Ei huvita mennä vanhemmille jouluksi, kun lapsenlapsia saatuaan eivät enää kiinnostu meistä lapsettomista aikuisista lapsistaan

Ah, miten ihanaa viettää joulu ulkomailla lomaillen! Meillä oli sama juttu kymmenen vuoden ajan: vain lastenlapset merkitsivät jouluna, lahjat ostettiin vain heille, sinkut eivät edes kiitosta lapsenlapsille antamistaan paketistaan saaneet, koko joulu yhtä hössötystä, pa*kavaippojen hajua ja vaihtoa, ilkeää kuittailua ja perheellisten marttyrointia koko joulu. Kaikki eivät mahtuneet lopulta joulupöytään, joten aikuiset lapset saivat syödä jouluruokansa seisten. Nyt en osta ainoataan pakettia kenellekään, vain joulukortit sisaruksilleni annan (heiltä en odota mitään saavani).

Veljeni lapset, joiden ympärillä hössötettiin heidän ollessaan pieniä, ovat saaneet väistyä pienempien lastenlasten tieltä, joiden ympärille joulu nyt rakentuu. Mummon suosikki, siskoni lapsi, saa veljeni lapsia enemmän huomiota ja paketteja, joten aattona ilmassa on kaunaa ja kyräilyä, veljen ja miniän tuhahteluakin, kun kaksi yhtä pientä tyttöä jää ilman paketteja (tai saavat sukkia ja karkkia tmv. persoonatonta joulukrääsää) toisen lapsenlapsen kerätessä ajatuksella valittuja lahjoja vuoren verran. Sinkut saivat jouluna vain muistuksen siitä, että he eivät merkitse mitään, joten joulu jäi niille perheellisille, nyt saavat riidellä keskenään koko joulun. Perhejoulut muuttuivat helvetiksi, josta on valmistauduttava pakenemaan jo kesäkuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli ihan paha mieli ap:n puolesta! AP:n vanhemmat vaikuttavat ymmärtämättömiltä ja epäkohtelialta jos joulu todellakin on vain tuota lastenlasten ympärillä pyörimistä omien lasten kustannuksella. Joku ehdottikin ap:lle, että ostaisi veljensä kanssa lahjat toisilleen ja viettäisi veljen kanssa aikuisten joulua keskenään. Se kuulosti hyvältä idealta. Kannttaa tosin etukäteen keskustella veljen kanssa tästä joulu- ja lahjasuunnitelmasta.

Itse ap:n asemassa myös ennen joulua soittaisin vanhemille ja kertoisin, että harkitsen joulun viettämistä yksin, koska tuntuu ikävältä kun mitään vanhoista jouluperinteistä ei ole enää jäljellä. Jos vanhemmat ovat sellaisia, että heidän kanssaan voi tälläisista asioista keskustella, kertoisin miten tärkeitä nuo kotijoulut ovat olleet vuosien saatossa ja miten toivoisit että niitä voisi jatkaa edelleenkin; löytää kompromissin joka huomioisi niin aikuiset lapset kuin lastenlapsetkin. Jos vanhemmat eivät yhtään ymmärtäisi, mistä puhun, jäisin kotiin viettämään joulua. Hankkisin hyviä viinejä ja lempiherkkuja, tekisin hyvää ruokaa, lainaisin/ostaisin paljon mielenkiintoista luettavaa ja leffoja/sarjoja. Lisäksi ostaisin itselleni pieniä, mutta ihania joululahjoja.

Niin että jos vanhemmat eivät suostu ( = jaksa, ole varaa tms) järjestämään sellaista joulua kuin aikuiset lapset haluavat , niin sitten jäädään kotiin?

Miksi tämä kuulosta aika tavalla itsekeskeiseltä?

Voisiko ajatella että aikuiset lapset ihan rohkeasti omalta osaltaan osallistuisivat joulun hengen muodostamiseen ja reippaasti toisivat omia ideoita ja toteuttaisivat niitä ja auttaisivat joulun valmisteluissa myös eivätkä vain vinkuisi etteivät omat ( vanhenevat) vanhemmat järjestä heille valmista joulua. Jonka pitää vieläpä olla tietynlainen.

