Rikkaiden lapset saavat säätiöiltä apurahoja, köyhien lapset tuskin mistään

Vierailija kirjoitti:

Eilen katselin ikkunasta kun kaksi teini-ikäistä poikaa hajotti kerrostalon numerolampun n. 23:n aikaan illalla. Ihan vaan huvikseen, kuvun sirpaleet levisivät ympäriinsä. Sitten toinen kaveri meni saman talon keskimmäiseen rappuun ja toinen lähti pyörällä matkoihinsa. Taas konkretisoitui se millaisia slummi-ihmisiä tässä minunkin slummitalossani asuu. Ei tuollaisia omassa paskassaan viihtyviä toimeentulotukea nauttivien yksinhuoltajavanhempien pentuja todellakaan pitäisi tukea yhtään mitenkään. Päinvastoin saisi tuokin rikottu lamppu jäädä korjaamatta. Ja julkinen liikenne pitäisi lakkauttaa alueelta kunnes oppivat slummiapinat olemaan.

Se on kuulkaa ihmiset sillä tavalla, että eivät ne köyhät vahingossa ole köyhiä. Ihan joka puolella maailmaa on sama juttu. Menette sinne köyhien asuinalueelle katsomaan, niin siellä on seinät graffiteissa ja roskia kaduilla. Rikkinäisiä pesukoneita hylätään roskakatoksiin tai katujen varsille. Tämä kertoo vähän matalammasta älykkyydestä ja siitä seuraavasta kyvyttömyydestä rakentaa omaa elämäänsä. Tuollaiseen ihmiseen voi tuhlata rahaa miten paljon tahansa ilman, että sillä on mitään vaikutusta. Kyseessä on sellainen käänteinen kala vs. kalastus -ilmiö. Viet rikkaiden asuinalueelle yhden puistonpenkin, niin niillä on siellä puistonpenkki loppuelämänsä. Viet köyhien alueelle penkin, niin saat viedä joka vuosi uuden tai käydä korjaamassa ja siivoamassa sitä jatkuvasti.

Oletko itsekin omassa paskassa viihtyvä wt kun slummitalossa asut. Miksi et itse ole sieltä poistunut kun kerran vain omasta asenteesta kiinni?

Usein toki sääiöissä voi olla päättämässä säätiöitävän omaisia ja jok rikas täti on laittanutcomaisuutensa piiloon säätiöön. Rikkaat mukulat sitten toki saavat *omiaan*_takaisin..

Vierailija kirjoitti:

Moni säätiö on perustettu kiertämään veroja ja säätiön perustaja voi olla joko rahan saajan omat vasnhemmat tai sukulaiset. Tästä usein johtuu. että vain tietyt saa apurahoja säätiöltä. Aina voi hakea, mutta säätiöiden hallituksissa sitten päättävä kenelle ne jaetaan.

pff..perustajat kaikki kuolleet enemmän tai vähemmän 100v sitten. Usein niin että naisille oli perustettu yksityiskoulu ja kun kunnat otti koulut haltuunsa möivät sitten nuo helsingin keskustakorttelit ja jatkoivat säätiöinä jeesaamassa opiskelua.

Tai ainakin niissä mihin mulla suomenruotsalaisena pilalle hemmoteltuna on mitään suoraa kosketusta.

Tein jopa hieman tasa-arvoa ku alko vituttamaan kaikki naisopiskelijoille suunnatut rahastot, niin lobbasin miesopiskelijoille perustettavan myös. (eli nyt mua jo tunnistaa noilla tiedoilla jos vähän osaa.. :p )

Vierailija kirjoitti:

Usein toki sääiöissä voi olla päättämässä säätiöitävän omaisia ja jok rikas täti on laittanutcomaisuutensa piiloon säätiöön. Rikkaat mukulat sitten toki saavat *omiaan*_takaisin..

