Lue keskustelun säännöt.
Aikuisten sisarusten epätasa-arvoinen kohtelu vanhempien toimesta
03.12.2017 |
Tuli tuosta jouluavautumisesta mieleen.. Kun omassa perheessä tilanne on 365 päivää vuodessa. Yksi sisarus on saanut lapsia, ja vanhemmat ovat siellä lähes joka päivä.. ajavat pitkän matkan. Siivoavat asuntoa, hoitavat lapsia, hakevat koulusta. Juoksevat joulujuhlissa, luistelujuhlissa, ties missä...
Muiden kodeissa ei käydä enää, ei vaikka kuinka pyytäisi ja melkein anelisi. Jos on meidän juhlia, niin yrittävät aina perua viimeseen asti minkä kehtaavat. Aina eivät kehtaa mutta kiire pois.
En ymmärrä. Erityisesti en ymmärrä tuota kaiken huomion saavaa sisarusta. Eikö häntä koskaan hävetä itseään? Ei ole mitenkään ilkeä tai pahansuopa ihminen, olen tullut sellaiseen tulokseen ettei vaan ymmärrä. Häntä on aina kohdeltu hyvin, meitä muita sitten ei. Elää jossain eri todellisuudessa, hänelle ei meidän väitteet ole tosia.
Ei sillä että enää jaksaisi olla asiaa muuttamassa. Mutta kiinnostaisi kuulla muiden kokemuksia. Pahinta on selittää muille tuttaville, että vanhemmat ei taaskaan ole tai tule. Ihan kun ne olisi jotenkin sekundäärisesti kuolleita. Ois helppoa jos ne olis kaikille ilkeitä tai kuolleita. Hävettää kertoa, että ei... Tulee sellainen olo, että kaikki ajattelee vian olevan sinussa itsessäsi. Jos kerran yhtä kuitenkin noinkin aktiivisesti jaksavat auttaa ja ilahduttaa.
Kommentit (27)
Mulla on sama kokemus. Vanhemmat soittelee siskolleni jatkuvasti ja mulle noin kaksi kertaa vuodessa. Silloinkin puhuvat siskon asioista koko ajan. Eivät kysele juurikaan meidän tai lapsen, siis heidän lapsenlapsen asioista. Jos ovat täällä käymässä, puhuvat siskoni lapsista koko ajan. Jos yritän jotain kertoa heille minun lapsestani, kääntää isäni puheen siskoni lapsiin. Tämä on ollut minulle tosi vaikea asia. Pitävät minua ikävänä tyyppinä ja tuovat sen esille aika suoraan, että en ole sellainen kuin pitäisi. Siskosta pitävät ja puhuvat hänestä ja hänen asioistaan kaikille ylpeillen. Olen omasta mielestäni ihan tavallinen, perheellinen, työssäkäyvä ihminen. Sisko ollut työttömänä pitkiä aikoja, minun mielestäni hieman mukavuudenhaluinen ja epäkypsä ihminen. Vanhempani eivät näe asiaa noin. Epäkypsyydestä mielestäni kertoo ainakin tuo vanhempiin ripustautuminen. On jo yli 30 ja on vanhempiin yhteydessä lähes päivittäin. En oikein ymmärrä, miksi. Vie lapsia heille jatkuvasti hoitoon ja vaatii muutenkin vanhemmiltani paljon kaikenlaista apua ja huomiota, vaikka ei ole itse edes töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ois kiva tietää mitä nuo sisarusparven suositut pohtii omasta etuasemastaan ja muiden sisarusten yksinäisyydestä?
Ajattelen toisin päin elikkä että ne jotka ovat vähän tekemisissä vanhempiensa kanssa omistavat paljon ystäviä. Mikä on minusta hieno asia.
Mulla on sama kokemus. Sisaruksella lapsia, itse kärsinyt lapsettomuudesta. Otin asian puheeksi äitini kanssa, miten koen olevani huonompi ja miksi eivät käy täällä. Sen jälkeen ovat käyneet, äiti tajusi itsekin tilanteen kun juteltiin. Suosittelen siis avoimuuteen.
Et voi muuttaa vanhempiasi, mutta itseäsi ja omaa elämääsi voit muuttaa. Vaikuttaa sitlä, että suosivat tätä yhtä lasta ja tunteesi on oikeutettu.
Kannattaa katsoa netistä narsismista, triangulaatiosta, scapegoat (syntipukki lapsi) ja golden child (suosikki lapsi).
Sinun pitää jotenkin saada vahvistusta omalle todellisuuden kokemuksellesi. Vanhempasi ehkä kiletävät tämän asioiden laidan, vaikka se on totta. Sen jälkeen alat rakentamaan omaa elämääsi ja omaa, rakastavaa perhettä ystävistä ja muista läheisistä. Jos sellaisia ei ole, se juontaa juurensa perheesi kuviosta. Koskaan ei ole myöhäistä rakentaa itselleen hyvää elämää ja hankkia ystäviä, joille sinä olet tärkeä.
Se, että vanhempasi ovat epäoikeudenmukaisia, ei tee sinusta huonompi arvoista. Muista se. Tämä kuvio on yleinen Suomessa. Johtuu sotahistoriasta ja sukupolvien yli menneestä vinoutuneesta vuorovaikutusmallista ja tunne-elämästä (liittyy lapsuuden kokemuksiin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tietääkseni narsisti vanhemmalla on suosikki lapset ja lapsenlapset.
Ja jos nyt joku sanoo että se kun vanhempi pitää lähinnä yhteyttä vain toiseen lapseensa niin se on vain mustasukkaisuutta, niin ei ole vaan se on väärin.
Vanhemman kuuluu olla tasapuolinen kaikille lapsille.
Ne joita vanhemmat tukevat ja ovat huoltamassa eivät muutoin pärjää.
Jos on mt-ongelmainen niin voi mennä hyvinkin pitkään ennen kuin ymmärtää, että vanhat vanhemmat eivät enää jaksa.
Toiset meistä on sellasella ymmäryksellä ja vastuulla varustettu, että ei viitsitä omia vanhempia turhaan rasittaa.