Hei te naiset, joiden ex-mies hyppäsi heti erottuanne uuteen suhteeseen: miten itse olette pärjänneet? + muita kysymyksiä

Eikö se ole se memekin, jossa mies hyppää heti uuteen sänkyyn ja kuukauden päästä itkee naista takaisin.

Nainen itkee kuukauden exää takaisin ja löytää uuden, eikä haluakkaan enää exää.

Näin on mennyt minulla jokaisessa suhteessa aina, niin vakavissa kuin ei niin vakavissakin :) puhutaan ihan 10-15 miehestä.

Tai ei nainen varsinaisesti exää siinä memessä takaisin pyytele, mutta on surullinen ja masentunut erosta

No en minä ainakaan ole vielä kuukauden päästä "löytänyt uutta ja päässyt yli erosta".

Vielä näin 9 kuukautta eron jälkeenkin ahdistaa.

Tuo on erittäin narsistinen piirre hypätä samantien suhteesta toiseen. Jokainen joka on uuden suhteen aloittanut alle 2vk sisään edellisestä on narsistinen ihminen, eikä osaa kommunikoida.

Mä olen nainen, joka hyppäsi heti uuteen suhteeseen avioeron jälkeen. Eroa työstin toki silti. Nyt 4 vuotta erosta ja tiedän, että pettymys avioliiton päättymisestä ei tule ikinä kokonaan häviämään. Olen edelleen yhdessä sen uuden miehen kanssa, olen tosi onnellinen hänestä ja toivon tästä loppuelämän suhdetta.

Erosimme exän kanssa siksi, että emme olleet yhdessä onnellisia. Kaikki yritettiin, terapiat ja muut. Meillä ei ollut yhteistä tahtotilaa. Kummankin ajatukset tulevaisuudesta ja yhdessäolosta poikkesi hurjasti toisistaan. Oltiin niin nuoria kun perustettiin perhe, etteivät ne ajatukset kantaneet. Emme todellakaan kasvaneet yhteen.

Exäkin löysi nopeasti uuden, saman naisen kanssa on edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nainen, joka hyppäsi heti uuteen suhteeseen avioeron jälkeen. Eroa työstin toki silti. Nyt 4 vuotta erosta ja tiedän, että pettymys avioliiton päättymisestä ei tule ikinä kokonaan häviämään. Olen edelleen yhdessä sen uuden miehen kanssa, olen tosi onnellinen hänestä ja toivon tästä loppuelämän suhdetta.

Erosimme exän kanssa siksi, että emme olleet yhdessä onnellisia. Kaikki yritettiin, terapiat ja muut. Meillä ei ollut yhteistä tahtotilaa. Kummankin ajatukset tulevaisuudesta ja yhdessäolosta poikkesi hurjasti toisistaan. Oltiin niin nuoria kun perustettiin perhe, etteivät ne ajatukset kantaneet. Emme todellakaan kasvaneet yhteen.

Exäkin löysi nopeasti uuden, saman naisen kanssa on edelleen.

Minkä takia se pettymys ei tule koskaan häviämään? Voitk selittää? Kuitenkin aikaa jo neljä vuotta kulunut.

Miltä se tuntuu sinun uudesta kumppanista?

Olen mies joka ryhtyi uuteen suhteseen tyyliin eilen vanha ulos tänään uusi sisään. Eksä on edelleen yksin, mitä en yhtään ihmettele. Minä olen vielä vuosien jälkeen naisen kanssa johon eksän vaihdoin ja lapsiakin jo.

Vierailija kirjoitti:

No en minä ainakaan ole vielä kuukauden päästä "löytänyt uutta ja päässyt yli erosta".

Vielä näin 9 kuukautta eron jälkeenkin ahdistaa.

Ei se nyt ihan kirjaimellisesti ole kuukausi. Minullakin takana suhteita joita itse olen itkenyt vuodenkin ja juuri silloin, kun itku loppuu yrittää mies palata. Näin se vaan on mennyt.

Anoppi itki 5 vuotta ja löysi uuden, kun appiukko olisikin halunnut takaisin

Mitä väliä sillä on, mitä exä puuhaa? Jos meidän suhteemme on päättynyt, niin aivan sama, vaikka sillä olisi seuraavana päivänä kolme uutta kierroksessa. Ei se ole minun asiani.

