Lue keskustelun säännöt.
Äitini ei lopeta elämäni kontrolloimista, mikä avuksi?
29.11.2017 |
Olen iltatähti, perheen ikuinen vauva. Vaikka olen jo parikymppinen, olen vanhempieni silmissä masennuksesta ja syömishäiriöstä johtuen täysi invalidi, joka ei kykene hoitamaan mitään asioitaan itse. Arvostan kaikkea, mitä he ovat eteeni tehneet, mutta samalla tunnen tukehtuvani tähän, enkä ymmärrä miten saisin heidät lopettamaan. En muista, milloin olisin viimeksi pyytänyt kummaltakaan vanhemmalta mitään (olen mm. ansainnut omat rahani ja maksanut omat laskuni yläasteelta asti), päinvastoin olen pyytänyt toistuvasti, että he antaisivat mun olla rauhassa ja hoitaa itse omat juttuni. Esimerkkinä vanhempieni luonteesta voin kertoa, että sain 18-vuotislahjaksi auton, jossa oli paikannin. Sain tietää paikantimesta vahingossa, kun se oli imenyt autoni akun kuiviin lomamatkan aikana.
Kirjoitin tänne jo jokin aika sitten siitä, miten äitini osti omiin nimiinsä asunnon, josta olin itse aikeissa tehdä tarjouksen. Hän osti sen puhtaasti minun kodikseni, ja on mm. remontoinut sitä omilla rahoillaan, joka on siis sinänsä todella kivasti tehty, mutta en pyytänyt tai halunnut sitä. Mun oli tarkoitus ostaa oma koti itselleni omalla rahallani, ja nyt tulen taas asumaan "äidin kämpässä". Asunto on mulle täydellinen ja kun äiti kerran siihen on rahansa pistänyt, niin en voi olla muuttamattakaan, mutta ihan ongelmatonta tää ei ole. Tiedän, että hän esim. saattaa pamahtaa kutsumatta omilla avaimilla paikalle jos pelkää ettei mulla ole kaikki hyvin, jonka lisäksi mun täytyy varmaan ostaa ainakin osa omasta kodistani sisaruksiltani perinnönjaon yhteydessä sitten joskus.
Ongelmat alkoivat jo nyt, kun äiti on tehnyt asuntoon erinäisiä valintoja kysymättä asioista multa. Keittiö meni uusiksi minulta kysymättä. Lattiat ehdin valitsemaan ja maksamaankin ennen äidin päsmäröintiä. Viime viikolla keskustelin hänen kanssaan siitä, miten olen aina unelmoinut "jenkkivaatekaapeista" ja valinnut Ikeasta itselleni kaapit suoraan mun päiväunista. Tänään kävin kurkkaamassa asuntoa, ja huomasin, että äiti oli ostanut ja asennuttanut kämppään omin päin Elfa -säilytysjärjestelmän, joka paitsi on ilmeisesti maksanut reilu 400 euroa enemmän kuin Ikean unelmakaapit, myös on ihan järkyttävän kamala.
Olen niin pettynyt, ärsyyntynyt ja vihainen. Samalla on kiittämätön ja tyhmä olo, kun en voi vaan olla "tyytyväinen siihen mitä saan". Kuitenkaan tässä ei pointtina ole se, etteivät asiat ole mulle mieluisia, vaan se, että olen aikuinen ihminen ja haluaisin tehdä asiat itse. Äitiä ei kuitenkaan vaan saa karistettua, hän on liimaantunut muhun kiinni enkä myöskään haluaisi loukata häntä.
