Yksinäinen, miten kestät pimeän ajan?
Itse olen valtavan ahdistunut ja masentunut koko ajan kun ei ole sitä läheisintä ihmistä. Voi mennä päiviä etten puhu kellekään muulle kuin kaupan kassalle. Nyt pimeässä tuntuu kuin asuisi jonkun pullon sisällä.
Kommentit (11)
Erektiokin on mennyt niin ei tässä elämässä paljoa iloa ole...
Vierailija kirjoitti:
Sellaista synkkyyttä ei olekaan johon ei valoa toisi keitetyt perunat ja ruskea kastike.
En aina jaksaisi edes kokata. Tulee syötyä jotain pakasteruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Erektiokin on mennyt niin ei tässä elämässä paljoa iloa ole...
Mulla on kanssa kadonnut seksuaaliset halut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erektiokin on mennyt niin ei tässä elämässä paljoa iloa ole...
Mulla on kanssa kadonnut seksuaaliset halut.
Onkohan se joku ihmiskehon oma puolustusmekanismi. Tai kenties merkki siitä, että jokainen solu mitä vartalostasi löytyy on luovuttanut kun toivoa tulevasta ei enää ole. Sitä vain vaeltaa päivästä toiseen zombin lailla vailla mitään merkitystä mutta kun ei uskalla lopettaa tätä kärsimystä niin minkäs teet.
Pimeä on lohdullisempaa jotensakin. Aurinkoisella kun menee ulos ja näkee onnellisia pariskuntia liikenteessä, se sattuu enemmän
Musiikkia, musiikkia. Musiikkia eri kulttuureista. Intiasta tulee hyvää musiikkia. Nyt kuunteleen jumalaista huilumusiikkia:
En kestä ku vituttaa tosi paljon. En ole nähnyt mun rakasta tanssikaveria pitkään aikaan, ikävä ja vituttaa vitusti :(
Vierailija kirjoitti:
Syön ja lihon.
Jep mitäpä muutakaan
Sellaista synkkyyttä ei olekaan johon ei valoa toisi keitetyt perunat ja ruskea kastike.