Ihmettelijä. kirjoitti:

Mitä väliä sillä on, mitä exä puuhaa? Jos meidän suhteemme on päättynyt, niin aivan sama, vaikka sillä olisi seuraavana päivänä kolme uutta kierroksessa. Ei se ole minun asiani.

miksi olet noin aggressiivinen? toi sun viesti kyll äantaa ymmärtää vähän muuta, kuin että ex ei muka kiinnostaisi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nainen, joka hyppäsi heti uuteen suhteeseen avioeron jälkeen. Eroa työstin toki silti. Nyt 4 vuotta erosta ja tiedän, että pettymys avioliiton päättymisestä ei tule ikinä kokonaan häviämään. Olen edelleen yhdessä sen uuden miehen kanssa, olen tosi onnellinen hänestä ja toivon tästä loppuelämän suhdetta.

Erosimme exän kanssa siksi, että emme olleet yhdessä onnellisia. Kaikki yritettiin, terapiat ja muut. Meillä ei ollut yhteistä tahtotilaa. Kummankin ajatukset tulevaisuudesta ja yhdessäolosta poikkesi hurjasti toisistaan. Oltiin niin nuoria kun perustettiin perhe, etteivät ne ajatukset kantaneet. Emme todellakaan kasvaneet yhteen.

Exäkin löysi nopeasti uuden, saman naisen kanssa on edelleen.

Minkä takia se pettymys ei tule koskaan häviämään? Voitk selittää? Kuitenkin aikaa jo neljä vuotta kulunut.

Miltä se tuntuu sinun uudesta kumppanista?

Avioliiton päättyminen on elämäni suurin epäonnistuminen. Lapseni eivät saaneet kasvaa ehjässä perheessä. En ota sitoutumista kevyesti: lupasin jotain, jota en voinut pitää. Mielestäni olisi outoa, jos sen yli pääsisi lopullisesti. Ei pidäkään päästä. Pettymystäni ei pidä käsittää väärin, en minä exää kaipaa ja halua takaisin, ei missään tapauksessa!

Uuteen suhteeseen tämä on vaikuttanut vain positiivisesti. Olen löytänyt sielunkumppanin ja todella arvostan häntä ja meidän upeaa suhdetta! Teen kaikkeni ja enemmän suhteemme eteen, nyt kun tiedän, että ihan oikeasti tässä maailmassa on ihminen, jolle kelpaan vajavaisuuksieni kanssa ja joka enemmän kuin kelpaa mulle.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelijä. kirjoitti:

Mitä väliä sillä on, mitä exä puuhaa? Jos meidän suhteemme on päättynyt, niin aivan sama, vaikka sillä olisi seuraavana päivänä kolme uutta kierroksessa. Ei se ole minun asiani.

miksi olet noin aggressiivinen? toi sun viesti kyll äantaa ymmärtää vähän muuta, kuin että ex ei muka kiinnostaisi..

Minä olen eronnut viimeksi viime vuosituhannella, joten exä ei enää kiinnosta. Tulin silloin jätetyksi toisen miehen takia. Kyllähän se kirpaisi, mutta tuskin olisin ollut onnellisempi, jos olisin tullut jätetyksi vain siksi, että olen niin huono kumppani. 

Olen aina ajatellut, että on turha itkeä sellaisen perään, joka ei minua halua.

Miten hyvin ne uudet suhteet eron jälkeen onnistuu ja kestää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelijä. kirjoitti:

Mitä väliä sillä on, mitä exä puuhaa? Jos meidän suhteemme on päättynyt, niin aivan sama, vaikka sillä olisi seuraavana päivänä kolme uutta kierroksessa. Ei se ole minun asiani.

miksi olet noin aggressiivinen? toi sun viesti kyll äantaa ymmärtää vähän muuta, kuin että ex ei muka kiinnostaisi..

Minä olen eronnut viimeksi viime vuosituhannella, joten exä ei enää kiinnosta. Tulin silloin jätetyksi toisen miehen takia. Kyllähän se kirpaisi, mutta tuskin olisin ollut onnellisempi, jos olisin tullut jätetyksi vain siksi, että olen niin huono kumppani. 

Olen aina ajatellut, että on turha itkeä sellaisen perään, joka ei minua halua.

Ehkä se otti sen toisen miehen koska olet noin tunteeton?

Enkä sano tätä pahalla vaan ihan tosissani. Naiset kaipaavat miestä, joka näyttää rakastavansa, eikä eron sattuessa vain olkia kohauta. Ei nainen tunne itseään silloin rakastetuksi ja tuskimpa olet rakastanutkaan, kun et edes surrut, joten summarum hyvä että nainen löysi miehen joka rakastaa ja arvostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelijä. kirjoitti:

Mitä väliä sillä on, mitä exä puuhaa? Jos meidän suhteemme on päättynyt, niin aivan sama, vaikka sillä olisi seuraavana päivänä kolme uutta kierroksessa. Ei se ole minun asiani.

miksi olet noin aggressiivinen? toi sun viesti kyll äantaa ymmärtää vähän muuta, kuin että ex ei muka kiinnostaisi..

