Lue keskustelun säännöt.
Ei huvita mennä vanhemmille jouluksi, kun lapsenlapsia saatuaan eivät enää kiinnostu meistä lapsettomista aikuisista lapsistaan
02.12.2017 |
Nyt viimeisimpänä niittinä äiti soitti ja ilmoitusasiana totesi, että ei sitten osteta aikuisille lahjoja, kun on jo tuota pikkuväkeäkin taas. No mikäpä siinä sitten, enhän minä voi pakottaa ketään ostamaan lahjaa itselleni, mutta olisihan se nyt ihan kiva saada vaikka pyjama tai joku kirja.
Meitä on siis kolme lasta, isosiskolla on kolme lasta itselleen ja minä ja pikkuveli ollaan +20-vuotiaita lapsettomia nuoria aikuisia. Jo pari viime joulua ovat olleet sitä, että kaikki meille aiemmin tärkeät jouluperinteet on muutettu sellaisiksi, että ne sopivat pikkulapsille. Ei enää käydä hautausmaalla myöhään illasta kun se on kauneimmillaan, ruoka syödään joskus yhdeltä että lapset pääsevät avaamaan pakettejaan kahdelta ja sitten pitää jaksaa koko loppuilta ihastella, miten nyt on niin lysti katsoa lasten iloa. Ei voi katsoa telkkarista minkään ihanan sarjan jouluspesiaalia kun ne eivät sovi lapsille ja niin edelleen. Ei siinä mitään, siskon lapset ovat kivoja, mutta jotenkin tosta joulusta huokuu niin se, että millään muulla ei ole väliä kuin sillä, että lapsilla on kivaa. Joulu on tosiaan lasten juhla, ja vain ja ainoastaan lasten tässä perheessä...
Melkein mietin että mitä jos jäisi vain kotiin, mutta sitäkin saa sitten selitellä eikä kehtaa sosiaalisen paineen vuoksi töissä kertoa, että jouluna makasin yksin omalla sohvallani käsi Julia-rasiassa ja katsoin romanttisia komedioita. Ja koska junaliikennöinti lakkaa jouluaattona, ei voi myöskään mennä vain jouluillaksi käymään, kun välimatkaa on kuitenkin melkolailla. Autoa ei ole käytettävissä.
Onko muilla tällaisia tuntemuksia, vai olenko minä vaan jotenkin hirveän inhottava ja itsekäs ihmisp*rse kun tällaisia kehtaan edes ajatella?
Kommentit (742)
Vierailija kirjoitti:
Hm... Täällä kirjoittavat lapsettomat sisarukset ovat muutamaa nuorempaa poikkeusta lukuunottamatta 30-40 vuotiaita. Kun heidän vanhempansa olivat tuon ikäisiä viettivätkö he joulujaan omien vanhempiensa luona vai tekivät omaa joulua kotonaan? Ja nyt kun ovat n 70-80-vuotiaita, saavatko itse päättää kuinka joulunsa viettävät? Jouluun liittyy niin paljon latauksia, kannattaisiko jokaisen sukupolven viettää jouluaattonsa ihan omalla tyylillään? Ennen vanhaankin Tapaninpäivä oli vierailupäivä. Kun lahjat on jaettu voidaan kylästellä paineettomammin, ehkä ne lapselliset ja lapsettomat sukulaiset pystyvät paremmin yhteiseen iloon silloin? Itse ikääntyvien vanhempien lapsena ja aikuistuvien lasten äitinä vietän omaa joulua mieheni kanssa kotonani. Lapset ja lapsenlapset tulevat tapanina kylään, omat, ikääntyneet vanhempani omasta halustaan viettävät joulun kahdestaan, tapaavat joitakin sisaruksistani uutena vuotena. Jokaisella omat traditiot, silti pidetään yhteyttä mutta ilman kiistoja.
Vaikka ikää onkin nyt enemmän, ulkopuolelle jäämisen kokomus on todennäköisimmin sieltä 20+ iästä ja jatkunut kenties vuosia.
