Lue keskustelun säännöt.
Naisystävä kiukutellut siitä asti, kun kuuli exänsä menevän naimisiin.
03.12.2017 |
Viikonpäivät on katseltu vuoroin mykkökoulua ja välillä taas nalkustusta ja jatkuvaa valitusta, kun en osaa mitään ja pilaan kaiken. Kaikki tämä alkoi siitä, kun naisystävä kuuli entisen aviomiehensä menevän uusiin naimisiin ja tulevan isäksi.
Kai se sitten minun syytäni on, vaikkakin erosivat jo ennen, kun tavattiin.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa, että kyllä minuakin kirpaisi, kun kuulin, että exäni on mennyt kihloihin ja yrittävät vauvaa. Minun kanssani ei näitä asioita halunnut, mutta kuitenkin roikkui 8 vuotta tuossa, kunnes sitten petti ja jätti. En siis missään nimessä halua exääni takaisin tai mitään, mutta se tuntuu vaan niin pahalta, että mikä minussa oli vikana, kun minun kanssa ei kihloihin halunnut ja oli kanssani noin kauan... Nämä ovat olleet vasta vuoden yhdessä.
Miksi itse roikut löysässä hirressä noin pitkään? Eikö silloin lähdetä suhteesta, jos ne omat tulevaisuuden toiveet toteudu?
Totta, mutta mielestäni meillä oli kaikin puolin hyvä suhde ja aloitettiinkin suhde, kun oltiin aika nuoria enkä minäkään ensimmäisinä vuosina halunnut lapsia tai naimisiin. Mies oli kyllä rakastava ja huomaavainen. Jossain vaiheessa, kun otin puheeksi näitä tulevaisuuden haaveita, niin vastaili jotain ympäripyöreää "katsotaan sitten, kun saan sen projektini valmiiksi" ja sanoi, että tottakai haluaa lapsia ja naimisiin, mutta ei ihan vielä. Ajattelin, että asia nyt oli niin, että hän jossain vaiheessa sitten kosii minua ja haluaa lapsia, kun on oikea hetki. Eipä sitten halunnutkaan minun kanssani...
Ja teki sen jo aika selväksi noilla ympäripyöreillä vastauksilla. Odotutti vain sen aikaa, että löytyi parempaa tilalle. Jos ei saa selvää vastausta ei kannata jäädä roikkumaan johonkin välitilaan.
Niin, helpommin se on sanottu, kuin tehty. Tosin enää en tuollaista virhettä tekisi. Tiedän, että olin liian sinisilmäinen... En tiedä mikä minussa sitten oli vikana, kun vielä päätti pettääkin lopuksi.
Olisikohan vika ihan tuossa itsetunnon puutteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa, että kyllä minuakin kirpaisi, kun kuulin, että exäni on mennyt kihloihin ja yrittävät vauvaa. Minun kanssani ei näitä asioita halunnut, mutta kuitenkin roikkui 8 vuotta tuossa, kunnes sitten petti ja jätti. En siis missään nimessä halua exääni takaisin tai mitään, mutta se tuntuu vaan niin pahalta, että mikä minussa oli vikana, kun minun kanssa ei kihloihin halunnut ja oli kanssani noin kauan... Nämä ovat olleet vasta vuoden yhdessä.
Miksi itse roikut löysässä hirressä noin pitkään? Eikö silloin lähdetä suhteesta, jos ne omat tulevaisuuden toiveet toteudu?
Totta, mutta mielestäni meillä oli kaikin puolin hyvä suhde ja aloitettiinkin suhde, kun oltiin aika nuoria enkä minäkään ensimmäisinä vuosina halunnut lapsia tai naimisiin. Mies oli kyllä rakastava ja huomaavainen. Jossain vaiheessa, kun otin puheeksi näitä tulevaisuuden haaveita, niin vastaili jotain ympäripyöreää "katsotaan sitten, kun saan sen projektini valmiiksi" ja sanoi, että tottakai haluaa lapsia ja naimisiin, mutta ei ihan vielä. Ajattelin, että asia nyt oli niin, että hän jossain vaiheessa sitten kosii minua ja haluaa lapsia, kun on oikea hetki. Eipä sitten halunnutkaan minun kanssani...
