Mitä tehdä kun toinen haluaa luopua koirasta ja toinen ei

Riippuu kans vähän siitä minkälainen normaali elinikä teidän rotusilla koirilla on, että suositellaanko sitä lopetusta.

Kuulostaa kyllä siltä että ap vain yrittää viivytellä väistämätöntä itsekkäistä syistä, kun ei ole valmis luopumaan koirasta.

Ihan hirveän vaikea asia. Itselläkin on vanha koira, kaihia ja kuulon heikkenemää. Muuten on terve, veriarvot, keuhkot, sydänäänet kaikki tutkittu ja erinomaisessa kunnossa. Koira on selvästi muuttunut epäluuloisemmaksi vieraita kohtaan, johtuen siitä kun ei oikein näe hyvin eikä kuulokaan ihan pelaa, joten hänet on helppo yllättää. Mahdollisesti jotain alkavaa dementiaakin saattaa olla. Pääasiassa koira on kuitenkin iloinen ja leikkisä, nukkuu toki paljon enemmän ja sikeämmin kuin nuorempana, mutta niinhän ne vanhat koirat tekee. Sitä vaan miettii, että koska koiran elämä muuttuu liian raskaaksi, kun aina pitää yrittää olla valppaana vaikka väsyttää, ja silti ihmiset pääsevät yllättämään. Esimerkiksi meille tulee vieraita, koira on nukkumassa, ja tajuaa vasta tunnin tai parin kuluttua, että meillä on vieraita. Sitten ihan pöllähtäneenä juoksee olkkariin haukkumaan, eikä meinaa rauhoittua millään, ja saattaa arkailla ihan tuttuakin ihmistä pitkään. Normaalisti ei ole ollenkaan arka tai muuten hötkyile. Koska on se oikea aika, koska tuollainen käy koiralle liian raskaaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pööpö kirjoitti:

Veisin eläinlääkärille koiran ja pyytäisin rehellistä mielipidettä.

Eläinlääkäriltä sitä vasta saakin puolueettoman mielipiteen. Mitä enemmän asiaa voidaan pitkitää sitä enemmän lääkäriaseman kassaan kilahtaa sitä rahaa.

Jos sinun lemmikilläsi on noin ammattietiikaton eläinlääkäri, niin suosittelen vaihtamaan uuteen.

En ole tuo kenelle kommentoit, mutta pari kokemusta on minullakin lypsävistä eläunlääkäreistä.

Ystävien vanhoja koiria hoidettiin viimeisten elinkuukausien aikana yli tuhannella eurolla antaen lisäaikaa vaikka koira oli vanha kuin taivas molemmissa tapauksissa.

Heillä koirat oli lapsen asemassa ja itsekin totesivat ettei olisi pitänyt pitkittää koirien tuskia, mutta eivät silloin olleet ymmärtäneet.

Vierailija kirjoitti:

Niin, koiralla tosiaan on ollut terveysongelmia, pääasiassa nuorena/pentuna, eli aikaa sitten jo. Nyt on hyvävointinen lukuunottamatta oksentelua. Meille syntyy vauva keväällä, ja sisäsiisteys ongelma mietityttää sen verran, että en tietenkään halua, että vauva vahingossa pääsee esimerkiksi syömään koiran oksennusta tai kakkaa. Totta kai siivoan aina heti ja hyvin, mutta vahinkoja voi varmaan aina sattua.

Miestä ei tarvitse viedä piikille, koska hänellä on ihan järkipointti. En itsekään ole sitä mieltä, että koira elelee vielä viisi vuotta, mutta onko sen ajan oltava nyt heti? En tiedä. Milloin aika on? Kuolema ei ole pelottava asia, ei ihmiselle eikä koiralle, eikä maanpäällinen elämä ole muuta kuin tottumuksen vuoksi niin kiinni pideltävää.

Koira vaan on niin söpö, rakas ja kultainen. Ja voi ihan hyvin. Ei oksentelu niin vaarallista ole, kun sille on selvä syy (pääsee syömään jonkun murusen vääränlaista ruokaa jostakin). Ja koira on joka päivä pirteä ja iloinen, odottaa silmät kirkkaana, että saa denta stickejä aamuisin.

Varo vaan miestä jos hermostuu koiralle paskasta ja oksesta, mutta ei vauvan olevista ja tulevista sooseista?

Vierailija kirjoitti:

"Milloin aika on? Kuolema ei ole pelottava asia, ei ihmiselle eikä koiralle, eikä maanpäällinen elämä ole muuta kuin tottumuksen vuoksi niin kiinni pideltävää."

Kyllä kuolema on pelottava asia yleensä niin ihmiselle kuin eläimelle. Jos kuolema ei olisi pelottava eläimille, miksi ne sitten, jos eivät ole ihan heikkoja jo vanhuudne tai sairauden takia, yrittäisivät kaikin voiin välttää henkeään uhkaavan tai taistella tätä vastaan?

