Jos kysyt kaveriltasi pitkästä aikaa mitä kuuluu ja vastaus on "tässä on nyt ollut kaikennäköistä"

Vierailija kirjoitti:

Itse ärsyynnyn aika pahastikin, jos joku utelee asioistani kysymällä mitä kuuluu, vaikka tiedän että kysyjä ei oikeasti edes kysy mitään.

Sama homma! Mulle tulee olo, että mitäkuuluunkysyjä haluaisi kuitenkin jotain mässytettävää mun asioista. Siis saada vetää johtopäätöksiä vaikka siitä että sanon että lomalle olen lähdössä tässä, et sen verran kuuluu. Asioihin sekaantumista ja arviointia, uteliaisuutta! En siedä.

Miksi tuo mun selitys saa vain alapeukkuja? :( En mää nyt oikeasti ole ketään elämästäni heivaamassa, mutta en kyllä jaksa tuollaiseen tässä tilanteessa yhteyttäkään pitää..

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ärsyynnyn aika pahastikin, jos joku utelee asioistani kysymällä mitä kuuluu, vaikka tiedän että kysyjä ei oikeasti edes kysy mitään.

Sama homma! Mulle tulee olo, että mitäkuuluunkysyjä haluaisi kuitenkin jotain mässytettävää mun asioista. Siis saada vetää johtopäätöksiä vaikka siitä että sanon että lomalle olen lähdössä tässä, et sen verran kuuluu. Asioihin sekaantumista ja arviointia, uteliaisuutta! En siedä.

Voitko itsekkyydessäsi koskaan ajatella, että sitä toista ihmistä oikeasti kiinnostaa, mitä sulle kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuo mun selitys saa vain alapeukkuja? :( En mää nyt oikeasti ole ketään elämästäni heivaamassa, mutta en kyllä jaksa tuollaiseen tässä tilanteessa yhteyttäkään pitää..

ap

Mietipä kuule ihan itse. Kukaan ei usko tuota selitystä aloituksen luettuaan. Olet joku paska kaveri jolle ei oikeasti kukaan halua uskoutua.

Kaverilta ei kysytä pitkän ajan päästä vasta että mitä kuuluu. Varsinkaan jos tiedetään että heillä on ollut rankkaa. Tai jos kysytään, niin se on vain tuttava, ja tuttavalle ei tarvitse muuta sanoakaan kuin että on ollut kaikenlaista. Oikean kaverin elämässä eletään mukana, jolloin kysytään tiukoissa paikoissa useammin että mitä kuuluu, eikä vietetä radioholjaisuutta silloin kun kaveri kaipaisi eniten tukea. Itse olen hylännyt tuollaiset "kaverit". Viimeksi tänään sanoin eräälle kahville pyytelijälle että ei tarvitse tulla, en nyt jaksa muuta kuin lähimpien ystävieni seuraa, jotka ovat olleet tukena tänä vaikeana aikana jota olen perheeni kanssa elänyt. Veti herneen varmasti nokkaansa, mutta siinäpähän vetelee.

Vierailija kirjoitti:

Siis olen aloittaja ja olen tuo, joka vastasi noin. Kaverini tietää, että mm. toivun perheenjäseneni kuolemasta (tosin kuoli "jo" vuosi sitten) ja on tiennyt, että muitakin perheenjäseniä on enemmän tai vähemmän sairaana ja itsekin sain lievän sairaskohtauksen. Sitä hän ei tiedä, että yksi  meistä on sairaalassa ja tutkimukset kesken.

Kun aiemmin kysyi kuulumisia, vastasin juuri noin mitä aloitukseen laitoin. Hän alkoi kertoa, miten hänelläkin on kiire ja kaikkea kun pitää nähdä kaikkia kavereita ym. Siis hauskaa tekemistä, joiden takia on niin kovin väsynyt. Olin niin järkyttynyt, etten pystynyt sanomaan enempää.

Nyt taas kyseli kuulumisia ja valitteli kun ei olla ehditty nähdä ja sanoin suoraan, etten ehdi enkä jaksakaan nähdä tällä viikolla ja lisäsin, että selitän myöhemmin.. Oikeasti ei kiinnosta selittää edes. Niin siihenkin vastasi, että hänelläkin on niin kiire, että ensi viikko sopiikin paremmin.

Nyt mietin vain, että onkohan tuo loukkaantunut ja jos on, niin voinko heivata helvettiin mun elämästä koko tyypin?

Voi, olen pahoillani menetyksistäsi ja muista. :-(  Jos kyseessä on "vain" kaveri niin, jos teillä on aikaisemminkin olleet aika pinnalliset välit niin ehkä hän ei halua tunkeutua sen enempää elämääsi, ajatteli kenties, että vastauksesi oli sen merkki ettet halua puhua aiheesta hänen kanssaan, joten alkoi itse höpöttelemään pinnallisempia asioita. Tai sitten hän on vain empatiakyvytön.