Ja teki sen jo aika selväksi noilla ympäripyöreillä vastauksilla. Odotutti vain sen aikaa, että löytyi parempaa tilalle. Jos ei saa selvää vastausta ei kannata jäädä roikkumaan johonkin välitilaan.
Niin, helpommin se on sanottu, kuin tehty. Tosin enää en tuollaista virhettä tekisi. Tiedän, että olin liian sinisilmäinen... En tiedä mikä minussa sitten oli vikana, kun vielä päätti pettääkin lopuksi.
Olisikohan vika ihan tuossa itsetunnon puutteessa?
Itsetunnossani ei ollut mitään vikaa ennen tuota pettämistä ja tilanne paheni, kun kuulin näistä kihloista ja lapsihaaveista.
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa, että kyllä minuakin kirpaisi, kun kuulin, että exäni on mennyt kihloihin ja yrittävät vauvaa. Minun kanssani ei näitä asioita halunnut, mutta kuitenkin roikkui 8 vuotta tuossa, kunnes sitten petti ja jätti. En siis missään nimessä halua exääni takaisin tai mitään, mutta se tuntuu vaan niin pahalta, että mikä minussa oli vikana, kun minun kanssa ei kihloihin halunnut ja oli kanssani noin kauan... Nämä ovat olleet vasta vuoden yhdessä.
Jossain määrin sama kokemus. Meillä oli eksän kanssa ihan hyvä ja pitkä suhde. Siinä vaiheessa, kun alkoi tulla yhteistä omaisuutta, kyselin josko kannattaisi mennä naimiisiin, jotta saadaan suhteen juridinen puoli kuntoon. Ei, ei kuulemma koskaan. Selvä.
Sitten tuli miehelle jonkinlainen, en tiedä mikä, murrosvaihe. Löytyi äkkiä uusi rakkaus, menivät heti kihloihin ja naimisiin alle vuoden kuluessa. Minäkään en huolisi eksääni takaisin, vaikka olisi viimeinen mies maailmassa, mutta kyllähän tuo jonkin aikaa pisti ärsyttämään. Varmaankin ajatus, että ei se sitten mun kanssani niin tosissaan ollutkaan, mitä väitti olevansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa, että kyllä minuakin kirpaisi, kun kuulin, että exäni on mennyt kihloihin ja yrittävät vauvaa. Minun kanssani ei näitä asioita halunnut, mutta kuitenkin roikkui 8 vuotta tuossa, kunnes sitten petti ja jätti. En siis missään nimessä halua exääni takaisin tai mitään, mutta se tuntuu vaan niin pahalta, että mikä minussa oli vikana, kun minun kanssa ei kihloihin halunnut ja oli kanssani noin kauan... Nämä ovat olleet vasta vuoden yhdessä.
Miksi itse roikut löysässä hirressä noin pitkään? Eikö silloin lähdetä suhteesta, jos ne omat tulevaisuuden toiveet toteudu?
Totta, mutta mielestäni meillä oli kaikin puolin hyvä suhde ja aloitettiinkin suhde, kun oltiin aika nuoria enkä minäkään ensimmäisinä vuosina halunnut lapsia tai naimisiin. Mies oli kyllä rakastava ja huomaavainen. Jossain vaiheessa, kun otin puheeksi näitä tulevaisuuden haaveita, niin vastaili jotain ympäripyöreää "katsotaan sitten, kun saan sen projektini valmiiksi" ja sanoi, että tottakai haluaa lapsia ja naimisiin, mutta ei ihan vielä. Ajattelin, että asia nyt oli niin, että hän jossain vaiheessa sitten kosii minua ja haluaa lapsia, kun on oikea hetki. Eipä sitten halunnutkaan minun kanssani...
