Lue keskustelun säännöt.
Mieheni viestittelee toisen naisen kanssa säännöllisesti
01.12.2017 |
Onko mielestänne normaalia, jos mies pitää yhteyttä sähköpostitse naiseen, jota mies ei kuitenkaan itsekkään pidä omien sanojensa mukaan edes kaverinaan? Oma mies siis lähettelee viestejä jonkun naisen kanssa. Ymmärrän sen että tottakai miehelläni saa olla naispuolisia ystäviä, mutta samaan aikaan hän sanoo, että tämä nainen ei ole hänen kaverinsa, eikä ole naisen kanssa muutenkaan missään tekemisissä, muuten kuin tämän viestittelyn kautta. Miksi siis miehen täytyy olla yhteydessä tuohon naiseen? Mies ei ole kertonut näistä sähköposteista mitään ennen kuin kerran näin otsikot hänen puhelimessaan. En ole koskaan saanut vastausta sille miksi mies vastailee ja kertoo kuulumisiaan tälle naiselle. Sanoo vaan että "ihan muuten vaan ja ajankuluksi"
Onko kyseessä joku "pelin pelaaminen" vai mistä voisi olla kyse? Itsestäni kyseinen toiminta tuntuu oudolle, ei tulisi mieleen viestitellä aktiivisesti kenenkään kanssa jota en edes kunnolla tunne. Mies sanoo että ei mielestänsä ole tehnyt mitään väärää, hänen mukaansa viestitkin ovat olleet "muuten vaan laitettuja kuulumisten kyselyjä"
Onko tämä ihan selvä peli, että heillä on menossa salasuhde vai onko tämä ylireagointia minun puolelta? Tuli vain tunne, että joku tässä mättää ja ei tunnu normaalille. Onko tämä kovinkin yleistä parisuhteessa elävillä miehillä tai naisilla?
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Lähes poikkeuksetta tuollaiset viestittelyt johtaa tapaamiseen. Tuollainen viestittely kuulostaa mystiselle kun siitä ei voi kertoa puolisolle. Lopun alkua.
Puolisolle kertominen olisi itsekästä kuten tossa pikkujoulupettämis ketjussa on moneenkertaan naisten suusta kuultu.
Kertominen vain turhaan loukkaisi puolisoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vaihtelen kuulumisia miehen kanssa, jonka tapasin aikoinaan sokkotreffien kautta. Heti alkuun tuli hyvin selväksi että välillämme on tasan 0% kemiaa. Tyyppi voisi olla veljeni, niin neutraalilta hän minulle tuntuu. Tiedän hänen tuntevan samoin koska hän oli se joka tämän ensin ääneen sanoi silloin vuosia sitten.
Olemme molemmat nykyään parisuhteessa, mutta meitä yhdistävät muutamat harrastukset, joiden ansiosta olemme kuitenkin pysyneet tavallaan ystävinä. Sanon tavallaan, koska emme koskaan tapaa vaan vain viestittelemme juurikin sillä sähköpostilla. Juttua on vaan riittänyt, koska kiinnostuksen kohteet. Olen joskus miettinyt onko tämä väärin, mutta todennut että ei todellakaan ole. Tämä tyyppi on kaverini, vaikka vähän erityislaatuinen sellainen. Mitään kipinää ei ole eikä ole koskaan ollut. Siispä en tunne huonoa omatuntoa tästä kaveruudesta. Mitään teerenpeliä tai salailua ei ole.
Tämä vain esimerkkinä, että myös viattomia selityksiä sähköpostiviestien vaihtoon on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Minä vaihtelen kuulumisia miehen kanssa, jonka tapasin aikoinaan sokkotreffien kautta. Heti alkuun tuli hyvin selväksi että välillämme on tasan 0% kemiaa. Tyyppi voisi olla veljeni, niin neutraalilta hän minulle tuntuu. Tiedän hänen tuntevan samoin koska hän oli se joka tämän ensin ääneen sanoi silloin vuosia sitten.