Joulunviettoon liittyen jokainen sukupolvi tekee itse omat ratkaisunsa. Oma perheeni vietti aina aatot kotona ja isovanhemmilla vierailtiin muina päivinä. Nyt kun omat vanhemmat ovat isovanhempia, he kutsuvat lapset omaan kotiinsa ja siihen heillä on luonnollisesti oikeus. Pois saa tietysti jäädä jos siltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä aika perseestä suoraan sanottuna tuollainen. En edes ymmärrä miksi lasten takia pitää tuollaisia perinteikkäitä tapoja ruveta muuttamaan... meillä on käyty aina illalla hautausmaalla, avattu lahjat myöhään illalla, ja valvottu myöhään jouluyönä ihan siitä asti kun olen itse ollut lapsi, eikä tulisi mieleenkään alkaa muuttamaan noita tapoja jos itse joskus lapsia saan. Ihanat muistot on jäänyt itselle lapsuuden jouluista, eikä myöhään valvominen le aiheuttanut traumaa.
Kuulostaa todella tylsältä jo lapsienkin kannalta tuollainen "lapsijoulu" :/ otan osaa..
Ei ole ensimmäiset eikä ikävä kyllä viimeisetkään isovanhemmat jotka hurahtaa oikein perusteellisesti. Siinä pitäisi lasten vahempien pistää vähän stoppia, vaikka taitaa olla niin ettei vanhempiakaan enää kiinnosta muu kuin lapset. Säälittää ihmiset jotka joutuvat katsomaan läheltä lapsilapsilapsi -kuplassa kaahottavia aikuisia.
Relatkaa nyt. Hyvä tapa on aloitella glögin naukkailu joulurauhan julistuksesta ja jatkaa sitä hissukseen joulusaunaan saakka, missä vaihtaa vahvaan jouluolueeseen. Sillä mennään siihen 18 paikkeille, jolloin kinkkua ja lanttulaatikkoa + pari snapsia ja...vahvaa jouluolutta. Ja sitten klo 20 paikkeilla aatuutilulla aamukasiin saakka. Rauhallinen joulu.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ensimmäiset eikä ikävä kyllä viimeisetkään isovanhemmat jotka hurahtaa oikein perusteellisesti. Siinä pitäisi lasten vahempien pistää vähän stoppia, vaikka taitaa olla niin ettei vanhempiakaan enää kiinnosta muu kuin lapset. Säälittää ihmiset jotka joutuvat katsomaan läheltä lapsilapsilapsi -kuplassa kaahottavia aikuisia.
Säälittää myös ne lapset kyllä.
Tuollainen lapsikeskeisyys aiheuttaa sille tosi kovia paineita ja turvattomuuden tunteita, ikävä juttu.
Samoin ne joutuu yleensä sitten muiden sukulaisten hylkäämiksi, meidänkin suvussa kävi niin, lapsikohkaaja perheen lasta alkoi aikuiset inhota ja tavallaan hylkäsivät sen perheen (olin itse lapsi tuolloin), meille muille lapsille oli aina selvää, että aikuiset tulee ensin, ja mummollekin sen omat lapset oli rakkaimpia, silti meille lapsenlapsillekin riitti rakkautta ja muistankin mummosta ja papasta eniten totaalisen välittämisen tunteen ja turvallisuuden, noilla lapsi kaiken keskipisteenä lapsilla ei tule olemaan tuollaista lapsuutta, koska ne kokee olevansa vastuussa niistä aikuisista, jotka palvoo niitä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme varmaan ja myös tylyjä ja tylsiä monen mielestä koska jouluumme kuuluu niin kirkossa kuin hautausmaalla käyntikin. Ennen joulua käymme vielä laulamassa kauneimpia joululaulujakin. Joulun tärkein anti ei ole suu raollaan tuijottaa miten lapset saavat lahjoja tai muutoin kaikki vain heidän ehdoillaan. Toki lapsemme eivät ole enää taaperoita vaan nuorempikin jo 6-vuotias. Haluamme lapsille samanlaisia muistoja ja perinteitä joulusta kuin mitä itse olemme lapsuudesta saaneet. Vaikeinta oli ensimmäiset vuodet tämän opettaminen isovanhemmille kun he kilpailivat kenen lahjan lapsi parhaiten noteeraa jne. Vaikka joulu onkin lasten juhla niin ei ainakaan meidän perheessä joulun sanoma ole tosiaan lasten lahjat. Se ei tarkoita etteikö lapset saisi saamillaan leluilla halutessaan leikkiä vaikka aamun asti.
