Ovatko yläkoululaiset pojat oikeasti oikeasti "huonoja"?

Katselin tällä viikolla 15-vuotiaiden poikien kirjoittamia tekstejä. Ihan fiksuja 7-8 aivoilla varustettuja oppilaita, mutta tekstit olivat ihan kauheita. Kappalejaosta ei ollut useimmissa poikien teksteissä tietoakaan, isot alkukirjaimet ja välimerkit puuttuivat ja lauseissa ei ollut tarvittavia subjekteja ja verbejä. Pahinta oli kuitenkin se, että suurin osa tekstistä oli kopioitu suoraan netistä. Eli, edes tekstin kopioiminen ei heiltä onnistunut.

Itselläni on melko paha lukihäiriö, mutta pystyn silti tuottamaan parempaa tekstiä, kuin nuo toimivilla aivoilla varustetut nuoret. Luin lapsena paljon ja sen ansiosta pärjään lukihäisiöstäni huolimatta. Nämä tekstejä kirjoittaneet pojat eivät lue juuri mitään. Eivät edes kokeisiin tai kirjan kappaletta tehtäviä tehdessään.

Vierailija kirjoitti:

Ja tarkoituksena ei ole haukkua kenenkään valintoja. Jokainen saa katsoa ihan mitä haluaa tai olla katsomatta. Ja tuskin näitä ohjelmia esitettäisiin, jos niillä ei olisi paljon katsojia (mikä taas kertoo siitä, että arvomaailma on muuttunut) Minun havaintoni on kuitenkin sellainen, että koulun arvomaailmaan sopivat yleensä paremmin sellaisten perheiden kasvatit, joiden viihteenkäyttöä rajoitetaan tai laatuun puututaan. Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikki.

Tärkein pointti kirjoituksessani on se, että YHTEISKUNNAN arvojen ja KOULUN arvojen välillä on kuilu ja ristiriita.

En tiedä, enkä ota kantaa, kumman pitäisi muuttua.

Yhteiskunnan ja koulun arvojen välillä on aina ollut kuilu. Etkö itse ole käynyt kouluja? Fiksut oppilaat osaavat kyseenalaistaa asioita, ja tajuavat että koulumaailma ei kerro maailmasta IHAN kaikkea. Eikä koulussa pärjääminen ole mikään onnellisuuden tae. Otat koulunkäynnin liian vakavasti. Elämässä on muutakin kuin koulunkäynti, tai akateeminen ura. Enkä nyt tarkoita Possea, tai muita törkyohjelmia. Vaan älykkyyttä, tunneälyä, kyseenalaistamista, taidetta, kokemuksia, sosiaalisia taitoja jne.

Minusta taas yhteiskunnan ja koulun arvot ovat hyvinkin samankaltaiset ja poikien käytös liittyy enemmän johonkin alakulttuuriin, jossa on kapinoitava niitä yhteiskunnan arvoja vastaan.

On kuitenkin väärin todeta, että ne heikot pojat saisivat tyttöystävän. Ei se niin mene. On toki olemassa heikkoja poikia ja heikkoja tyttöjä, jotka löytävät toisensa mutta yleensä ne putoajat ovat käytännössä jo syrjäytyneet kaikesta sosiaalisuudesta eikä kiinnosta koulu eikä kaverit eikä ylipäätään mikään. Aika usein se tyttöystävä myös saa pojan käyttäytymään paremmin ja tavoittelemaan ainakin ysillä parempia numeroita, jotta pääsee tytön kanssa samaan oppilaitokseen.

Olen yläkoulun opettaja ja luokillani on yleensä varsin selvästi sellainen jako, että luokan paras on usein tyttö tai poika mutta ne ysin pinnassa olevat ovat lähes aina tyttöjä ja seuraavaksi parhaimmat pojat ovat usein nippanappa kasissa kiinni. Useissa luokissa nelosen saavia poikia on useampia, tyttöjä usein vain yksi. Ylipäätään alle seiskan saavia tyttöjä on vähän, yhdessä luokassa enintään pari, kun taas alle seiskan saavia poikia on joka luokassa neljä tai viisi.