Palstan äidit, mitä mä teen? Miten saan omaa tilaa, tai edes talutushihnaa vähän löysemmälle? Olen 25-vuotias. Näistä asioista on keskusteltu asiallisesti, riidelty ja keskusteltu lisää asiallisesti. Tuntuu, että yleensä äiti ajaa mut tilanteeseen, jossa en vaan voi kieltäytyä - esim. tämä asunnon ostaminen, paha sanoa ei kun toinen on käyttänyt mielettömän määrän rahaa. Vaikka kukaan ei pyytänytkään.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi aloitti juuri lukion. Äidin valitsemassa kouluissa. Äidin tahdon mukaan opiskelee joka päivä 8-21 plus lauantait. Menee äidin valitsemaan opiskelupaikkaan vajaa kahden vuoden päästä. Asuu äidin valitsemassa asunnossa, äidin valitsemien huonekalujen ympäröimänä
Saa kuukausirahaa 40, kirjanpitoa vastaanPäsmäröinyiä? Ei kai
Opiskelee itse valitsemassaan lukiossa, ihan normaalin lukujärjestyksen mukaan. Menee itse valitsemaansa opiskelupaikkaan. Muuttaa asuntoon, jonka on itse hyväksynyt asunnokseen. Mikään pakko ei ole, voi jäädä asumaan kotiinkin jos haluaa, mutta näillä näkymin on innoissaan muuttamassa. Tulee saamaan itse valitsemansa huonekalut. Ja kuukausiraha on mainittua pienempi.
Siis saa 20 € kirjanpitoa vastaan.
Mitä jos muuttaa opiskelemaan vaikka Ouluun (saa etäisyyttä!). Lukio vasta alkoi ja äiti on jo hanaa myöten päättänyt ihan kaiken
Tässä on yksi palstan kauheimmista äideistä
Oliko vielä lapsen puolesta päätetty että hän ottaa asunnosta puolet lainaa (15 v)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta äitisi olisi ehdottomasti pitänyt kysyä sinulta, sopiiko sinulle että hän ostaa sen asunnon. En kyllä pysty ymmärtämään miksi hän halusi sen ostaa, jos sinullakin olisi ollut siihen mahdollisuus.
Meillä on hieman samantyyppinen kuvio, että ostettiin lapselle asunto tulevia opiskeluja varten. Mutta asunto hyväksytettiin lapselta, kysyttiin onko tämä ok? Tarkoitus on, että hän jossain vaiheessa, kun pystyy, ostaa sen omakseen. Lapsi itse valitsi kaikki pintamateriaalit asuntoon. Olimme toki mukana tässä valintaprosessissa, mutta hän sai itse valita. Ainoa missä minä ja mies jyräsimme oli keittiön hana. Valitsimme itsellemme mieluisan vaihtoehdon, mutta sekin sillä puheella, että jos lapsen silmä ei siihen millään totu, niin vaihdetaan se sitten myöhemmin.
Tulevaan kotiin ei ole tehty vielä mitään astioita suurempia hankintoja, mutta ne astiatkin lapsi on saanut valita. Huonekalut tullaan valitsemaan yhdessä. Pesutornin suhteen lapsella ei ehkä ole mielipidettä, mutta varmaan senkin suhteen tarkistan, että oma valintani käy hänelle. Yhdet verhot hankittiin jo yhdessä, toiset jäivät vielä ostoslistalle.
Moni kokee jo tämänkin kauheana päsmäröintinä. On totta, että minä löysin sen asunnon ja ehdotin sitä. Mutta olen katsellut asuntoja jo vuosikausia ja tässä asunnossa osui moni asia kohdalleen, hyvä sijainti ja ihan harvinaisen loistava pohja. Ja kun lapselle tätä ehdotin, niin kyllä hän itsekin näki ne kaikki hyvät puolet ja sai samaan syssyyn pähkäiltyä, että hän asuu mieluummin vähän tilavammin lähiössä kuin pienessä asunnossa lähempänä keskustaa.
Vaikka olemme sopineet alustavasti, että lapsi tämän asunnon myöhemmin ostaa, niin emme tietenkään voi myöskään poissulkea sitä vaihtoehtoa, että elämä ei mene käsikirjoituksen mukaan ja hän haluaakin ostaa jonkun toisen asunnon, mahdollisesti tulevan puolisonsa kanssa. Vaikka me vanhemmat olemme omalta osaltamme tehneet suuret taloudelliset sitoumukset, niin emme tietenkään voi sälyttää niitä lapsen niskoille jos hänen mielensä muuttuu. Ja tämä on ihan ok. Jos lapsi ostaa sen asunnon, myymme sen halvemmalla. Jos joudumme myymään jollekin toiselle, niin saamme siitä enemmän rahaa, joten ei tässä mitään suurta vahinkoa pääse tapahtumaan mitenkään päin.
