Lue keskustelun säännöt.
Ei huvita mennä vanhemmille jouluksi, kun lapsenlapsia saatuaan eivät enää kiinnostu meistä lapsettomista aikuisista lapsistaan
02.12.2017 |
Nyt viimeisimpänä niittinä äiti soitti ja ilmoitusasiana totesi, että ei sitten osteta aikuisille lahjoja, kun on jo tuota pikkuväkeäkin taas. No mikäpä siinä sitten, enhän minä voi pakottaa ketään ostamaan lahjaa itselleni, mutta olisihan se nyt ihan kiva saada vaikka pyjama tai joku kirja.
Meitä on siis kolme lasta, isosiskolla on kolme lasta itselleen ja minä ja pikkuveli ollaan +20-vuotiaita lapsettomia nuoria aikuisia. Jo pari viime joulua ovat olleet sitä, että kaikki meille aiemmin tärkeät jouluperinteet on muutettu sellaisiksi, että ne sopivat pikkulapsille. Ei enää käydä hautausmaalla myöhään illasta kun se on kauneimmillaan, ruoka syödään joskus yhdeltä että lapset pääsevät avaamaan pakettejaan kahdelta ja sitten pitää jaksaa koko loppuilta ihastella, miten nyt on niin lysti katsoa lasten iloa. Ei voi katsoa telkkarista minkään ihanan sarjan jouluspesiaalia kun ne eivät sovi lapsille ja niin edelleen. Ei siinä mitään, siskon lapset ovat kivoja, mutta jotenkin tosta joulusta huokuu niin se, että millään muulla ei ole väliä kuin sillä, että lapsilla on kivaa. Joulu on tosiaan lasten juhla, ja vain ja ainoastaan lasten tässä perheessä...
Melkein mietin että mitä jos jäisi vain kotiin, mutta sitäkin saa sitten selitellä eikä kehtaa sosiaalisen paineen vuoksi töissä kertoa, että jouluna makasin yksin omalla sohvallani käsi Julia-rasiassa ja katsoin romanttisia komedioita. Ja koska junaliikennöinti lakkaa jouluaattona, ei voi myöskään mennä vain jouluillaksi käymään, kun välimatkaa on kuitenkin melkolailla. Autoa ei ole käytettävissä.
Onko muilla tällaisia tuntemuksia, vai olenko minä vaan jotenkin hirveän inhottava ja itsekäs ihmisp*rse kun tällaisia kehtaan edes ajatella?
Kommentit (742)
Miksi otat paineita? Miksi edes järjestät joulua, jos muutenkin ottaa voimille? Lopeta. Kukaan ei halua katsella marttyyria. Koita nyt nainen, jo isoäidiksi ehtinyt, harjoittaa vähän tervettä itsekkyyttä. Ei siitä tarvitse tehdä numeroa. Ilmoitat vaan että "hei tiedoksi kaikille etten jaksa tänä vuonna järkätä joulua".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempiesi vanhetessa asia sitten menee niin, että sinä sinkkuna käyt heille siivoamassa ja hoidat heitä ja heidän asioita. Sisaruksesi, joilla on lapsia, eivät ehdi ja jouda ja jaksa. Ja niitä lapsenlapsiakaan ei kyllä näy isovanhempiaan auttamassa, vaikka heidän vuokseen on kaikki tehty.
Vanhapiikalapsi on aina oiva olla perheessä. Se voidaan heittää syrjään, kun tulee lapsenlapsia, mutta se on arvokas, kun siskosi tarvitsee lapsenvahtia ja vanhempasi alkavat tarvitsemaan apua. Sitten sinut taas muistetaan, kun eihän sinulla ole muutakaan tekemistä, kun sinulla ei ole lapsia.
No jopas.. Parikymppinen nyyhkyttäjä joka suree ettei saa joululahjoja ja äiti ja isi ei huomioi häntä on samaan aikaan vanhapiika.
Jo on vaikeaksi mennyt kakaroiden elämä.
Juu, varo vaan parikymppinen lapsukainen.. Ne lapsenlapset saattaa viedä sun lelut!:D
Osaan kuvitella kuinka aikuinen nainen murjottaa sohvan nurkassa ja kiukuttelee kun ei saanut mieleistään lahjaa ja tappelee pikkulasten kanssa leluista. Söpöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen miksi noi perinteet ja aikataulut on pitänyt muuttaa lastenlasten takia?
Ap:han kertoi perinteistä omasta lapsuuden joulustaan: Käytiin illalla haudalla, katsottiin telkkarista jouluohjelmia ja ilmeisesti syötiin myöhemmin kuin klo 13.