Siis rautalangasta:

-Possen katsominen ei tee kenestäkään huonoa tai parempaa

- ESIMERKIKSI Possen kaltaiset ohjelmat kertovat yleisesti, millaisia arvoja meidän yhteiskunnassa tällä hetkellä on.  Eli ESIM. Posse ei ole Saatanasta, vaan on heijaste siitä, mikä nyt maailmassa on suosittua ja hyväksyttävää.

- Lapset eivät elä tyhjiössä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pojilla on enemmän ongelmia, mutta pojilla kasvaa järki myöhemmin eli semmoinen kasin poika voi oikeasti olla tosi guru kaksikymppisenä ja ohittanut niitä vielä yläkoulussa itseään parempia tyttöjä taidoiltaan. Näkyy myös siinä, että seiskan poika voi päästä hienosti ylioppilaksi kohtuullisin paperein, kun seiskan tytöllä todennäköisemmin lukio tuottaa vaikeuksia. Erot tasaantuu, kun ikää tulee.

Tämä on tosi rumasta sanottu, mutta heikosti koulussa menestyvä poika voi olla monissa asioissa ihan fiksu, mutta tyttö useimmiten vaan umpityhmä. Toisaalta se taas vaan kertoo sen, että ei sukupuolten välissä ole mitään älykkyyseroa yleisesti.

Tässäkin näkyy niin selvästi se poikien alisuoriutumiseen johtava asenne. Umpityhmä tyttö joka ponnistelee saadakseen seiskan ja päästäkseen lukioon on tässä kuviossa se nolo jolle saa nauraa ja josta saa käyttää halventavia ilmaisuja. Ja tarinan sankari on poika jolla olisi rahkeita mutta joka on laiska.

Olipa taas feministisesti todettu. Todellisuudessa ero tulevat siinä, kun seiskapuolen tyttö saa tokariin kasin ja seiskapuolen poika seiskan. Tyttö vie lukiopaikan. Kumpikaan ei ole tehnyt toista enemmän töitä numeronsa eteen.

Työskentelen lukiossa opettajana, ja poikien alisuoriutuminen näkyy meilläkin. Kokemukseni mukaan vanhemmat vaativat tytöiltä enemmän ja seuraavat heidän koulunkäyntiään tarkemmin. Vanhempainiltoihin osallistuu enemmän tyttöjen vanhempia, ja aineenopettajiin, opinto-ohjaajaan sekä ryhmänohjaajaan otetaan herkemmin yhteyttä tyttöjen asioissa. Jos tytöllä arvosanat ovat kutosen luokkaa, melko varmasti vanhemmat ovat yhteydessä kouluun selvittääkseen, miten nuorta voisi tukea. Poikien kohdalla yhteydenotto tulee yleensä vasta siinä kohtaa, kun tämä reputtaa ylioppilaskokeessa jonkin aineen. Joskus mietin, että minkähän verran näiden poikien vanhemmat ovat oikein nuorensa opintoja seuranneet ja että olisikohan ollut syytä havahtua asiaan ennen ylioppilaskirjoituksia, kutosen opiskelija voi aivan hyvin reputtaa ylioppilaskokeessa. Yhteydenotot tulevat muuten yli 90-prosenttisesti äideiltä.

Monilla pojilla on unirytmi sekaisin, koska he pelaavat yötä myöten. Osa vanhemmista tuntuu olevan aivan voimattomia asian suhteen, vaikka lapsi asuu kotona ja vanhemmat elättävät tätä. Vanhemmat myös ohjaavat oma-aloitteisesti tyttöjä erityisopettajalle, terveydenhoitajalle, kuraattorille ja koulupsykologille paljon herkemmin kuin poikia. Poikien kasvattamiseen kuuluu vieläkin, osin varmasti tiedostamatta, malli, jonka mukaan tosimies pärjää yksin. Kuten aiemmin sanoin, yhteydenotot tulevat yleensä äideiltä, mistä voi päätellä, että isät eivät juuri puutu lastensa koulunkäyntiin. Ehkä se, että isät kannustaisivat poikia ja osoittaisivat kiinnostusta ja tukea poikien opiskelua kohtaan, voisi parantaa poikien motivaatiota.