Tuossa ap:n tilanteessa olisi pitänyt pakittaa heti alusta lähtien, nyt se on myöhäistä. Olisi pitänyt kieltäytyä muuttamasta siihen äidin asuntoon ja etsiä itselle joku muu asunto. Toki se on vieläkin mahdollista, mutta tuntuisi varmaan ikävältä kun on erehtynyt jo lattiankin maksamaan. Jos tuo kuvio kuitenkin hiertää niin paljon kuin se näyttää hiertävän, niin ei siinä ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä kunnon irtiotto. Jos tuossa asunnossa on mahdollista asua edullisesti, niin ehkä siinä voi asua sen aikaa kunnes sopiva asunto osuu kohdalle? Tuskin äiti enää toista kertaa menee ostamaan asuntoa lapsen nenän edestä. Ja nyt tämän ensimmäisen tapauksen jälkeen ap osaa varmaan pitää mölyt mahassaan ja tehdä ostotarjouksen äidin tietämättä.
Olen melko varma, että sitten kun hän on muuttamassa oikeasti lapsuudenkodistaan, niin hän ei todellakaan halua muuttaa siihen sun valitsemaan ja ostamaan asuntoon. Mutta ainahan sen voi laittaa sitten vuokralle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ainoa missä minä ja mies jyräsimme oli keittiön hana. Valitsimme itsellemme mieluisan vaihtoehdon, mutta sekin sillä puheella, että jos lapsen silmä ei siihen millään totu, niin vaihdetaan se sitten myöhemmin. "
Siis mitä? Voitko lukea tuon itse ja ihan ajatuksella?
Mitä sinusta kertoo se, että sinä valitsit lapsesi kotiin keittön hanan, joka on sinulle mieluisa? Kertooko se siitä, että aiot olla siellä keittiössä tiskaamassa ja laittamassa ruokaa? Senkö takia halusit sinne itsellesi mieluisan hanan?
En usko hetkeäkään, että miehelläsi oli mitään sananvaltaa asiaan vaan olet juuri sellainen äiti, josta ap kertoo. Voi lapsi raukkaa. Onnea vaan hänen itsenäistymiselleen!
Vaikka en aio olla sitä hanaa katselemassa, se asunto on kuitenkin alkuun minun ja miehen omistuksessa. Sen verran käytimme omistajan valtaa, että valitsimme itsellemme mieluisamman vaihtoehdon. Esim. lapsen valitsema parketti on aivan jotain muuta kuin itse olin valinnut ja sitä ei pysty vaihtamaan yhtä pienillä kustannuksilla kuin hanaa. Samaten lapsen valitsema keittiön kivitaso ei olisi ollut minun valintani.
Tuossa hanassa vaan jotenkin maut meni pahasti ristiin. Lapsen valinta oli minun ja miehen silmissä kauhistus, ja kääntäen. Suurin ongelma oli siinä, että valittavissa olevissa vaihtoehdoissa ei ollut sellaista mikä olisi kelvannut kaikille joten siksi omistajien ääni ratkaisi tässä kohtaa. Kun asunto on valmis ja sinne pääsee muuttamaan, sinne voi sitten jälkeenpäin hankkia minkä tahansa hanan jos se alkuperäinen valinta hiertää pahasti.
Miten hana voi olla noin ongelmallinen. Lapsi olisi halunnut tyylikkäämmän-kalliimman hanan, kuin mitä olisitte saaneet taloyhtiöltä korvauksen hanasta? Hanahan kuuluu taloyhtiölle.
Painajainen: ovikello soi. En avaa, koska makailen tässä mieheni kanssa alastomina, helliä hetkiä ja romanttista musiikkia. Menköön kaupustelija pois pimputtamasta jo toisen kerran. Raps- raps-kenkänkorot lähestyvät, äiti täällä.
Ap: ota etäisyyttä hetkeksi. Älä kerro kaikki vanhemmillesi.