Ei koira pelkää kuolemaa koska se ei tiedä mitä kuolema on. Se vain toimii vaistojensa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, koiralla tosiaan on ollut terveysongelmia, pääasiassa nuorena/pentuna, eli aikaa sitten jo. Nyt on hyvävointinen lukuunottamatta oksentelua. Meille syntyy vauva keväällä, ja sisäsiisteys ongelma mietityttää sen verran, että en tietenkään halua, että vauva vahingossa pääsee esimerkiksi syömään koiran oksennusta tai kakkaa. Totta kai siivoan aina heti ja hyvin, mutta vahinkoja voi varmaan aina sattua.

Miestä ei tarvitse viedä piikille, koska hänellä on ihan järkipointti. En itsekään ole sitä mieltä, että koira elelee vielä viisi vuotta, mutta onko sen ajan oltava nyt heti? En tiedä. Milloin aika on? Kuolema ei ole pelottava asia, ei ihmiselle eikä koiralle, eikä maanpäällinen elämä ole muuta kuin tottumuksen vuoksi niin kiinni pideltävää.

Koira vaan on niin söpö, rakas ja kultainen. Ja voi ihan hyvin. Ei oksentelu niin vaarallista ole, kun sille on selvä syy (pääsee syömään jonkun murusen vääränlaista ruokaa jostakin). Ja koira on joka päivä pirteä ja iloinen, odottaa silmät kirkkaana, että saa denta stickejä aamuisin.

Varo vaan miestä jos hermostuu koiralle paskasta ja oksesta, mutta ei vauvan olevista ja tulevista sooseista?

:D no vauvan nyt "kuuluukin" paskoa ja oksentaa, ja sairastuminen on myös eri juttu, kuin vanhan koiran elintoimintojen pettäminen hitaasti mutta varmasti kiihtyvällä tahdilla

Mulle eläinlääkäri sanoi (nuorten) kissojen osalta aikoinaan, että kissalle useampikin oksennuskerta muistaakseni viikossa on ihan normaalia. Eläimet sulattavat ravintoa eri tavalla kuin ihmiset eivätkä välttämättä tunne itseään sairaiksi vaikka joskus oksentavat. Omat kissani oksentavat siis kissoiksi erittäin harvoin, joitakin kertoja vuodessa. Siksi kysyinkin heti, kun muutama oksennus tuli tiheämmin. Koirakin saattaa oksentaa epäsopivan ruoan ja olla sen jälkeen taas kunnossa.

Tuo miehen siivoamiskommentti on älytön, taitaa olla koiranvihaaja.

Sitten vasta kun koiralla on oikeasti kipuja. Ei koira ole lelu josta luovutaan kun on hankalampaa, ellei kivut ole suuret ja haittaa elämää.

Viikottainen oksentaminen on koiralla normaalia vain jos se syö luita viikottain. Silloin ne saattaa puklata liian isona nielemiään palasia. Yleensä ne kyllä oppivat jollain aikataululla minkä kokoisia palasia kannattaa kokonaisena niellä.

Minä lopettaisin koirani siinä vaiheessa kun tarvitaan päivittäistä lääkitystä. Ei se ole enää elämisen arvoista elämää koiralle jos joutuu joka päivä tunkemaan tablettia kurkkuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, koiralla tosiaan on ollut terveysongelmia, pääasiassa nuorena/pentuna, eli aikaa sitten jo. Nyt on hyvävointinen lukuunottamatta oksentelua. Meille syntyy vauva keväällä, ja sisäsiisteys ongelma mietityttää sen verran, että en tietenkään halua, että vauva vahingossa pääsee esimerkiksi syömään koiran oksennusta tai kakkaa. Totta kai siivoan aina heti ja hyvin, mutta vahinkoja voi varmaan aina sattua.

Miestä ei tarvitse viedä piikille, koska hänellä on ihan järkipointti. En itsekään ole sitä mieltä, että koira elelee vielä viisi vuotta, mutta onko sen ajan oltava nyt heti? En tiedä. Milloin aika on? Kuolema ei ole pelottava asia, ei ihmiselle eikä koiralle, eikä maanpäällinen elämä ole muuta kuin tottumuksen vuoksi niin kiinni pideltävää.

Koira vaan on niin söpö, rakas ja kultainen. Ja voi ihan hyvin. Ei oksentelu niin vaarallista ole, kun sille on selvä syy (pääsee syömään jonkun murusen vääränlaista ruokaa jostakin). Ja koira on joka päivä pirteä ja iloinen, odottaa silmät kirkkaana, että saa denta stickejä aamuisin.

Varo vaan miestä jos hermostuu koiralle paskasta ja oksesta, mutta ei vauvan olevista ja tulevista sooseista?

:D no vauvan nyt "kuuluukin" paskoa ja oksentaa, ja sairastuminen on myös eri juttu, kuin vanhan koiran elintoimintojen pettäminen hitaasti mutta varmasti kiihtyvällä tahdilla

Niin ihmisvanhuksetkin paskovat housuunsa, oletko idiootti?