Mun mielestä tässä ei ollut kyse valmiiseen joulupöytään menemisestä, vaan siitä että ap kertoi, etteivät hänen omat vanhempansa huomioi häntä jouluna enää sen jälkeen kun lapsenlapsia on tullut, vaan kaikki pikemminkin pyörii lastenlasten ympärillä. Ei mitenkään kohtuuton vaatimus ajatella, että voisi viettää yhteistä aikaa omien vanhempiensa kanssa ja tulla aidosti kohdatuksi,  jos tulee pitkän matkan takaa jouluksi vanhaan lapsuudenkotiinsa.

Kun töissä käyvä ihminen tulee pitkän matkan takaa joulun viettoon, on se melko tavalla varma että valmiiseen pöytään sitä tullaan.

Ja jossain kohtaa vaan roolien on käännyttävä niin että aikuinen lapsi ei tule pelkästään " kohdattavaksi" ja passattavaksi vaan tuo oman panoksensa ihan oikeasti siihen kyläilyyn.

Vierailija kirjoitti:

Ah, miten ihanaa viettää joulu ulkomailla lomaillen! Meillä oli sama juttu kymmenen vuoden ajan: vain lastenlapset merkitsivät jouluna, lahjat ostettiin vain heille, sinkut eivät edes kiitosta lapsenlapsille antamistaan paketistaan saaneet, koko joulu yhtä hössötystä, pa*kavaippojen hajua ja vaihtoa, ilkeää kuittailua ja perheellisten marttyrointia koko joulu. Kaikki eivät mahtuneet lopulta joulupöytään, joten aikuiset lapset saivat syödä jouluruokansa seisten. Nyt en osta ainoataan pakettia kenellekään, vain joulukortit sisaruksilleni annan (heiltä en odota mitään saavani).

Veljeni lapset, joiden ympärillä hössötettiin heidän ollessaan pieniä, ovat saaneet väistyä pienempien lastenlasten tieltä, joiden ympärille joulu nyt rakentuu. Mummon suosikki, siskoni lapsi, saa veljeni lapsia enemmän huomiota ja paketteja, joten aattona ilmassa on kaunaa ja kyräilyä, veljen ja miniän tuhahteluakin, kun kaksi yhtä pientä tyttöä jää ilman paketteja (tai saavat sukkia ja karkkia tmv. persoonatonta joulukrääsää) toisen lapsenlapsen kerätessä ajatuksella valittuja lahjoja vuoren verran. Sinkut saivat jouluna vain muistuksen siitä, että he eivät merkitse mitään, joten joulu jäi niille perheellisille, nyt saavat riidellä keskenään koko joulun. Perhejoulut muuttuivat helvetiksi, josta on valmistauduttava pakenemaan jo kesäkuussa.

Kävikö teillä niin että pelkästään sinkut jäivät ilman lahjoja? Että lasten äidit ja isät kuitenkin saivat ja samoin isovanhemmat vaikka oli puhe ettei aikuisille hankita lahjoja?

Jos hekin jäivät lahjoitta niin eivätkö he olleet siinä mielessä samassa asemassa kuin sinkutkin?

Meillä saatiin lapsenakin lahjat vasta joulusaunan jälkeen kymmenen jälkeen illalla, ja sitten syötiin. Oli jännää. Lahjoja oli paljon. Aika entinen ei koskaan enää palaa.

Minä menisin ja veisin lahjoja silti aikuisille. Kärsikööt kurjat lahjoineen.

Vierailija kirjoitti:

Minun vanhemmat ovat aina tasapuolisia. Minulla on mies ja kolme lasta ja sisko on perheetön. Joululahjaksi kumpikin lapsi saa esimerkiksi tonnin rahaa.  minä jaan tonnini viiteen osaan ja jaan miehelle ja kullekin lapselle saman 200 kuin itsellenikin jää. Joulun äiti viettää siskoni kanssa.

Miksi ihmeessä jaat oman joululahjasi perheellesi? Sinullehan äitisi sen rahan antaa.

Ei se ole tarkkaan ottaen "minun" vaan "meidän" joululahja. Sisko saa yksikkönä saman minkä me perheenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun vanhemmat ovat aina tasapuolisia. Minulla on mies ja kolme lasta ja sisko on perheetön. Joululahjaksi kumpikin lapsi saa esimerkiksi tonnin rahaa.  minä jaan tonnini viiteen osaan ja jaan miehelle ja kullekin lapselle saman 200 kuin itsellenikin jää. Joulun äiti viettää siskoni kanssa.

