen oli negatiivinen. Voi kun olisi tajunnut lähteä suhteesta paljon aikaisemmin, mutta lasten takia piti yrittää.
Miksi ihmeessä roikut tuollaisessa "suhteessa?"