Lue keskustelun säännöt.
Ei tulevaisuutta
30.11.2017 |
Olen pitkään ollut masentunut. Yrittänyt nousta sieltä suosta kerta toisensa jälkeen. Olen käynyt terapiassa kohta kaksi vuotta. Eilen puhuimme siitä, että miten jatkuvasti minusta tuntuu, että minusta ei ole mihinkään. Tänään terapeuttini vahvisti sen. Olen jo pitkään ajatellut, että hänen mielestään minusta ei ole niihin juttuihin mitä minä haluan (aika perusjuttuja)ja hän pitää minua tyhmänä. Olen itkenyt eilisestä lähtien.
Kaikelta katosi se viimeinen pohja. En taida selvitä tästä koskaan.
Kommentit (10)
Mä en tajua miks mun pitää sitten elää.
Varoitusmerkkinä muille? Jos mun terapeutti ei näe mussa mitään potentiaalia, eikö voi todeta elämänsä olevan ohi? Mietinnässä lähinnä tappaisijo itsensä ennen vai jälkeen joulun? Mitä sanon terapeutille ensi viikolla?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa muistaa, että eri terapetilla on erilaisia mielipiteitä. Siksi ei kannata pitää yhden terapeutin mielipidettä absoluuttisena totuutena. Kannattaa koittaa vaihtaa terapeuttia, jos siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että eri terapetilla on erilaisia mielipiteitä. Siksi ei kannata pitää yhden terapeutin mielipidettä absoluuttisena totuutena. Kannattaa koittaa vaihtaa terapeuttia, jos siltä tuntuu.
Mun terapeutti on mahtava (älykäs, empaattinen yms.). Sen takia se sattuukin. Hän on erittäin terävänäköinen, tästä syystä tiedän asian todeksi. Kaikki mun pelot vahvistu todeksi. Ei se sitä tietenkään ääneen sanonut, mutta se oli hyvin aistittavissa.
En tajua miten voin kohdata ketään enää ikinä.
Mitä hoitokeinoja olette käyttäneet? Terapiaa, lääkkeitä vai jotain muuta? Itse olen kahden vaiheilla avun hakemisessa, mutta lääkkeiden sivuvaikutukset pelottavat. Pelkään myös, että en ole enää oma itseni niiden käytön aloittamisen jälkeen.
Ap, mitä vastaisit tähän ehdottamaani juttuun?
Eli lähtisitkö heti ensi viikolla kanssani käymään Osakassa, Japanissa? Ilman minkäänlaista taka-ajatusta, ilman mitään pakkoa mihinkään?
Jos sulla olis tällainen mhollisuus niin ottaisitko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kerro seuraavalla kerralla, mitä aistit hänessä. Todennäköisesti tulkitsit väärin. Terapeuteillakin on joskus huonoja päiviä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä hoitokeinoja olette käyttäneet? Terapiaa, lääkkeitä vai jotain muuta? Itse olen kahden vaiheilla avun hakemisessa, mutta lääkkeiden sivuvaikutukset pelottavat. Pelkään myös, että en ole enää oma itseni niiden käytön aloittamisen jälkeen.
Mulla on lääkitys ja terapia.
Muhun lääkkeet ei oikein tehoa. Ne pitää mut hengissä, mutta ei sinänsä muuta mitään. Ehkä se syvin epätoivo kaikkosi, en joka hetki mieti itseni tappamista. Lääkkeillä ei ole ollut sivuvaikutuksia, paitsi alussa ne perusoireet pari viikkoa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä vastaisit tähän ehdottamaani juttuun?
Eli lähtisitkö heti ensi viikolla kanssani käymään Osakassa, Japanissa? Ilman minkäänlaista taka-ajatusta, ilman mitään pakkoa mihinkään?
Jos sulla olis tällainen mhollisuus niin ottaisitko?
Käymään? Mitä siellä? Toki ens viikolla mulla on terapia, mutta ei sillä taida olla väliä.
Vierailija kirjoitti:
No kerro seuraavalla kerralla, mitä aistit hänessä. Todennäköisesti tulkitsit väärin. Terapeuteillakin on joskus huonoja päiviä.
Pakkohan se on. Kamalaa vaan kun se sanoo sen ääneen. Nytkin se oli sillä aika lähellä.
Mä pidän terapeutistani, eikä hän ole tehnyt mitään väärää. Olen vain itse hukassa.
Kiitos sulle.
Ap
Et ole yksin