Minä olen eronnut viimeksi viime vuosituhannella, joten exä ei enää kiinnosta. Tulin silloin jätetyksi toisen miehen takia. Kyllähän se kirpaisi, mutta tuskin olisin ollut onnellisempi, jos olisin tullut jätetyksi vain siksi, että olen niin huono kumppani. 

Olen aina ajatellut, että on turha itkeä sellaisen perään, joka ei minua halua.

Ehkä se otti sen toisen miehen koska olet noin tunteeton?

Enkä sano tätä pahalla vaan ihan tosissani. Naiset kaipaavat miestä, joka näyttää rakastavansa, eikä eron sattuessa vain olkia kohauta. Ei nainen tunne itseään silloin rakastetuksi ja tuskimpa olet rakastanutkaan, kun et edes surrut, joten summarum hyvä että nainen löysi miehen joka rakastaa ja arvostaa.

juuuri tämä! Kun mies ei haikaillut erottuamme yhtään perääni tiesin, että olin tehnyt oikean päätöksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelijä. kirjoitti:

Mitä väliä sillä on, mitä exä puuhaa? Jos meidän suhteemme on päättynyt, niin aivan sama, vaikka sillä olisi seuraavana päivänä kolme uutta kierroksessa. Ei se ole minun asiani.

miksi olet noin aggressiivinen? toi sun viesti kyll äantaa ymmärtää vähän muuta, kuin että ex ei muka kiinnostaisi..

Minä olen eronnut viimeksi viime vuosituhannella, joten exä ei enää kiinnosta. Tulin silloin jätetyksi toisen miehen takia. Kyllähän se kirpaisi, mutta tuskin olisin ollut onnellisempi, jos olisin tullut jätetyksi vain siksi, että olen niin huono kumppani. 

Olen aina ajatellut, että on turha itkeä sellaisen perään, joka ei minua halua.

Ehkä se otti sen toisen miehen koska olet noin tunteeton?

Enkä sano tätä pahalla vaan ihan tosissani. Naiset kaipaavat miestä, joka näyttää rakastavansa, eikä eron sattuessa vain olkia kohauta. Ei nainen tunne itseään silloin rakastetuksi ja tuskimpa olet rakastanutkaan, kun et edes surrut, joten summarum hyvä että nainen löysi miehen joka rakastaa ja arvostaa.

Kyllä minä rakastin ja näytin sen, mutta sureminen ja perään itkeminen eivät ole toistensa synynyymejä. Toki ymmärrän, että eron jälkeen tunteidensa kätkeminen saattaa saada jättäjänkin miettimään, oliko koskaan mitään merkinnytkään. 

Minä olen yleensä ollut se, joka hyppää uuteen suhteeseen heti vanhan päätyttyä ja miehet itkeneet kuukausitolkulla perääni. Pari vuotta sitten jättämäni exä ei ole tietääkseni vieläkään saanut keltään pesää minun jälkeeni.

Minusta tuntuisi hölmöltä jäädä tuhlaamaan elämääni ja kieriskelemään surussa. Vaikka rakastankin kumppaniani minulla on yleensä suhteen aikana muutenkin muita ihastuksia ja harrastan sinkkuaikoina yhden yön juttuja. Seksi on minulle vain seksiä siinä kuin miehillekin.

Tässä olen alkanut miettiä, että olen ilmeisesti polyamorinen ja minun olisi luultavasti paljon parempi elää avoimessa suhteessa tai polysuhteessa, olisin paljon onnellisempi..

Mutta juu, en ymmärrä sitä, miksi eron jälkeen pitäisi hirveän mustasukkaisesti kyylätä exän tekemisiä, ero on ero. Jotenkuten ymmärrän kyllä, että suhteen aikana ei haluta, että toinen pettää, vaikken itse ole tippaakaan mustasukkainen, eikä minua haittaisi, jos mieheni panisi jotain toista naista. Seksi on kuitenkin vaan seksiä, etenkin, jos kondomia käyttää. Tätä nykyä ei haittaisi romanttinenkaan suhde, kunhan minullakin on sitten oikeus samaan.

Ex- miehistä yksikään ei ole löytänyt kestävää parisuhdetta. Enkä ihmettele.

Vierailija kirjoitti:

Miten hyvin ne uudet suhteet eron jälkeen onnistuu ja kestää?

No esim. nykyisen mieheni kanssa olen elellyt 4 vuotta ihan onnellisesti sen jälkeen, kun häntä edeltänyt ihastukseni torjui minut yhden yön panon jälkeen.

Ei kuulu sulle pätkän vertaa.

Lue tilastoja, jos kiinnostaa, tai utele kavereiltasi.

Tosin ne ei kauan sun kavereina pysy.