Mitä ajattelet ihmisestä, jolla on kirjahyllyssään venäläisen kirjallisuuden klassikot?
Siellähän minä niitä säilytän muiden kirjojen kanssa. Muut kirjat ovat 50% kaunokirjallisuutta ja 10% sanakirjoja sekä loput taidekirjoja.
Minkälaiseksi kuvittelet minut? Nyt on sana vapaa!
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka enää pitää kirjahyllyä sisustuselementtinä?
Missä muualla niitä kirjoja voi muka säilyttää? Niihinhän liittyy paljon muistojakin. Esim. kun ymmärsin ensimmäistä kertaa jotain venäjäksi kirjoitettua Pushkinia.
Tästä olen kade. Olen lukenut venäjää, ja lukenut venäläisiä kirjoja, mutta niiden yhdistäminen ei vielä ole onnistunut.
Eli jos ne klassikot on siellä kirjahyllyssä venäjäksi ja luettuna, ja lukija itse on suomenkielinen, niin sitten ihan vain ihailen.
No itse olen opiskellut sekä venäjää että kirjallisuustiedettä, ja noita klassikkoja on hyllyssä. Sanotaanko että oli lähin selitys joka tuli mieleen.
En mitään. Ajattelen, että se varmaan tykkää niistä. Itselle ei nappaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku hipsteri, jolle Dostojevski ja Tolstoi on sisustuselementtejä.
Silleen ironisesti, tiätsä.
Tiän mä. Nehän edustaa fallosentristä valkoisen miehen kirjallisuutta ja patriarkaattisen miesselittämisen perinnettä. Esim. Tolstoi kuvittele tietävänsä jotain naisisten elämästä kirjoittaessaan Anna Kareninan. Ei noita setäkirjailijoita voi digata kuin ironisesti.
Minusta Kittyn ja Levinin rakkaus on kirjoitettu hyvin uskottavasti, näin naisena. Sehän oli Anna Kareninan todellinen tarina. Ja minuun teki todellisen vaikutuksen se, miten hyvin Sonjan tunteet Dostojevski kuvasi Rikoksessa ja Rangaistuksessa. Ja ihminen on ihminen, ei vain mies ja nainen. Moni miesten välinen pohdinta Karamazovin veljeksissä on jättänyt minuun jäljen.
Se olikin realistinen kuvaus kun kilttimies Levin sai Kittyn vasta kun tämä oli särkenyt sydämensä jännämies-Vronskin kanssa. Näinhän se usein menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että vaatii sisua lukea Rikos ja rangaistus läpi, jotain periksiantamattomuutta on pakko olla.
Dostojevski on aika kevyttä lukea. ..oon lukenut hänen koko tuotantonsa, mutta Tolstoilta en ole kyennyt lukemaan mitään loppuun.
Ei se mitenkään vaikealukuinen ole, muutoin kuin tylsyydessä. Luen paljon, mutta ei vaan kyennyt. Ei kai ollut vaan omaan makuun. Toisaalta en ole vaikuttunut oikein muistakaan klassikoista vaikka ovat aikanaan olleet merkittäviä ja puhuttelevia varmasti. Mutta onpahan luettu yleissivistyksen vuoksi.
On siinä hommaa. Kuinkahan usein tulee pölyt pyyhittyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka enää pitää kirjahyllyä sisustuselementtinä?
Missä muualla niitä kirjoja voi muka säilyttää? Niihinhän liittyy paljon muistojakin. Esim. kun ymmärsin ensimmäistä kertaa jotain venäjäksi kirjoitettua Pushkinia.
Tästä olen kade. Olen lukenut venäjää, ja lukenut venäläisiä kirjoja, mutta niiden yhdistäminen ei vielä ole onnistunut.
Eli jos ne klassikot on siellä kirjahyllyssä venäjäksi ja luettuna, ja lukija itse on suomenkielinen, niin sitten ihan vain ihailen.