Miksi nää on onnistuneet ap:n lapsuudessa, mutta nyt siskon lasten kanssa ei onnistu mitenkään. Kuulostaa enemmän siskon vaatimukselta. Niiden tenavien pitää varmaan olla jouluaattonakin nukkumassa klo 19.30 ja sen jälkeen pitää olla talossa hiirenhiljaista.
Ei ole kyllä meidän suvussa lasten vuoksi jouduttu järkkäilemään mitään idiootteja aikatauluja, hyvin ovat pärjänneet perinteisten aikataulujen mukaan.
Ihan käsittämättömiä muutoksia. Onneksi omat vanhempani ovat saaneet pidettyä kodissaan suunnilleen entiset tavat. Oikeastaan suurin muutos on, että nykyään joulupukki tulee ennen ruokaa, kun omassa lapsuudessani lahjat jaettiin ilman pukkia ruuan jälkeen. Itse silti pidän kiinni siitä, että avaan omat lahjani vasta kun ollaan syöty. Aikuisten ruokaviini kuuluu edelleen asiaan kuten jo omassa lapsuudessani. Koska meillä ei muuten juoda alkoholia, täytän vielä viimeisille suupaloille lasini, että voin ottaa sen mukaani pöydästä lähtiessä. Tapoihini kuuluu myös nautiskella vielä yksi lasillinen viiniä jouluyön messua katsellessa. Olen vela ja sinkku, aion olla jatkossakin, ja menen myös vanhempieni luokse jouluksi niin kauan kuin he kutsuvat. Onnekseni heidän luonaan jouluun mahtuu muutakin kuin lastenlapset.
Minusta muutokset eivät ole mitenkään kummallisia. Joulua voi viettää prikuulleen samalla tavalla niin kauan kuin joulua on viettämässä vain ydinperhe. Meillä jouluperinteet alkoivat muuttua, kun siskoni meni naimisiin. Silloin piti ottaa joulun aikatauluissa ja tavoissa huomioon myös se, että siskoni miehelläkin oli jouluperinteitä ja omia sukulaisia. Meillä ei esim koskaan ollut tapana käydä jouluisin haudoilla, koska sukumme haudat ovat kolmensadan kilometrin päässä. Siskoni miehen sukua taas oli haudattu pääkaupunkiseudulle, joten heidän jouluperinteisiin kuului haudoilla käynti. Omat isovanhempanikin asuivat lapsuudessani kaukana eivätkä olleet enää elossa, kun tulin täysi-ikäiseksi. Meillä ei ollut tapana vierailla jouluisin isovanhemmilla, mutta siskoni miehellä taas oli. Kun minäkin menin parisuhteeseen, piti tuohon sovittaa vielä minun mieheni jouluperinteet. Kolmen suvun erilaiset perinteet yhteen päivään. Ja kun saimme lapsia, piti vielä sovittaa lastemme päivärytmit tuohon ruljanssiin. Itse koin lasten aikataulujen sovittamisen kaikista haastavimmaksi, koska omat lapseni olivat aamuvirkkuja ja menivät iltaisin aikaisin nukkumaan, siskoni lapset taas iltavirkkuja ja nukkuivat aamulla pitkään. Ei se väsyneiden lasten väkisin hereilläpitäminen mitään herkkua ollut. Onneksi lapset ovat pieniä vain muutaman vuoden ja isommat lapset sitten taas jo jaksoivatkin valvoa iltaisin pidempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iltatähtenä tämä on niin tuttua luettavaa. En jaksa kovin pitkää sepustusta kirjoittaa, mutta siskoni kanssa välit on olleet aina ongelmalliset. Hän tietenkin sai kaiken, kun oli ensimäinen tyttö. Kaikki juhlat oli erikoisia ja hienoja, kun hän oli ensimäinen. Kun hän sai lapsia, minun piti kasvaa isoksi ja muistaa, että hänen lapset on kaikki kaikessa.
Kun omat jutut tuli kohdalle, niin ei niitä juhlittu, kun sehän oli jo kerran nähty. Minä hoisin siskon lapsia ja muistin ja ostin lahjoja. Mutta kun sain omia lapsia, ei sisko ole muistanut niitä lainkaan, koska hänen ensimäiset lapsethan on jo saaneet lapsia ja ne on nyt tärkeitä. Minun lapset ei ole vanhemmillekaan tärkeitä, vaan siskon lapsenlapset.
No, olen ollut aikuinen ja kasvanut kaiken yli. Mutta siskon kanssa välit on aika heikot. Lisäksi hän nykyään kateellisena laskee koko ajan, että saako lapseni enemmän huomiota, kun hänen lapset saivat. Sai kauhean raivarin ja kuukausien mökötyskohtauksen, kun vanhempani tulivat lapseni rippijuhliin, kun hän oli keksinyt juuri samana päivänä pitää juhlat aikuisen lapsensa valmistujaisiin.