Keskustelusta heräsi kysymys, onko nämä niitä syitä jotka osaltaan aiheuttavat sitä ettei aikuiset nykyään enää halua hankkia lapsia?
Onko meillä paljonkin näitä piilosyitä, joista ei uskalleta puhua ja ne vain näkyvät syntyvyyskäyrän laskuna?
Näyttäytyykö tässäkin tapauksessa lapsen saanti vielä lapsettomalle sisarukselle sellaisena, että "kun saat lapset, voit heittää hyvästit joululle, siitä lähtien olet pelkästään lapsiesi toiveiden täyttäjä ja elämäsi toteutukoon lasten ehdoilla."
Olemmeko itse kyllästyneitä omiin tapoihimme, mutta emme osaa niitä muuttaakaan?
Itseäni hiukan yllätti tässä ketjussa miten monella muulla lapsettomalla on aivan vastaavat kokemukset ja ajatukset aiheesta kuin itsellänikin. Osa teksteistä olisi voinut tulla suoraan näppäimistöltäni. En todella tiennyt että tämä on näin yleistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainahan märiseville lapsille voi muistuttaa, että tontut tarkkailevat pukin tuloon asti, katsovat myös maistatko rosollia ;) Vai onko tuo nykystandardien mukaan henkistä väkivaltaa ja uhkailua.
Mutta oikeasti lapsille voi opettaa tapoja ja kärsivällisyyttä pienestä pitäen. Kiukuttelun sijaan voi vaikka viedä ukin kanssa linnuille ruokaa, jotta laajenee se perspektiivi kunnioittamaan muutakin kuin omaa napaa, eläimiä ja ihmisiä. Terve lapsi saa näistäkin jutuista ihan aidosti iloa jos vähän jaksaa pohjustaa.
Minun jouluni varasti se lapsellinen lapsi ja tämän dominoiva vaimoke. Äidin tuli alistua sen miniänsä jouluntapaperinteisiin ja mennä aina sinne viettämään joulunsa. Koska ne lapsenlapset vaatii sitä (lue: miniä ja poikansa halusi kokea joulunsa erityisenä laajennettuna muiden ollessa statisteja). Ennen vietimme jouluaaton kuitenkin perhepiirissä ja joulu oli yhteinen. Ei niin, että lapseton lapsi joutui uhraamaan jouluaattoperinteensä sen lapsellisen hyväksi joka ikinen vuosi. Niin meillä, kun ketjussa aiemminkin tämä tapahtui vanhemman leskeytyessä, jolloin ei halunnut enää joulua järjestää sen lapsettoman toiveita kunnioittaen. Että olisi ne vanhat perinteet ja sitten joulukirkot ym. Ja vasta tapanina sitten se lapsellinen väki. Tai jos olisi ollut edes vuorovuosittain toisin, niin olisi osoittanut kunnioitusta myös niille vielä lapsettomille lapsilleen. Nyt se kokokaan yhteen keskittyminen sai lopulta välit katki monien pettymysten jälkeen kokonaan ja muistamisia eikä muutakaa kanssakäymistä ole enää ollenkaan. Ja kyllä. Joulunvietto ja sen yhden lapsen syrjään sysääminen ja tavallaan ilkkuminen oli yksi näkyvistä syistä. Havahtua siihen dynamiikkaan, minkä se uusi perheenjäsen toi, että vanhat omat lapset eivät enää toiveineen merkitse mitään. Niin paljo raadollisia muistoja, että eipä niitä viitsi erikseen kirjata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysyn nyt ihan riitaa haastamatta, kun ketjussa ilmeisesti on lapsellisia kirjoittajia, että miten te olette huomioineet lapsettomat sisaruksenne, jos vietätte tuolla lailla lapsuudenperheen kesken joulua? Toivotatteko hyvää joulua, kysyttekö kuulumisia, mietittekö ylipäätään mitä sisarus saattaisi joulunvietolta haluta?
Olen huomioinut aivan samalla tavalla kuin olen huomioinut kaikki muutkin paikalla olevat aikuiset. En ole koskaan edes ajatellut, että lapsettomia pitäisi huomioida jotenkin eri tavalla kuin muita.