Jos seuraan alakoululaisten sosiaalista elämää, pojat ovat mielestäni sosiaalisesti paljon fiksumpia. Tytöt vaan syrjivät ja kiusaavat toisiaan, pojat tulevat toimeen keskenään. En tiedä miten tilanne muuttuu, kun mennään yläasteelle. Mutta tyttöjen pärjääminen koulussa on usein kyllä vaan miellyttämisen halua. Haluavat miellyttää vanhempiaan ja opettajia. En nyt tiedä onko tuo nyt niin ihailtavaa?

Vierailija kirjoitti:

Katselin tällä viikolla 15-vuotiaiden poikien kirjoittamia tekstejä. Ihan fiksuja 7-8 aivoilla varustettuja oppilaita, mutta tekstit olivat ihan kauheita. Kappalejaosta ei ollut useimmissa poikien teksteissä tietoakaan, isot alkukirjaimet ja välimerkit puuttuivat ja lauseissa ei ollut tarvittavia subjekteja ja verbejä. Pahinta oli kuitenkin se, että suurin osa tekstistä oli kopioitu suoraan netistä. Eli, edes tekstin kopioiminen ei heiltä onnistunut.

Itselläni on melko paha lukihäiriö, mutta pystyn silti tuottamaan parempaa tekstiä, kuin nuo toimivilla aivoilla varustetut nuoret. Luin lapsena paljon ja sen ansiosta pärjään lukihäisiöstäni huolimatta. Nämä tekstejä kirjoittaneet pojat eivät lue juuri mitään. Eivät edes kokeisiin tai kirjan kappaletta tehtäviä tehdessään.

No mut hei, kyllähän nämä viiden vuoden sisään fiksuuntuu ja ryhtyy supersuorittajiksi ja oppii ajattelemaan omilla aivoillaan kopioimisen sijaan. Sitä odotellessa voidaan nauraa umpityhmille tunnollisille tytöille hah hah hah. Mutta fiksuuntuuko sitten kuitenkaan? Joka viides jonne valitsee pelaamisen ja jää kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katselin tällä viikolla 15-vuotiaiden poikien kirjoittamia tekstejä. Ihan fiksuja 7-8 aivoilla varustettuja oppilaita, mutta tekstit olivat ihan kauheita. Kappalejaosta ei ollut useimmissa poikien teksteissä tietoakaan, isot alkukirjaimet ja välimerkit puuttuivat ja lauseissa ei ollut tarvittavia subjekteja ja verbejä. Pahinta oli kuitenkin se, että suurin osa tekstistä oli kopioitu suoraan netistä. Eli, edes tekstin kopioiminen ei heiltä onnistunut.

Itselläni on melko paha lukihäiriö, mutta pystyn silti tuottamaan parempaa tekstiä, kuin nuo toimivilla aivoilla varustetut nuoret. Luin lapsena paljon ja sen ansiosta pärjään lukihäisiöstäni huolimatta. Nämä tekstejä kirjoittaneet pojat eivät lue juuri mitään. Eivät edes kokeisiin tai kirjan kappaletta tehtäviä tehdessään.

Ehdotan, että luet viestisi vielä kerran. Lukihäiriösi tekee tekstistäsi lukukelvotonta, vaikka todennäköisesti kuvittelet jotain ihan muuta.

Mitä hittoa 😃? No ei tee.

Se että koulussa ei pärjää hyvin ei tarkoita että olisi kovis. Varmasti niitä koviksiakin on, mutta kunnollisten hyvien oppilaiden lisäksi on varmasti sitä normaalia perusmassaakin.