Ihan sama. Minä olen kyllä pärjännyt ilman lapsia ja lapseni ilman vanhempieni lahjoja, kun ne lahjat on nyt menneet siskoni lapsenlapsille. Mitä tuosta. Hyljätyksi kokemisen tunteita on ollut ja monia ikäviä tapahtumia. Mutta ihan sama. Eläkööt miten haluaa. On tottunut esikoistyttärenä olemaan aina keskipiste, niin loistakoot siinä ihan rauhassa vanhempiemme kuolemaan asti.
Kuten täälläkin on nähtävissä, joulu on alhaista näpäyttelyn aikaa monissa perheissä. Pulleat miniät komentelevat suvun sinkkujäseniä lastensa avulla, ilkeilevät kälyilleen sinkkuudesta, pakottavat piioiksi, nokittelevat ja pistävät itsensä muiden edelle, "koska joulu on lasten juhla" ja aikuisten sotatanner.
Parasta on jättää kukkoilevat lapselliset keskenään viettämään joulua, tosin meillä se johti siihen, etteivät perheelliset vaivautuneet paikalle, kun ei paikalla ollut ketään, jota alistaa samalla tekosyyllä. Pelkäsivät kai joutuvansa itse siihen osaan, mikä sinkuilla oli siihen asti ollut, siis vahvempi tahtoisen perheellisen sukulaisen nälvittäväksi ja auttamaan anoppia keittiössä.
Eivät lapset itse päätä mitä jouluna tehdään ja missä aikataulussa, vaan lasten vanhemmat. Valtapeli on niin helppoa pilttien avulla ja miniäkin pääsee niiden varjolla määräilemään koko sukua. Lapsenlapset riistetään isovanhemmilta, jos miniältä vaaditaan käytöstapoja. Sinkku oli se sylkykuppi ja ukkosenjohdatin, johon vinoilut ja vihat oli helppo jouluisin purkaa. Kun ei sinkku tullut nälvittäväksi, eivät miniätkään vaivautuneet paikalle, koska talon perheellinen tytär toimi joulun ylimpänä johtajana ja tirehtöörinä. Miniätkin voisivat kasvaa aikuisiksi ja suoda lapsilleen sen rauhaisan joulun, kyllähän siellä käsipareista on pulaa. Valmiiseen pöytään lapsineen änkevät ja lahjat keräävät, vaikkeivat mihinkään osallistu. Grow up!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joulu on kyllä perhekeskeinen, mutta korostuneesti lasten juhla. Huomasin sen siitä, kun ekana jouluna eron jälkeen tulin aaton attona töistä, kaikki joulukoristeet oli paikallaan, siivot tehty, väsäsin jouluaterian ja laitoin kinkun yöksi uuniin. "Nyt lepoa ja omaa aikaa, aah!"
Mutta niin vaan tippa tuli linssiin aattona kun sitä hetkeä vietti yksin, eikä ollut muksuja siinä ympärillä. Oli yksinäisimpiä hetkiä kyllä koko elämässä. Kaikki mainokset ja facebookiin tilapäivitykset sinä päivänä muistutti kokonaisista perheistä.
Että minä suosittelisin menemään perheen pariin kuitenkin, tietäen miltä se vaihtoehto voi pahimmillaan tuntua.
Niinpä. On tosi kurjaa olla yksin, ja moni sinkku kärsii yksinäisyydestä jopa vuoden ympäri. Sitten ei saisi joulunakaan mennä kotiin omien vanhempien luo. "Jää kotiin ja tee oma joulusi, ei tarvi meidän lasten ihanaa mummolajoulua tulla pilaamaan!"
Miettikää miten pahalta tuntuu, jos olet odottanut joulua pitkään, ja sitä että saat olla koko perheen kanssa pitkästä aikaa, ja sitten sinua ei edes kohdata, kun menet paikalle. Ketään ei kiinnosta mitä sinulle kuuluu, kun kaikki huomio on keskittynyt lasten lahjasirkukseen.
Tuossa on hyvinkin todennäköinen syy mielenterveyspalveluiden jonoihin. Ei kukaan ole vaatimassa, ettei lapsille saisi antaa huomiota. Tietenkin saa, ja kuuluukin. Mutta huomion antaminen pitää jatkua läpi elämän. Ei se ole mikään kiintiö, joka tulee tietyssä iässä täyteen, ja sen jälkeen voit elää niillä muistoilla lopun ikää. Lasten täytyy tulla nähdyksi, opiskelijoiden pitää tulla nähdyksi, väsyneiden äitien pitää tulla nähdyksi, ja sen joulua järkkäävän mummon pitää tulla nähdyksi. Ihan uskomatonta, että minun täytyy rautalangasta vääntää tällaista asiaa äiti-ihmisille!