Meillä on nyt kolmas joulu, jolloin joulua viettää neljä sukupolvea. Ja joulu järjestetään taas suvun pikkuväen ehdoilla. Tämä ei ole kenellekään ongelma, koska jokainen paikalla oleva aikuinen on ollut itsekin lapsi ja saanut aikoinaan joulunsa "parrasvaloissa". Aivan samalla tavalla kuin on joulun järjestämisvastuu siirtynyt sukupolvelta toiselle, on myös huomion keskipisteenä oleminen siirtynyt sukupolvelta toiselle. Ilman ongelmia. Serkuksia on neljä ja heistä kaksi on tahoillaan naimisissa. Toisella heistä on nämä pienet lapset. Yksi serkuksista on avoliitosta ja yksi on sinkku. Jouluna - kuten muulloinkin tavatessamme - lapsilla on paljon viihdyttäjiä ja peräänkatsojia, joten aikuisille jää ihan riittävästi aikaa jutella keskenäänkin. Itseasiassa serkuksista juuri lapsettomat ovat innokkaimpia viihdyttämään taaperoita. Porukan sinkku on nuorimies, joka mielellään toimii joulupukkina ja leikittää ja laulattaa serkkunsa lapsia. Kaksi muuta lapsetonta serkusta ovat naisia ja tykkäävät todella paljon näistä taaperoista. Sellaista hetkeä ei olekaan, etteikö ainakin joku aikuisista katsoisi lasten perään ja huolehtisi, että lapsilla on hauskaa.
Mulle tuli mieleeni, että ovatko nämä lasten saamasta huomiosta katkerat lapsettomat niitä, joiden lapsuudessa joulua on vietetty aikuisten ehdoilla? Ja nyt, kun joulunvietto on muuttunut ja seuraava sukupolvi saakin enemmän huomioita, he kokevat jonkinlaista universaalia epäoikeudenmukaisuutta jäätyään aikoinaan itse vaille sitä huomioita, jota seuraavan sukupolven lapset nyt saavat? Vai mistä tuo johtuu?
Vierailija kirjoitti:
Ainahan märiseville lapsille voi muistuttaa, että tontut tarkkailevat pukin tuloon asti, katsovat myös maistatko rosollia ;) Vai onko tuo nykystandardien mukaan henkistä väkivaltaa ja uhkailua.
Mutta oikeasti lapsille voi opettaa tapoja ja kärsivällisyyttä pienestä pitäen. Kiukuttelun sijaan voi vaikka viedä ukin kanssa linnuille ruokaa, jotta laajenee se perspektiivi kunnioittamaan muutakin kuin omaa napaa, eläimiä ja ihmisiä. Terve lapsi saa näistäkin jutuista ihan aidosti iloa jos vähän jaksaa pohjustaa.
Tämä on aivan totta. Oma lapseni oli aivan tohkeissaan kun papan kanssa olivat lintuja käyneet syöttämässä ja oraviakin nähneet. Pappa oli vielä tuntenut kaikki linnutkin ja oravat tulleet ihan viereen niin siinä riitti kertomista. Lapsi kertoi myöhemmin pukillekin miten veivät eläimille jouluruokaa aiemmin päivällä. Seuraavana joulunakin halusi ruokintaretkelle aattona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani ovat kuolleet hiljattain ja heidän kuolemansa jälkeen joulu ei tunnu enää joululta enkä juhli joulua mitenkään. Uusia ihmisiä tavatessa joulun lähestyessä he automaattisesti tiedustelevat joulusuunnitelmistani ja tuntuu nololta vastata heidän uteluihinsa. Suomessa on paljon yksinäisiä ihmisiä tai sellaisia jotka eivät vietä joulua, esimerkiksi muslimit, jehovantodistajat ja juutalaiset. Olen harkinnut että vastaan seuraavaksi kun näitä kyselyjä tulee että uskontooni ei kuulu joulun vietto.
et pysty menemään Joulukirkkoon, ja laulamaan joululauluja, tai käymäään haudoilla? Sitähän se Joulu on, Jeesuslapsi syntyi maailmaan vapahtajaksi ,ei mitään muuta.
Tätä se on kun ei edes tiedetä miksi Joulua juhlistetaan.