Olemme molemmat nykyään parisuhteessa, mutta meitä yhdistävät muutamat harrastukset, joiden ansiosta olemme kuitenkin pysyneet tavallaan ystävinä. Sanon tavallaan, koska emme koskaan tapaa vaan vain viestittelemme juurikin sillä sähköpostilla. Juttua on vaan riittänyt, koska kiinnostuksen kohteet. Olen joskus miettinyt onko tämä väärin, mutta todennut että ei todellakaan ole. Tämä tyyppi on kaverini, vaikka vähän erityislaatuinen sellainen. Mitään kipinää ei ole eikä ole koskaan ollut. Siispä en tunne huonoa omatuntoa tästä kaveruudesta. Mitään teerenpeliä tai salailua ei ole.
Tämä vain esimerkkinä, että myös viattomia selityksiä sähköpostiviestien vaihtoon on olemassa.
Kysymys kuuluukin, pystytkö avoimesti kertomaan puolisollesi kuka tyyppi on ja mitä hänelle olet kirjoittanut ja mitä hän sinulle? Ilman että vedät kilareita?
Hyvähän se on olla back-uppi, jos sun kyylääminen ja mustasukkailu ynnä muu pakkomielteisyys nousee liian leveleille, niin on parempi uuni jo alkulämmöillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vaihtelen kuulumisia miehen kanssa, jonka tapasin aikoinaan sokkotreffien kautta. Heti alkuun tuli hyvin selväksi että välillämme on tasan 0% kemiaa. Tyyppi voisi olla veljeni, niin neutraalilta hän minulle tuntuu. Tiedän hänen tuntevan samoin koska hän oli se joka tämän ensin ääneen sanoi silloin vuosia sitten.
Olemme molemmat nykyään parisuhteessa, mutta meitä yhdistävät muutamat harrastukset, joiden ansiosta olemme kuitenkin pysyneet tavallaan ystävinä. Sanon tavallaan, koska emme koskaan tapaa vaan vain viestittelemme juurikin sillä sähköpostilla. Juttua on vaan riittänyt, koska kiinnostuksen kohteet. Olen joskus miettinyt onko tämä väärin, mutta todennut että ei todellakaan ole. Tämä tyyppi on kaverini, vaikka vähän erityislaatuinen sellainen. Mitään kipinää ei ole eikä ole koskaan ollut. Siispä en tunne huonoa omatuntoa tästä kaveruudesta. Mitään teerenpeliä tai salailua ei ole.
Tämä vain esimerkkinä, että myös viattomia selityksiä sähköpostiviestien vaihtoon on olemassa.
Kysymys kuuluukin, pystytkö avoimesti kertomaan puolisollesi kuka tyyppi on ja mitä hänelle olet kirjoittanut ja mitä hän sinulle? Ilman että vedät kilareita?
Pystyisin, vaikkakaan en ole velvollinen raportoimaan millaisen viestin olen nyt tällä kertaa lähettänyt tai saanut. Saatan esim. kertoa että "Pekka" suositteli nyt tätä tai tätä harrastukseen liittyvää välinettä. En vetäisi kilareita koska siihen ei ole mitään syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä vaihtelen kuulumisia miehen kanssa, jonka tapasin aikoinaan sokkotreffien kautta. Heti alkuun tuli hyvin selväksi että välillämme on tasan 0% kemiaa. Tyyppi voisi olla veljeni, niin neutraalilta hän minulle tuntuu. Tiedän hänen tuntevan samoin koska hän oli se joka tämän ensin ääneen sanoi silloin vuosia sitten.
Olemme molemmat nykyään parisuhteessa, mutta meitä yhdistävät muutamat harrastukset, joiden ansiosta olemme kuitenkin pysyneet tavallaan ystävinä. Sanon tavallaan, koska emme koskaan tapaa vaan vain viestittelemme juurikin sillä sähköpostilla. Juttua on vaan riittänyt, koska kiinnostuksen kohteet. Olen joskus miettinyt onko tämä väärin, mutta todennut että ei todellakaan ole. Tämä tyyppi on kaverini, vaikka vähän erityislaatuinen sellainen. Mitään kipinää ei ole eikä ole koskaan ollut. Siispä en tunne huonoa omatuntoa tästä kaveruudesta. Mitään teerenpeliä tai salailua ei ole.