Ja teki sen jo aika selväksi noilla ympäripyöreillä vastauksilla. Odotutti vain sen aikaa, että löytyi parempaa tilalle. Jos ei saa selvää vastausta ei kannata jäädä roikkumaan johonkin välitilaan.
Niin, helpommin se on sanottu, kuin tehty. Tosin enää en tuollaista virhettä tekisi. Tiedän, että olin liian sinisilmäinen... En tiedä mikä minussa sitten oli vikana, kun vielä päätti pettääkin lopuksi.
Olisikohan vika ihan tuossa itsetunnon puutteessa?
Itsetunnossani ei ollut mitään vikaa ennen tuota pettämistä ja tilanne paheni, kun kuulin näistä kihloista ja lapsihaaveista.
Ei ollut, ei. Muuten vaan tyydyit ympäripyöreisiin vastauksiin, etkä tehnyt niitä ratkaisuja jotka olisit omalta elämältäsi halunnut. Mies vei ihan kuusnolla loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa, että kyllä minuakin kirpaisi, kun kuulin, että exäni on mennyt kihloihin ja yrittävät vauvaa. Minun kanssani ei näitä asioita halunnut, mutta kuitenkin roikkui 8 vuotta tuossa, kunnes sitten petti ja jätti. En siis missään nimessä halua exääni takaisin tai mitään, mutta se tuntuu vaan niin pahalta, että mikä minussa oli vikana, kun minun kanssa ei kihloihin halunnut ja oli kanssani noin kauan... Nämä ovat olleet vasta vuoden yhdessä.
Jossain määrin sama kokemus. Meillä oli eksän kanssa ihan hyvä ja pitkä suhde. Siinä vaiheessa, kun alkoi tulla yhteistä omaisuutta, kyselin josko kannattaisi mennä naimiisiin, jotta saadaan suhteen juridinen puoli kuntoon. Ei, ei kuulemma koskaan. Selvä.
Sitten tuli miehelle jonkinlainen, en tiedä mikä, murrosvaihe. Löytyi äkkiä uusi rakkaus, menivät heti kihloihin ja naimisiin alle vuoden kuluessa. Minäkään en huolisi eksääni takaisin, vaikka olisi viimeinen mies maailmassa, mutta kyllähän tuo jonkin aikaa pisti ärsyttämään. Varmaankin ajatus, että ei se sitten mun kanssani niin tosissaan ollutkaan, mitä väitti olevansa.
Sinä halusit naimisiin ja mies ei, joten ei mennä = yhteinen tahto. Selvä. Sitten voidaankiin syyttää yksin miestä, kun mies taas päättää toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy naisen olla henkisesti epävakaa, jos kiristää tuolla tavoin sinua kihloihin. ÄLÄ sorru.
Lemppaisin kumppanini, jos noin voimakkaasti haikailisi exänsä perään. Laastari olet, et muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa, että kyllä minuakin kirpaisi, kun kuulin, että exäni on mennyt kihloihin ja yrittävät vauvaa. Minun kanssani ei näitä asioita halunnut, mutta kuitenkin roikkui 8 vuotta tuossa, kunnes sitten petti ja jätti. En siis missään nimessä halua exääni takaisin tai mitään, mutta se tuntuu vaan niin pahalta, että mikä minussa oli vikana, kun minun kanssa ei kihloihin halunnut ja oli kanssani noin kauan... Nämä ovat olleet vasta vuoden yhdessä.
Jossain määrin sama kokemus. Meillä oli eksän kanssa ihan hyvä ja pitkä suhde. Siinä vaiheessa, kun alkoi tulla yhteistä omaisuutta, kyselin josko kannattaisi mennä naimiisiin, jotta saadaan suhteen juridinen puoli kuntoon. Ei, ei kuulemma koskaan. Selvä.
