Erityisherkkyydestä on tullut naureskeltu muoti-ilmiö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua rassaa erityisherkkyys-keskustelussa se, että juuri mikään ihmisen persoonallisuuden ominaisuus ei ole binäärinen vaan ne ovat jatkumoita, joissa ääripäitä on hyvin vähän ja suurin osa on jossain keskellä. Mun on siksi hyvin vaikea uskoa, että olisi olemassa jonkinlainen erillinen luokka ihmisiä, jotka eroavat muista kategorisesti. Sen uskon kyllä, että ihmisten välillä on eroja tunne- ja aistiherkkyydessä. Mutta uskon, että ne ovat jatkumolla.

Tietysti ne ovat jatkumolla. Mutta jatkumon ihan ääripäissä ominaisuudesta alkaa olla haittaa. Sinulla ei varmaankaan ole mitään vaikeutta uskoa että on erityisen tunteettomia ihmisiä olemassa, psykopaatteja? Sen sijaan erityisen herkkiä ja tunteellisia, ei missssssään tapauksessa. Ei kyllä voisi olla psykopaattejakaan, jos psykopaatit olisi nimetty erityistunteettomiksi. Saisivat vielä erityisyydellään huomiota, josta minä olen jäänyt paitsi.

Totta kai. Mä kritisoin vain sitä, että ainakin julkisuudessa olleessa erityisherkkyys-keskustelussa korostetaan tuota, että erityisherkät ovat erillinen luokka ihmisiä.

(ehkä myös jkv sitä, että erityisherkkyyden täsmällisestä sisällöstä näyttää olevan aika vähän tieteellistä tietoa. Esim. ei ole osoitettu, että ne, jotka kokevat olevansa erityisherkkiä, olisivat herkempiä havainnoimaan erilaisia ärsykkeitä.)

Tänne kylläkin linkitettin kerran tutkimus jonka mukaan erityisherkkä reagoi hitaammin ärsykkeisiin. Tämä tietysti voitonriemuisena osoituksena että erityisherkkyys on huuhaata, mutta totuushan oli, että erityisherkkä reagoi hitaammin juuri siksi, että hänellä on muita enemmän prosessoitavaa ärsykkeessä.

Mutta onko se aina yliherkkyyden merkki? Eikö monet keskittymis- ja tarkkaavaisuushäiriöiset voi olla hitaita reagoimaan, koska jatkuvasti jokapuolella on ärsykkeitä. Mistä siis tietää, että kyseessä on juuri herkkys eikä esim. tarkkaavaisuuden häiriö.

No en minä tiedäkään, enkä jaksa nyt ruveta selvittämään. Juuri erityisherkkyyttä siinä oli kuitenkin tutkittu, joten tuskin tutkijat ihan pässejä ovat eivätkä osaa erotella asioita toisistaan. Minusta on erittäin mielenkiintoista, miten vaikeaa toisille on hyväksyä asiaa jonka voi päätellä jo järjellä. On ihan älytön ajatuskin, että kun kaikissa ihmisten ominaisuuksissa on ääripäät, niin ärsykeherkkyydessä ei mitenkään voisi olla :D.

Toki ärsykeherkkyydessä voi olla ja onkin eroja ihmisten välillä. Tällä hetkellä on vaan epäselvää

-miten nämä erot liittyvät ihmisen itse kokemaan herkkyyteen (eli korreloiko koettu aistiyliherkkyys havaintopsykologisin menetelmin mitatun aistiherkkyyden kanssa)

-mistä ärsykeherkkyys johtuu (esim. alhaisesta havaintokynnyksestä, ongelmista havaintotiedon prosessoinnissa, jostain muusta)

-ovatko eri herkkyydet yhteydessä toisiinsa (esim. rasittuvatko aistiyliherkät myös sosiaalisista tilanteista?).

Jos nyt psykopaatti on tavallaan erityisherkän vastapooli eli toisessa päässä jatkumoa, niin voiko hänet selittää näillä samoilla argumenteilla joilla yrität selittää pois erityisherkkyyttä? Onko psykopatia vain sitä että on korkea havaintokynnys? Tai ongelma havaintotiedon prosessoinnissa?

Mistä ihmeestä sä oikein nyt puhut? Mä olen tutkija enkä todellakaan yritä selittää pois mitään. Mä olen sattumalta yhteen projektiin liittyen tehnyt karkeahkon katsauksen olemassa olevaan erityisherkkyystutkimukseen ja yllätyksekseni havaitsin, että mitään evidenssiä poikkeavasta ärsykkeiden havaitsemisesta niillä, jotka kokevat itsensä erityisherkiksi, ei ole olemassa. Tämä ei tarkoita, että he eivät voisi havainnoida ärsykkeitä poikkeavasti, mutta tutkimustietoa ei kerta kaikkiaan ole. Yritin tuossa yllä listata asiat, joista on paljon puhuttu julkisuudessa, mutta joista tieteellistä tietoa ei ole, mahdollisimman selkeästi.