Sitten on taas näitä ihmisiä, joiden pitää laittaa ns. aina paremmin. Esim. itselläni oli ystävä ja, jos hänelle esim. keskustelussa sanoi lähtevänsä niin hän saattoi ignoorata tämän täysin mutta vähän ajan päästä itse ilmoittaa, kuinka hänen nyt täytyy lähteä. Sama jos mainitse kiireistä niin eihän se ollut mitään, koska hänellä oli vielä enemmän kiireitä.  Tämä nyt oli vähän huono esimerkki sun tilanne huomioon ottaen mutta pointtina kuitenkin, että selkeästi teillä on vain pinnallinen kaverisuhde.

Itse vastaan juuri noin niille ihmisille, joille en halua kertoa kuulumisiani. Ihan hyvä vastaus. Kertoo siitä, että ei halua avautua. (Eikä tarvitsekaan).

Tiedetään tapauksia myös kun lähes koko suvulta tivattu sairastelua johon lupauduttu kertomatta mitään sen enempää kun puolisolle kova paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis olen aloittaja ja olen tuo, joka vastasi noin. Kaverini tietää, että mm. toivun perheenjäseneni kuolemasta (tosin kuoli "jo" vuosi sitten) ja on tiennyt, että muitakin perheenjäseniä on enemmän tai vähemmän sairaana ja itsekin sain lievän sairaskohtauksen. Sitä hän ei tiedä, että yksi  meistä on sairaalassa ja tutkimukset kesken.

Kun aiemmin kysyi kuulumisia, vastasin juuri noin mitä aloitukseen laitoin. Hän alkoi kertoa, miten hänelläkin on kiire ja kaikkea kun pitää nähdä kaikkia kavereita ym. Siis hauskaa tekemistä, joiden takia on niin kovin väsynyt. Olin niin järkyttynyt, etten pystynyt sanomaan enempää.

Nyt taas kyseli kuulumisia ja valitteli kun ei olla ehditty nähdä ja sanoin suoraan, etten ehdi enkä jaksakaan nähdä tällä viikolla ja lisäsin, että selitän myöhemmin.. Oikeasti ei kiinnosta selittää edes. Niin siihenkin vastasi, että hänelläkin on niin kiire, että ensi viikko sopiikin paremmin.

Nyt mietin vain, että onkohan tuo loukkaantunut ja jos on, niin voinko heivata helvettiin mun elämästä koko tyypin?

Voi, olen pahoillani menetyksistäsi ja muista. :-(  Jos kyseessä on "vain" kaveri niin, jos teillä on aikaisemminkin olleet aika pinnalliset välit niin ehkä hän ei halua tunkeutua sen enempää elämääsi, ajatteli kenties, että vastauksesi oli sen merkki ettet halua puhua aiheesta hänen kanssaan, joten alkoi itse höpöttelemään pinnallisempia asioita. Tai sitten hän on vain empatiakyvytön.

Sitten on taas näitä ihmisiä, joiden pitää laittaa ns. aina paremmin. Esim. itselläni oli ystävä ja, jos hänelle esim. keskustelussa sanoi lähtevänsä niin hän saattoi ignoorata tämän täysin mutta vähän ajan päästä itse ilmoittaa, kuinka hänen nyt täytyy lähteä. Sama jos mainitse kiireistä niin eihän se ollut mitään, koska hänellä oli vielä enemmän kiireitä.  Tämä nyt oli vähän huono esimerkki sun tilanne huomioon ottaen mutta pointtina kuitenkin, että selkeästi teillä on vain pinnallinen kaverisuhde.

Joo siis nimenomaan on nyt tullut fiilis, että haluaa laittaa paremmaksi ja esim. nuo kaveruushommat kun hänellä on niin paljon kavereita että ihan rankaksi käy, itse taas olen ihan syystä karsinut kavereita, koska aikaa ei vain ole.. Eikä jaksamista. Mutta kun tuo kaveri tosiaan tietää, mitä aiemmin on tapahtunut, ja että on tuon sairauteen kuolleen lisäksi muitakin sairaita, niin en minä rautalangasta jaksa vääntää, miksi en  nyt jaksa nähdä. 

Tuntuu vaan todella oudolta, miksi hän "kilpailee" kanssani, kuin oikein vääntäisi veistä haavassa että hänellä on näin helppo elämä, mites sulla.. :'( Enkä usko, että oikeasti sitä niin tekee, mutta jos edes vähän miettisi niin hoksaisi kyllä.

Ihme jänkkäämistä. Jos sitä nyt vaan oikeesti kiinnostaa mitä kuuluu, ei mitään hyvää pv kirvesvartta. Varsinkin jos ennen olet kertonut oikeasti mitä kuuluu. Miten se on yhtäkkiä uteliaisuutta sitten? Tai jotenkin pahansuopaa? Ylianalysoitkohan sä nyt tätä jotenkin?