Sitten tuli miehelle jonkinlainen, en tiedä mikä, murrosvaihe. Löytyi äkkiä uusi rakkaus, menivät heti kihloihin ja naimisiin alle vuoden kuluessa. Minäkään en huolisi eksääni takaisin, vaikka olisi viimeinen mies maailmassa, mutta kyllähän tuo jonkin aikaa pisti ärsyttämään. Varmaankin ajatus, että ei se sitten mun kanssani niin tosissaan ollutkaan, mitä väitti olevansa.
Sinä halusit naimisiin ja mies ei, joten ei mennä = yhteinen tahto. Selvä. Sitten voidaankiin syyttää yksin miestä, kun mies taas päättää toisin.
Mitähän höpiset? Kysyin mieheltä, mennäänkö naimisiin. Hän kieltäytyi, ei menty, homma selvä. Kummasti tuo periaate muuttui seuraavan naisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos sanoisit: "minusta tuntuu, että olet ollut huonolla tuulella kuultuasi xx:n menevän naimisiin", "miltä sinusta tuntuu?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa, että kyllä minuakin kirpaisi, kun kuulin, että exäni on mennyt kihloihin ja yrittävät vauvaa. Minun kanssani ei näitä asioita halunnut, mutta kuitenkin roikkui 8 vuotta tuossa, kunnes sitten petti ja jätti. En siis missään nimessä halua exääni takaisin tai mitään, mutta se tuntuu vaan niin pahalta, että mikä minussa oli vikana, kun minun kanssa ei kihloihin halunnut ja oli kanssani noin kauan... Nämä ovat olleet vasta vuoden yhdessä.
Jossain määrin sama kokemus. Meillä oli eksän kanssa ihan hyvä ja pitkä suhde. Siinä vaiheessa, kun alkoi tulla yhteistä omaisuutta, kyselin josko kannattaisi mennä naimiisiin, jotta saadaan suhteen juridinen puoli kuntoon. Ei, ei kuulemma koskaan. Selvä.
Sitten tuli miehelle jonkinlainen, en tiedä mikä, murrosvaihe. Löytyi äkkiä uusi rakkaus, menivät heti kihloihin ja naimisiin alle vuoden kuluessa. Minäkään en huolisi eksääni takaisin, vaikka olisi viimeinen mies maailmassa, mutta kyllähän tuo jonkin aikaa pisti ärsyttämään. Varmaankin ajatus, että ei se sitten mun kanssani niin tosissaan ollutkaan, mitä väitti olevansa.
Sinä halusit naimisiin ja mies ei, joten ei mennä = yhteinen tahto. Selvä. Sitten voidaankiin syyttää yksin miestä, kun mies taas päättää toisin.
Mitähän höpiset? Kysyin mieheltä, mennäänkö naimisiin. Hän kieltäytyi, ei menty, homma selvä. Kummasti tuo periaate muuttui seuraavan naisen kanssa.
Ja tyydyit siihen, että ei mennä vaikka olisit halunnut?
Ei siinä mitään kummallista ole, naimisiin mennää sellaisen kanssa, jonka kanssa sitä aidosti halutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa, että kyllä minuakin kirpaisi, kun kuulin, että exäni on mennyt kihloihin ja yrittävät vauvaa. Minun kanssani ei näitä asioita halunnut, mutta kuitenkin roikkui 8 vuotta tuossa, kunnes sitten petti ja jätti. En siis missään nimessä halua exääni takaisin tai mitään, mutta se tuntuu vaan niin pahalta, että mikä minussa oli vikana, kun minun kanssa ei kihloihin halunnut ja oli kanssani noin kauan... Nämä ovat olleet vasta vuoden yhdessä.
Jossain määrin sama kokemus. Meillä oli eksän kanssa ihan hyvä ja pitkä suhde. Siinä vaiheessa, kun alkoi tulla yhteistä omaisuutta, kyselin josko kannattaisi mennä naimiisiin, jotta saadaan suhteen juridinen puoli kuntoon. Ei, ei kuulemma koskaan. Selvä.