Meillä on poika, joka ei ole loistanut koulussa, mutta ei silti ole kovis ja käyttänyt nuuskaa tai haistatellut opettajille. Opiskelutulokset eivät ole päätä huimanneet, mutta halusi jatkaa lukioon ja nyt olisi ylioppilaskirjoitukset edessä.

Tuntuu että poikaa kiinnostaa sosiaalinen elämä enemmän ja ottaa rennosti. Joukon paine ei häntä vaivaa, mutta laiskuus kylläkin. Tykkää pelata tietokonepelejä kavereiden kanssa ja harrastaa kilpatasolla joukkuelajia (ei mikään huipputaso kuitenkaan) ja on seurustellut pitkään. Koulu menee ohessa, ei ole tärkeimmällä sijalla.

Kotona on yritetty korostaa koulun tärkeyttä, mutta ei varsinaisesti pakottaa. Toisaalta vanhempina koemme että sitä motivaatiota pitäisi olla nuorella itsellään ja hänen pystyä hoitamaan koulunsa itsenäisesti. Apua kuitenkin pitäisi osata pyytää ja autamme, sekä kyselemme koulumenestyksestä ja muutenkin tekemisistä siellä. Poikaa ei vaan tunnu niin nappaavan.

Meillä löytyy myös pojan sisko, joka on ollut se kympin tyttö peruskoulussa ja lukiossakin mennyt todella hyvin. Hän asennoituu ja opiskelee ihan erilailla kuin veljensä. Tytön kanssa saa pikemminkin välillä muistuttaa ettei tee liikaa, samaan aikaan kun veljeänsä saa patistaa.

Kouluissa on liian lepsu linja kännykän käytölle: ei uskalleta koka oppitunti kerätä kännykät säilöön. Tämä on ainakin omassa koulussani jäänyt ehdotuksen asteelle. Kännykän räpläys vie huomion opetukselta. Opetushallituksen määräyksen mukaan kännykkää saa käyttää välitunneilla eikä kännyköitä voi kieltää koulussa. Seurauksena pelaaminen ja räpläys joka ikisellä tunnilla tietyillä oppilailla. Koulussa on monia hankkeita ja uudistuksia, välituntiliikuntaa, oppilaskuntatoimintaa, bake saleja, juhlia jne.joten ns.pelkkää istumista ei todellakaan ole joka tunti. Mutta: nämä tietyt tyypit eivät jaksa ja viitsi opiskella eivätkä tehdä mitään muutakaan kouluviihtyvyyden ja toimivuuden edistämiseksi! Luokalla jo yksi häiritsevä mölisijä pilaa tunnin kulun ja niitä on nykyään useampia osassa luokkia. Koulu ei heittää niitä pellolle mutta keinot puuttuua esim.kotioloihin ovat vähissä.

Riippuu asuinalueestakin. Nk paremmilla alueilla pojatkin menestyy. Kotona panostetaan koulunkäyntiin.

Alkaa epäillyttää että haluanko laittaa poikani yläkouluun Suomessa? Aika ankealta kuulostaa. Varmaan Ruotsissakin on asiat paremmin. Sinne olisi helppo muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu asuinalueestakin. Nk paremmilla alueilla pojatkin menestyy. Kotona panostetaan koulunkäyntiin.

Nimeonomaan tämä.

Kotona arvostetaan koulutusta ja vaaditaan tekemään töitä ja katsotaan vähän tekemisen perään ja ollaan kiinnostuneita. 

Kouluissa on teemapäiviä monialaisten oppimiskokonaisuuksien yhteydessä, jossa pänttäys vaihtuu toiminnallisuuteen, on vierailuja työpaikoilla ja oppilaitoksissa, museoissa ja kirjastossa, teatterissa ja elokuvissa...Monipuolisia oppimismenetelmiä käytetään oppikirjojen lisäksi kuten videointia, tietokoneiden opetusohjelmia jne. Joillekin ei vain mene mikään läpi. On kehitysvammaisen tasolla olevia oppilaita, joille pitäisi saada peruskoulusta päättötodistus ja niin psyykkisesti sairaita, että meinaavat tehdä itsarin. Ei ole resurssia kunnalla antaa näille hoitoa ja tarvittavaa tukea!!! Häiriköinti johtuu joillakin äärimmäisestä heikkoudesta, ei osata kunnolla edes lukea. Sanokaapa mitä aineenopettaja voi tässä todellisuudessa tehdä?