Ja miksi ei voi kertoa omista asioistaan jos ennen se ollut ok? Pitäiskö olla sit vaan hiljaa jos itsellä ei mene niin huonosti kun toisella, ettei se toinen pahoita mieltään? Mitäs järkeä enää koko yhteydenpidossa jos omat/ toisen asiat on kiellettyjä aiheita? Auringonpilkuistako jutellaan sitte?

Ap taas vastailee itselleen. Sun juttus on niin nähty.

Vierailija kirjoitti:

Ihme jänkkäämistä. Jos sitä nyt vaan oikeesti kiinnostaa mitä kuuluu, ei mitään hyvää pv kirvesvartta. Varsinkin jos ennen olet kertonut oikeasti mitä kuuluu. Miten se on yhtäkkiä uteliaisuutta sitten? Tai jotenkin pahansuopaa? Ylianalysoitkohan sä nyt tätä jotenkin?

Niin siis esitin aloituksen noin päin ihan siksi, että jotkut olisivat mahdollisesti myöntäneet, että onpa tylyä sanoa noin ja en pitäisi yhteyttä. Eli mietin, voisiko olla loukkaantunut sitten ja sen takia noita omia juttujaan nostaa esille ennenkuin tosiasiassa ehdinkään enempää sanoa kuin "tässä nyt on ollut kaikennäköistä" ja nielaista, pitäisikö jaksaa sitten kertoa ja hän onkin jo kertomassa että niiiiiin hänelläkin on ollut ja miten rankkaa on. Jollain tavalla tämä rentouttaa kasvottomana tänne kirjoittaa, enemmän kuin puhua noista oikeista ongelmistani.. Niitä elän sitten läheisteni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ja miksi ei voi kertoa omista asioistaan jos ennen se ollut ok? Pitäiskö olla sit vaan hiljaa jos itsellä ei mene niin huonosti kun toisella, ettei se toinen pahoita mieltään? Mitäs järkeä enää koko yhteydenpidossa jos omat/ toisen asiat on kiellettyjä aiheita? Auringonpilkuistako jutellaan sitte?

Haluaa pitää sut etäisyyden päässä elämästään. Et taida olla hänelle kovin tärkeä.

Kyllä sä taas kerran sekoitit näppäryyteesi. Hei ei mua oikeesti kiinnosta sun seura. Olet paljastunut. Laitanko vielä nimesi tähän?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sä taas kerran sekoitit näppäryyteesi. Hei ei mua oikeesti kiinnosta sun seura. Olet paljastunut. Laitanko vielä nimesi tähän?

Jos olisit mun kaveri niin miksi ihmeessä sitten soittelet, jos ei seura kiinnosta? Häiritäksesi?

Tää mun kaveri kyllä tietää, että olen ollut väsynyt ja harvaan jaksan pitää yhteyttä..

Laita vaikka nimen alkukirjain. Ettei tarvi turhaan aikaansa hukata tai ajatuksiaan pyöritellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme jänkkäämistä. Jos sitä nyt vaan oikeesti kiinnostaa mitä kuuluu, ei mitään hyvää pv kirvesvartta. Varsinkin jos ennen olet kertonut oikeasti mitä kuuluu. Miten se on yhtäkkiä uteliaisuutta sitten? Tai jotenkin pahansuopaa? Ylianalysoitkohan sä nyt tätä jotenkin?

Niin siis esitin aloituksen noin päin ihan siksi, että jotkut olisivat mahdollisesti myöntäneet, että onpa tylyä sanoa noin ja en pitäisi yhteyttä. Eli mietin, voisiko olla loukkaantunut sitten ja sen takia noita omia juttujaan nostaa esille ennenkuin tosiasiassa ehdinkään enempää sanoa kuin "tässä nyt on ollut kaikennäköistä" ja nielaista, pitäisikö jaksaa sitten kertoa ja hän onkin jo kertomassa että niiiiiin hänelläkin on ollut ja miten rankkaa on. Jollain tavalla tämä rentouttaa kasvottomana tänne kirjoittaa, enemmän kuin puhua noista oikeista ongelmistani.. Niitä elän sitten läheisteni kanssa.

Minua ihmetyttää, että miksi sinua kiinnostaa noin paljon mitä joku hyvänpäivänkaveri on ehkä mahdollisesti tulkinnut tai jättänyt tulkitsematta vastauksestasi? Hän tuskin edes muistaa tapaamistanne, ja sinä käytät täällä ihan suhteettomasti energiaan aivan turhanpäiväiseen analysointiin.

Mä varmaan vastasin jotenkin tuohon tapaan silloin, kun meillä oli perheessä vakavaa sairastelua ja joku kyseli, mitä kuuluu. Vaihtoehtona olisi ollut pitkä ja molemmille tuskallinen tilitys tilanteesta, koska en siinä vaiheessa kyennyt puhumaan asiasta kevyesti tai ohimennen. Toisaalta sen verran vakavasta tilanteesta oli kyse, että en mitenkään pystynyt vastamaan "ihan hyvää kuuluu".

Aika tarkkaan tuli siis valittua ne hetket, jolloin ryhtyi kellekään kertomaan enempiä.

Alkukirjain on P