Sitten tuli miehelle jonkinlainen, en tiedä mikä, murrosvaihe. Löytyi äkkiä uusi rakkaus, menivät heti kihloihin ja naimisiin alle vuoden kuluessa. Minäkään en huolisi eksääni takaisin, vaikka olisi viimeinen mies maailmassa, mutta kyllähän tuo jonkin aikaa pisti ärsyttämään. Varmaankin ajatus, että ei se sitten mun kanssani niin tosissaan ollutkaan, mitä väitti olevansa.
Sinä halusit naimisiin ja mies ei, joten ei mennä = yhteinen tahto. Selvä. Sitten voidaankiin syyttää yksin miestä, kun mies taas päättää toisin.
Mitähän höpiset? Kysyin mieheltä, mennäänkö naimisiin. Hän kieltäytyi, ei menty, homma selvä. Kummasti tuo periaate muuttui seuraavan naisen kanssa.
Ja tyydyit siihen, että ei mennä vaikka olisit halunnut?
Ei siinä mitään kummallista ole, naimisiin mennää sellaisen kanssa, jonka kanssa sitä aidosti halutaan.
Mies oli heti valmis pettämään tätä varapatjaa, kun tälläinen vastaan tuli. Jos mies ei ole valmis toteuttamaan niitä teidän unelmia, ei tälläinen mies ole teitä varten. Silloin ei voi yksin syyttää miestä, jos tälläinen mies lähtee kävelemään. Sitä tässä yritän selittää.
Ihme tylyttäjiä täällä. Ymmärrän hyvin ettei ole helppo erota vain siksi että toinen ei suostu avioliittoon jos suhde muuten tuntuu olevan kunnossa. Eikäse nyt todellakaan ole mikään itsetunto-ongelma jäädä suhteeseen vain siksi että se ei toteuta kaikki prinsessahaaveita...
Älä vastaile näille enää, haluavat vain ilkeillä ja päteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme tylyttäjiä täällä. Ymmärrän hyvin ettei ole helppo erota vain siksi että toinen ei suostu avioliittoon jos suhde muuten tuntuu olevan kunnossa. Eikäse nyt todellakaan ole mikään itsetunto-ongelma jäädä suhteeseen vain siksi että se ei toteuta kaikki prinsessahaaveita...
Älä vastaile näille enää, haluavat vain ilkeillä ja päteä.
Et tunnusta itsestäsi köytöstä, josta syytät muita? Tämäkö ei ole sitä pätemistä? Myötäilemällä ei synny keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa, että kyllä minuakin kirpaisi, kun kuulin, että exäni on mennyt kihloihin ja yrittävät vauvaa. Minun kanssani ei näitä asioita halunnut, mutta kuitenkin roikkui 8 vuotta tuossa, kunnes sitten petti ja jätti. En siis missään nimessä halua exääni takaisin tai mitään, mutta se tuntuu vaan niin pahalta, että mikä minussa oli vikana, kun minun kanssa ei kihloihin halunnut ja oli kanssani noin kauan... Nämä ovat olleet vasta vuoden yhdessä.
Jossain määrin sama kokemus. Meillä oli eksän kanssa ihan hyvä ja pitkä suhde. Siinä vaiheessa, kun alkoi tulla yhteistä omaisuutta, kyselin josko kannattaisi mennä naimiisiin, jotta saadaan suhteen juridinen puoli kuntoon. Ei, ei kuulemma koskaan. Selvä.
Sitten tuli miehelle jonkinlainen, en tiedä mikä, murrosvaihe. Löytyi äkkiä uusi rakkaus, menivät heti kihloihin ja naimisiin alle vuoden kuluessa. Minäkään en huolisi eksääni takaisin, vaikka olisi viimeinen mies maailmassa, mutta kyllähän tuo jonkin aikaa pisti ärsyttämään. Varmaankin ajatus, että ei se sitten mun kanssani niin tosissaan ollutkaan, mitä väitti olevansa.