Tämä vain esimerkkinä, että myös viattomia selityksiä sähköpostiviestien vaihtoon on olemassa.
taikasanat: "Mitään teerenpeliä tai salailua ei ole"
Salailun loistaessa poissaolollaan tämäntyyppinen kaverisuhde on lopulta täysin ymmärrettävä. Kun salailu ja asioiden pimittäminen astuu mukaan kuvioon, niin ollaan harmaalla alueella.
Viestittelin itse toisen miehen kanssa pari kk säännöllisesti. Myös hän tahollaan suhteesaa ja perhe. Se oli nimenomaan ajakulua, mutta myös toisen piristämistä. Yhteys oli uskomaton ja ihmiselle jota ei livenä tuntenut oli helpoo puhua. Tämä ystävyys ikävästi päättyi. Se kyllä raastaa. Ei ole liiemmin ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea ketjua, mutta itsekin viestittelen lähes päivittäin miespuolisen työkaverin kanssa. Ihan työpaikan asioista pääasiassa jutellaan. Hän on kyllä homo, en tiedä, muuttaako se asiaa.
Hanki itsellesi vastaava sähköpostikumppani. Huomaat miten miehesi reagoi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vaihtelen kuulumisia miehen kanssa, jonka tapasin aikoinaan sokkotreffien kautta. Heti alkuun tuli hyvin selväksi että välillämme on tasan 0% kemiaa. Tyyppi voisi olla veljeni, niin neutraalilta hän minulle tuntuu. Tiedän hänen tuntevan samoin koska hän oli se joka tämän ensin ääneen sanoi silloin vuosia sitten.
Olemme molemmat nykyään parisuhteessa, mutta meitä yhdistävät muutamat harrastukset, joiden ansiosta olemme kuitenkin pysyneet tavallaan ystävinä. Sanon tavallaan, koska emme koskaan tapaa vaan vain viestittelemme juurikin sillä sähköpostilla. Juttua on vaan riittänyt, koska kiinnostuksen kohteet. Olen joskus miettinyt onko tämä väärin, mutta todennut että ei todellakaan ole. Tämä tyyppi on kaverini, vaikka vähän erityislaatuinen sellainen. Mitään kipinää ei ole eikä ole koskaan ollut. Siispä en tunne huonoa omatuntoa tästä kaveruudesta. Mitään teerenpeliä tai salailua ei ole.
Tämä vain esimerkkinä, että myös viattomia selityksiä sähköpostiviestien vaihtoon on olemassa.
Kysymys kuuluukin, pystytkö avoimesti kertomaan puolisollesi kuka tyyppi on ja mitä hänelle olet kirjoittanut ja mitä hän sinulle? Ilman että vedät kilareita?
Minulla oli aikoinaan samanlainen kirjoittelukaveri, tapasimmekin toisiamme mutta hyvin harvakseen. Jossain tuolla edellisillä sivuilla kerroin tästä. Pystyisin puhumaan nykyiselle miesystävälleni hänestä ja olen puhunutkin. Sen sijaan en kertoisi viestiemme sisällöstä, jos yhteydenpitomme edelleen jatkuisi. En kerro niistäkään viesteistä, joita kirjoittelen naispuolisten ystävieni kanssa. Toisten ihmisten henkilökohtaiset ajatukset, tunteet, kokemukset jne eivät kuulu miesystävälleni, ne on kerrottu minulle luottamuksellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vaihtelen kuulumisia miehen kanssa, jonka tapasin aikoinaan sokkotreffien kautta. Heti alkuun tuli hyvin selväksi että välillämme on tasan 0% kemiaa. Tyyppi voisi olla veljeni, niin neutraalilta hän minulle tuntuu. Tiedän hänen tuntevan samoin koska hän oli se joka tämän ensin ääneen sanoi silloin vuosia sitten.