Pyydän, älkää menettäkö kiinnostusta lapsiinne, kun yksi niistä puskee ulos lapsenlapsen. Se ei ole mahdoton asia toteuttaa, minun oma äitini on todistanut että se on hyvinkin tehtävissä. Me perheettömätkin lapset olemme ikuisesti hänen mielessään, kaivattuja ja rakkaita. Panostus lastesi hyvinvointiin on suora panostus myös niihin lapsenlapsiin, jos ainoa asia mistä välität, on niiden saakelin geenien eteenpäinmeno. :/ Onneksi minun äitini ei välitä geeneistään, vaan lastensa onnellisuudesta, joka iässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen miksi noi perinteet ja aikataulut on pitänyt muuttaa lastenlasten takia?
Ap:han kertoi perinteistä omasta lapsuuden joulustaan: Käytiin illalla haudalla, katsottiin telkkarista jouluohjelmia ja ilmeisesti syötiin myöhemmin kuin klo 13.
Miksi nää on onnistuneet ap:n lapsuudessa, mutta nyt siskon lasten kanssa ei onnistu mitenkään. Kuulostaa enemmän siskon vaatimukselta. Niiden tenavien pitää varmaan olla jouluaattonakin nukkumassa klo 19.30 ja sen jälkeen pitää olla talossa hiirenhiljaista.
Ei ole kyllä meidän suvussa lasten vuoksi jouduttu järkkäilemään mitään idiootteja aikatauluja, hyvin ovat pärjänneet perinteisten aikataulujen mukaan.
Ihan käsittämättömiä muutoksia. Onneksi omat vanhempani ovat saaneet pidettyä kodissaan suunnilleen entiset tavat. Oikeastaan suurin muutos on, että nykyään joulupukki tulee ennen ruokaa, kun omassa lapsuudessani lahjat jaettiin ilman pukkia ruuan jälkeen. Itse silti pidän kiinni siitä, että avaan omat lahjani vasta kun ollaan syöty. Aikuisten ruokaviini kuuluu edelleen asiaan kuten jo omassa lapsuudessani. Koska meillä ei muuten juoda alkoholia, täytän vielä viimeisille suupaloille lasini, että voin ottaa sen mukaani pöydästä lähtiessä. Tapoihini kuuluu myös nautiskella vielä yksi lasillinen viiniä jouluyön messua katsellessa. Olen vela ja sinkku, aion olla jatkossakin, ja menen myös vanhempieni luokse jouluksi niin kauan kuin he kutsuvat. Onnekseni heidän luonaan jouluun mahtuu muutakin kuin lastenlapset.
Minusta muutokset eivät ole mitenkään kummallisia. Joulua voi viettää prikuulleen samalla tavalla niin kauan kuin joulua on viettämässä vain ydinperhe. Meillä jouluperinteet alkoivat muuttua, kun siskoni meni naimisiin. Silloin piti ottaa joulun aikatauluissa ja tavoissa huomioon myös se, että siskoni miehelläkin oli jouluperinteitä ja omia sukulaisia. Meillä ei esim koskaan ollut tapana käydä jouluisin haudoilla, koska sukumme haudat ovat kolmensadan kilometrin päässä. Siskoni miehen sukua taas oli haudattu pääkaupunkiseudulle, joten heidän jouluperinteisiin kuului haudoilla käynti. Omat isovanhempanikin asuivat lapsuudessani kaukana eivätkä olleet enää elossa, kun tulin täysi-ikäiseksi. Meillä ei ollut tapana vierailla jouluisin isovanhemmilla, mutta siskoni miehellä taas oli. Kun minäkin menin parisuhteeseen, piti tuohon sovittaa vielä minun mieheni jouluperinteet. Kolmen suvun erilaiset perinteet yhteen päivään. Ja kun saimme lapsia, piti vielä sovittaa lastemme päivärytmit tuohon ruljanssiin. Itse koin lasten aikataulujen sovittamisen kaikista haastavimmaksi, koska omat lapseni olivat aamuvirkkuja ja menivät iltaisin aikaisin nukkumaan, siskoni lapset taas iltavirkkuja ja nukkuivat aamulla pitkään. Ei se väsyneiden lasten väkisin hereilläpitäminen mitään herkkua ollut. Onneksi lapset ovat pieniä vain muutaman vuoden ja isommat lapset sitten taas jo jaksoivatkin valvoa iltaisin pidempään.
