Oliko vuosina 1984-1991 niin hyvää loppujen lopuksi?

Olin tuolloin lapsi ja kyllä elämäni onnellisimmat ajat osuivat noihin vuosiin.

Riippunee perheestä. Omilla vanhemmillani nuo oli varsin hyviä vuosia. Lapset syntyi ja asunto vaihtui isompaan kun ostivat oman yms. Tosin mukavasti niillä meni nooitten vuosien jälkeenkin.

Vierailija kirjoitti:

Olin tuolloin lapsi ja kyllä elämäni onnellisimmat ajat osuivat noihin vuosiin.

Komppaan.

Olihan toi aika hyvää aikaa. Mutta katastrofin enteet oli jo loppupuolella ilmassa kun tuulipuvut jonotti osakkeita.

Ja sitten romahti ja kunnolla. Olin opiskelija sinä aikana ja valmistuin nousukauteen 1996

Tottahan se on, että aika kultaa muistot. Olen miettinyt tätä paljon viime aikoina ja ehkä silloin oli selkeämmin päämääriä, mitä yritettiin tavoitella = työskennellä pitkäjänteisemmin niiden saavuttamiseksi. En tarkoita pelkästään rahaa ja tavaraa, tietty näissäkin ainakin itselläni oli niin, että jos halusin esim. jonkun huonekalun, säästin siihen ja lopulta sen onnistuin hankkimaan, vaikka olivatkin aina halpis-sellaisia. Ja tämän mahdollisti tuo mainitsemasi asia, töitä riitti kaikille, niillekin, joilla ei ollut koulutusta. Kokemus, että pärjää omalla työllään, sitä kai se oli.

Nykyään on ehkä liian kovat suorituspaineet, jos et ole huippu, et ole mitään. En tiedä, mikä sen on aiheuttanut, some, kilpailu työpaikoista, elintason nousu (aina uutta tavaraa, vaatetta, elektroniikkaa pitäisi olla, enkä syyllistä nuorta sukupolvea tästä).

Terv. pitkäaikaistyötön

Se oli ihan parasta aikaa olla lapsi/nuori. Suomessa oli turvallista silloin lapsille liikkua, ja vapaata. Elintaso oli ihan ok ja elämä oli oikealla tavalla sosiaalisempaa kuin nykyään some-aikakaudella. En tiedä miltä maailma näytti silloin aikuisen silmissä, mutta lapsille se oli ihanaa aikaa.

Suomessa oli alle 10 000 maahanmuuttajaa. Siis koko maassa. Ei ollut romanikerjäläisiä kaduilla, mutta muistan kyllä nähneeni kerjäävän alkoholistimiehen Esplanadin puistossa. Kun Itä-Euroopan kommunismi alkoi hajota, se tulevaisuudenusko oli jotain ihan mieletöntä. Kaikilla oli sellainen fiilis, että nyt asiat muuttuvat paremmaksi. Vienti veti ja jos ei olisi mokattu pankkisääntelyn purkamisen kanssa, olisi Neuvostoliiton romahtamisestakin selvitty voittajina. Toki näin ei käynyt ja kasinovuosia seurasi kammottava lama, mutta toisinkin olisi voinut olla. Kyllä ne vuodet ennen EU-jäsenyyttä, mutta kommunismin rappion jälkeen olivat Suomen parhaat.

Minun mielestä ei edes lama ollut kovin huonoa aikaa nykyaikaan verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Se oli ihan parasta aikaa olla lapsi/nuori. Suomessa oli turvallista silloin lapsille liikkua, ja vapaata. Elintaso oli ihan ok ja elämä oli oikealla tavalla sosiaalisempaa kuin nykyään some-aikakaudella. En tiedä miltä maailma näytti silloin aikuisen silmissä, mutta lapsille se oli ihanaa aikaa.

Nyt kyllä kuvittelet. Nykyään on aivan yhtä turvallista liikkua ulkona kun 80-luvulla.

Kuka typerys edes puhuu kultaisista vuosista. Tavalliselle kansalle oli normaalia aikaa. Osa kansansta kärsi vauhtisokeudesta johon kuului estoton velkaantuminen ja  pankeista saavikaupalla rahaa eikä aikomustakaan maksaa takaisin:)

Koko ideahan oli rahamarkkinoiden vapautuminen (vuodesta 1986) ja esim. ulkomailta otettu velkaraha myöskin. Vähän samanlainen euforia tapahtuisi jos viinan hintaa laskettaisiin n.90%.