Miksi täällä on niin monta aloittajaa mollaavaa kommenttia? Ei kai keskustelupalstan tarkoitus ole toinen toisensa mielen pahoittaminen, vaan asioiden pohtiminen hyvässä sovussa.
Vierailija kirjoitti:
Isoille ja pienille, kaikille:
"En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan,
mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan.
Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo.
Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan.Suo mulle maja rauhaisa ja lasten joulupuu,
Jumalan sanan valoa, joss´ sieluin kirkastuu.
Tuo kotihin, nyt pieneenkin, nyt joulujuhla suloisin,
Jumalan sanan valoa ja mieltä jaloa.Luo köyhän niinkuin rikkahan saa, joulu ihana!
Pimeytehen maailman tuo taivaan valoa!
Sua halajan, sua odotan, sä Herra maan ja taivahan.
Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo suloinen joulus tuo!"
- Turha jeesustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainahan märiseville lapsille voi muistuttaa, että tontut tarkkailevat pukin tuloon asti, katsovat myös maistatko rosollia ;) Vai onko tuo nykystandardien mukaan henkistä väkivaltaa ja uhkailua.
Mutta oikeasti lapsille voi opettaa tapoja ja kärsivällisyyttä pienestä pitäen. Kiukuttelun sijaan voi vaikka viedä ukin kanssa linnuille ruokaa, jotta laajenee se perspektiivi kunnioittamaan muutakin kuin omaa napaa, eläimiä ja ihmisiä. Terve lapsi saa näistäkin jutuista ihan aidosti iloa jos vähän jaksaa pohjustaa.
Nimenomaan, jos lapset eivät itse keksi tekemistä pukkia odottaessa, aikuiset voivat keksiä sitä. Jos on tulossa joulupukki, lapset voivat vaikka piirtää pukille jotain, tai sitten voidaan vaikka kaivaa nepaljon puhutut lautapelit esiin. Vanhemmilla varmaan on nurkissa vaikka mitä omien lasten jäljiltä, ja jos lapset eivät pärjää itsekseen niin ainakin minä, lapseton täti, voin hyvin viihdyttää sisarusten lapsia pelaillen jonkin aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn nyt ihan riitaa haastamatta, kun ketjussa ilmeisesti on lapsellisia kirjoittajia, että miten te olette huomioineet lapsettomat sisaruksenne, jos vietätte tuolla lailla lapsuudenperheen kesken joulua? Toivotatteko hyvää joulua, kysyttekö kuulumisia, mietittekö ylipäätään mitä sisarus saattaisi joulunvietolta haluta?
Olen huomioinut aivan samalla tavalla kuin olen huomioinut kaikki muutkin paikalla olevat aikuiset. En ole koskaan edes ajatellut, että lapsettomia pitäisi huomioida jotenkin eri tavalla kuin muita.
Meillä on nyt kolmas joulu, jolloin joulua viettää neljä sukupolvea. Ja joulu järjestetään taas suvun pikkuväen ehdoilla. Tämä ei ole kenellekään ongelma, koska jokainen paikalla oleva aikuinen on ollut itsekin lapsi ja saanut aikoinaan joulunsa "parrasvaloissa". Aivan samalla tavalla kuin on joulun järjestämisvastuu siirtynyt sukupolvelta toiselle, on myös huomion keskipisteenä oleminen siirtynyt sukupolvelta toiselle. Ilman ongelmia. Serkuksia on neljä ja heistä kaksi on tahoillaan naimisissa. Toisella heistä on nämä pienet lapset. Yksi serkuksista on avoliitosta ja yksi on sinkku. Jouluna - kuten muulloinkin tavatessamme - lapsilla on paljon viihdyttäjiä ja peräänkatsojia, joten aikuisille jää ihan riittävästi aikaa jutella keskenäänkin. Itseasiassa serkuksista juuri lapsettomat ovat innokkaimpia viihdyttämään taaperoita. Porukan sinkku on nuorimies, joka mielellään toimii joulupukkina ja leikittää ja laulattaa serkkunsa lapsia. Kaksi muuta lapsetonta serkusta ovat naisia ja tykkäävät todella paljon näistä taaperoista. Sellaista hetkeä ei olekaan, etteikö ainakin joku aikuisista katsoisi lasten perään ja huolehtisi, että lapsilla on hauskaa.
