Sain juuri tietää paljonko alkoholisti-isäni todellisuudessa juo ja nyt mulla on ihan järkyttävän paha mieli

Eli isäsi juo ns kossupullon päivässä? Käykö töissä vai onko jo juonut duuninsa? Miksi äitisi mahdollistaa isäsi juomisen?

Oletteko yhdessä puhuneet asiasta ollenkaan?

Otan osaa tuskaasi. Eräs läheiseni kuoli alkoholin seurauksena ja eli viime vuodet erittäin surullista elämää (nukkui yöt rantapuistossa jne). Häntä oli vaikea auttaa koska alkoholi oli aina edellä. Uskon että hän olisi halunnut lopettaa mutta ei vain pystynyt. Toivottavasti isällesi kävisi paremmin.

Auttaa omaista jaksamaan edes vähän paremmin jos ymmärtää alkoholismin. Jos voit, käy luennoilla kuuntelemassa entisien alkoholistien tarinoita sekä vertaistukiryhmissä. Alkoholistien omaisille on omia ryhmiä.

Alkoholismi on sairaus, se on riippuvuus ja omaiselle voimattomuuden tila.

Pullo päivässä suunnilleen. Käy kuitenkin töissä, mutta juo 7 päivää viikossa, viikonloppuisin huomattavasti enemmän, joten se vähän vääristää laskelmia. Täysin faktuaalisia lukemia on mahdotonta saada.

Haluaisin, että selittäisit mulle miten äitini mahdollistaa mitään. Erota ei halua, koska isäni joisi tällöin itsensä ennätysajassa hengiltä ja äitini kokisi siitä musertavaa syyllisyyttä. Nyt elävät saman katon alla, mutta erillisiä elämiä. Tarkoittaa mm. sitä, että äiti soittaa isälle ambulanssin n. kerran vuodessa. 

Isäni ei tule ikinä lopettamaan juomista. En tiedä pystyisikö hän siihen halutessaan, mutta kun hän ei edes halua. Eihän hänellä ole katsos mitään ongelmaa. Pitkäaikaisen alkoholinkäytön aiheuttamat fyysiset oireet ja rappeumat hän pistää jonkun mysteerisairauden piikkiin. Lääkärit ovat idiootteja kun eivät sairautta löydä ja kehtaavatkin kysyä häneltä alkoholinkäytöstä. Sittenpä se nähdään kun avataan, nih!

AP

Lyhykäisyydessään mahdollistaminen on juuri tuota, mitä äitisi tekee, eli ei mitään. Tekee siis ruuat, pesee pyykit, elää erillistä elämää silti, soittaa ambulanssin tarvittaessa yms. EI OLE ÄITISI SYY, kun isäsi viinaan kuolee, tapahtuu se nyt tai kymmenen vuoden päästä, olivat he silloin naimisissa tai eivät. 

Sillehän ei mitään voi, jos isäsi ei halua sairaudestaan parantua, mutta jos haluaa, tiedät, että sitä on saatavilla.

Aikuinen ihminen joka ei osaa käyttää nettipankkia?

Ihminen joka ei kehota tätä osaamatonta opettelemaan vaan hoitaa pankin käytön tämän puolesta? 

Kivat vanhemmat sulla.

Otan osaa. Täällä jokseenkin sama tilanne mutta ehkä vähän pidemmällä. Isä juonut vuosia tolkuttoman paljon, ja erinäisiä terveysvaivoja on kertynyt runsaasti. Isä ja äiti erosi jonkin aikaa sitten, ja nyt kun isä asuu yksinään niin mikäänhän ei enää jarruttele sitä viinan määrää. Ollaan kaikki koitettu vuosia auttaa ja puhua järkeä, mutta kun hän kieltää että olisi mitään ongelmaa ja vähättelee koko asiaa. Ei varmasti itse hahmota tilanteen vakavuutta, ja nyt alkaa pahasti erakoitumaan ja elämään omassa maailmassaan. Me lähiomaiset olemme tunteneet surua ja voimattomuutta niin kauan, että nyt olo asian suhteen on aika kylmä ja apaattinen. Eipä tässä oikein muuta voi kuin odotella hautajaisia.

Voimia sulle, AP. Minua rupesi melkein itkettämään tarinasi. Jos toinen haluaa juoda ja tuhota elämänsä ei siinä muut voi paljon mitään tehdä kun pakollakaan toista ei voi selväksi hoitaa.