Minulla lähti venäjänopiskelu ihan peruskoulun kielivalintana ja jatkoin sitä sitten harrastuksena lukion jälkeen koska pidän venäjästä. Sitten kävikin niin, että muutin venäjänkieliselle paikkakunnalle ja otin yksityistunteja eläköityneeltä venäjänopettajalta. Kuri oli paljon kovempaa kuin Suomessa ja opin ääntämään ässät paremmin. Luen vieläkin ihan huvikseni Venäjän kielioppia ja sanakirjoja.
Erikoinen aloitus. Jos jollakulla on joku kirja hyllyssään, oletan tietysti että hän pitää ko. kirjasta. Se, että katsot tarpeelliseksi tehdä aloituksen aiheesta nettiin kertoo kuitenkin siitä että mielestäsi on jotenkin spesiaalia kun on ihan venäläisiä klassikoita hyllyssä. Liikkistä. Kertoo aika paljon ihmisestä jos sen mielestä on jotenkin mainitsemisen arvoista että on lukenut venäläisiä klassikoita. Pidät varmaan Dickensin lukemistakin jonain saavutuksena.
Vierailija kirjoitti:
No itse olen opiskellut sekä venäjää että kirjallisuustiedettä, ja noita klassikkoja on hyllyssä. Sanotaanko että oli lähin selitys joka tuli mieleen.
Minua kiinnostaisi opiskella samaa mutta en tiedä olenko edes oikeutettu opintotukeen koska olen opiskellut jo aiemmin varmasti hallituksen kannalta katsottuna tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
On siinä hommaa. Kuinkahan usein tulee pölyt pyyhittyä.
En ole mikään kotitaloustehopakkaus eli imuroin kirjahyllyn noin neljä kertaa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Erikoinen aloitus. Jos jollakulla on joku kirja hyllyssään, oletan tietysti että hän pitää ko. kirjasta. Se, että katsot tarpeelliseksi tehdä aloituksen aiheesta nettiin kertoo kuitenkin siitä että mielestäsi on jotenkin spesiaalia kun on ihan venäläisiä klassikoita hyllyssä. Liikkistä. Kertoo aika paljon ihmisestä jos sen mielestä on jotenkin mainitsemisen arvoista että on lukenut venäläisiä klassikoita. Pidät varmaan Dickensin lukemistakin jonain saavutuksena.
Olet väärässä. Minua kiinnostavat minkälaisen kuvan yksi kodin visuaalinenkin elementti eli kirjahylly antaa vieraille ihmisille. Täällä on vaikka kuinka paljon ”Mitä ajattelet...”-aloituksia. Ainahan kylään tulevat vieraat katsastavat kirjahyllyn ensimmäisenä ainakin meillä.
Jos on Sota ja rauha luettuna hyllyssä, niin pidän varsin sitkeänä henkilönä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku hipsteri, jolle Dostojevski ja Tolstoi on sisustuselementtejä.
Silleen ironisesti, tiätsä.
Tiän mä. Nehän edustaa fallosentristä valkoisen miehen kirjallisuutta ja patriarkaattisen miesselittämisen perinnettä. Esim. Tolstoi kuvittele tietävänsä jotain naisisten elämästä kirjoittaessaan Anna Kareninan. Ei noita setäkirjailijoita voi digata kuin ironisesti.
No tämän henkilön kanssa ei kyllä kiinnostaisi keskustella toista lausetta kirjallisuudesta, elämästä tai yhtään mistään. Vaikuttaa hyvin rajoittuneelta tyypiltä.
Nuorena taisin lukea kaikki venäläiset klassikot, mielestäni helpoimmasta päästä on tietenkin Gogolin Kuolleet sielut, Dostojevskistä pidin.
Täytyy noissa naiskuvauksissa ottaa huomioon aika ja kulttuuriympäristö, 100 vuotta sitten meidänkin naiskuva oli ihan toinen kuin nyt.
Pitäisi varmaan uudestaan lukea sekä suomalaisia että venäläisiä klassikoita, monesti ovat alussa raskaan oloisia, mutta kyllä esimerkiksi hyvä satiiri vie mennessään.