Sukurahastot oli kai 50 luvulla viimeksi sallittuja. Tosin kerran luvan saaneet ovat saaneet jatkaa. Näillä muutamilla on hieman hass historia, eli suomenruotsalaisille tarkoituksille ja tädin jälkeläisille. Mutta ku ne jälkeläset ovat kaikki finskejä nykyään niin ei tahdo löytyä päteviä vastaanottajia jälkeläisistä.

Vierailija kirjoitti:

Minä sain väitöskirjaa tehdessäniapurahan kahdelta eri säätiöltä, vaikka en olekaan rikkaan perheen lapsi. Ei siinä hakulomakkeessa kysytty vanhempien nimiä, eikä kukaan heitä säätiöissä tunne.

En ole ennen kuullutkaan, että joku muu kuin köyhän perheen lapsi olisi saanut säätiöltä apurahan lukio-opintoihin.

Eräs järjesti apurahan kummilapselleen.

Ja sitten ne ihan täysin solmussa olevat säätiöt joiden pitäisi ruokkia köyhien kansankouluoppilaita (valitettavasti kaikki saavat nykyään kouluruokaa, jopa köyhät) tai rautakeuhkojen avustusrahasto kun oli tuerkuloosi joskus iso ongelma ja se hoidettiin rautakeuhkoilla.. ei enää hoidetakkaan rautakeuhkoilla joten mitä niiden pitäisi niinku tehdä rahoilla?

Ja jopa korttelikeittiöitä varten pyöritettävät säätiöt siihen aikaan ku oli kerrostaloissa keksuskeittiöt kun äidit oli töissä eivätkä ehtineet tehdä ruokia. Viimeinen moinen korttelikeittiö suljettiin 10v sitten...

Mistähän säätiöistä tässä puhutaan? Kun omia tuttuja katsoo, niin eipä se perheen varallisuus ole apurahojen saantiin vaikuttanut ainakaan yliopistotasolla.

En tiedä mistä apurahoista op puhuu, mutta oman kokemukseni mukaan niitä saa parhaiten sitä mukaa kun meriittejä kertyy: eipä niitä juurikaan anneta aloittelijoille (tästä saa melko selkeän kuvan mm. katsomalla myönnettyjen apurahojen saajat säätiöiden sivuilta). Useimmiten mekittävämpien apurahojen hakuehdoissa myös nimenomaan mainitaan, ettei niitä myönnetä perusopintoihin eikä laitehankintoihin joten siinä mielessä ihmettelen, mistä tuo ajatus esim. lukio-opintojen rahoittamisesta mahtaa olla peräisin? Apurahat eivät juuri koskaan ole sosiaaliperusteisia, ainakaan jos ei sellaista ole erikseen mainittu hakuehdoissa (esim. oppilaitokset voivat kuitekin itse myöntää tällaisia stipendejä). Säätiöiden tarkoituksena on yleensä tukea korkeatasoista tieteellistä tai taiteellista toimintaa riippumatta hakijan sosiaalisista tai taloudellisista olosuhteista. 

Itsekin sain nuorempana sillointällöin pienempiä/lyhyempiä apurahoja, mutta voin rehellisesti sanoa, että kunnollisia, pidempiä apurahajaksoja olen alkanut saamaan vasta tohtorintutkintoni jälkeen. En kuulu mihinkään merkittävään suomalaiseen aatelis/rahasukuun. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä estää köyhiä hakemasta näitä tukia? Järjen köyhyys?

En nyt sanoisi että järjen köyhyys, mutta tiedon puute, joka on eri asia. Ei kaikilla ole tietoa siitä, että on olemassa jotakin säätiöitä jotka rahoittavat jos jotakin kulttuurijuttuja. Rikkaiden perheiden vesojen vanhemmat todennäköisemmin ovat mukana säätiöiden toiminnassa tai ainakin tuntevat mukana olevia, jolloin tietävät, että sellaisia on.

Kun nyt omia lukioaikojani muistelen niin eipä tosiaan tullut mieleen, että voisin jostakin säätiöstä hakea opintoihin apurahaa. Säätiöitä kuitenkin jo silloin oli olemassa. Tiesitkö sinä että olisit voinut hakea?

