Lue keskustelun säännöt.
Äitini ei lopeta elämäni kontrolloimista, mikä avuksi?
29.11.2017 |
Olen iltatähti, perheen ikuinen vauva. Vaikka olen jo parikymppinen, olen vanhempieni silmissä masennuksesta ja syömishäiriöstä johtuen täysi invalidi, joka ei kykene hoitamaan mitään asioitaan itse. Arvostan kaikkea, mitä he ovat eteeni tehneet, mutta samalla tunnen tukehtuvani tähän, enkä ymmärrä miten saisin heidät lopettamaan. En muista, milloin olisin viimeksi pyytänyt kummaltakaan vanhemmalta mitään (olen mm. ansainnut omat rahani ja maksanut omat laskuni yläasteelta asti), päinvastoin olen pyytänyt toistuvasti, että he antaisivat mun olla rauhassa ja hoitaa itse omat juttuni. Esimerkkinä vanhempieni luonteesta voin kertoa, että sain 18-vuotislahjaksi auton, jossa oli paikannin. Sain tietää paikantimesta vahingossa, kun se oli imenyt autoni akun kuiviin lomamatkan aikana.
Kirjoitin tänne jo jokin aika sitten siitä, miten äitini osti omiin nimiinsä asunnon, josta olin itse aikeissa tehdä tarjouksen. Hän osti sen puhtaasti minun kodikseni, ja on mm. remontoinut sitä omilla rahoillaan, joka on siis sinänsä todella kivasti tehty, mutta en pyytänyt tai halunnut sitä. Mun oli tarkoitus ostaa oma koti itselleni omalla rahallani, ja nyt tulen taas asumaan "äidin kämpässä". Asunto on mulle täydellinen ja kun äiti kerran siihen on rahansa pistänyt, niin en voi olla muuttamattakaan, mutta ihan ongelmatonta tää ei ole. Tiedän, että hän esim. saattaa pamahtaa kutsumatta omilla avaimilla paikalle jos pelkää ettei mulla ole kaikki hyvin, jonka lisäksi mun täytyy varmaan ostaa ainakin osa omasta kodistani sisaruksiltani perinnönjaon yhteydessä sitten joskus.
Ongelmat alkoivat jo nyt, kun äiti on tehnyt asuntoon erinäisiä valintoja kysymättä asioista multa. Keittiö meni uusiksi minulta kysymättä. Lattiat ehdin valitsemaan ja maksamaankin ennen äidin päsmäröintiä. Viime viikolla keskustelin hänen kanssaan siitä, miten olen aina unelmoinut "jenkkivaatekaapeista" ja valinnut Ikeasta itselleni kaapit suoraan mun päiväunista. Tänään kävin kurkkaamassa asuntoa, ja huomasin, että äiti oli ostanut ja asennuttanut kämppään omin päin Elfa -säilytysjärjestelmän, joka paitsi on ilmeisesti maksanut reilu 400 euroa enemmän kuin Ikean unelmakaapit, myös on ihan järkyttävän kamala.
Olen niin pettynyt, ärsyyntynyt ja vihainen. Samalla on kiittämätön ja tyhmä olo, kun en voi vaan olla "tyytyväinen siihen mitä saan". Kuitenkaan tässä ei pointtina ole se, etteivät asiat ole mulle mieluisia, vaan se, että olen aikuinen ihminen ja haluaisin tehdä asiat itse. Äitiä ei kuitenkaan vaan saa karistettua, hän on liimaantunut muhun kiinni enkä myöskään haluaisi loukata häntä.
Palstan äidit, mitä mä teen? Miten saan omaa tilaa, tai edes talutushihnaa vähän löysemmälle? Olen 25-vuotias. Näistä asioista on keskusteltu asiallisesti, riidelty ja keskusteltu lisää asiallisesti. Tuntuu, että yleensä äiti ajaa mut tilanteeseen, jossa en vaan voi kieltäytyä - esim. tämä asunnon ostaminen, paha sanoa ei kun toinen on käyttänyt mielettömän määrän rahaa. Vaikka kukaan ei pyytänytkään.
Kommentit (70)
En vaan tajua AP:n kaltaisia nyhvöjä.