Miten ihmeessä aikuisella miehelläsi on pokkaa ottaa vastaan tuo 200 euroa, jonka äitisi on tarkoittanut lahjaksi sinulle? Antaako mies myös omilta vanhemmilta saamastaan joululahjastaan (oli se sitten mietä hyvänsä) puolet sinulle? Minusta ihan järjetön asia, että osa äitisi joululahjarahasta kuuluisi "oikeudenmukaisuuden" nimissä myös miehellesi ja lapsillesi. Anteeksi vaan, mutta kuulostat aika tossukalta.

.

Ilmaisin asian huonosti. Äiti antaa lahjan "siskolle" ja "meille" ja lahja on samanarvoinen. Ehkä seuraavana jouluna olisi hyvä ajatus jakaa lahja pelkästään lapsille, koska opiskelevat nuoret tarvitsevat rahaa, työssäkäyvät ihmiset eivät.  Samalla tavalla kun vanhemmat päättivät ostaa meidän yhdelle lapselle pianon, he antoivat saman verran rahaa lahjaksi isosiskolleni. Niin tasapuolisia he ovat.

Jaan ajatuksesi täysin. Olen itse lapseton kuopus, vanhemmilla sisaruksilla on useampi vauva/pikkulapsi.

Kaikki tapahtuu lasten ehdoilla ympäri vuoden. Siksi toivoisin, että edes jouluna saisin hengähtää, olla rauhassa aikuisten kanssa hiljaisuudessa, keskustella aikuisten asioita, toteuttaa vanhoja perinteitä.

Tänä vuona saankin olla kiitollinen, kun lapsiperheet sattuvat olemaan muilla sukulaisilla. Luulen, että katkeruuteni liittyy osaksi myös suruun siitä, kuinka olen menettänyt paikkani kuopuksena, ja kuinka olen joutunut aikuistumisen myötä itsenäistymään ja pärjäämään enemmän yksin. Ihan luonnollisia ajatuksia.

Jouluasian olen ratkaissut olemalla joulun pyhät töissä. Tulee rahaakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun vanhemmat ovat aina tasapuolisia. Minulla on mies ja kolme lasta ja sisko on perheetön. Joululahjaksi kumpikin lapsi saa esimerkiksi tonnin rahaa.  minä jaan tonnini viiteen osaan ja jaan miehelle ja kullekin lapselle saman 200 kuin itsellenikin jää. Joulun äiti viettää siskoni kanssa.

Miten ihmeessä aikuisella miehelläsi on pokkaa ottaa vastaan tuo 200 euroa, jonka äitisi on tarkoittanut lahjaksi sinulle? Antaako mies myös omilta vanhemmilta saamastaan joululahjastaan (oli se sitten mietä hyvänsä) puolet sinulle? Minusta ihan järjetön asia, että osa äitisi joululahjarahasta kuuluisi "oikeudenmukaisuuden" nimissä myös miehellesi ja lapsillesi. Anteeksi vaan, mutta kuulostat aika tossukalta.

Kai jokainen saa rahallaan, lahjallaan tehdä mitä vaan, olematta tossukka.

Olen yrittänyt kasvattaa lapsiani jakamaan ja saamaan iloa antamisesta. Miehen mummolle tämä on käsittämätön asia, kun hän tuo tuliaisina lapsille karkkipussit, hänen mielestään molemmat voi avata ja tarkkaan pitää vahtia, ettei toinen ota toisen pussista. Minusta riittää, että toinen avataan ja siitä tarjotaan myös mummolle ja muille aikuisille, kuitenkin niitä pahoja puoliksi imeskeltyjä löytyy sukanpohjasta tarpeeksi.

Toinen pussi avataan kun iskee makeanhimo, eikä kumpikaan muista, välitä kumman pussi oli kyseessä.

Meillä eiole ihan vielä näin kauas lähtenyt lapasesta, isosiskolla on myös meidän ydin perheen ensimmäinen "pienokainen", kukaan eiole vielä vastustellut lahjojen hankkimista myös aikuisille meillä myös kaksi nuorimmaista sama kuin ap tapaus , mutta ollaan jo lähemmäs 30v kaikki, noh kuitenkin sellaisen olen huomannut ettei muka ole enään aikaa tehdä mitään koska siskon lapsi?