Mulle tuli mieleeni, että ovatko nämä lasten saamasta huomiosta katkerat lapsettomat niitä, joiden lapsuudessa joulua on vietetty aikuisten ehdoilla? Ja nyt, kun joulunvietto on muuttunut ja seuraava sukupolvi saakin enemmän huomioita, he kokevat jonkinlaista universaalia epäoikeudenmukaisuutta jäätyään aikoinaan itse vaille sitä huomioita, jota seuraavan sukupolven lapset nyt saavat? Vai mistä tuo johtuu?
Edelleen tuo hölmö ajatus, että aikuinen olisi lapsille kateellinen huomiosta ja parrasvaloissa olemisesta. Vai sitäkö aiempien jouluperinteiden kaipaaminen mielestänne onkin? Että jos haluaisi sen perinteisen joulupöydän tavanomaiseen päivällisaikaan eikä keskipäivällä, on kateellinen lasten saamasta huomiosta? Jos haluaa katsoa lempisarjansa joulujakson telkkarista, on kateellinen lasten saamasta huomiosta? Yhteisen hautausmaareissun toivominen iltaan on parrasvaloihin kaipaamista? Edes yhden joululahjan toivominen tarkoittaa, että kateellinen lasten leluista?
Tästä on nyt reilusti yli 30 sivua jankattu, eikä perusasia tunnut vieläkään menevän perille. Hakekaa jostain rautalankaa. Paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan märiseville lapsille voi muistuttaa, että tontut tarkkailevat pukin tuloon asti, katsovat myös maistatko rosollia ;) Vai onko tuo nykystandardien mukaan henkistä väkivaltaa ja uhkailua.
Mutta oikeasti lapsille voi opettaa tapoja ja kärsivällisyyttä pienestä pitäen. Kiukuttelun sijaan voi vaikka viedä ukin kanssa linnuille ruokaa, jotta laajenee se perspektiivi kunnioittamaan muutakin kuin omaa napaa, eläimiä ja ihmisiä. Terve lapsi saa näistäkin jutuista ihan aidosti iloa jos vähän jaksaa pohjustaa.
Nimenomaan, jos lapset eivät itse keksi tekemistä pukkia odottaessa, aikuiset voivat keksiä sitä. Jos on tulossa joulupukki, lapset voivat vaikka piirtää pukille jotain, tai sitten voidaan vaikka kaivaa nepaljon puhutut lautapelit esiin. Vanhemmilla varmaan on nurkissa vaikka mitä omien lasten jäljiltä, ja jos lapset eivät pärjää itsekseen niin ainakin minä, lapseton täti, voin hyvin viihdyttää sisarusten lapsia pelaillen jonkin aikaa.
Juuri näin. Kun lapset saavat aikuisilta huomiota ja virikkeitä, he jaksavat keskittyä pidempään. Tietenkin pitää huomioida lasten ikä ja se, onko lapsi esimerkiksi päiväunien tarpeessa tai nälkäinen. Mutta jos aikataulut koitetaan sovittaa siten, että joulun tapahtumat osuvat pienten lasten virkeimpään aikaan ja ruokaa syödään lasten ruokailuaikaan, homma hoituu ilman suurempia ongelmia.
- Nro 497 -
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli mieleeni, että ovatko nämä lasten saamasta huomiosta katkerat lapsettomat niitä, joiden lapsuudessa joulua on vietetty aikuisten ehdoilla? Ja nyt, kun joulunvietto on muuttunut ja seuraava sukupolvi saakin enemmän huomioita, he kokevat jonkinlaista universaalia epäoikeudenmukaisuutta jäätyään aikoinaan itse vaille sitä huomioita, jota seuraavan sukupolven lapset nyt saavat? Vai mistä tuo johtuu?
Kuvittele, että joutuisit viettämään päivän hevoshullun siskon luona, ja koko päivä olisi rakennettu sen ympärille, että sisko esiintyy teille yhteensä usean tunnin ajan hevosen selässä. Estehyppyä, hevosen oppimia temppuja, ratsastamista ympäri pihaa. Väliajat hän sitten esittelisi teille tallia ja esitelmöisi siitä, paljonko hevosen pitäminen maksaa ja miten hän ne rahat hankkii. Tietysti käytäisiin läpi myös, miten hevonen on viime kisoissa pärjännyt, ja miten siitosohjelma etenee. Koko päivä mentäisiin heppahullun siskon ja sen hevosen ehdoilla. Viihtyisitkö?