Sinuna muuttaisin toiseen asuntoon, enkä antaisi avaimia äidille.
Anoppini on juuri tuollainen äiti, mutta mieheni on jo 35 vuotias ja naimisissa kanssani. Anoppi suuttuu kun ei saa sisustaa poikansa koti (eli minun ja mieheni yhteinen koti). Minä en tietysti kelpaa anopille, koska en ole tarpeeksi nöyrä. Ja olen allerginen, ja se on nyt vaan hankalaa anopin mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ainoa missä minä ja mies jyräsimme oli keittiön hana. Valitsimme itsellemme mieluisan vaihtoehdon, mutta sekin sillä puheella, että jos lapsen silmä ei siihen millään totu, niin vaihdetaan se sitten myöhemmin. "
Siis mitä? Voitko lukea tuon itse ja ihan ajatuksella?
Mitä sinusta kertoo se, että sinä valitsit lapsesi kotiin keittön hanan, joka on sinulle mieluisa? Kertooko se siitä, että aiot olla siellä keittiössä tiskaamassa ja laittamassa ruokaa? Senkö takia halusit sinne itsellesi mieluisan hanan?
En usko hetkeäkään, että miehelläsi oli mitään sananvaltaa asiaan vaan olet juuri sellainen äiti, josta ap kertoo. Voi lapsi raukkaa. Onnea vaan hänen itsenäistymiselleen!
Vaikka en aio olla sitä hanaa katselemassa, se asunto on kuitenkin alkuun minun ja miehen omistuksessa. Sen verran käytimme omistajan valtaa, että valitsimme itsellemme mieluisamman vaihtoehdon. Esim. lapsen valitsema parketti on aivan jotain muuta kuin itse olin valinnut ja sitä ei pysty vaihtamaan yhtä pienillä kustannuksilla kuin hanaa. Samaten lapsen valitsema keittiön kivitaso ei olisi ollut minun valintani.
Tuossa hanassa vaan jotenkin maut meni pahasti ristiin. Lapsen valinta oli minun ja miehen silmissä kauhistus, ja kääntäen. Suurin ongelma oli siinä, että valittavissa olevissa vaihtoehdoissa ei ollut sellaista mikä olisi kelvannut kaikille joten siksi omistajien ääni ratkaisi tässä kohtaa. Kun asunto on valmis ja sinne pääsee muuttamaan, sinne voi sitten jälkeenpäin hankkia minkä tahansa hanan jos se alkuperäinen valinta hiertää pahasti.
Eikö se päiväliini valmistu jo 16 v ja sitten hän ostaa puolet asunnosta. Teillähän ei ole rahaa ja silti olet petannut juuri peruskoulun päättäneen koko elämän.
Sanoisin että apn äiti on oikein huomaavainen ja antaa tilaa lapselleen...
Mulla soi hälytyskellot. Nyt ap äkkiä vastuu omasta elämästä! Äitisi ei ikinä lopeta, jos sinä mahdollistat tuon. Et muuta siihen asuntoon. Voihan äitisi laittaa sen vuokralle. Ja ihan sana, meneekö välit. Oma elämä, siihen aikuisella ihmisellä on oikeus.
Miksikö kirjoitan näin? Tunsin miehen, joka vielä 30-vuotiaana oli äitinsä napanuorassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllätä äitisi. Varaa teille yhteinen aika psykologille/hyvälle terapeurille. Tai viime kädessä juristille. Laita äitisi puun ja kuoren väliin: älä katkaise välejä antamatta vielä yhtä mahdollisuutta korjata käytöstään.
Ps. Äitisi ei saa kulkea kotonasi omilla avaimillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seis stop. Et muuta äitisi asuntoon. Et ikinä pääse kierteestä, johon itse suostut. Osta oma kämppä, älä anna avaimia perheellesi, älä kutsu edes käymään. Muuta etukäteen kertomatta.
Ymmärrän tämänkin viestin pointin, kannattaa laittaa jämäkästi selvät rajat.