Miksi he suostuvat äitiensä määräiltäviksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei narsisti ikinä muuta käytöstään[/quote]
Palstamamma teki ap:n äidistä diagnoosin, ainoan jonka edes tiesi.
Nyt jos pakitetaan pikkuisen, niin muistellaanpa, että emme tiedä onko ap:n äiti narsisti. Todennäköisesti ei. Sen sijaan hänellä saattaa olla vaikka kietoutuneisuuden tunnelukko, ja hänen on vaikea hahmottaa rajoja itsensä ja tyttärensä välillä.
Kyllä tosiaan kannattaisi hakeutua äidin kanssa vaikka jonnekin perheterapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, joutuu tinkimään. Ja se tinkiminen tapahtuu ihan jossain toisessa asunnossa kuin teidän valitsemassanne.
Aika näyttää. Raportoin viimeistään keväällä kuinka tässä kävi. Ehkä lapsi saa rumasta hanasta itkupotkuraivarit ja jää asumaan vanhempien luokse kunnes täyttää 18.
Olet sairas ihminen
Vierailija kirjoitti:
Sun mielestä on oikeutettua laittaa lapsi maksamaan asunnosta, joka ei kuitenkaan ole hänen unelma-asuntonsa? Jestas mitä vanhempia täällä kirjoittelee.
Ei lapsi siitä maksa, jos ei halua. Jos haluaa sen omakseen, niin sitten maksaa alennetun hinnan. Jos ei halua tuota kämppää, niin ostaa sitten jonkun toisen kämpän täyteen hintaan. Ja siinä vaiheessa kun tekee tämän suhteen lopullisen päätöksen, hän on jo aikuinen eikä enää lapsi. Nyt on vain alustava suunnitelma, jossa on paljon joustoa moneen suuntaan ja joka ei millään muotoa ole juridisesti (eikä millään muullakaan tavalla) sitova.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun mielestä on oikeutettua laittaa lapsi maksamaan asunnosta, joka ei kuitenkaan ole hänen unelma-asuntonsa? Jestas mitä vanhempia täällä kirjoittelee.
Ei lapsi siitä maksa, jos ei halua. Jos haluaa sen omakseen, niin sitten maksaa alennetun hinnan. Jos ei halua tuota kämppää, niin ostaa sitten jonkun toisen kämpän täyteen hintaan. Ja siinä vaiheessa kun tekee tämän suhteen lopullisen päätöksen, hän on jo aikuinen eikä enää lapsi. Nyt on vain alustava suunnitelma, jossa on paljon joustoa moneen suuntaan ja joka ei millään muotoa ole juridisesti (eikä millään muullakaan tavalla) sitova.
Mutta miksi olette ostaneet sen asunnon nyt? Miksi lapsi ei saanut valita omaa asuntoa ja tehdä niin kuin muutkin opiskelevat nuoret, että ensin vuokralle ja sitten mahdollisesta yksin tai puolison kanssa oma päätös yhteisestä kodinostosta? Miksi ostaa asunto, jos lapsi ei halua sitä kuitenkaan ja sitten myytte heti pois? Tai tiedän vastauksen..haluatte kontrolloida lastanne, ettei hän enää pystyisi muuttamaan teistä kauemmas ja että hän kokisi hirveää syyllisyydentuntoa, kun hän ei haluakaan asua siinä teidän ”rakkaudella” ostetussa asunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi aloitti juuri lukion. Äidin valitsemassa kouluissa. Äidin tahdon mukaan opiskelee joka päivä 8-21 plus lauantait. Menee äidin valitsemaan opiskelupaikkaan vajaa kahden vuoden päästä. Asuu äidin valitsemassa asunnossa, äidin valitsemien huonekalujen ympäröimänä
Saa kuukausirahaa 40, kirjanpitoa vastaanPäsmäröinyiä? Ei kai
Opiskelee itse valitsemassaan lukiossa, ihan normaalin lukujärjestyksen mukaan. Menee itse valitsemaansa opiskelupaikkaan. Muuttaa asuntoon, jonka on itse hyväksynyt asunnokseen. Mikään pakko ei ole, voi jäädä asumaan kotiinkin jos haluaa, mutta näillä näkymin on innoissaan muuttamassa. Tulee saamaan itse valitsemansa huonekalut. Ja kuukausiraha on mainittua pienempi.