Ja sitä en ole koskaan kuullutkaan, että erityisherkkyys ja psykopatia olisivat saman dimension kaksi ääripäätä! Mistä moinen idea? Miten psykopatia tähän liittyy?

Dimension kaksi ääripäätä? Tarkoitatko ulottuvuuden ja janan olevan saman asian? Kuinka ne liittyvät yhteen? Madonreiän kautta? Sosiopatia on paljon pahempi asia kuin psykopatia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua rassaa erityisherkkyys-keskustelussa se, että juuri mikään ihmisen persoonallisuuden ominaisuus ei ole binäärinen vaan ne ovat jatkumoita, joissa ääripäitä on hyvin vähän ja suurin osa on jossain keskellä. Mun on siksi hyvin vaikea uskoa, että olisi olemassa jonkinlainen erillinen luokka ihmisiä, jotka eroavat muista kategorisesti. Sen uskon kyllä, että ihmisten välillä on eroja tunne- ja aistiherkkyydessä. Mutta uskon, että ne ovat jatkumolla.

Herkkyys on siitä erikoinen jatkumo, että harvemmat ovat siinä keskellä. 20% on siellä herkkyys-ääripäässä ja lähes kaikki muut siellä toisessa päässä. Vähemmistö on jossain keskellä. Tietysti erityisherkätkin on herkkyydeltään hieman eri kohdassa jatkumoa.

Mua tässä herkkyyskeskustelussa ärsyttää, että herkistä yritetäön maalata tylsiä mielensäpahoittajia, joiden ainoa toive olisi tuijottaa metsää ja puita. Herkät kuuntelevat myls metallia ja ovat hyvin eläväisiä olentoja, vaikka hieman varovaisia ja hienotunteisia.

Metalli on paskaa, metallimusiikki siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua rassaa erityisherkkyys-keskustelussa se, että juuri mikään ihmisen persoonallisuuden ominaisuus ei ole binäärinen vaan ne ovat jatkumoita, joissa ääripäitä on hyvin vähän ja suurin osa on jossain keskellä. Mun on siksi hyvin vaikea uskoa, että olisi olemassa jonkinlainen erillinen luokka ihmisiä, jotka eroavat muista kategorisesti. Sen uskon kyllä, että ihmisten välillä on eroja tunne- ja aistiherkkyydessä. Mutta uskon, että ne ovat jatkumolla.

Poikkeuksellista tässä on siis ollut Aronin tutkimusten mukaan se, että ainakin alustavasti on vaikuttanut siltä että kyse ei ole ihan vain jatkumosta, vaan jostain, jota suurin osa joko on tai ei ole. Mutta siis "erityisherkän" vastakohtana ei tässä ole mikään psykopaatti, vaan ns. normiherkkä. Jatkumo ei ollut tasainen, vaan suurin osa ihmisistä sijoittui johonkin "keskivertoherkkyyteen" kun taas noin 15 % selvästi toiseen ääripäähän - ei tasaisesti janan joka kohtaan. Toisin sanoen, ne jotka reagoivat voimakkaasti, reagoivat sitten todella voimakkaasti. Siksi sana "erityis", engl. highly sensitive. Vaatisi kyllä toki lisätutkimuksia, jotta voisi mitään varman päälle sanoa. Mutta kiintoisa teoria kyllä.

Miksi tätä on niin vaikea uskoa että nöin voisi olla? Kai kyse on eniten siitä mikä on osoittautunut luonnonvalinnassa hyödylliseksi. Jospa sekään ei ole jatkumo jossa on asioita tasaisesti laskevana tai nousevana käyränä. Itse tekis mieluimmin mieli olettaa että luonnossa hyppäykset ovat tavallisempia kuin tasalaatuisuus.

Otetaan esimerkiksi joku vaaratilanne jossa ei ole puolitien vaihtoehtoa vaan joko meet tai et. Ja sanotaan että erityisherkkä ei mene, mutta ne muut 90 % menee. Jos vaaranpaikka realisoituu ja tilanteesta selviää vain vahvin, määrätietoisin, kylmäpäisin tai eniten elää haluava, niin ketkä jää jäljelle porukasta? Erityisherkät jotka jätti menemättä ja riskin ottaneista vahvimmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua rassaa erityisherkkyys-keskustelussa se, että juuri mikään ihmisen persoonallisuuden ominaisuus ei ole binäärinen vaan ne ovat jatkumoita, joissa ääripäitä on hyvin vähän ja suurin osa on jossain keskellä. Mun on siksi hyvin vaikea uskoa, että olisi olemassa jonkinlainen erillinen luokka ihmisiä, jotka eroavat muista kategorisesti. Sen uskon kyllä, että ihmisten välillä on eroja tunne- ja aistiherkkyydessä. Mutta uskon, että ne ovat jatkumolla.

