Miksi mies ei esittele vanhemmilleen?

Markus kirjoitti:

Juuri näin se on. Sinkkuaikana oli sitten minkä ikäinen mies tahansa, vanhemmille ei esitellä kuin todella vakavasti otettavat tyttö/ naisystävät. Ne joita ei esitellä puolen tai vuoden sisään ovat vain kevyesti otettavia tai laastareita. Tämä mies näkökulmasta.

Näin se on, valitettavasti

toinen mies

No, AP joko keskustelitte kuten aikuiset?

Vierailija kirjoitti:

No, AP joko keskustelitte kuten aikuiset?

5 vuotta sitten tehty aloitus, joten ehkä ap ei ole enää palstalla vastaamassa. Ehkä ei ole edes tuon miehenkään kanssa enää.

Vierailija kirjoitti:

Markus kirjoitti:

Juuri näin se on. Sinkkuaikana oli sitten minkä ikäinen mies tahansa, vanhemmille ei esitellä kuin todella vakavasti otettavat tyttö/ naisystävät. Ne joita ei esitellä puolen tai vuoden sisään ovat vain kevyesti otettavia tai laastareita. Tämä mies näkökulmasta.

Näin se on, valitettavasti

toinen mies

Ja mun mielestä toi on ihan vaan hyvä asia. Olen omille pojilleni sanonut, että esittelisivät mulle vasta sen tyttöystävän, jonka kanssa aikovat mennä naimisiinkin. Eikä niin, että vaihteleva määrä naisia ravaa meillä esiteltävänä. Olen tässä asiassa varmaan vähän vanhanaikainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulevat vaimot esitellään, ei jotain tyttöystäviä. Ei jaksa, jos koko ajan ramppaa väkeä syömässä. Nykyään on niin paljon niitä vegaaneitakin ja muita häiriöisiä.

Naisissa on pirusti estyneitä kun ei edes kakkosta suostuta antamaan vaikka polvillaan rukoilisi. Mä pidän pahempana estyneisyytenä ja luonnehäiriönä kakkosen pihtaamista kuin ykkösen pihtaamista. Ei tuollaisia luonnevikaisia voi äidille esitellä. Ei ole pitovärkin luonnetta tuollaisella. Kerta korkeintaan ja heti mäelle tuollaiset rajoituneet.

Keskity siten suuntautuneisiin miehiin mikäli se kakkonen noin hirveän kovasti kiinnostaa, sillä se ei eroa naisilla ja miehillä luultavasti kovinkaan paljoa.

. En tykkäisi että naisystäväni tai vaimoni päästelisi tahattomia pieruja ja aina olisi pikkarit ruskeat siksi kun olisi ryppynauha löystynyt anaalipanoista johtuen.

Markus kirjoitti:

Juuri näin se on. Sinkkuaikana oli sitten minkä ikäinen mies tahansa, vanhemmille ei esitellä kuin todella vakavasti otettavat tyttö/ naisystävät. Ne joita ei esitellä puolen tai vuoden sisään ovat vain kevyesti otettavia tai laastareita. Tämä mies näkökulmasta.

Allekirjoitan tämän. Olen nyt 50v nainen, naimisissakin ollut jo kauan, ns. toisella kierroksella. Muistan kyllä elävästi nuoruudesta tuon miesnäkökulman ilmiön. En kelvannut tietyille miehille vaimoksi, vain tyttikseksi. Mutta löysinhän minäkin sitten sellaisia miehiä jotka kehtasivat viedä kotiinkin :)

Muistan kun yhdenkin kanssa piti hakea hänen vanhemmiltaan jotain, ja hän pyysi mut jäämään autoon. Ehdotin alhaalla (asuivat kerrostalossa siis) että tulisinko myös, mutta tämä nuorimies sanoi vaan että ei, hän voi jättää auton käyntiin, ettei tule vilu, käyn vain yksin. Hän viipyi jotain 20 min siellä ja olin käyvässä autossa sen ajan, talvi oli siis. Päätin itse kohta suhteen, tuo ja muitakin syitä. Oltiin oltu 9kk yhdessä ja ikää 20+ .

Teepä ap, joku testi, missä olisi ehdottoman luontevaa sunkin tulla käymään siellä vanhemmilla. Käykö samoin kuin minulle? 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen suhteessa vain miehen kanssa, en hänen vanhempiensa sama pätee minuun ja minun vanhempiin.

Suhteessa olen tosissani mutta siihen ei todellakaan sotketa päävikaista äitiäni.

Jos ollaan suhteessa siinä pisteessä, että olisi sopiva aika tavata toisen vanhemmat, niin olettaisin luottamuksenkin olevan jo sitä luokkaa, että voi rehellisesti kertoa miksei halua kumppanin tapaavan vanhempia.