Olen höösäjä äidin tytär ja varmasti olisin itsekin, jos miehelläni ei olisi ollut viisautta katkaista kierrättä.
Ongelmaksi muodostuu, ettei nuori koe seisovansa omillaan jaloillaan ja koe sitä iloa ja onnen tunnetta omista suunnitelmistaan ja tekemisistään, mitä itsenäistyminen ja oman pesän rakentaminen antaa.
Jokaisella nuorella on oikeus elää ja rakentaa oma elämänsä, eikä vanhemmilla ole oikeutta elää lapsen elämää tai sen kautta.
Ap. vaihtaisin lukot ja ottaisin etäisyyttä äitiisi ja kaikki äidistä muistuttavat tavarat kierrätykseen kylmän viileästi ja pikkuhiljaa alkaisin rakentamaan kotia ja seisomaan omilla jaloilla, ilman äidin tukea ja suunnittelua, näin itsetuntosi nousisi ja saisit pikku hiljaa alkaa elämään itsenäistä ja äidistä riippumatonta elämää. Et enää ole pikkutyttö. Ansaitset ihan oman elämäsi.
AP on juuri sellainen perusruikuttaja joka ei tule IKINÄ elämään ilman äitiään.
Kun äiti sanoo niin minä teen koska minulla ei ole omia aivoja.
Siihen syyllinen löytyy ap. äidistä, joka ei anna ap. elää omaa elämää ja tehdä omia päätöksiä.
Aplle: Jos olet tehnyt muuttoilmoituksen Maistraattiin äitisi omistamaan asuntoon, jokainen kerta kun äitisi tulee avaimillaan sisään on yhtä kuin kotirauhan häirintä. Ilmoitus poliisille. Sinuun asuntoosi ei ole kenelläkään asiaa ellet heitä itse sinne kutsu. Poislukien huoltoyhtiö ja isännöinti, mutta hekin saavat asuntoon tulla vain hätätilanteessa, jolloin lisävahinkojen (kiinteistölle tai sen asukkaille) estämiseksi asuntoon on päästävä tai muun taloyhtiön määrittelemän pakollisen huoltokäynnin vuoksi ja siitäkin ilmoitettava riittävän aikaisin sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuta vuokra-asuntoon toiselle paikkakunnalle, älä vastaa aina puhelimeen kun äiti soittaa, pidä fyysistä välimatkaa niin henkinenkin hoituu samalla.
Ihan sama suuttuuko vai ei, jos kuitenkin tekee sen tietyssä tilanteessa. Siinähän kiukuttelee. Ei hän kuitenkaan malta olla ottamatta yhteyttä taas vähän ajan päästä. Jos ei ota, niin onko se niin vaarallista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten hana voi olla noin ongelmallinen. Lapsi olisi halunnut tyylikkäämmän-kalliimman hanan, kuin mitä olisitte saaneet taloyhtiöltä korvauksen hanasta? Hanahan kuuluu taloyhtiölle.
Lapsi olisi halunnut sellaisen kaarevan hanan, josta tulee mieleen 90-luku. No ehkä ne pian taas tulevat muotiin ja ehkä oli pikkumaista pistää hanttiin tässä asiassa, mutta se hana oli minun ja miehen mielestä kauhea. Aivan niin kuin meidän valitsema hana oli lapsen mielestä kauhea. Mutta ei se ole elinkautinen, sen voi myöhemmin vaihtaa johonkin sellaiseen mikä kelpaa kaikille.
Eivät vuokralaiset pääse yleensä sanelemaan minkälaisen parketin ja keittiön kivitason haluavat. Joten siihen nähden tuo hana on minusta pikkujuttu. Eikä ensimmäinen koti muutenkaan ole yleensä se unelmakoti, vaan siinä usein joutuu tinkimään yhdestä sun toisesta.
