Voisitko myöntää olevasi kateellinen?

Ei nyt just tule mieleen ketään jota tarvis kadehtia, entäs itselläsi?

Kateellinen lähihoitajille. Tältä puolelta viivaa katottuna loistava työ hyvällä palkalla. Voittaa tehdastyöt mennen tullen.

En ole kateellinen. Jollain ihmisellä menee paremmin jollain saralla, minulla taas toisella. Mitäs tuota kadehtimaan.

Ehkä kateellisin olen silloin, kun joku saa "ilmaiseksi" jotain, lottovoiton tai muuta sellaista, mutta yritän ajatella, että jotakuta onnisti nyt, minua ehkä joskus, samalla lähtöviivalla tässä ollaan.

Tällä hetkellä tunnen jonkinlaista kateutta niitä kohtaan, jotka tajusivat Bitcoinin tullessa ostella niitä mukavan määrän itselleen ja nyt ovat miljonäärejä. Ehkä myös niille, jotka voittavat lotossa ja näin "turvaavat" omaa talouttaan ja saavat enemmän vapauden mahdollisuutta kuin tavalliset duunarit.

Mutta nuo asiat eivät toki määritä omaa onnellisuuttani tai vaivaa mieltäni. Elän omaa arkeani ja jos tunnistan kateellisuuden tunnetta itsessäni, niin yritän miettiä mistä se johtuisi ja mitä voisin itse tehdä tai muuttaa elämässäni niin, että saavuttaisin saman.  :)

-ap

Kyllä vain, olen aika useinkin kateellinen.

Kadehdin esim. Pieni Kaunis Elämä blogistia. Elämässä näyttää olevan hyvä harmonia, rakastavat vanhemmat, onnelliset lapset, kaunis koti.

Kadehdin ystäviä, jotka saavat sisustaa kotinsa ilman miehen puuttumista jokaiseen pikkuriikkiseen asiaan.

Kadehdin pariskuntia, joissa näyttää olevan arvonantoa ja kunnioitusta puolin jos toisin.

Kadehdin perheitä, joissa isät näyttävät osallistuvan lasten elämään monipuolisesti ja pistävät lapset oman edun edelle.

Tarviiko jatkaa? Niin, kahdenkin myön omavaraisia, itsenäisiä naisia, kauniita naisia, ihmisiä jotka voivat matkustaa.

Mutta omakaan elämäni ei ole hullummin, ei sen puoleen. Kateuden tunteita kuitenkin aina välillä tulee.

En tiedä onko kateutta vai katkeruutta, kiusaajat on menestyneet töissään. Itse täysin syrjäytynyt. Kaupungin vuokrayksiössä eikä muusta tietoa.

Olen masentunut mutta minua ei ole koskaan otettu hoitoon, koska kuulemma vaikutan niin fiksulta. Ei ole mitään karmaa joka kostaisi.

Kadehdin meidän urheiluseuran päävalmentajaa: saa sanoa ja tehdä mitä ikinä haluaa, mutta kukaan ei sano vastaan. He is the GOD!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vain, olen aika useinkin kateellinen.

Kadehdin esim. Pieni Kaunis Elämä blogistia. Elämässä näyttää olevan hyvä harmonia, rakastavat vanhemmat, onnelliset lapset, kaunis koti.

Kadehdin ystäviä, jotka saavat sisustaa kotinsa ilman miehen puuttumista jokaiseen pikkuriikkiseen asiaan.

Kadehdin pariskuntia, joissa näyttää olevan arvonantoa ja kunnioitusta puolin jos toisin.

Kadehdin perheitä, joissa isät näyttävät osallistuvan lasten elämään monipuolisesti ja pistävät lapset oman edun edelle.

Tarviiko jatkaa? Niin, kahdenkin myön omavaraisia, itsenäisiä naisia, kauniita naisia, ihmisiä jotka voivat matkustaa.

Mutta omakaan elämäni ei ole hullummin, ei sen puoleen. Kateuden tunteita kuitenkin aina välillä tulee.

Surullista, että noin moni asia kuulostaa olevan omassa elämässäsi huonosti tai että joudut kokemaan epätyytyväisyyttä. Tässä voisi lohduttaa, että vaikka kuinka päälle päin elämä näyttää täydellistä niin kulissit voi kantaa mitä tahansa, eikä kenenkään elämä ole täydellistä. Tsemppiä siihen, että jaksaisit tehdä ja muuttaa asioitasi niin, että sinun ei tarvitsisi kokea enää tuollaisia tunteita.

Olen kateellinen parisuhteessa oleville ystävilleni. En tosin menisi tätä oma-aloitteisesti ikinä kertomaan, koska siitä ei ole kellekään mitään hyötyä. Jos jotain oikeasti kiinnostaisi ja haluaisi tietää, niin voin tuon asian myöntää.

Vierailija kirjoitti:

Oletko kateellinen? Jos olet niin miksi?

Pystyisitkö avoimesti myöntämään kateellisuutesi ihmiselle/asialle/mille vain, jolle olet kateellinen? Pystyisitkö myöntämään sen päin naamaa vai mielummin jollekin toiselle selän takana? Vai pidätkö tiedon itselläsi?

Pystyn myöntämään omat virheeni, myönnän joskus muidenkin mokia, vaikka todellista syyllistä ei vielä tiedetä... miksi en voisi myöntää kateellisuutta, mutta se tunne tulisi selittää minulle hyvin tarkkaan, koska en koe ikinä olleeni kateellinen.

Elämässä on asioita, joita tahdon kovasti, mutta en saa. En silti koe mitään muuta kuin iloa tai neutraaliutta niitä kohtaan joilla nuo asiat on kunnossa. Iloa, jos ovat tuttuja ja neutraaliutta, jos en tunne.