Ehkä sen toisen naisen kosinta oli vähän romattisempi :D Naiset odottaa rakkausrunoja, suklaata ja kukkia romanttisin puittein ja itse töksäyttelee tuollaisia kysymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa, että kyllä minuakin kirpaisi, kun kuulin, että exäni on mennyt kihloihin ja yrittävät vauvaa. Minun kanssani ei näitä asioita halunnut, mutta kuitenkin roikkui 8 vuotta tuossa, kunnes sitten petti ja jätti. En siis missään nimessä halua exääni takaisin tai mitään, mutta se tuntuu vaan niin pahalta, että mikä minussa oli vikana, kun minun kanssa ei kihloihin halunnut ja oli kanssani noin kauan... Nämä ovat olleet vasta vuoden yhdessä.
Jossain määrin sama kokemus. Meillä oli eksän kanssa ihan hyvä ja pitkä suhde. Siinä vaiheessa, kun alkoi tulla yhteistä omaisuutta, kyselin josko kannattaisi mennä naimiisiin, jotta saadaan suhteen juridinen puoli kuntoon. Ei, ei kuulemma koskaan. Selvä.
Sitten tuli miehelle jonkinlainen, en tiedä mikä, murrosvaihe. Löytyi äkkiä uusi rakkaus, menivät heti kihloihin ja naimisiin alle vuoden kuluessa. Minäkään en huolisi eksääni takaisin, vaikka olisi viimeinen mies maailmassa, mutta kyllähän tuo jonkin aikaa pisti ärsyttämään. Varmaankin ajatus, että ei se sitten mun kanssani niin tosissaan ollutkaan, mitä väitti olevansa.
Sinä halusit naimisiin ja mies ei, joten ei mennä = yhteinen tahto. Selvä. Sitten voidaankiin syyttää yksin miestä, kun mies taas päättää toisin.
Mitähän höpiset? Kysyin mieheltä, mennäänkö naimisiin. Hän kieltäytyi, ei menty, homma selvä. Kummasti tuo periaate muuttui seuraavan naisen kanssa.
Ja tyydyit siihen, että ei mennä vaikka olisit halunnut?
Ei siinä mitään kummallista ole, naimisiin mennää sellaisen kanssa, jonka kanssa sitä aidosti halutaan.
Pystyin vallan mainiosti jatkamaan elämääni ja suhdetta menemättä naimisiin, se vain olisi ollut kätevä tapa järjestää asiat juridisesti kuntoon. Kuten sanoin. Pointti on siinä, että miehen vakaa "en koskaan mene naimisiin" -asenne muuttuu "mennään heti kihloihin ja pian naimisiin" -asenteeksi. Mokoma tuuliviiri :D
Vierailija kirjoitti:
Ihme tylyttäjiä täällä. Ymmärrän hyvin ettei ole helppo erota vain siksi että toinen ei suostu avioliittoon jos suhde muuten tuntuu olevan kunnossa. Eikäse nyt todellakaan ole mikään itsetunto-ongelma jäädä suhteeseen vain siksi että se ei toteuta kaikki prinsessahaaveita...
Älä vastaile näille enää, haluavat vain ilkeillä ja päteä.
Syytämällä muita tylyttämisestä sorrut itsekin pätemiseen ja näin annat heille huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa, että kyllä minuakin kirpaisi, kun kuulin, että exäni on mennyt kihloihin ja yrittävät vauvaa. Minun kanssani ei näitä asioita halunnut, mutta kuitenkin roikkui 8 vuotta tuossa, kunnes sitten petti ja jätti. En siis missään nimessä halua exääni takaisin tai mitään, mutta se tuntuu vaan niin pahalta, että mikä minussa oli vikana, kun minun kanssa ei kihloihin halunnut ja oli kanssani noin kauan... Nämä ovat olleet vasta vuoden yhdessä.