Mutta sitten. Äiti varmasti suuttuu. Tarkoitus on kuitenkin säilyttää välit, vaikka hän suuttuisikin (sitten on äidin asia, jos ei halua olla väleissä), ei kuitenkaan niin, että välit pitää katkoa täysin. Miettisin siis kuitenkin siirtoja tehdessä, ovatko ne niin peruuttamattomia, että välit menee täysin (ehkä turhaan).
Eli kyllä miettisin muitakin keinoja, voiko joku sisaruksista toimia välikädessä. Tai auttaisiko se, että kirjoittaa kirjeen, jossa päättäväisesti ja analysoiden kertoo, miksi on päätynyt omaan ratkaisuunsa.
Olisi hyvä, jos muu suku myös ymmärtäisi ja tukisi ap:ta hänen ratkaisussaan.
Et voi saada äitiä tajuamaan rajoja jos et pane välejäsi poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reteesti asut siinä hetken, säästät omaan ja katselet uutta unelmakämppää. Ostat sitten, kun tulee vastaan. Jos vähän haluat "pehmentää" iskua, kehut äitiäsi hienosta sijoitusasunnon hommaamisesta ja lupaat auttaa vuokralaisen hankinnassa.
Etkä anna avainta, vaan varanykkeli jollekin kaverille.
Vierailija kirjoitti:
Miten hana voi olla noin ongelmallinen. Lapsi olisi halunnut tyylikkäämmän-kalliimman hanan, kuin mitä olisitte saaneet taloyhtiöltä korvauksen hanasta? Hanahan kuuluu taloyhtiölle.
Lapsi olisi halunnut sellaisen kaarevan hanan, josta tulee mieleen 90-luku. No ehkä ne pian taas tulevat muotiin ja ehkä oli pikkumaista pistää hanttiin tässä asiassa, mutta se hana oli minun ja miehen mielestä kauhea. Aivan niin kuin meidän valitsema hana oli lapsen mielestä kauhea. Mutta ei se ole elinkautinen, sen voi myöhemmin vaihtaa johonkin sellaiseen mikä kelpaa kaikille.
Eivät vuokralaiset pääse yleensä sanelemaan minkälaisen parketin ja keittiön kivitason haluavat. Joten siihen nähden tuo hana on minusta pikkujuttu. Eikä ensimmäinen koti muutenkaan ole yleensä se unelmakoti, vaan siinä usein joutuu tinkimään yhdestä sun toisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten hana voi olla noin ongelmallinen. Lapsi olisi halunnut tyylikkäämmän-kalliimman hanan, kuin mitä olisitte saaneet taloyhtiöltä korvauksen hanasta? Hanahan kuuluu taloyhtiölle.
Lapsi olisi halunnut sellaisen kaarevan hanan, josta tulee mieleen 90-luku. No ehkä ne pian taas tulevat muotiin ja ehkä oli pikkumaista pistää hanttiin tässä asiassa, mutta se hana oli minun ja miehen mielestä kauhea. Aivan niin kuin meidän valitsema hana oli lapsen mielestä kauhea. Mutta ei se ole elinkautinen, sen voi myöhemmin vaihtaa johonkin sellaiseen mikä kelpaa kaikille.
Eivät vuokralaiset pääse yleensä sanelemaan minkälaisen parketin ja keittiön kivitason haluavat. Joten siihen nähden tuo hana on minusta pikkujuttu. Eikä ensimmäinen koti muutenkaan ole yleensä se unelmakoti, vaan siinä usein joutuu tinkimään yhdestä sun toisesta.
Jep, joutuu tinkimään. Ja se tinkiminen tapahtuu ihan jossain toisessa asunnossa kuin teidän valitsemassanne.
Vierailija kirjoitti:
Olen melko varma, että sitten kun hän on muuttamassa oikeasti lapsuudenkodistaan, niin hän ei todellakaan halua muuttaa siihen sun valitsemaan ja ostamaan asuntoon. Mutta ainahan sen voi laittaa sitten vuokralle.
No voihan se mieli puolessa vuodessa muuttua, mutta epäilen. Tuskin kuitenkaan vieraille ruvetaan vuokraamaan, jos lapsi ei siihen halua muuttaa, vaan ennemmin myydään pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten hana voi olla noin ongelmallinen. Lapsi olisi halunnut tyylikkäämmän-kalliimman hanan, kuin mitä olisitte saaneet taloyhtiöltä korvauksen hanasta? Hanahan kuuluu taloyhtiölle.