On ihan jees kuulla sukulaislasten kuulumisia, ja jopa sukulaisten lemmikeistä. Mutta pikkulapsissa ja lemmikeissä on puhuttavaa maksimissaan tunniksi. Sen jälkeen on kohteliasta vaihtaa aihetta, koska silloin se alkaa tuntua muista ihmisistä TYLSÄLTÄ. Pienillä lapsilla on pieni ja perinteinen elämä, ei mitään kovin mielenkiintoista.
Syy siihen, miksi ennen joulut vietettiin enemmän aikuisten ehdoilla, on se, että lasten ehdoilla meneminen on TYLSÄÄ. Nykyään tästä uhrautumisesta tylsyyden alttarille on vaan tullut joku hyve, johon kaikkien pitäisi pyrkiä. oikeastaan joulua ei uhrata edes lapsen onnellisuudelle, vaan äitien Hyvän Vanhemmuuden Alttarille. Se lapsi haluaa vain syödä herkkuja ja leikkiä leluilla. Ottaa välillä torkut olohuoneen pöydän alla ja leikkiä muiden lasten kanssa. Ei se lapsi kaipaa siihen 3 sukupolvea kyyläämään jokaista elettään. Ne on ne lapsen vanhemmat, jotka haluaa noudattaa pilkuntarkasti itse keksimiään sääntöjä, ja pakottaa muutkin noudattamaan niitä, jotta he voivat tuntea itsensä hyviksi vanhemmiksi, ja näytellä sitä muillekin.
Minuutintarkat päiväuniajat, koko talon vaientaminen siksi aikaa kun lapsi nukkuu, aikuistenvälisen ilonpidon välttäminen, lasten maaninen suojeleminen televisio-ohjelmilta... Ei lapsi noita asioita vaadi, vaan sen hysteeriset vanhemmat. Ei perinteinen joulu myöhäisine ruokailuineen ja hautausmaareissuineen ole mitkään rave-bileet, joissa lapsi kärsii, traumatisoituu ja menee pilalle. :D Rentoutukaa nyt vähän.
Minusta on mielenkiintoista sekin, että itse lapsena tykkäsin aina seurata aikuisten tekemisiä. Opin siitä asioita. Miten ruokaa laitetaan, miten ihmisille puhutaan, miten muita kohdellaan, millaista elämä on sitten kun olen aikuinen. Mitä oppii lapsi, jonka koko maailma on lapsentahdistettu, lapsiystävällistetty, lapsen tasolle tuotu? No se oppii miten olla lapsi, ja pysyä sellaisena. En ole varmaan ainoa, joka on huomannut, että ylisuojelevien äitien lapset ovat usein ikäistään lapsellisempia ja herkempiä, eivät oikein osaa mitään, ja oppivatkin hiukan hitaasti. Ja se ei ole mikään ihme, kun niiden ainoa esikuva on joku lässyttävä lapsen tasolle vaipunut äityli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan märiseville lapsille voi muistuttaa, että tontut tarkkailevat pukin tuloon asti, katsovat myös maistatko rosollia ;) Vai onko tuo nykystandardien mukaan henkistä väkivaltaa ja uhkailua.
Mutta oikeasti lapsille voi opettaa tapoja ja kärsivällisyyttä pienestä pitäen. Kiukuttelun sijaan voi vaikka viedä ukin kanssa linnuille ruokaa, jotta laajenee se perspektiivi kunnioittamaan muutakin kuin omaa napaa, eläimiä ja ihmisiä. Terve lapsi saa näistäkin jutuista ihan aidosti iloa jos vähän jaksaa pohjustaa.
Nimenomaan, jos lapset eivät itse keksi tekemistä pukkia odottaessa, aikuiset voivat keksiä sitä. Jos on tulossa joulupukki, lapset voivat vaikka piirtää pukille jotain, tai sitten voidaan vaikka kaivaa nepaljon puhutut lautapelit esiin. Vanhemmilla varmaan on nurkissa vaikka mitä omien lasten jäljiltä, ja jos lapset eivät pärjää itsekseen niin ainakin minä, lapseton täti, voin hyvin viihdyttää sisarusten lapsia pelaillen jonkin aikaa.