Hana on pikkuasia verrattuna siihen miten kontrolloit juuri peruskoulusta lähteneen ihan koko elämää
Voi voi trolliparka, ei ole sinun vikasi ettei sinulla ollut rajoja ja rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti osaat englantia, tässä on nimittäin hyvä artikkeli
https://wehavekids.com/family-relationships/8-Signs-You-May-Have-a-Code…
Vierailija kirjoitti:
Onko aina ollut tuollaista vai alkanut yhtäkkiä? Jos muistat aina olleen noin, voisi luulla että sinulla on vaikka vauvana ollut jotakin, jonka takia on pelätty sinun menettämistäsi. Tai jos ennen sinua tuli monta keskenmenoa?
Eiköhän ne aloituksessa mainitut masennus ja syömishäiriö riitä valtavaan huoleen. Ap vain ei sitä tajua.
Meillä poika melkein kuoli. Sen jälkeen oli tavattoman vaikeaa olla niin ettei olisi koko ajan tiennyt missä hän on. Vanhempaan on sisäänrakennettu pyrkimys pitää jälkeläinen hengissä.
Ap sinun kannattaa keskustella äitisi kanssa niinkuin aikuiset että missä mennään. Jos et ole kokonaan toipunut niin hanki apua ja kerro siitä myös äidillesi. Vanhemmatkin ovat ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten hana voi olla noin ongelmallinen. Lapsi olisi halunnut tyylikkäämmän-kalliimman hanan, kuin mitä olisitte saaneet taloyhtiöltä korvauksen hanasta? Hanahan kuuluu taloyhtiölle.
Lapsi olisi halunnut sellaisen kaarevan hanan, josta tulee mieleen 90-luku. No ehkä ne pian taas tulevat muotiin ja ehkä oli pikkumaista pistää hanttiin tässä asiassa, mutta se hana oli minun ja miehen mielestä kauhea. Aivan niin kuin meidän valitsema hana oli lapsen mielestä kauhea. Mutta ei se ole elinkautinen, sen voi myöhemmin vaihtaa johonkin sellaiseen mikä kelpaa kaikille.
Eivät vuokralaiset pääse yleensä sanelemaan minkälaisen parketin ja keittiön kivitason haluavat. Joten siihen nähden tuo hana on minusta pikkujuttu. Eikä ensimmäinen koti muutenkaan ole yleensä se unelmakoti, vaan siinä usein joutuu tinkimään yhdestä sun toisesta.
Mitä en nyt ymmärrä. Laitatte asuntoonne lapsen valitseman parketin ja kivitason, joista ette itse mitenkään pidä. Mutta hanaa ette osta lapselle mieluista, perusteella että hanan voi myöhemmin vaihtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun mielestä on oikeutettua laittaa lapsi maksamaan asunnosta, joka ei kuitenkaan ole hänen unelma-asuntonsa? Jestas mitä vanhempia täällä kirjoittelee.
Ei lapsi siitä maksa, jos ei halua. Jos haluaa sen omakseen, niin sitten maksaa alennetun hinnan. Jos ei halua tuota kämppää, niin ostaa sitten jonkun toisen kämpän täyteen hintaan. Ja siinä vaiheessa kun tekee tämän suhteen lopullisen päätöksen, hän on jo aikuinen eikä enää lapsi. Nyt on vain alustava suunnitelma, jossa on paljon joustoa moneen suuntaan ja joka ei millään muotoa ole juridisesti (eikä millään muullakaan tavalla) sitova.
Mitä jos lapsi haluaa asua asunnossa loppuikänsä, mutta ei maksa siitä mitään. Saako hän sitten haluamansa hanan? Jos hän ostaisi asunnon alihinnoiteltuna, verottaja voi lätkäistä hänelle lahja-veron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En vaan tajua AP:n kaltaisia nyhvöjä.
Miksi he suostuvat äitiensä määräiltäviksi?
Sen takia, että he ovat psyykkisesti sairaan vanhemman kasvattamia! Heillä ei ole normaalia käsitystä omista rajoistaan, ja sen lisäksi he ovat äiti-lapsi suhteessa tavallaan olleet aina vanhemman asemassa, ottamassa vastuun vanhemman tunteista, eikä päin vastoin kuten kuuluu. Koko lapsuutensa he ovat herkistyneet kontrolloivan äidin mielialoille, eikä omia tunteita ole sallittu. "Minun negatiiviset tunteeni aiheuttavat äidissä kärsimystä, äitini kärsimyksen estäminen on ensisijaista"
Omat tunteet haudataan, ja niistä tunnetaan syyllisyyttä. Äidin paha mieli koetaan omaksi syyksi, vaikka äiti on aikuinen ja vastuussa omista tunteistaan. Syyllistämisellä kasvatettu ihminen ei osaa muuta!