Nykyinen mies kertoi ettei koskaan esitellyt ex-vaimoaan vanhemmilleen eikä muille sukulaisille koska häpesi tätä. Mielenkiintoista tosiaan. Mennä naimisiin ja hankkia lapsi naisen kanssa jota häpeää. Olen ajatellut uudestaan kannattaako minun jatkaa tämän miehen kanssa, sillä kuka nyt menee noin pitkälle ihmisen kanssa jota häpeää!

Vierailija kirjoitti:

Nykyinen mies kertoi ettei koskaan esitellyt ex-vaimoaan vanhemmilleen eikä muille sukulaisille koska häpesi tätä. Mielenkiintoista tosiaan. Mennä naimisiin ja hankkia lapsi naisen kanssa jota häpeää. Olen ajatellut uudestaan kannattaako minun jatkaa tämän miehen kanssa, sillä kuka nyt menee noin pitkälle ihmisen kanssa jota häpeää!

Itse olen juurikin tilanteessa, jossa mies juttelee yhteenmuutoista jne, mutta ei halua minun tapaavan vanhempiaan.

Olen asiasta suoraan kysynyt, mutta asia kierretään milloin milläkin tekosyyllä.

Ja kyllä, suhde vetelee viimeisiään.

Vierailija [/quote kirjoitti:

Itse olen juurikin tilanteessa, jossa mies juttelee yhteenmuutoista jne, mutta ei halua minun tapaavan vanhempiaan.

Olen asiasta suoraan kysynyt, mutta asia kierretään milloin milläkin tekosyyllä.

Ja kyllä, suhde vetelee viimeisiään.

Olen myös tällaisessa tilanteessa. Olemme vanhempia nelikymppisiä ja seurustellut noin 2 vuotta, vähän vajaa. Hyvin tullaan toimeen ja kivaa on yhdessä, mutta vaikka mies on tavannut vanhempani jo monta kertaa, niin en ole kertaakaan tavannut hänen vanhempiaan. Tämä on minulle todella outoa, koska minulle on tärkeää myös miehen perhe. Mutta joka kerta kun otan aiheen puheeksi tai kyselen heidän kuulumisia, kasvaa muurit eteeni ja hän joko vaihtaa puheenaihetta tai sitten sulkeutuu.

En tiedä mitä tehdä, kun muuten on ihana mies mutta eikös se vähän ole niin, että myös niiden vanhempien kautta oppii tuntemaan toisen paremmin en tiedä oikeastaan hänestä mitään

Sellainen aavistus on, että koska olen muutenkin vähän erilaisesta maailmasta (perheelleni koulutus ja innostava ja haastava työ on ollut aina tärkeää, kun taas hän ja vanhempansa ovat enemmän duunaritaustaisia), niin voi olla, että hän häpeää heitä ja ei halua minulle heitä esitellä. Mutta olen sitä mieltä, että oli minkälaisia tahansa, niin ovat kuitenkin hänen vanhempiaan.

Ainakaan vielä en ole lähtökuopissa mutta kyllä se asia mietityttää saa nähdä, mielestäni myös hän saisi avautua minulle enemmän

Aikaisemmin hän on seurustellut nuorempien kanssa, joten on totta, että meidän suhteemme on hänelle ensimmäisiä aikuisia suhteita. Meillä ei ole lapsia emmekä vielä asu yhdessä mutta suhde menee eteenpäin, joten tämä vanhempien tapaaminen olisi minulle iso asia.

Minä ainakin häpeän omaa perhettäni sen verran, etten mielelläni esittelisi kenellekään. Liikaa menneisyyden painolastia niskassa.

En ymmärrä tätä lapsuudenperheen sotkemista, aikuisen ihmisen rakkauselämään.

Minä en ole kertaakaan vienyt ainuttakaa tyttöystävääni lähelle äitiäni Ätini on ultrafeministi ja mitä se poika valitsee kuin ultrafeministin tyttöystäväkseen! Kaksi ärhäkkä femmaria yhdessä on kuin raapisi ruutivarastossa kasan tulitikkuja .... ISON KASAN TULITIKKUJA! 

Minun 4+vuoden suhteessa taisin nähdä miehen vanhemmat ehkä 3 kertaa koko suhteen aikana, vaikka hän siellä kävi melko usein. Hänen äitinsä oli hyvin joustamaton ja vahvatahtoinen ja rakasti ainutta poikaansa yli kaiken. Minua ei hyväksynyt, en ollut hänen mielestään oikeanlainen hänen pojalleen, jolle tämän myös joskus sanoi. Ehkä kumppani ei halunnut siksi minua useammin viedä, jos ei halunnut äidilleen tuottaa pettymystä. Eipä kyllä hirveästi tehnyt mieli mennä. Tänä päivänä hänen pojallaan on sitten sopivampi puoliso ja minulla myös.