Juuri näin. Kun lapset saavat aikuisilta huomiota ja virikkeitä, he jaksavat keskittyä pidempään. Tietenkin pitää huomioida lasten ikä ja se, onko lapsi esimerkiksi päiväunien tarpeessa tai nälkäinen. Mutta jos aikataulut koitetaan sovittaa siten, että joulun tapahtumat osuvat pienten lasten virkeimpään aikaan ja ruokaa syödään lasten ruokailuaikaan, homma hoituu ilman suurempia ongelmia.
- Nro 497 -
Muistan itse kun lapsena, ei tosin jouluna vaan muulloin, pelattiin silloin vielä lapsettomien enojen kanssa korttia ja aika kului niin nopeasti. Ne lapset jotka eivät vielä osanneet itse, pelasivat enon sylissä enon joukkueessa. Kesäisin enot opetti jalkapalloa, talvisin jääkiekkoa. Ihania muistoja, eikä koskaan tarvinnut valittaa että on tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa millaista kärsimystä joulu on niissä kulttuureissa, missä lahjat saa VASTA joulupäivänä. Kuinka lapset kestää koko aaton ilman lahjoja? Lapsiparat mitä kidutusta.
Meillä on aina lahjat jaettu vasta joulupäivän aamuna. Meidän tututkin ovat siirtyneet samaan, näin aatto rauhoittuu. Käydään Johanneksen kirkossa aattohartaudessa, kotiin tultua nautitaan glögiä, lauletaan joululauluja, soitetaan yhdessä, valmistellaan illallista. Illallisella kaikille on yksi pieni paketti, jonka arvo on max 5€. Jos on sukulaisia käymässä, tilataan heille taksi siinä kymmenen maissa.
Joulupäivän aamuna syödään aamiainen ja sitten avataan lahjat. Lapset vetäytyvät yleensä siinä vaiheessa huoneisiinsa ja me käperrymme sohvan nurkkiin lukemaan lahjakirjoja. Meidän suvussa on sovittu jo kauan sitten, että aikuisten kesken ei vaihdeta lahjoja.
Kuka ne lahjakirjat on ostanut, jos aikuisille ei osteta lahjoja...?
Tässä keskustelussa tökkii minua se, että ei kai herrajumala sentään aikuiset yleensä mitään Lego-settejä toivo (paitsi jos harrastaa Legoja, mikä on hienoa sekin!), eikä toisaalta ainoa vaihtoehto ole jokin pakkopulla-Pentik-setti. Kirja olisi ainakin minulle just se paras lahja. Kyllä kai läheisiä ihmisiä sen verran hyvin tuntee, että tietää, mistä he ilahtuvat.
Hm... Täällä kirjoittavat lapsettomat sisarukset ovat muutamaa nuorempaa poikkeusta lukuunottamatta 30-40 vuotiaita. Kun heidän vanhempansa olivat tuon ikäisiä viettivätkö he joulujaan omien vanhempiensa luona vai tekivät omaa joulua kotonaan? Ja nyt kun ovat n 70-80-vuotiaita, saavatko itse päättää kuinka joulunsa viettävät? Jouluun liittyy niin paljon latauksia, kannattaisiko jokaisen sukupolven viettää jouluaattonsa ihan omalla tyylillään? Ennen vanhaankin Tapaninpäivä oli vierailupäivä. Kun lahjat on jaettu voidaan kylästellä paineettomammin, ehkä ne lapselliset ja lapsettomat sukulaiset pystyvät paremmin yhteiseen iloon silloin? Itse ikääntyvien vanhempien lapsena ja aikuistuvien lasten äitinä vietän omaa joulua mieheni kanssa kotonani. Lapset ja lapsenlapset tulevat tapanina kylään, omat, ikääntyneet vanhempani omasta halustaan viettävät joulun kahdestaan, tapaavat joitakin sisaruksistani uutena vuotena. Jokaisella omat traditiot, silti pidetään yhteyttä mutta ilman kiistoja.