Eli teillä vanhempasi joutuivat muuttamaan vuosikymmenien jouluperinteet sinun ja lapsiesi takia ottamatta muita joulunviettäjiä huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta kyseessä on hyvinkin luonnollinen ilmiö. Ikääntyessään ihmiset alkavat yhä enemmän arvostamaan ja nauttimaan nuoremmista sukupolvista, se auttaa heitä näkemään itsensä ja elämänsä merkityksellisenä. Lastenlasten kautta elämää eletään vähän kuin uudestaan, mutta ehkä paremmilla voimilla ja jaksamisella. Se voi olla iso nautinto isovanhemmille, enkä missään nimessä kieltäisi heiltä sitä. Minusta on luonnollista, että keskiössä on lapsenlapset aikuisten lasten sijaan, jotka osaavat ja pystyvät laittamaan jokainen oman näköisensä joulun ilman vanhempiaan.
Aikuisuus on sitä, että kasvaa ylitse lapsuudestaan. Se tekee kipeää ja on haikeaa, mutta toisaalta antaa mahdollisuuksia luoda omia ja uusia perinteitä. Nythän ap haluaisi jouluna palata takaisin sinne lapsuuteen ja tuntea samoja tunteita, mitä joulu silloin aikoinaan herätti. Sinne vain ei ole paluuta.
Toivottavasti isovanhemmat eivät sitten kaipaa vanhana apua niiltä lapsiltaa, jotka eivät tehneet lapsia tai tekivät ne myöhemmin. Kaipa heitä auttaa sitten ne lapset, joiden lapset menivät jopa omien lasten edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempiesi vanhetessa asia sitten menee niin, että sinä sinkkuna käyt heille siivoamassa ja hoidat heitä ja heidän asioita. Sisaruksesi, joilla on lapsia, eivät ehdi ja jouda ja jaksa. Ja niitä lapsenlapsiakaan ei kyllä näy isovanhempiaan auttamassa, vaikka heidän vuokseen on kaikki tehty.
Vanhapiikalapsi on aina oiva olla perheessä. Se voidaan heittää syrjään, kun tulee lapsenlapsia, mutta se on arvokas, kun siskosi tarvitsee lapsenvahtia ja vanhempasi alkavat tarvitsemaan apua. Sitten sinut taas muistetaan, kun eihän sinulla ole muutakaan tekemistä, kun sinulla ei ole lapsia.
No jopas.. Parikymppinen nyyhkyttäjä joka suree ettei saa joululahjoja ja äiti ja isi ei huomioi häntä on samaan aikaan vanhapiika.
Jo on vaikeaksi mennyt kakaroiden elämä.
Ei, vaan päälle 50v perheellinen, joka seuraa sivusta tällaisia perheitä, missä se perheen "vanhapiika" taas muistetaan, kun tarvitaan siivousapua ja lääkärissä käyttäjää yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joulu on kyllä perhekeskeinen, mutta korostuneesti lasten juhla. Huomasin sen siitä, kun ekana jouluna eron jälkeen tulin aaton attona töistä, kaikki joulukoristeet oli paikallaan, siivot tehty, väsäsin jouluaterian ja laitoin kinkun yöksi uuniin. "Nyt lepoa ja omaa aikaa, aah!"
Mutta niin vaan tippa tuli linssiin aattona kun sitä hetkeä vietti yksin, eikä ollut muksuja siinä ympärillä. Oli yksinäisimpiä hetkiä kyllä koko elämässä. Kaikki mainokset ja facebookiin tilapäivitykset sinä päivänä muistutti kokonaisista perheistä.
Että minä suosittelisin menemään perheen pariin kuitenkin, tietäen miltä se vaihtoehto voi pahimmillaan tuntua.
Niinpä. On tosi kurjaa olla yksin, ja moni sinkku kärsii yksinäisyydestä jopa vuoden ympäri. Sitten ei saisi joulunakaan mennä kotiin omien vanhempien luo. "Jää kotiin ja tee oma joulusi, ei tarvi meidän lasten ihanaa mummolajoulua tulla pilaamaan!"
Miettikää miten pahalta tuntuu, jos olet odottanut joulua pitkään, ja sitä että saat olla koko perheen kanssa pitkästä aikaa, ja sitten sinua ei edes kohdata, kun menet paikalle. Ketään ei kiinnosta mitä sinulle kuuluu, kun kaikki huomio on keskittynyt lasten lahjasirkukseen.
Tuossa on hyvinkin todennäköinen syy mielenterveyspalveluiden jonoihin. Ei kukaan ole vaatimassa, ettei lapsille saisi antaa huomiota. Tietenkin saa, ja kuuluukin. Mutta huomion antaminen pitää jatkua läpi elämän. Ei se ole mikään kiintiö, joka tulee tietyssä iässä täyteen, ja sen jälkeen voit elää niillä muistoilla lopun ikää. Lasten täytyy tulla nähdyksi, opiskelijoiden pitää tulla nähdyksi, väsyneiden äitien pitää tulla nähdyksi, ja sen joulua järkkäävän mummon pitää tulla nähdyksi. Ihan uskomatonta, että minun täytyy rautalangasta vääntää tällaista asiaa äiti-ihmisille!