Eikö sitä lasta muka saa annettua isoäidille hoitoon vaikka illaksi jotta me voitaisiin porukalla pitää vaikka lautapeli iltaa (ja nyt tarkoitan aikuisten lautapelejä esim Riskiä joka on ollut meillä suosiossa eikä mitään pikkulapsille suunnattuja)? En ymmärrä, sittenkun itsellä on vastaava tilanne niin aion edelleen harrastaa omia juttujani joka on tietokone ja pelaaminen yleisesti, pelit voi tietysti osittain vaihtaa lapsille sopiviksi, sitten nukkumaan menon jälkeen saa taas jatkaa omaa valikoimaa, minä en niin välitä haudoilla käynnistä me ollaankyllä käyty rattaiden kanssa siellä no problem ja nyt onjo oikeestaan kykenevä käveleen, kuolema on tietysti hankala käsite lapselle, sen selittämistä halutaan vältellä

joululahjaksi yleensä hankitaan jotain sellasta mitä ei normaalisti ostais, kokeillaan siis uutuuksia tai muutenvaan jotain mitkä on jäänyt välistä

Vierailija kirjoitti:

Jos koulu vietettäisiin vanhojen tapojen mukaan, lapset kiukuttelisivat ja riitelisivät koko aaton nälkäisinä ja kyllästyneinä odottamaan. Olisiko ap silloin tyytyväinen vai tulisiko ehkä tänne valittamaan?

Lapsille voi laittaa vaikka yhdet paketit odottamaan aattoaamuna kuusen alla. Lapsille (ja aikuisille) saa ja pitääkin laittaa välipalaa, täysin järjetöntä kärvistellä nälässä koko päivää. Ja kyllä, fiksut ihmiset ottavat huomioon kaikki mukana olevat, eikä tehdä niin että osa on vain statisteina ja lahja-automaatteina.

m85 kirjoitti:

Meillä eiole ihan vielä näin kauas lähtenyt lapasesta, isosiskolla on myös meidän ydin perheen ensimmäinen "pienokainen", kukaan eiole vielä vastustellut lahjojen hankkimista myös aikuisille meillä myös kaksi nuorimmaista sama kuin ap tapaus , mutta ollaan jo lähemmäs 30v kaikki, noh kuitenkin sellaisen olen huomannut ettei muka ole enään aikaa tehdä mitään koska siskon lapsi?

Eikö sitä lasta muka saa annettua isoäidille hoitoon vaikka illaksi jotta me voitaisiin porukalla pitää vaikka lautapeli iltaa (ja nyt tarkoitan aikuisten lautapelejä esim Riskiä joka on ollut meillä suosiossa eikä mitään pikkulapsille suunnattuja)? En ymmärrä, sittenkun itsellä on vastaava tilanne niin aion edelleen harrastaa omia juttujani joka on tietokone ja pelaaminen yleisesti, pelit voi tietysti osittain vaihtaa lapsille sopiviksi, sitten nukkumaan menon jälkeen saa taas jatkaa omaa valikoimaa, minä en niin välitä haudoilla käynnistä me ollaankyllä käyty rattaiden kanssa siellä no problem ja nyt onjo oikeestaan kykenevä käveleen, kuolema on tietysti hankala käsite lapselle, sen selittämistä halutaan vältellä

joululahjaksi yleensä hankitaan jotain sellasta mitä ei normaalisti ostais, kokeillaan siis uutuuksia tai muutenvaan jotain mitkä on jäänyt välistä

Mitä lämpimimmin suosittelen sua ehdottamaan tuota äidillesi. Siis ihan oikeasti. Monesti lapsiperheellä voi olla vaikea pyytää isovanhemmilta lastenhoitoapua. Erityisesti silloin, jos ei ole mikään hätätilanne. Mutta jospa puhuisit äitisi kanssa ja kertoisit, että sinusta olisi kiva pelata lautapelejä isosiskosi kanssa, mutta se edellyttää, että äitisi ottaisi siskosi lapset siksi aikaa hoitoon. 

Vitut joulu mitään lasten juhla ole, kun ei niitä edes itsellä ole. Se on MINUN juhla. Ja laitan tasan tarkkaan itelleni sen! Menkää muualle sirittämään tuota iänikuista "joulu ON lasten juhla" - lauluanne. Ei muuten ole. Se on kaikkien niiden juhla, jotka sen haluaa!

m85 kirjoitti:

Meillä eiole ihan vielä näin kauas lähtenyt lapasesta, isosiskolla on myös meidän ydin perheen ensimmäinen "pienokainen", kukaan eiole vielä vastustellut lahjojen hankkimista myös aikuisille meillä myös kaksi nuorimmaista sama kuin ap tapaus , mutta ollaan jo lähemmäs 30v kaikki, noh kuitenkin sellaisen olen huomannut ettei muka ole enään aikaa tehdä mitään koska siskon lapsi?