Lapsi olisi halunnut sellaisen kaarevan hanan, josta tulee mieleen 90-luku. No ehkä ne pian taas tulevat muotiin ja ehkä oli pikkumaista pistää hanttiin tässä asiassa, mutta se hana oli minun ja miehen mielestä kauhea. Aivan niin kuin meidän valitsema hana oli lapsen mielestä kauhea. Mutta ei se ole elinkautinen, sen voi myöhemmin vaihtaa johonkin sellaiseen mikä kelpaa kaikille.
Eivät vuokralaiset pääse yleensä sanelemaan minkälaisen parketin ja keittiön kivitason haluavat. Joten siihen nähden tuo hana on minusta pikkujuttu. Eikä ensimmäinen koti muutenkaan ole yleensä se unelmakoti, vaan siinä usein joutuu tinkimään yhdestä sun toisesta.
Hana on pikkuasia verrattuna siihen miten kontrolloit juuri peruskoulusta lähteneen ihan koko elämää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi aloitti juuri lukion. Äidin valitsemassa kouluissa. Äidin tahdon mukaan opiskelee joka päivä 8-21 plus lauantait. Menee äidin valitsemaan opiskelupaikkaan vajaa kahden vuoden päästä. Asuu äidin valitsemassa asunnossa, äidin valitsemien huonekalujen ympäröimänä
Saa kuukausirahaa 40, kirjanpitoa vastaanPäsmäröinyiä? Ei kai
Opiskelee itse valitsemassaan lukiossa, ihan normaalin lukujärjestyksen mukaan. Menee itse valitsemaansa opiskelupaikkaan. Muuttaa asuntoon, jonka on itse hyväksynyt asunnokseen. Mikään pakko ei ole, voi jäädä asumaan kotiinkin jos haluaa, mutta näillä näkymin on innoissaan muuttamassa. Tulee saamaan itse valitsemansa huonekalut. Ja kuukausiraha on mainittua pienempi.
Olen höösäjä äidin tytär ja varmasti olisin itsekin, jos miehelläni ei olisi ollut viisautta katkaista kierrättä.
Ongelmaksi muodostuu, ettei nuori koe seisovansa omillaan jaloillaan ja koe sitä iloa ja onnen tunnetta omista suunnitelmistaan ja tekemisistään, mitä itsenäistyminen ja oman pesän rakentaminen antaa.
Jokaisella nuorella on oikeus elää ja rakentaa oma elämänsä, eikä vanhemmilla ole oikeutta elää lapsen elämää tai sen kautta.
Ap. vaihtaisin lukot ja ottaisin etäisyyttä äitiisi ja kaikki äidistä muistuttavat tavarat kierrätykseen kylmän viileästi ja pikkuhiljaa alkaisin rakentamaan kotia ja seisomaan omilla jaloilla, ilman äidin tukea ja suunnittelua, näin itsetuntosi nousisi ja saisit pikku hiljaa alkaa elämään itsenäistä ja äidistä riippumatonta elämää. Et enää ole pikkutyttö. Ansaitset ihan oman elämäsi.
Ex-vaimoni oli ja todennäköisesti edelleenkin täysin äitinsä kontrolloitavissa kaikessa maan ja taivaan välillä. Sellaisen ihmisen kanssa pitkässä suhteessa oleminen on myös anopin kanssa suhteessa olemista. Pane äidillesi luu kurkkuun kaiken uhallakin, muuten elämäsi ei tule olemaan kovin mukavaa. En tarkoita, että panisit välejä poikki, mutta muuta vaikka vuokralle tai osta se oma kämppä. TEE KUTEN ITSE HALUAT.
Vierailija kirjoitti:
Yllätä äitisi. Varaa teille yhteinen aika psykologille/hyvälle terapeurille. Tai viime kädessä juristille. Laita äitisi puun ja kuoren väliin: älä katkaise välejä antamatta vielä yhtä mahdollisuutta korjata käytöstään.