Pyydän, älkää menettäkö kiinnostusta lapsiinne, kun yksi niistä puskee ulos lapsenlapsen. Se ei ole mahdoton asia toteuttaa, minun oma äitini on todistanut että se on hyvinkin tehtävissä. Me perheettömätkin lapset olemme ikuisesti hänen mielessään, kaivattuja ja rakkaita. Panostus lastesi hyvinvointiin on suora panostus myös niihin lapsenlapsiin, jos ainoa asia mistä välität, on niiden saakelin geenien eteenpäinmeno. :/ Onneksi minun äitini ei välitä geeneistään, vaan lastensa onnellisuudesta, joka iässä.
Tosi hyvin sanottu. Niinpä, jos edes jouluna saisi tulla nähdyksi. Mutta aina kun menee käymään tai soittelee, niin äidillä on puheenaiheena sisaruksen lapset, niiden tekemiset ja sanomiset, niistä otettujen valokuvien näyttäminen. Vaikka olisin sata-vuotias, niin olen edelleen vanhempieni lapsi. Mutta koska kiinnostusta ei enää riitä minuun, niin tuntuu vaan pahalta käydä siellä toteamassa asia. Oma joulu viehättää.
Miehen sisko oli meille kiukussa ja pahoitti mielensä kun jätettiin aattona menemättä sinne ja tänne, missä ovat aina olleet ja tehneet aattona. Nyt kun hänellä on oma lapsi niin tekee niinkuin mekin, viettää jouluaaton kotona miehensä ja lasten kanssa. Samoin äitienpäivänä ja isänpäivänä ei enää käy vanhemmillaan vaan viikkoa ennen. Me toki pyritään käydä oikeana päivänä. Mutta näin ne mielet ja tavat muuttuu :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen miksi noi perinteet ja aikataulut on pitänyt muuttaa lastenlasten takia?
Ap:han kertoi perinteistä omasta lapsuuden joulustaan: Käytiin illalla haudalla, katsottiin telkkarista jouluohjelmia ja ilmeisesti syötiin myöhemmin kuin klo 13.
Miksi nää on onnistuneet ap:n lapsuudessa, mutta nyt siskon lasten kanssa ei onnistu mitenkään. Kuulostaa enemmän siskon vaatimukselta. Niiden tenavien pitää varmaan olla jouluaattonakin nukkumassa klo 19.30 ja sen jälkeen pitää olla talossa hiirenhiljaista.
Ei ole kyllä meidän suvussa lasten vuoksi jouduttu järkkäilemään mitään idiootteja aikatauluja, hyvin ovat pärjänneet perinteisten aikataulujen mukaan.
Ihan käsittämättömiä muutoksia. Onneksi omat vanhempani ovat saaneet pidettyä kodissaan suunnilleen entiset tavat. Oikeastaan suurin muutos on, että nykyään joulupukki tulee ennen ruokaa, kun omassa lapsuudessani lahjat jaettiin ilman pukkia ruuan jälkeen. Itse silti pidän kiinni siitä, että avaan omat lahjani vasta kun ollaan syöty. Aikuisten ruokaviini kuuluu edelleen asiaan kuten jo omassa lapsuudessani. Koska meillä ei muuten juoda alkoholia, täytän vielä viimeisille suupaloille lasini, että voin ottaa sen mukaani pöydästä lähtiessä. Tapoihini kuuluu myös nautiskella vielä yksi lasillinen viiniä jouluyön messua katsellessa. Olen vela ja sinkku, aion olla jatkossakin, ja menen myös vanhempieni luokse jouluksi niin kauan kuin he kutsuvat. Onnekseni heidän luonaan jouluun mahtuu muutakin kuin lastenlapset.