Oletko kuullut Jeesuksesta?

Höh kirjoitti:

Otan osaa. Täällä jokseenkin sama tilanne mutta ehkä vähän pidemmällä. Isä juonut vuosia tolkuttoman paljon, ja erinäisiä terveysvaivoja on kertynyt runsaasti. Isä ja äiti erosi jonkin aikaa sitten, ja nyt kun isä asuu yksinään niin mikäänhän ei enää jarruttele sitä viinan määrää. Ollaan kaikki koitettu vuosia auttaa ja puhua järkeä, mutta kun hän kieltää että olisi mitään ongelmaa ja vähättelee koko asiaa. Ei varmasti itse hahmota tilanteen vakavuutta, ja nyt alkaa pahasti erakoitumaan ja elämään omassa maailmassaan. Me lähiomaiset olemme tunteneet surua ja voimattomuutta niin kauan, että nyt olo asian suhteen on aika kylmä ja apaattinen. Eipä tässä oikein muuta voi kuin odotella hautajaisia.

Ymmärrän 100 % joka sanan. Erityisesti tuon apaattisuuden. Mä koen olevani hyvä järjestelemään ajatuksia ja tunteita pääni sisällä ja olen laittanut kaiken isääni koskevan kansioon "asioita, joihin et pysty vaikuttamaan vaikka mitä tekisit". Silti, kuten varmasti tiedät, tämä sattuu. Kuten olen isällenikin sanonut, mulla on vain yksi isä.

AP

Ole 18v ja isäni on myös alkoholisti. Muutin noin vuosi sitten omilleni, koska en pystynyt enää keskittymään kotona esim. koulujuttuihin. Isäni väitti lastensuojelulle, että juo vain 5-6 annosta (kaljaa) viikossa. Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa, tuskin menee edes humalaan tuosta määrästä.... Ja juo kyllä kirkastakin nykyään.

Hän on muutamassa vuodessa mennyt todella alaspäin, on kohta jo rappioalkoholistin tasolla. Käy tällä hetkellä töissä, mutta eipä se ole juomista ilmeisesti vähentänyt.

Isäni on muuttunut vuosien mittaan aivan eri ihmiseksi. Ennen niin mukavasta, hauskasta, kaikkien kanssa toimeentulevasta ja rauhaa rakastavasta on tullut vihainen, katkera, ilkeä ja valehteleva. Hän oli myös persoona, josta kaikki pitivät sekä myös sosiaalinen. Nykyään hän on eristäytynyt. Tämän muutoksen takia olen vuoden aikana joutunut käymään valtavaa aivoprosessia läpi - aivan kuin olisin käsitellyt isäni kuolemaa. Ja kuollut hän osittain onkin, ainakin minulle - en tunnista häntä enää samaksi isäksi.

Haluaisin olla hänen tukenaan ja olen tämän sanonutkin, mutta isän suunnalta tulee paljon ns. paskaa niskaan. Harvoin kun häntä näen, on oloni koko loppupäivän turtunut ja alakuloinen. Isäni alkoholisoituminen ja siitä johtuvat paineet kotona taisivatkin lopulta laukaista masennuksen, joka todettiin juuri äskettäin. Toki muitakin syitä sen laukeamiselle on.

Olen vain todella surullinen tästä sekä siitä, että minulta puuttuu nykyään isähahmo kokonaan. Se on vaikeaa, koska ennen olimme kuin paita ja peppu isäni kanssa. Tämä "isättömyys" on vaikuttanut negatiivisesti esimerkiksi miesasioissa, kun olen alitajuisesti koettanut vain saada turvaa ja tukea miehiltä. Onneksi tajuan tämän nyt.

Alkoholisiten läheiset, auttakaa edes itseänne sen verran, että menkää käymään al-anonissa, saatte vertaistukea ja alkoholismista riittävästi tietoa, jotta asiaa on helpompaa käsitellä. Sairauden ymmärtäminen helpottaa teidän oloanne.

t. toipuva alkoholisti

Vierailija kirjoitti:

Ole 18v ja isäni on myös alkoholisti. Muutin noin vuosi sitten omilleni, koska en pystynyt enää keskittymään kotona esim. koulujuttuihin. Isäni väitti lastensuojelulle, että juo vain 5-6 annosta (kaljaa) viikossa. Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa, tuskin menee edes humalaan tuosta määrästä.... Ja juo kyllä kirkastakin nykyään.