Jossain määrin sama kokemus. Meillä oli eksän kanssa ihan hyvä ja pitkä suhde. Siinä vaiheessa, kun alkoi tulla yhteistä omaisuutta, kyselin josko kannattaisi mennä naimiisiin, jotta saadaan suhteen juridinen puoli kuntoon. Ei, ei kuulemma koskaan. Selvä.
Sitten tuli miehelle jonkinlainen, en tiedä mikä, murrosvaihe. Löytyi äkkiä uusi rakkaus, menivät heti kihloihin ja naimisiin alle vuoden kuluessa. Minäkään en huolisi eksääni takaisin, vaikka olisi viimeinen mies maailmassa, mutta kyllähän tuo jonkin aikaa pisti ärsyttämään. Varmaankin ajatus, että ei se sitten mun kanssani niin tosissaan ollutkaan, mitä väitti olevansa.
Ehkä sen toisen naisen kosinta oli vähän romattisempi :D Naiset odottaa rakkausrunoja, suklaata ja kukkia romanttisin puittein ja itse töksäyttelee tuollaisia kysymyksiä.
Kyse ei ollut kosinnasta vaan keskustelusta, jossa selvitettiin kummankin suhtautumista avioliittoon. Kuka hullu muka enää nykyaikana esittää kosinnan kaikin romanttisin koristein selvittämättä ensin, mitä kosinnan kohde ylipäänsä ajattelee avioliitosta?
Vierailija kirjoitti:
Hän toivoo, että sinä kosisit, on ilmeisesti toivonut jo pitkään.
Ja selvästi toivoo lapsiakin.
Eihän tuo muuten niin paljon vituttaisi, että eksä saa kaiken minkä hän olisi halunnut. Hän ei välttämättä halua eksää enää lainkaan, vaan kyllähän parisuhteen päättyminen ja hylkääminen vituttavat ja jos eksä vielä nopeasti pariutuu ja hankkii lapsia, niin jo se miehen tyhmyys, itsekkyys ja suunnitelmattomuus vituttavat. Vielä enemmän vituttaa, jos eksä ei halunnut lapsia hänen kanssaan, mutta hankki lapsen nopeasti uuden kanssa, onhan sellainen tilanne niin absurdi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa, että kyllä minuakin kirpaisi, kun kuulin, että exäni on mennyt kihloihin ja yrittävät vauvaa. Minun kanssani ei näitä asioita halunnut, mutta kuitenkin roikkui 8 vuotta tuossa, kunnes sitten petti ja jätti. En siis missään nimessä halua exääni takaisin tai mitään, mutta se tuntuu vaan niin pahalta, että mikä minussa oli vikana, kun minun kanssa ei kihloihin halunnut ja oli kanssani noin kauan... Nämä ovat olleet vasta vuoden yhdessä.
Jossain määrin sama kokemus. Meillä oli eksän kanssa ihan hyvä ja pitkä suhde. Siinä vaiheessa, kun alkoi tulla yhteistä omaisuutta, kyselin josko kannattaisi mennä naimiisiin, jotta saadaan suhteen juridinen puoli kuntoon. Ei, ei kuulemma koskaan. Selvä.
Sitten tuli miehelle jonkinlainen, en tiedä mikä, murrosvaihe. Löytyi äkkiä uusi rakkaus, menivät heti kihloihin ja naimisiin alle vuoden kuluessa. Minäkään en huolisi eksääni takaisin, vaikka olisi viimeinen mies maailmassa, mutta kyllähän tuo jonkin aikaa pisti ärsyttämään. Varmaankin ajatus, että ei se sitten mun kanssani niin tosissaan ollutkaan, mitä väitti olevansa.
Sinä halusit naimisiin ja mies ei, joten ei mennä = yhteinen tahto. Selvä. Sitten voidaankiin syyttää yksin miestä, kun mies taas päättää toisin.
Mitähän höpiset? Kysyin mieheltä, mennäänkö naimisiin. Hän kieltäytyi, ei menty, homma selvä. Kummasti tuo periaate muuttui seuraavan naisen kanssa.