Minusta muutokset eivät ole mitenkään kummallisia. Joulua voi viettää prikuulleen samalla tavalla niin kauan kuin joulua on viettämässä vain ydinperhe. Meillä jouluperinteet alkoivat muuttua, kun siskoni meni naimisiin. Silloin piti ottaa joulun aikatauluissa ja tavoissa huomioon myös se, että siskoni miehelläkin oli jouluperinteitä ja omia sukulaisia. Meillä ei esim koskaan ollut tapana käydä jouluisin haudoilla, koska sukumme haudat ovat kolmensadan kilometrin päässä. Siskoni miehen sukua taas oli haudattu pääkaupunkiseudulle, joten heidän jouluperinteisiin kuului haudoilla käynti. Omat isovanhempanikin asuivat lapsuudessani kaukana eivätkä olleet enää elossa, kun tulin täysi-ikäiseksi. Meillä ei ollut tapana vierailla jouluisin isovanhemmilla, mutta siskoni miehellä taas oli. Kun minäkin menin parisuhteeseen, piti tuohon sovittaa vielä minun mieheni jouluperinteet. Kolmen suvun erilaiset perinteet yhteen päivään. Ja kun saimme lapsia, piti vielä sovittaa lastemme päivärytmit tuohon ruljanssiin. Itse koin lasten aikataulujen sovittamisen kaikista haastavimmaksi, koska omat lapseni olivat aamuvirkkuja ja menivät iltaisin aikaisin nukkumaan, siskoni lapset taas iltavirkkuja ja nukkuivat aamulla pitkään. Ei se väsyneiden lasten väkisin hereilläpitäminen mitään herkkua ollut. Onneksi lapset ovat pieniä vain muutaman vuoden ja isommat lapset sitten taas jo jaksoivatkin valvoa iltaisin pidempään.
Eli teillä vanhempasi joutuivat muuttamaan vuosikymmenien jouluperinteet sinun ja lapsiesi takia ottamatta muita joulunviettäjiä huomioon.
Ja missäköhän minä noin sanoin? Lapsuuteni jouluperinteet muuttuivat ensin siskoni miehen tultua sukuun. Hän ja siskoni alkoivat käydä haudoilla, miehen isovanhemmilla ja vanhemmilla. Yhteisen joulumme aikataulut siis alkoivat riippua siitä, mihin aikaan he menevät haudoille sekä mihin aikaan miehen vanhemmille ja isovanhemmille sopi aattona tulla käymään. Meidän joulupäivällisemme ja lahjojen jakamiset riippuivat siis siitä, milloin kaikki ovat paikalla. Tämän jälkeen kuvioihin tuli minun mieheni ja yhteisen joulun aikatauluihin piti sovittaa edellisten lisäksi myös minun mieheni aikataulut eli mihin aikaan aattona me kävimme hänen vanhemmillaan. Sen jälkeen tuli siskoni lapset ja jälleen aikatauluja täytyi sumplia sen mukaan, mihin aikaan hänen lapsillaan oli ruoka-aika ja päiväuniaika. Ja siis jossain välissä heidän piti edelleenkin ehtiä käydä haudoilla sekä miehen isovanhemmilla ja vanhemmilla. Ja kun lopulta mukana oli myös minun lapseni, aikatauluja oli ruuvattava jälleen siten, että joulupäivällisellä on kaikki paikalla, nälkäisinä ja hereillä. Joulupukin saapuminen tietenkin niin, että sekä siskoni että minun lapset olivat hereillä ja jaksoivat vielä pukin lähdettyä avata lahjansakin. Yleensä omat lapseni olivat joulupukin tullessa jo varsin väsyneitä ja usein myös väsymyksestään kiukkuisia.
Pointtini aiemmassa oli, että kun aikuistutaan, mennään parisuhteeseen ja hankitaan lapsia, se oman lapsuuden joulu ei enää onnistukaan, koska jouluun kuuluu muitakin ihmisiä ominen perinteineen ja aikatauluineen kuin vain äiti, isä ja heidän lapsensa.
Miksei ne perheellisten joulut koskaan voi mennä esim niin, että yksi vanhempi jää nukuttamaan lapsia, ja muut lähtevät yhdessä hautausmaalle, kirkkoon tms? Vaikkei oltaisi jäämässä yöksi, ne lapset voi nukuttaa mummolassa, ja jatkaa iltaa aikuisten kesken vielä muutaman tunnin. Ettekö te oikeasti ole lainkaan kiinnostuneita sisarustenne ja vanhempienne kuulumisista? Riittääkö teille se, että saavutte paikalle, pulputatte koko illan lapsiinne liittyvää asiaa, ja lähdette sitten kotiin?
"Katsos Mauri kun tultiin mummolaan! Maurilla on nyt hiukan nirso kausi, mutta hän voi syödä lihapullia. Yritäs nyt Mauri maistaa perunaakin. Jaahas, Maurilla on kakkahätä. Ohhoh, Mauri, joulupukilla on sinulle paketti! No mitäs tuossa lahjassa on? Leikkiikö Mauri rekkakuskia, leikkiikö? Alkaako Mauria vähän väsyttää? Joo, Maurilla on ollut nyt niin pitkiä päiväkotipäiviä tällä viikolla. Pistäs Mauri kengät jalkaan. Heiluttaako Mauri mummolle hei hei? Hei hei mummo!"
No kiitti hei. Olipa hiton mukava vierailu. Sanaakaan ei vaihdettu aikuisten kesken, eikä kukaan oppinut toisistaan mitään uutta. Paitsi tietty Maurista, joka on kasvanut sentin.