Hän on muutamassa vuodessa mennyt todella alaspäin, on kohta jo rappioalkoholistin tasolla. Käy tällä hetkellä töissä, mutta eipä se ole juomista ilmeisesti vähentänyt.

Isäni on muuttunut vuosien mittaan aivan eri ihmiseksi. Ennen niin mukavasta, hauskasta, kaikkien kanssa toimeentulevasta ja rauhaa rakastavasta on tullut vihainen, katkera, ilkeä ja valehteleva. Hän oli myös persoona, josta kaikki pitivät sekä myös sosiaalinen. Nykyään hän on eristäytynyt. Tämän muutoksen takia olen vuoden aikana joutunut käymään valtavaa aivoprosessia läpi - aivan kuin olisin käsitellyt isäni kuolemaa. Ja kuollut hän osittain onkin, ainakin minulle - en tunnista häntä enää samaksi isäksi.

Haluaisin olla hänen tukenaan ja olen tämän sanonutkin, mutta isän suunnalta tulee paljon ns. paskaa niskaan. Harvoin kun häntä näen, on oloni koko loppupäivän turtunut ja alakuloinen. Isäni alkoholisoituminen ja siitä johtuvat paineet kotona taisivatkin lopulta laukaista masennuksen, joka todettiin juuri äskettäin. Toki muitakin syitä sen laukeamiselle on.

Olen vain todella surullinen tästä sekä siitä, että minulta puuttuu nykyään isähahmo kokonaan. Se on vaikeaa, koska ennen olimme kuin paita ja peppu isäni kanssa. Tämä "isättömyys" on vaikuttanut negatiivisesti esimerkiksi miesasioissa, kun olen alitajuisesti koettanut vain saada turvaa ja tukea miehiltä. Onneksi tajuan tämän nyt.

Mä en tuohon muuta voi sanoa, kuin että haluaisin antaa sulle valtavan halin ja sanoa sulle, että että mikään kertomasi ei ole sinun syytäsi ja sinä olet vahva ihminen, joka pystyy käsittelemään tuon kaiken.

Toiselle vastaajalle. joka puhui al-anonista: Katsoin oman paikkakuntani tapaamisajan ja -paikan. Uskoisin oman polkuni johtavan sinne heti ensi viikolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole 18v ja isäni on myös alkoholisti. Muutin noin vuosi sitten omilleni, koska en pystynyt enää keskittymään kotona esim. koulujuttuihin. Isäni väitti lastensuojelulle, että juo vain 5-6 annosta (kaljaa) viikossa. Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa, tuskin menee edes humalaan tuosta määrästä.... Ja juo kyllä kirkastakin nykyään.

Hän on muutamassa vuodessa mennyt todella alaspäin, on kohta jo rappioalkoholistin tasolla. Käy tällä hetkellä töissä, mutta eipä se ole juomista ilmeisesti vähentänyt.

Isäni on muuttunut vuosien mittaan aivan eri ihmiseksi. Ennen niin mukavasta, hauskasta, kaikkien kanssa toimeentulevasta ja rauhaa rakastavasta on tullut vihainen, katkera, ilkeä ja valehteleva. Hän oli myös persoona, josta kaikki pitivät sekä myös sosiaalinen. Nykyään hän on eristäytynyt. Tämän muutoksen takia olen vuoden aikana joutunut käymään valtavaa aivoprosessia läpi - aivan kuin olisin käsitellyt isäni kuolemaa. Ja kuollut hän osittain onkin, ainakin minulle - en tunnista häntä enää samaksi isäksi.

Haluaisin olla hänen tukenaan ja olen tämän sanonutkin, mutta isän suunnalta tulee paljon ns. paskaa niskaan. Harvoin kun häntä näen, on oloni koko loppupäivän turtunut ja alakuloinen. Isäni alkoholisoituminen ja siitä johtuvat paineet kotona taisivatkin lopulta laukaista masennuksen, joka todettiin juuri äskettäin. Toki muitakin syitä sen laukeamiselle on.