Ap:lle suosittelen välien katkaisua, voit yrittää pitää kiinni omista rajoistasi, mutta aika tulee näyttämään että niitä ei sallita, ja äitisi persoonallisuushäiriö pääsee kunnolla valloilleen kun hän huomaa ettei kontrollointi onnistu. Sinä taas joudut huomaamaan että äitisi ei kykene terveeseen ihmissuhteeseen, jossa sinäkin olet täysivaltaisena ihmisenä mukana. Äitisi ei tule koskaan sallimaan sinulle autenttisia omia tunteita tai toiveita.
Itse heräsin vasta kun sain oman lapsen ja homma lähti täysin käsistä. Olisi pitänyt viheltää peli poikki aiemmin, olisin säästynyt monelta itkulta ja syyllisyyden tunteelta.
Lue läheisriippuvuudesta, narsismista ja epävakaasta persoonallisuushäiriöstä, jokin noista kolmesta kolahtaa varmasti.
Ja muista: äitisi on aikuinen ihminen ja vastuussa omista tunteistaan. Sinä olet vastuussa itsellesi, ja itsestäsi, et hänestä.
Niin ja masennus ja syömishäiriö, sekä ahdistuneisuus ovat todella yleisiä tapoja oireilla persoonallisuushäiriöistä vanhempaa! Se on pahoinpitelyä jota ei tunnista, vaan luulee omaavansa rakastavat vanhemmat, kunnes yhtäkkiä tajuaa että onkin kärsinyt henkisestä pahoinpitelystä koko ikänsä!
Vierailija kirjoitti:
En vaan tajua AP:n kaltaisia nyhvöjä.
Miksi he suostuvat äitiensä määräiltäviksi?
Ostaako sun äitisi siis sulle asunnon ja laittaa keittiöremontin sinun makusi mukaan? Etkö tajua, että ap on tosi nuori vasta? Vielä melkein siinä iässä, kun tuollainen apu äidiltä oli ihan normaalia, ja ap:n tapauksessa normaalia parempaa? Miksi siinä pitäisi yhtäkkiä tajuta, etten enää ole oikeutettu äidin tukeen ja apuun, vaikka äiti ei olekaan oikeutettu määräilemään mun elämästäni? Jos äiti haluaa auttaa - ja etkö ajattele, että haluaahan hän auttaa - niin miksi ei auta siten, ettei määräile??? Ei luulisi olevan liian vaikeaa, jos haluaa hyvää ja antaa apuaan. Kuten sanoo, että haluaa. Miksi siitä ei saisi haluta ja ois jopa oikeus nauttia?
Maksatko asunnosta käypää vuokraa? Luultavasti asut tasokkamassa asunnossa kuin ikätoverisi. Kenen leipää syöt sen lauluja laulat. Tienaa omat rahasi ja aikuistu hemmoteltu pentu. Ja kun omillasi olet niin huomaat että mikään ei tule ilmaiseksi. Mahtaisitko tosielämässä edes pärjätä ilman jatkuvia avustuksia? Valitse vapaus ja niukempi elintaso tai pidä kultainen häkkisi ja vanhinvartija.
Jotkut ihmissuhteet on hyvä laittaa tauolle/tai pois jos toteat että ne ovat liian kahlitsevia, määräileviä tai että huomaat, että sinä olet se antava osapuoli. Ei mitään järkeä roikkua suhteessa, jossa esim. Sun puolesta ei iloita.
Kumpi on arvojesi mukaista rahavirta vai vapaus? Ole itsellesi rehellinen. Vastaus kertoo elämäsi jatkosuunnan.
Aika näyttää. Raportoin viimeistään keväällä kuinka tässä kävi. Ehkä lapsi saa rumasta hanasta itkupotkuraivarit ja jää asumaan vanhempien luokse kunnes täyttää 18.