28:lle: On olemassa säätiöitä, jotka jakavat apurahoja harrastustoimintaan tai opiskeluun. Ehtona on, että on säätiöön liittyvän yrityksen työntekijä tai jälkeläinen tai sitten kirjoilla kyseisessä kunnassa tai kaupungissa. Ja tätä kautta voi saada apurahaa lukio-opiskeluun, kielikurssiin tai pitsinnypläykseen.

En nyt viitsi mainita kaupunkia, mutta yksi tällainen on Kaakkois-Suomessa. Kyseisen kaupungin asukkaat kyllä tietävät tämän säätiön.

Vierailija kirjoitti:

28:lle: On olemassa säätiöitä, jotka jakavat apurahoja harrastustoimintaan tai opiskeluun. Ehtona on, että on säätiöön liittyvän yrityksen työntekijä tai jälkeläinen tai sitten kirjoilla kyseisessä kunnassa tai kaupungissa. Ja tätä kautta voi saada apurahaa lukio-opiskeluun, kielikurssiin tai pitsinnypläykseen.

En nyt viitsi mainita kaupunkia, mutta yksi tällainen on Kaakkois-Suomessa. Kyseisen kaupungin asukkaat kyllä tietävät tämän säätiön.

Juurikin tässä kyseisessä säätiössä jaetaan hyvätuloisten lapsille rahaa johonkin tärkeisiin juttuihin kuten viikon kielikursseille Maltalla ja lääketieteellisen valmennuskursseihin. Viimeksi kun vilkaisin, niin taisi jopa yli 100 000 € mennä pelkästään perheenjäsenille erinäisten harrastus-/mukaopiskelujuttujen rahoitukseen.

Säätiöillä on toki omat periaatteensa, millä perusteilla apurahoja jakavat.

Ei apurahoissa sellaisenaan ole vielä mitään kritisoitavaa, mutta jokainen varmaan apurahoja hakiessaan osaa itse lukea, mitkä ne kulloinkin haettavana olevan apurahan jakoperusteet on. Siellä voi olla aika eriskummalliseltakin kuulostavia perusteita, mutta näinhän se asia on että esim. säätiöille omaisuuttaan testamenttaavat tahot voi kuitenkin asettaa ehtoja sen omaisuuden tuoton käytölle.

Kaikki ei voi kaikissa olosuhteissa hakea kaikkia apurahoja, mutta kaikilla on kuitenkin mahdollisuus täyttää ne ehdot joita apurahojen haku joskus vaatii.

Pitää ymmärtää tosiaan, että omaisuuttaan testamenttaavillakin ihmisillä voi olla ehtoja miten niitä rahoja saa käyttää, ja niin sen asian kuuluukin olla.

Useimmat apurahat lienee kuitenkin jakoperusteiltaan varsin vapaasti kaikkien haettavissa, ei tarvitse olla Perä-Hikiän asukas joka tekee taidetta delfiinien kuorolaulusta.

Apurahojen jakoperusteista ei voi valittaa, se kuvastaa hyvin tuota prosessia, ja olisihan se aika naurettavaa jos siellä alkaisi pari taiteilijaa apurahoja hakiessaan tappelemaan kumman taulut on hienompia tai apurahan kannalta parempi kohde :-) Antaa säätiöiden itse pohdiskella valintansa, varmaan sieltä joskus tulee ihan kohdalleen osuvia valintojakin.

Ymmärrän apurahat, jotka menevät työn tekemisen tukemiseen, mutta että apuraha ulkomaanmatkaan tai valmennuskurssiin, jos myöntöperusteena on sukunimi, joka tunnetaan apurahalautakunnassa on mielestäni naurettavaa rahan haaskausta.

Tunnen moniakin lukio-opintoihinsa rahaa saaneita, jotka ovat ulostaneet lukiosta C:n paperit.

En ole kuullutkaan tuollaisista säätiöistä. Kertokaa nimi. Poika saa heti hakea lukio-opintoihin rahaa. Ollaan suomenruotsalaisia, jos se on edellytys.