Vierailija kirjoitti:
Miehen sisko oli meille kiukussa ja pahoitti mielensä kun jätettiin aattona menemättä sinne ja tänne, missä ovat aina olleet ja tehneet aattona. Nyt kun hänellä on oma lapsi niin tekee niinkuin mekin, viettää jouluaaton kotona miehensä ja lasten kanssa. Samoin äitienpäivänä ja isänpäivänä ei enää käy vanhemmillaan vaan viikkoa ennen. Me toki pyritään käydä oikeana päivänä. Mutta näin ne mielet ja tavat muuttuu :)
Sinä rikoit heidän jouluperinteet, ja ihmettelet kun miehen siskolla ei enää ole perinnejoulua, minne mennä?
Ap on itsekin käytännössä tavallaan vielä lapsi, koska hän on vasta 20v. Tämän vuoksi ymmärrän ap:kinn kantaa. Nuori täysi-ikäinen aikuistuu yleensä vasta pari vuotta vanhempana henkisestikin. Toisaalta ap:n tulisi myös miettiä asiaa siltä kannalta, että ei hän varmaan itsekään haluisi kieltää lapsilta lasten joulua sitten, kun itse saa ehkä omia lapsia esim. 10 vuoden kuluttua. Nyt ei auta muu, kuin vaikka hammasta purren viettää se lasten joulu sukulaisten kanssa ja vaikka esim. järjestää illalla jotain aikuismaisempaa menoa toisaalle esim. kaverien kanssa, kun siskon lapsiperhe jo nukkuu.
Vierailija kirjoitti:
Miksei ne perheellisten joulut koskaan voi mennä esim niin, että yksi vanhempi jää nukuttamaan lapsia, ja muut lähtevät yhdessä hautausmaalle, kirkkoon tms? Vaikkei oltaisi jäämässä yöksi, ne lapset voi nukuttaa mummolassa, ja jatkaa iltaa aikuisten kesken vielä muutaman tunnin. Ettekö te oikeasti ole lainkaan kiinnostuneita sisarustenne ja vanhempienne kuulumisista? Riittääkö teille se, että saavutte paikalle, pulputatte koko illan lapsiinne liittyvää asiaa, ja lähdette sitten kotiin?
"Katsos Mauri kun tultiin mummolaan! Maurilla on nyt hiukan nirso kausi, mutta hän voi syödä lihapullia. Yritäs nyt Mauri maistaa perunaakin. Jaahas, Maurilla on kakkahätä. Ohhoh, Mauri, joulupukilla on sinulle paketti! No mitäs tuossa lahjassa on? Leikkiikö Mauri rekkakuskia, leikkiikö? Alkaako Mauria vähän väsyttää? Joo, Maurilla on ollut nyt niin pitkiä päiväkotipäiviä tällä viikolla. Pistäs Mauri kengät jalkaan. Heiluttaako Mauri mummolle hei hei? Hei hei mummo!"
No kiitti hei. Olipa hiton mukava vierailu. Sanaakaan ei vaihdettu aikuisten kesken, eikä kukaan oppinut toisistaan mitään uutta. Paitsi tietty Maurista, joka on kasvanut sentin.
Sitähän tässä ketjussa on ap:lle yritetty ehdottaakin, että hautausmaalle, kirkkoon tms lähtevät edelleen ne, jotka sinne vielä illalla jaksavat lähteä.
Meillä joulua viettää jo neljä sukupolvea yhdessä ja tavallista on, että ensimmäisenä joulunvietosta lähtevät kotiin yhdeksänkymppiset vanhempani. Eivät he jaksa enää kovin myöhään olla kyläilemässä. Seuraavaksi lähtee siskoni toinen lapsi perheineen, jotta heidän lapsensa pääsevät kotiin nukkumaan. Pikkuhiljaa väki vähenee ja lopulta olen kuuskymppisen siskoni kanssa kahdestaan. Siinä vaiheessa käyn yleensä viemässä koiran iltalenkille ja joskus siskoni lähtee mukaani. Sen jälkeen palaan siskolleni vielä vähäksi aikaa. Minusta ihan mukavaa, juomme vielä lasilliset viiniä ja rupattelemme, kunnes minäkin lähden kotiin nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lasten pitäisi automaattisesti saada enemmän huomiota? Eihän ne tee mitään sen kummempaa kuin aikuisetkaan. Joistakin lapset on tietty söpöjä jne, mutta ei ulkonäön pitäisi ratkaista arvoasemaa.
Siis jos tämä on aikuisen ihmisen kirjoittamaa tekstiä, niin ei voi kuin ihmetellä itsekkyyden, kateuden ja lapsellisuuden määrää...Toivottavasti lähipiiriisi ei kuulu pieniä lapsia!
Sitten et vain mene. Niin helppoa.