Eikö sitä lasta muka saa annettua isoäidille hoitoon vaikka illaksi jotta me voitaisiin porukalla pitää vaikka lautapeli iltaa (ja nyt tarkoitan aikuisten lautapelejä esim Riskiä joka on ollut meillä suosiossa eikä mitään pikkulapsille suunnattuja)? En ymmärrä, sittenkun itsellä on vastaava tilanne niin aion edelleen harrastaa omia juttujani joka on tietokone ja pelaaminen yleisesti, pelit voi tietysti osittain vaihtaa lapsille sopiviksi, sitten nukkumaan menon jälkeen saa taas jatkaa omaa valikoimaa, minä en niin välitä haudoilla käynnistä me ollaankyllä käyty rattaiden kanssa siellä no problem ja nyt onjo oikeestaan kykenevä käveleen, kuolema on tietysti hankala käsite lapselle, sen selittämistä halutaan vältellä

joululahjaksi yleensä hankitaan jotain sellasta mitä ei normaalisti ostais, kokeillaan siis uutuuksia tai muutenvaan jotain mitkä on jäänyt välistä

Jospa se isoäiti ei enää jaksa iltaa hoitaa pikkulasta kun on ensin tehnyt koko joulun ja sitten passannut 30- kymppisiä lapsia .

Koettakaa nyt hyvät ikilapset ymmärtää että aika menee eteenpäin eikä mikään pysy muuttumattomana.

Ja tulee teidän vuoronne tehdä sitä joulua eikä ainoastaan mennä valmiille.

Vierailija kirjoitti:

m85 kirjoitti:

Meillä eiole ihan vielä näin kauas lähtenyt lapasesta, isosiskolla on myös meidän ydin perheen ensimmäinen "pienokainen", kukaan eiole vielä vastustellut lahjojen hankkimista myös aikuisille meillä myös kaksi nuorimmaista sama kuin ap tapaus , mutta ollaan jo lähemmäs 30v kaikki, noh kuitenkin sellaisen olen huomannut ettei muka ole enään aikaa tehdä mitään koska siskon lapsi?

Eikö sitä lasta muka saa annettua isoäidille hoitoon vaikka illaksi jotta me voitaisiin porukalla pitää vaikka lautapeli iltaa (ja nyt tarkoitan aikuisten lautapelejä esim Riskiä joka on ollut meillä suosiossa eikä mitään pikkulapsille suunnattuja)? En ymmärrä, sittenkun itsellä on vastaava tilanne niin aion edelleen harrastaa omia juttujani joka on tietokone ja pelaaminen yleisesti, pelit voi tietysti osittain vaihtaa lapsille sopiviksi, sitten nukkumaan menon jälkeen saa taas jatkaa omaa valikoimaa, minä en niin välitä haudoilla käynnistä me ollaankyllä käyty rattaiden kanssa siellä no problem ja nyt onjo oikeestaan kykenevä käveleen, kuolema on tietysti hankala käsite lapselle, sen selittämistä halutaan vältellä

joululahjaksi yleensä hankitaan jotain sellasta mitä ei normaalisti ostais, kokeillaan siis uutuuksia tai muutenvaan jotain mitkä on jäänyt välistä

Jospa se isoäiti ei enää jaksa iltaa hoitaa pikkulasta kun on ensin tehnyt koko joulun ja sitten passannut 30- kymppisiä lapsia .
Koettakaa nyt hyvät ikilapset ymmärtää että aika menee eteenpäin eikä mikään pysy muuttumattomana.

Ja tulee teidän vuoronne tehdä sitä joulua eikä ainoastaan mennä valmiille.

Aamen!!!!

Miettikää vähän te perheelliset, miltä tuntuisi jos lapsianne ei huomioitaisi joulunvietossa ollenkaan? Kaikki tehtäisiin vain ja ainoastaan aikuisten ehdoilla, lapsenne olisivat vain mukana. Tuntuisiko se kivalta lapsista, tai teistä lasten vanhemmista? Ei varmastikaan. Tekisikö lainkaan mieli mennä joulunviettoon pahoittamaan lastenne mieltä. Ei varmastikaan. Sen sijaan lapsettomille sisaruksillenne tuollainen on joulunvietossanne todellisuuttta. Ja kun se ei ymmärrettävästikään tunnu heistä hyvältä, käskette vain kasvamaan aikuiseksi. Missä on teidän tilannetajunne ja empatianne? Lähimmäisenrakkaus? Omista sisaruksistanne välittäminen? Tajuatteko lainkaan, kuinka itsekkäitä te itse olette?

