Sinä yksilapsinen, mikä sinua väsyttää eniten lapsiperhearjessasi? Sillä kyllä meitä yksilapsisiakin välillä väsyttää vaikka onkin VAIN yksi lapsi
Ne jotka ovat sitä mieltä, että yksilapsisten on turha valittaa väsymystään voivat samantien häipyä johonkin muuhun ketjuun pätemään.
Tää ketju on meidän yksilapsisten vertaistukiketjuksi tarkoitettu.
Mä voin aloittaa.
Meillä on yksi ihana kolmasluokkalainen ja mua ehkä eniten väsyttää tällä hetkellä se, että lapsella on niin valtava määrä energiaa, että hänelle pitäisi olla kokoajan keksimässä jotain tekemistä.
Aika usein meillä kuuluu lause: ”Mulla on tylsää, mitä tehtäisiin.” Eli kokoajan pitäs olla keksimässä jotain tekemistä. Mutta aika usein ollaan sanottu, että kyllä sun pitää nyt ihan itse keksiä jotain tekemistä. Ja hetken päästä lapsi onkin sitten jo ihan omissa touhuissaan.
Mutta silti vaikka välillä väsyttää tää, että pitää keksiä tekemistä lapselle ja olla leikkikaverina hänelle niin siitä huolimatta meille ei toista lasta tule.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on neljä ja uskallan vahvasti väittää että valitat turhasta.
Yhdelle ehtii antaa jakamattoman huomion, rahaa menee vähemmän, ei ole sitä riehumista ja nahistelua, aikaa on ihan eri tavalla. Sotkuakin tulee vähemmän.
Keksi joku oikea valituksen aihe.Miksi halusit neljä lasta?
Todella hyvä kysymys. En voi ymmärtää tuollaista. Etenkin se taaperovaihe, kun kaksi on vaunuissa ja kaksi kävelee vieressä, sehän on sulaa järjettömyyttä. Joillain on siinä vielä koirakin. Miten joku voi elää niin?
Yksi on ainoa oikea luku, mutta sekin vaivaa siinä mielessä, että se yksi lapsi on. Aivan samalla tavalla yhtä pitää hoitaa kuin montaakin.
Entäs ne, jotka väittävät, että yksi lapsi on melkein kuin nolla lasta? Se on todella törkeää. Lapsettomat ovat fiksuja ja onnekkaita, eikä heitä voi verrata yksilapsisiin perheellisiin. Yksilapsiset ovat siinä perheellisyyden taakassa, eivätkä pääse minnekään, koska heillä on lapsi. Sitä ei voi verrata samassa maailmankaikkeudessa lapsettomuuteen.
Jotenkin kuvittelin, että jatkuva kiire töihin ja töistä kotiin helpottaisi lapsen kasvaessa. Nope. Edelleen on aamulla kiire töihin ja iltapäivällä kiire kotiin ruoanlaittoon ja vähän seuraa pitämään. Nelosluokkalaisellakin voi olla pitkä iltapäivä jos koulu loppuu yhdeltä eikä just ole ketään kaveria.
Meillä on 9v ADHD neiti jolle tulossa murrosikä. Jatkuva valitus, kiukuttelu, ylidramatisointi , nirsoilu ruuan kanssa, hilluminen kuin kännissä puoleen yöhön pitkin asuntoa. ..
Aikana, ei sikana...