Olen jo niin vanha ja dementoitunut, että kysynpä tässä mistä kirjasta on kuvaus: "hän näytti pikkupojalta, joka oli huvikseen pukeutunut vanhaksi ukoksi"?
Ap on tosi älykäs, sivistynyt, viisas ja hieno ihminen. Hän on paljon parempi ihminen kuin me. Palvokaamme maata hänen jalkojensa alla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoinen aloitus. Jos jollakulla on joku kirja hyllyssään, oletan tietysti että hän pitää ko. kirjasta. Se, että katsot tarpeelliseksi tehdä aloituksen aiheesta nettiin kertoo kuitenkin siitä että mielestäsi on jotenkin spesiaalia kun on ihan venäläisiä klassikoita hyllyssä. Liikkistä. Kertoo aika paljon ihmisestä jos sen mielestä on jotenkin mainitsemisen arvoista että on lukenut venäläisiä klassikoita. Pidät varmaan Dickensin lukemistakin jonain saavutuksena.
Olet väärässä. Minua kiinnostavat minkälaisen kuvan yksi kodin visuaalinenkin elementti eli kirjahylly antaa vieraille ihmisille. Täällä on vaikka kuinka paljon ”Mitä ajattelet...”-aloituksia. Ainahan kylään tulevat vieraat katsastavat kirjahyllyn ensimmäisenä ainakin meillä.
Eli sinulle on kuin onkin ihan hirvittävän tärkeää mitä muut sinusta ajattelevat.
Minun kotini on sisustettu sen mukaan mistä minä tykkään. Mitä muut ajattelevat "visuaalisista elementeistä" on minulle aivan taivaallisen yhdentekevää.
Kotiini ei kyllä tulekaan ketään jolle tulisi yllätyksenä että luen yhtä sun toista.
-lainaamasi-
Itse hankin ne vain tinder-kuvien takia :D en voi naamalla/lihaksilla pärjätä, joten pitää laittaa tuollaisia hienovaraisia vihjeitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku hipsteri, jolle Dostojevski ja Tolstoi on sisustuselementtejä.
Silleen ironisesti, tiätsä.
Tiän mä. Nehän edustaa fallosentristä valkoisen miehen kirjallisuutta ja patriarkaattisen miesselittämisen perinnettä. Esim. Tolstoi kuvittele tietävänsä jotain naisisten elämästä kirjoittaessaan Anna Kareninan. Ei noita setäkirjailijoita voi digata kuin ironisesti.
Minusta Kittyn ja Levinin rakkaus on kirjoitettu hyvin uskottavasti, näin naisena. Sehän oli Anna Kareninan todellinen tarina. Ja minuun teki todellisen vaikutuksen se, miten hyvin Sonjan tunteet Dostojevski kuvasi Rikoksessa ja Rangaistuksessa. Ja ihminen on ihminen, ei vain mies ja nainen. Moni miesten välinen pohdinta Karamazovin veljeksissä on jättänyt minuun jäljen.
Se olikin realistinen kuvaus kun kilttimies Levin sai Kittyn vasta kun tämä oli särkenyt sydämensä jännämies-Vronskin kanssa. Näinhän se usein menee.
Yäk yäk ja yäk. Kukaan ei päädy naimisiin ensi-ihastuksen kanssa, kaikki miehet ja naiset saavat puolison, joka on ollut ensin ihastunut toiseen. Kitty oli ensin ihastunut Vronskiin, pettyi, mutta sitten oikeasti ja aidosti rakastui Leviniin, mikä ei todellakaan ole mikään palstoilla ruikuttava kilttimies, vaan oikeasti hyvä, kunniallinen ja älykäs mies, joka suurmaanomistajana oli myös oikeasti enemmän alfa kuin Vronski, joka oli vain nätti ja nuori.
Minulla on Rikos ja rangaistus kirjahyllyssä, mitta en ole lukenut sitä. Mitä siitä pitäisi ajatella..
Onk jollai viäl kirjahylly?