Sinä rakastat koiraa, miehes ei.

Siinä on se ero.

Ja ero kannattaa ehkä ottaakin.

Sä näet kyllä koiran silmistä kun on aika tehdä sille viimeinen palvelus.

Sivuhuomio: Dentasticksit sisältävät mm. viljaa, eivät ole allergisen ja herkkämahaisen koiran ruokaa.

Siis minkä inhottavan kommentin mies on tehnyt? En nyt oikein ymmärrä tätä joidenkin ihmisten miehen lynkkausta. Miksi miehen pitäisi rakastaa koiraa? Kyllä hän siitä pitää, ja on aina hoitanut hyvin ja koira on tosiaan mm. nukkunut vuosia sängyssämme jne. Kyllä minä ymmärrän sen, että keskellä työviikkoa ei ole mukavaa herätä keskellä yötä siihen, että sänky on koiran oksennuksessa, ja täytyy nousta ja vaihtaa lakanat ja siivota lattia. Mies ei enää edes herää siihen, jos koira oksentaa lattialle yöllä. Itse herään, ja siivoan heti. Itseänikin hermostuttaisi, jos joku miehen kaveri vaikka soittelisi hänelle keskellä yötä ja heräisin puhelimen pirinään ja tämä tapahtuisi joka viikko. Vaikka ymmärtäisinkin, että kaverilla on raskas elämäntilanne ja tarvitsee tukea. Oli nyt ehkä vähän huono vertaus, mutta kuitenkin... No, yhteisestä päätöksestä, koira ei enää saa tulla sänkyyn. Ei siinä ole mitään "kieltämistä" sinänsä, kun koira ei omatoimisesti sänkyyn edes pääse, vaan pitää nostaa. Ja viihtyy hyvin pedissäänkin nukkumassa.

Koira on 10v chihu. Yleensä nämä elävät pidempään, mutta tämä on ollut alusta asti vähän heikompi yksilö terveydeltään, joten elinajanodote ei ole sama kuin perusterveellä.

Niin siis koira ei ole ennen oksentanut sänkyyn, vaan on aina ehtinyt hypätä pois sängystä ja kävellä ulko-ovelle päin. Joskus ehdin jopa avaamaan oven ja se oksentaa pihalle. Nyt tuli viikko sitten eka kertaa sänkyyn ne puklut.

Ja denta stickejä se on syönyt aina, ja jostain syystä ne eivät aiheuta reaktiota. Kaiken muun merkkiset vastaavat kyllä aiheuttavat. Tiedän tämän, koska denta stickien antaminen tai antamatta jättäminen eivät vaikuta oksenteluun. Muut asiat vaikuttavat, esim. ulkona syöty ruohonkorsi, jäniksen kakka, kotona lattialle pudonnut pala melkein mitä vain kotiruokaa jne. Ja tämmöisiä kyllä pääsee tapahtumaan, vaikka koira on ollut aina herkkävatsainen, ja osaamme siitä kyllä huolehtia, on se nyt mennyt niin herkäksi, että normaalia elämää elämällä on mahdotonta välttää sattumia.

Vierailija kirjoitti:

Siis minkä inhottavan kommentin mies on tehnyt? En nyt oikein ymmärrä tätä joidenkin ihmisten miehen lynkkausta. Miksi miehen pitäisi rakastaa koiraa? Kyllä hän siitä pitää, ja on aina hoitanut hyvin ja koira on tosiaan mm. nukkunut vuosia sängyssämme jne. Kyllä minä ymmärrän sen, että keskellä työviikkoa ei ole mukavaa herätä keskellä yötä siihen, että sänky on koiran oksennuksessa, ja täytyy nousta ja vaihtaa lakanat ja siivota lattia. Mies ei enää edes herää siihen, jos koira oksentaa lattialle yöllä. Itse herään, ja siivoan heti. Itseänikin hermostuttaisi, jos joku miehen kaveri vaikka soittelisi hänelle keskellä yötä ja heräisin puhelimen pirinään ja tämä tapahtuisi joka viikko. Vaikka ymmärtäisinkin, että kaverilla on raskas elämäntilanne ja tarvitsee tukea. Oli nyt ehkä vähän huono vertaus, mutta kuitenkin... No, yhteisestä päätöksestä, koira ei enää saa tulla sänkyyn. Ei siinä ole mitään "kieltämistä" sinänsä, kun koira ei omatoimisesti sänkyyn edes pääse, vaan pitää nostaa. Ja viihtyy hyvin pedissäänkin nukkumassa.

Koira on 10v chihu. Yleensä nämä elävät pidempään, mutta tämä on ollut alusta asti vähän heikompi yksilö terveydeltään, joten elinajanodote ei ole sama kuin perusterveellä.

Eihän nämä esimerkit liittyneet mitenkään toisiinsa, kun mies nimenomaan ei herää oksentamiseen. Oliskohan aika käydä lääkärissä ja aloittaa vatsansuojalääkkeet koiralle?