Tuo on ihan avainjuttu mitä oo kertoo että äidit pyörittää lasten koulurumbaa ja yhteyspuolta koulun kanssa jne. Tähän tarvittaisiin iso asennemuutos. *Ope kertoo

Kenties opettajat keskittyvät monikulttuurisuus ja suvaitsevuuskusymyksiin normilasten resurssoinnin kustannuksella? Tulos on banaanivaltion tasoista sivistymätöntä älämölöä, seuraavaksi ruukataan tuleen koulut ja laitetaan kivet lentämään. Hienoa eikö totta?

Vierailija kirjoitti:

Jos seuraan alakoululaisten sosiaalista elämää, pojat ovat mielestäni sosiaalisesti paljon fiksumpia. Tytöt vaan syrjivät ja kiusaavat toisiaan, pojat tulevat toimeen keskenään. En tiedä miten tilanne muuttuu, kun mennään yläasteelle. Mutta tyttöjen pärjääminen koulussa on usein kyllä vaan miellyttämisen halua. Haluavat miellyttää vanhempiaan ja opettajia. En nyt tiedä onko tuo nyt niin ihailtavaa?

Taas tätä pärjäävien tyttöjen mollaamista. Lun poika pärjää tulee pelkkiä kehuja: fiksu, älykäs, hyvinkasvatettu, tuleva johtaja. Kun tyttö pärjää, ei olekaan tytön älyn ansiota vaan tyttö on vaihdellen hikari, miellyttäjä, kympin tyttö joka ei ymmärrä oikeasta elämästä mitään. Tämä on tätä perusseksististä soopaa.

Poikien lukeminen on vähentynyt selvästi, ja tämä näkyy kaikessa opiskelussa.

Olen itse opettanut teknillisessä yliopistossa yli 20 vuotta. Urani alkuaikoina oli normi, että opiskelijat hankkivat kurssin monisataasivuisen englanninkielisen oppikirjan ja ihan oikeasti lukivat sitä kunnolla. Nykyisin tulee yhä enemmän valituksia siitä, että kurssin 150-sivuisessa suomenkielisessä opetusmonisteessa on liikaa luettavaa tekstiä. Valitukset tulevat siis nimenomaan tekstin runsaudesta - siitä, että asioita on oikeasti selitetty eikä ole vain suoraan annettu tarpeellisia kaavoja.

Ja minun opiskelijani opiskelevat sentään koulutusohjelmissa, joihin pääsy on (teknillisten yliopistojen sisällä) suhteellisen hankalaa. He eivät todellakaan ole niitä yläkoulujen heikkoja oppilaita. Voin vain kuvitella, millainen osaamisen taso on siellä, kun näillle minunkin opiskelijoilleni vähänkin pidemmän tekstin lukeminen tuntuu olevan hankalaa.

Nopean mielihyvän kulttuuri näkyy erityisesti pojissa, jotka pelaavat enemmän kuin tytöt. Lukeminen on vaihtunut pelaamiseen ja kaikenlainen lukemiseen liittyvä ponnistelu on pojille vaikeaa.

Olen erityisluokanopettajana yläkoulussa ja olen huomannut, että pojat oppivat, jos opetus on pelillistä. Onneksi nykyään on erilaisia oppimispelejä, joiden avulla opetussuunnitelman asioita on mahdollista omaksua.

Kouluhan on perustunut pitkään lukemiseen ja juuri lukeminen on haaste. Lukemiseen pitäisi kannustaa voimakkaasti heti kun lapsi oppii lukemaan.