Ja tyydyit siihen, että ei mennä vaikka olisit halunnut?
Ei siinä mitään kummallista ole, naimisiin mennää sellaisen kanssa, jonka kanssa sitä aidosti halutaan.Pystyin vallan mainiosti jatkamaan elämääni ja suhdetta menemättä naimisiin, se vain olisi ollut kätevä tapa järjestää asiat juridisesti kuntoon. Kuten sanoin. Pointti on siinä, että miehen vakaa "en koskaan mene naimisiin" -asenne muuttuu "mennään heti kihloihin ja pian naimisiin" -asenteeksi. Mokoma tuuliviiri :D
Tuota kutsutaan elämäksi :D Eihän kukaan voi tietää mitä vastaan tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa, että kyllä minuakin kirpaisi, kun kuulin, että exäni on mennyt kihloihin ja yrittävät vauvaa. Minun kanssani ei näitä asioita halunnut, mutta kuitenkin roikkui 8 vuotta tuossa, kunnes sitten petti ja jätti. En siis missään nimessä halua exääni takaisin tai mitään, mutta se tuntuu vaan niin pahalta, että mikä minussa oli vikana, kun minun kanssa ei kihloihin halunnut ja oli kanssani noin kauan... Nämä ovat olleet vasta vuoden yhdessä.
Jossain määrin sama kokemus. Meillä oli eksän kanssa ihan hyvä ja pitkä suhde. Siinä vaiheessa, kun alkoi tulla yhteistä omaisuutta, kyselin josko kannattaisi mennä naimiisiin, jotta saadaan suhteen juridinen puoli kuntoon. Ei, ei kuulemma koskaan. Selvä.
Sitten tuli miehelle jonkinlainen, en tiedä mikä, murrosvaihe. Löytyi äkkiä uusi rakkaus, menivät heti kihloihin ja naimisiin alle vuoden kuluessa. Minäkään en huolisi eksääni takaisin, vaikka olisi viimeinen mies maailmassa, mutta kyllähän tuo jonkin aikaa pisti ärsyttämään. Varmaankin ajatus, että ei se sitten mun kanssani niin tosissaan ollutkaan, mitä väitti olevansa.
Sinä halusit naimisiin ja mies ei, joten ei mennä = yhteinen tahto. Selvä. Sitten voidaankiin syyttää yksin miestä, kun mies taas päättää toisin.
Mitähän höpiset? Kysyin mieheltä, mennäänkö naimisiin. Hän kieltäytyi, ei menty, homma selvä. Kummasti tuo periaate muuttui seuraavan naisen kanssa.
Ja tyydyit siihen, että ei mennä vaikka olisit halunnut?
Ei siinä mitään kummallista ole, naimisiin mennää sellaisen kanssa, jonka kanssa sitä aidosti halutaan.Pystyin vallan mainiosti jatkamaan elämääni ja suhdetta menemättä naimisiin, se vain olisi ollut kätevä tapa järjestää asiat juridisesti kuntoon. Kuten sanoin. Pointti on siinä, että miehen vakaa "en koskaan mene naimisiin" -asenne muuttuu "mennään heti kihloihin ja pian naimisiin" -asenteeksi. Mokoma tuuliviiri :D
Tuota kutsutaan elämäksi :D Eihän kukaan voi tietää mitä vastaan tulee.
No jaa, oma eksäni teki noin ja sitten suuttui kun minä menin naimisiin ja sain lapsen. En ymmärrä, oliko hänen avioitumisensa olevinaan joku näpäytys minulle vai minä en olisi saanut tehdä samoin..? No enpä ole enää yhteydessä.
No, just...sinussahan se vika oli. Tässä teille naisille elävää oppimateriaalia, jota ei kannata ohittaa. Ja miksei aloittajallekin. Ei tuollaisiin suhteisiin kannata jäädä roikkumaan, jossa ei osaa arvostaa itseään.