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan tullut ajatelleeksi, mitä aikuisten lasten, heidän puolisoidensa ja lastensa ruokkiminen ja lahjojen ostaminen maksaa? Ei palkat nouse sitä mukaa kuin suku kasvaa. Ap voisi yksin tai vaikka yhdessä veljensä kanssa kokeilla kustantaa koko lystin ja miettiä sen jälkeen, onko aikuisten lahjominen sittenkään järkevää vai uppoaako jouluun rahaa ihan riittävästi ilman aikuisten lahjomistakin. 

Sille sinkullehan ei maksa mitään ostaa joka vuosi lahjat sekä jouluksi että syntymäpäiviksi kaikille niille sisarusten lapsille? Välillä tuntuu kyllä aika ikävältä olla joku raha-automaatti, jonka velvollisuus on omalta osaltaan osallistua sisarusten lasten elättämiseen, vaikka mitään en koskaan saa vastineeksi. Ei meillä 20+ nuorilla aikuisillakaan sitä rahaa niin kovasti ole. Kuluja voisi myös tasoittaa niin, että niille lapsille ei ostettaisi sitä 20 lahjaa, vaan vain 15, jotta ne 5 voisi antaa vaikka niille suvun aikuisille. En jaksa ymmärtää, miksi lapsille pitää jouluna hankkia useita kymmeniä lahjoja.

Ap, asutteko veljesi kanssa niin lähekkäin, että voisitte vaikka yhdessä vuokrata auton ja lähteä sitten illaksi omiin koteihinne? Voitte myös sopia, että jos kukaan muu ei muista teitä, hankitte toisillenne lahjan. Tai jos välimatka lapsuudenkotiin on pitkä eivätkä vanhemmat suostu mihinkään kompromisseihin, mitä jos viettäisitte kahdestaa aikusten joulun jomman kumman luona? Eikä se yksin oleminenkaan ole huono vaihtoehto, jos valitset sen itse ja luot juuri niin jouluiset ja juhlavat puitteet kuin itse haluat. Tai sitten jos haluat kaikesta huolimatta mennä vanhempiesi luokset, niin mitä jos hankkisit itsellesi joululahjaksi hotellihuoneen ja vetäytyisit sitten perhejoulun jälkeen sinne nauttimaan sinulle tärkeistä asioista.

Meidän suvun vela taas on se kaikkien vauva, jolle pitää hankkimalla hankkia lahjoja, mutta joka ei itse osta kenellekään mitään. Tulee valmiiseen pöytään mutrustelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan tullut ajatelleeksi, mitä aikuisten lasten, heidän puolisoidensa ja lastensa ruokkiminen ja lahjojen ostaminen maksaa? Ei palkat nouse sitä mukaa kuin suku kasvaa. Ap voisi yksin tai vaikka yhdessä veljensä kanssa kokeilla kustantaa koko lystin ja miettiä sen jälkeen, onko aikuisten lahjominen sittenkään järkevää vai uppoaako jouluun rahaa ihan riittävästi ilman aikuisten lahjomistakin. 

Sille sinkullehan ei maksa mitään ostaa joka vuosi lahjat sekä jouluksi että syntymäpäiviksi kaikille niille sisarusten lapsille? Välillä tuntuu kyllä aika ikävältä olla joku raha-automaatti, jonka velvollisuus on omalta osaltaan osallistua sisarusten lasten elättämiseen, vaikka mitään en koskaan saa vastineeksi. Ei meillä 20+ nuorilla aikuisillakaan sitä rahaa niin kovasti ole. Kuluja voisi myös tasoittaa niin, että niille lapsille ei ostettaisi sitä 20 lahjaa, vaan vain 15, jotta ne 5 voisi antaa vaikka niille suvun aikuisille. En jaksa ymmärtää, miksi lapsille pitää jouluna hankkia useita kymmeniä lahjoja.

Minä en ole vuosiin hankkinut sisarusten lapsille kuin esimerkiksi suklaapukit tai jotain vastaavaa pientä. Ainoastaan yksi kummilapseni saa arvokkaamman lahjan. Näin varsinkin siksi, että niitä lahjoja ei edes saa antaa omissa nimissään, vaan kaikki tulee joulupukilta.