Olemme molemmat nykyään parisuhteessa, mutta meitä yhdistävät muutamat harrastukset, joiden ansiosta olemme kuitenkin pysyneet tavallaan ystävinä. Sanon tavallaan, koska emme koskaan tapaa vaan vain viestittelemme juurikin sillä sähköpostilla. Juttua on vaan riittänyt, koska kiinnostuksen kohteet. Olen joskus miettinyt onko tämä väärin, mutta todennut että ei todellakaan ole. Tämä tyyppi on kaverini, vaikka vähän erityislaatuinen sellainen. Mitään kipinää ei ole eikä ole koskaan ollut. Siispä en tunne huonoa omatuntoa tästä kaveruudesta. Mitään teerenpeliä tai salailua ei ole.
Tämä vain esimerkkinä, että myös viattomia selityksiä sähköpostiviestien vaihtoon on olemassa.
Kysymys kuuluukin, pystytkö avoimesti kertomaan puolisollesi kuka tyyppi on ja mitä hänelle olet kirjoittanut ja mitä hän sinulle? Ilman että vedät kilareita?
Minulla oli aikoinaan samanlainen kirjoittelukaveri, tapasimmekin toisiamme mutta hyvin harvakseen. Jossain tuolla edellisillä sivuilla kerroin tästä. Pystyisin puhumaan nykyiselle miesystävälleni hänestä ja olen puhunutkin. Sen sijaan en kertoisi viestiemme sisällöstä, jos yhteydenpitomme edelleen jatkuisi. En kerro niistäkään viesteistä, joita kirjoittelen naispuolisten ystävieni kanssa. Toisten ihmisten henkilökohtaiset ajatukset, tunteet, kokemukset jne eivät kuulu miesystävälleni, ne on kerrottu minulle luottamuksellisesti.
ilmeisesti ette kuitenkaan tavanneet tämän kirjoittelukumppanin kanssa salaa nykyiseltä mieheltäsi? Ymmärsin että AP tarkoitti enemmänkin salailua hänen selkänsä takanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama vuosi sitten kun minulle selvisi että avovaimoni viestittelee säännöllisesti jonkun "tuntemattoman" miehen kanssa, jota minulle ole koskaan esitelty niin hänestä tuli samalla entinen avovaimo. Viestit oli kirjotettu "sillä mielellä" vaikka kuinka muuta vakuuteltiin. Tutulle kuulostaa selitykset siitä että viestikumppanilla ei ole mitään merkitystä ja että viesteissä vaihdetaan vaan kuulumisia ilman mitään muuta. Toiselta salaa viestittelystä ei seuraa koskaan mitään hyvää, sen olen itse kokenut tämän tapauksen perusteella. Miettikää miten paljon tuollainen toiminta voi loukata toista. Oletteko koskaan miettineet hyväksyisittekö te omalta kumppanilta vastaavaa salailua? Monesti vastaus on: en hyväksyisi.
Jos arvostatte omaa parisuhdetta, älkää pitäkö salaisia kumppaneita. Lopulta kaikki päättyy kyyneliin.
Vierailija kirjoitti:
Ei tulisi mieleen yrittää rajoittaa seurustelukumppanini kirjoittelua tai ihmissuhteita. Se on minusta henkisesti väkivaltaista.
Kuulostaa siltä, ettet luota mieheesi. Jos ei ole luottamusta, suhde on menetetty.
Sitä ihmettelen, että miksi täytyy ehdoin tahdoin toimia suhdetta tuhoavasti ja kaikki pitää sen toisen vaan hyväksyä "luottamuksen nimissä"? Apn tapauksessa ekana salataan, sitten viestittely selviää sattumalta, ja sitten mies vielä suuttuu kun asiasta oikeutetusti kysytään. Ihan jeeskö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielenkiintoinen juttu iltalehdessä joka sivuaa tätä aihetta.
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/201801042200642540_rk…
Vierailija kirjoitti:
No kyl mun muijalla on kans uus paras kaveri. Ollaan 40v. Käy sen tyypin leffassa jne. Pelkkiä frendei ja viestii koko aika. Mä en vaan usko, että täs iässä on yhtäkkii uusii vastakkaista sukupuolta oleva uus paras frendi. Mulla ei ole mitään sitä vastaa, että hänellä on frendejä, mutta e muut frendit tunnen. Tätä uutta tuttavuutta en vaan niele. Olen siitä sanonu ja ei oikein vastauksia tule. Päätin sit itekki hoitaa uuden frendin ja viestittelen koko aika. Siihen se sit heräs, kun kysy mihin olen tänään menossa. Sanoin Lauran kanssa ulos safkaa. Kuka se on?? Mun uus pelkkä frendi. Hirvee meteli. Pelkkää huutoo ja raivoomista. Sanoin et nyt sit tiedät miltä musta tuntuu toi sun uus kaveri mistä mä en tiedä mitään.