Olen vain todella surullinen tästä sekä siitä, että minulta puuttuu nykyään isähahmo kokonaan. Se on vaikeaa, koska ennen olimme kuin paita ja peppu isäni kanssa. Tämä "isättömyys" on vaikuttanut negatiivisesti esimerkiksi miesasioissa, kun olen alitajuisesti koettanut vain saada turvaa ja tukea miehiltä. Onneksi tajuan tämän nyt.

Mä en tuohon muuta voi sanoa, kuin että haluaisin antaa sulle valtavan halin ja sanoa sulle, että että mikään kertomasi ei ole sinun syytäsi ja sinä olet vahva ihminen, joka pystyy käsittelemään tuon kaiken.

Toiselle vastaajalle. joka puhui al-anonista: Katsoin oman paikkakuntani tapaamisajan ja -paikan. Uskoisin oman polkuni johtavan sinne heti ensi viikolla.

Kiitos. Tsemppejä myös sinulle. :)

Vierailija kirjoitti:

Isäni ei osaa käyttää nettipankkia, joten äitini hoitaa laskujen maksun hänen tililtään. Sieltä hän näkee paljon rahaa menee Alkoon kerralla ja yhteensä kuukaudessa. Hän ostaa Alkosta aina samaa juomaa ja kertaveloituksesta voi päätellä pullon koon ja kappalemäärän. Tästä voi laskea kuinka monta pulloa ja litraa hän ostaa kuukaudessa ja ne voi jakaa päiväkohtaiseksi.

Hänellä menee kirkasta 39 % viinaa 20 litraa kuukaudessa, eli vähän vajaa 7 desiä päivässä. En edes pysty kunnolla tajuamaan tuota asiaa. Ihan käsittämätöntä.

Mun isä ei elä enää kauan. Mun isä tekee hidasta itsemurhaa. Mun isä juo itsensä hengiltä ja mä en voi estää häntä.

Miten tällaisen asian kanssa pystyy selviämään päivästä toiseen? Miten kohdata se voimattomuus kun joku valtavan tärkeä ihminen tappaa itseään silmieni edessä?

Oma isä elää vieläkin vaikka joi kaksi kolme isoa pulloa viinaa.

Tosin täytti äskettäin 77 vuotta ja jalat ei kanna enää. Sai deliriumin kun kukaan ei hakenut viinaa ukkolle.

Nyt on sitten ensimmäisen kerran elämässään katkolla. Eläkkeelle jäi seitsemän vuotta sitten.

Ei sille mitään voi.

Vierailija kirjoitti:

Oletko kuullut Jeesuksesta?

Tosiaan. Muutti veden viiniksi. Tulisi kyllä halvemmaksi tämä konsti.

Isä alkoi juomaan kun jäi eläkkeelle. On nyt ollut eläkkeellä ehkä viisi vuotta. Tiedän kuinka paljon hän juo ja ehkä 2-3 päivänä viikossa ottaa tosi reippaasti. Hän yritti humalapäissään itsemurhaa tässä taannoin mutta selvisi siitä. Hän tunnustaa ongelman mutta ei halua ulkopuolista apua. Itse olen käynyt työterveys psykologilla selvittämässä päätäni ja kannustan muitakin käymään. Nyt yksi tunnin kerta takana jonka aikana itkin hervottomasti, jo työterveyslääkärilille puhuessa itkin.

Vierailija kirjoitti:

Oletko kuullut Jeesuksesta?

En. Joiko sekin? Miten kävi, pääsikö selville vesille vai kuolla kupsahtiko?

Ainakin alkoholistin läheinen voi tehdä itselleen palveluksen lopettamalla alkoholistisen elämän tukemisen. Eli ei toimita viinaa eikä kuskaa viinakauppaan. Mikäli alkoholisti haluaa sitä viinaa sitä hän saa itsekin. Ainakin silloin alkoholistin pitää nähdä vaivaa sen alkoholin eteen.  Tämä ei tarkoita sitä että suhteita välttämättä tarvii katkaista tai että eikö voisi auttaa muissa elämän asioissa. Ainoastaan sitä että tekee alkoholistille selväksi että läheinen ei suvaitse alkoholin käyttöä.

Edellinen ei toimi kaikissa tapauksissa ja joskus paras ratkaisu on katkaista välit kokonaan (vaikka se ehkä tuntuukin julmalta)

Ex-alkoholistin lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Oletko kuullut Jeesuksesta?

Oliko hänkin alkoholisti?