Poikkeuksellista tässä on siis ollut Aronin tutkimusten mukaan se, että ainakin alustavasti on vaikuttanut siltä että kyse ei ole ihan vain jatkumosta, vaan jostain, jota suurin osa joko on tai ei ole. Mutta siis "erityisherkän" vastakohtana ei tässä ole mikään psykopaatti, vaan ns. normiherkkä. Jatkumo ei ollut tasainen, vaan suurin osa ihmisistä sijoittui johonkin "keskivertoherkkyyteen" kun taas noin 15 % selvästi toiseen ääripäähän - ei tasaisesti janan joka kohtaan. Toisin sanoen, ne jotka reagoivat voimakkaasti, reagoivat sitten todella voimakkaasti. Siksi sana "erityis", engl. highly sensitive. Vaatisi kyllä toki lisätutkimuksia, jotta voisi mitään varman päälle sanoa. Mutta kiintoisa teoria kyllä.

Miksi tätä on niin vaikea uskoa että nöin voisi olla? Kai kyse on eniten siitä mikä on osoittautunut luonnonvalinnassa hyödylliseksi. Jospa sekään ei ole jatkumo jossa on asioita tasaisesti laskevana tai nousevana käyränä. Itse tekis mieluimmin mieli olettaa että luonnossa hyppäykset ovat tavallisempia kuin tasalaatuisuus.

Otetaan esimerkiksi joku vaaratilanne jossa ei ole puolitien vaihtoehtoa vaan joko meet tai et. Ja sanotaan että erityisherkkä ei mene, mutta ne muut 90 % menee. Jos vaaranpaikka realisoituu ja tilanteesta selviää vain vahvin, määrätietoisin, kylmäpäisin tai eniten elää haluava, niin ketkä jää jäljelle porukasta? Erityisherkät jotka jätti menemättä ja riskin ottaneista vahvimmat.

Näin luonnonvalinta tai evoluutio toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua rassaa erityisherkkyys-keskustelussa se, että juuri mikään ihmisen persoonallisuuden ominaisuus ei ole binäärinen vaan ne ovat jatkumoita, joissa ääripäitä on hyvin vähän ja suurin osa on jossain keskellä. Mun on siksi hyvin vaikea uskoa, että olisi olemassa jonkinlainen erillinen luokka ihmisiä, jotka eroavat muista kategorisesti. Sen uskon kyllä, että ihmisten välillä on eroja tunne- ja aistiherkkyydessä. Mutta uskon, että ne ovat jatkumolla.

Herkkyys on siitä erikoinen jatkumo, että harvemmat ovat siinä keskellä. 20% on siellä herkkyys-ääripäässä ja lähes kaikki muut siellä toisessa päässä. Vähemmistö on jossain keskellä. Tietysti erityisherkätkin on herkkyydeltään hieman eri kohdassa jatkumoa.

Mua tässä herkkyyskeskustelussa ärsyttää, että herkistä yritetäön maalata tylsiä mielensäpahoittajia, joiden ainoa toive olisi tuijottaa metsää ja puita. Herkät kuuntelevat myls metallia ja ovat hyvin eläväisiä olentoja, vaikka hieman varovaisia ja hienotunteisia.

Viitsisitkö linkata tästä jotain tutkimusta? Kaiken olemassaolevan persoonallisuustutkimuksen (mikä nyt voi toki olla pielessä, mutta persoonallisuuspiirteitä on tutkittu todella paljon enemmän kuin erityisherkkyyttä) mukaan tunne-elämän herkkyys kyllä on normaalijakautunut piirre, jossa suurin osa ihmisistä on keskiarvon molemmin puolin.

Ihminen haluaa huomiota ja delegoida paskat hommat muille, nyt siihen on löydetty "diagnoosi" joten tämän taikasanan taakse voi kaikki yksisarvisen auraajat ja muut mulkut käpertyä. Jokainen tuntee asiat eri tavalla, joku veivaa vanhoja juttuja mielessään vuosia, se on huonoa itsetuntoa ei mitään erityistä. Joku ei siedä tiettyä musiikkia tai ääniä, ihan normaalia sekin. Näillä hömpötyksillä saadaan myytyä ihmiselle syy ja sivussa vähän muutakin "tarpeellista". Olisi varmaan erityisherkille syytä siedättää itsekkyyttään ympäristöllä eikä etsiä siitä vikaa oman vinoutuneen katsantansa tueksi. Tuntuu että naiset, etenkin kotiäidit on niitä erityisen herkkiä eli ulos sieltä kopista