Tämä juurikin. Meillä vaimo laitteli exälleen, minulta salaa viestejä..sanotaanko yli 5 vuotta, kunnes jäi kiinni. Unohti instan auki koneelle ja oli kirjoittanut exänsä kuvaan "Näin sinusta unta viime yönä.."
Minä olin vaimon mielestä sairaanmustasukkainen, kun epäilin jotain. Vaimo intti ja intti vastaan siihen saakka, kun etsin yhden hyvännäköisen naisen instasta, jonka kanssa minulla oli vispilän kauppaa yli 20 vuotta sitten (1 suudelma, ei muuta.) Kommentoin vain yhtä hänen kuvaansa, samalla kommentilla minkä vaimoni oli laittanut exänsä kuvaan. Tulos oli itkuraivarit keskellä yötä, hysteeristä huutamista, joka loppui kuin seinään, kun laitoin tämän exänsä kuvan ja kommentoimani kuvan näytölle vierekkäin ja kysyin, onko tämä sallittua vain sinulle vai meille molemmille?
Asiasta ei keskustelu enään tuon jälkeen.
Kokemus on osoittanut, että lievät mustasukkaisuuden merkit kannattaa ottaa tosissaan. Varsinkin nämä mystiset "kaverit" joille ei löydy edes nimeä ja joita ei ikinä kutsuta isompaan porukkaan vaan tapaamiset hoidetaan aina kahdestaan, ovat suurin varoitusmerkki. Sitten kun rohkenet kysellä näistä tyypeistä jotain niin saat kuulla olevasi sairaalloisen mustasukkainen.
Tässä vaiheessa kannattaa alkaa miettimään onko suhdetta järkevää jatkaa.
Tämä asia on nyt loppuunkäsitelty. Muutaman kerran yritin kysellä mieheltäni tästä naisesta enemmän ja joka kerta tuloksena oli minun syyllistäminen liian mustasukkaiseksi sekä minun luottamuksen kyseenalaistaminen. Sain koko ajan mitä erikoisempia vastauksia kysymyksiini ja aina minun tiedustelut aiheesta päätyivät riitelyyn. Edelleenkään tällä toisella naisella ei ole mitään merkitystä mieheni elämässä, oman kertomansa mukaan vain "mukavaa ajanvietettä ja kuulumisien vaihtoa työpäivän aikana". Lopputulos on kuitenkin se että päätin suhteen viimeiseen selittelykierrokseen. Kerroin miehelleni että meidän suhde on ohi, en voi hyväksyä salailua missään muodossa. Voi olla että heidän välillä ei mitään vakavaa ole ollutkaan, mutta epämääräiset vastaukset eivät parantaneet tilannetta yhtään, epäilin vaan koko ajan enemmän ja enemmän. Mieheni mukaan he eivät ole tapailleet selkäni takana, en vain jaksa uskoa. Kiitos kaikille asiallisesti aihetta kommentoineille. Elämä opetti, en kaipaa salailijaa kumppaniksi. // AP
Mies on koskaan itse aloittanut puhumaan tästä mystisestä naisesta jonka kanssa viestittelee. Kaikista muista kavereista (myös naispuolisista) hän puhui ja kertoi heidän kuulumisaan, mutta tämä yksi mystinen nainen ei tullut koskaan puheeksi ellen itse asiaa nostanut pöydälle. // AP
No valitettavasti teit ihan oikein, olisi vain toivonut, ettei tuohon olisi tarvinnut mennä. Mieshän antoi sinun lähteä ja piti mielummin mysteerinaisensa.
Tsemppiä sydänsurujen selättämiseen!
Samaa mieltä. En jäisi katsomaan viestejä enkä naista.