Ps. Äitisi ei saa kulkea kotonasi omilla avaimillaan.
Ei narsisti ikinä muuta käytöstään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi aloitti juuri lukion. Äidin valitsemassa kouluissa. Äidin tahdon mukaan opiskelee joka päivä 8-21 plus lauantait. Menee äidin valitsemaan opiskelupaikkaan vajaa kahden vuoden päästä. Asuu äidin valitsemassa asunnossa, äidin valitsemien huonekalujen ympäröimänä
Saa kuukausirahaa 40, kirjanpitoa vastaanPäsmäröinyiä? Ei kai
Opiskelee itse valitsemassaan lukiossa, ihan normaalin lukujärjestyksen mukaan. Menee itse valitsemaansa opiskelupaikkaan. Muuttaa asuntoon, jonka on itse hyväksynyt asunnokseen. Mikään pakko ei ole, voi jäädä asumaan kotiinkin jos haluaa, mutta näillä näkymin on innoissaan muuttamassa. Tulee saamaan itse valitsemansa huonekalut. Ja kuukausiraha on mainittua pienempi.
Olen höösäjä äidin tytär ja varmasti olisin itsekin, jos miehelläni ei olisi ollut viisautta katkaista kierrättä.
Ongelmaksi muodostuu, ettei nuori koe seisovansa omillaan jaloillaan ja koe sitä iloa ja onnen tunnetta omista suunnitelmistaan ja tekemisistään, mitä itsenäistyminen ja oman pesän rakentaminen antaa.
Jokaisella nuorella on oikeus elää ja rakentaa oma elämänsä, eikä vanhemmilla ole oikeutta elää lapsen elämää tai sen kautta.
Ap. vaihtaisin lukot ja ottaisin etäisyyttä äitiisi ja kaikki äidistä muistuttavat tavarat kierrätykseen kylmän viileästi ja pikkuhiljaa alkaisin rakentamaan kotia ja seisomaan omilla jaloilla, ilman äidin tukea ja suunnittelua, näin itsetuntosi nousisi ja saisit pikku hiljaa alkaa elämään itsenäistä ja äidistä riippumatonta elämää. Et enää ole pikkutyttö. Ansaitset ihan oman elämäsi.
AP on juuri sellainen perusruikuttaja joka ei tule IKINÄ elämään ilman äitiään.
Kun äiti sanoo niin minä teen koska minulla ei ole omia aivoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten hana voi olla noin ongelmallinen. Lapsi olisi halunnut tyylikkäämmän-kalliimman hanan, kuin mitä olisitte saaneet taloyhtiöltä korvauksen hanasta? Hanahan kuuluu taloyhtiölle.
Lapsi olisi halunnut sellaisen kaarevan hanan, josta tulee mieleen 90-luku. No ehkä ne pian taas tulevat muotiin ja ehkä oli pikkumaista pistää hanttiin tässä asiassa, mutta se hana oli minun ja miehen mielestä kauhea. Aivan niin kuin meidän valitsema hana oli lapsen mielestä kauhea. Mutta ei se ole elinkautinen, sen voi myöhemmin vaihtaa johonkin sellaiseen mikä kelpaa kaikille.
Eivät vuokralaiset pääse yleensä sanelemaan minkälaisen parketin ja keittiön kivitason haluavat. Joten siihen nähden tuo hana on minusta pikkujuttu. Eikä ensimmäinen koti muutenkaan ole yleensä se unelmakoti, vaan siinä usein joutuu tinkimään yhdestä sun toisesta.
Sun mielestä on oikeutettua laittaa lapsi maksamaan asunnosta, joka ei kuitenkaan ole hänen unelma-asuntonsa? Jestas mitä vanhempia täällä kirjoittelee.
Mitä sä oikein valitat kun saat kämpän ilmaiseksi ja uudn sisustuksen sinne kaapeista lähtien? Mut ei sun silti tartte äitilles mitään ovea availla jatkuvasti. Mikä vitun paikannin muka autossa on? Jaksaiskohan tätä nyt uskoa.