Olisiko sulla pokkaa laittaa viestiä henkilölle, jota et ole nähnyt 20 vuoteen?
Et ole nähnyt etkä millään tavalla ollut yhteyksissä. Kehtaisitko laittaa yhtäkkiä viestiä ja kysyä mitä kuuluu?
Mulla on niin jäätävä ikävä 20 vuoden takaista rakkauttani, että mietin jo vakavissani, että kehtaisinko kysyä mitä kuuluu. Tämä asia tekee mut jo hulluksi! 10v sitten tämä henkilö yritti ottaa minuun yhteyttä, mutta en voinut vastata siihen, koska kaikki tunteet nousi heti pintaan ja... No, en vain uskaltanut ja se harmittaa nyt.
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Sinä et vastannut hänen viestiinsä silloin. Mitähän on tällä kertaa luvassa, jos sinä otat häneen yhteyttä..... minä en vastaisi ainakaan valitettavasti. Mietin että miksi vaivautuisin kun sinäkään et vaivautunut. Jos yrität selittää miksi et vastannut, niin voisin ehkä harkita vastaavani.
10 vuotta on kuitenkin aika pitkä aika. En minä ainakaan jaksaisi olla enää loukkaantunut siitä, että joku joskus jätti vastaamatta viestiini.
Itse laitoin viime vuoden puolella viestiä ensirakkaudelleni, jota en ole nähnyt kymmeneen vuoteen. Erosimme hyvässä sovussa ja oli ihan mieletöntä päästä taas muistelemaan menneitä aikoja.
Rohkeasti vaan. Parempi saada pakit kuin loppuikä miettiä, että mitäpä jos...
Vierailija kirjoitti:
Mahtaakohan sinun olemassaoloasi edes muistaa.......
Niin...
Voi miksi ei vain mene pois mielestä! En minä voi sitä viestiä laittaa! Ei mulla ole pokkaa :(
Ap.
Otin yhteyttä, mutta vähän toisenlaisissa merkeissä. Lähetin surunvalittelut tekstarina ja hän vastasi. Sen jälkeen ei olla enää viestitelty. Tuli kuitenkin hyvä mieli kun sain vastauksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtaakohan sinun olemassaoloasi edes muistaa.......
Niin...
Voi miksi ei vain mene pois mielestä! En minä voi sitä viestiä laittaa! Ei mulla ole pokkaa :(
Ap.
Kyllä voit! Jos hän sinua muisteli 10 vuotta viime kerran jälkeen, niin aivan taatusti hän sinut vieläkin muistaa. Tsemppiä!
Laita nyt jo se viesti, odottelen täällä!!!
Enpä itse toivoisi tuollaista. Varsinkin jos olet itse aikoinasi mokannut.
Vierailija kirjoitti:
Enpä itse toivoisi tuollaista. Varsinkin jos olet itse aikoinasi mokannut.
No onpas dramaattista ja pitkävihaista sakkia. Minä en edes muista, ketkä minun viesteihini ovat mahdollisesti jättäneet vastaamatta.
Mä tein sen.
Olimme eronneet suuren rakkauteni kanssa ikävissä merkeissä ja asia oli jäänyt vaivaamaan, mikä oli mennyt pieleen - en ymmärtänyt. Lisäksi halusin kertoa hänelle että olen selvinnyt hyvin ilman häntäkin.
Kun hän täytti pyöreitä vuosia lähetin sähköpostia. Meni ehkä 2 minuuttia ja tuli pitkä ihana vastaus! 16 vuotta hänkin oli miettinyt ja surrut kaikkea tapahtunutta!
Kirjoittelimme sitten lähes päivittäin ja lopulta parin kuukauden kuluttua tapasimme. Sitä iltaa en unohda ikinä. Juttelimme, itkimme, nauroimme, kerroimme miten elämä oli mennyt erottuamme, puhuimme lapsista, istuimme vain hiljaa käsi kädessä toisiamme tuijottaen. Hän näytti vanhaa valokuvaa minusta, oli kuljettanut sitä aina mukanaan!
Meillä molemmilla on perheet mutta olemme silti äärimmäisen tärkeät toisillemme, se ei ole muuttunut kuluneiden 31 vuoden aikana. Vasta kesällä hän sanoi minulle: mä vaan jaksan ihmetellä kuinka olet edelleenkin se sama tyttö yli 30 vuoden takaa! Emme näe toistemme ryppyjä eikä harmaita hiuksia vaan sen saman nuoren miehen ja naisen jotka kerran rakastivat toisiaan suunnattomasti.
Olisihan tarina voinut mennä toisinkin - jos en olisi saanut häneltä mitään viestiä olisin päästänyt hänet lopullisesti pois muistoistani ja ehkä unohtanut jonain päivänä.
Jos laitan, niin saanko syyttää sitten teitä, jos siitä jotain negaa tuleekin? :)
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä itse toivoisi tuollaista. Varsinkin jos olet itse aikoinasi mokannut.
No onpas dramaattista ja pitkävihaista sakkia. Minä en edes muista, ketkä minun viesteihini ovat mahdollisesti jättäneet vastaamatta.
En tarkoittanutkaan viestiin vastaamista, vaan ylipäätään 20 v sitten ollutta poikaystävääni. Minulla nykyisin aviomies, joka voisi hieman ihmetellä asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos laitan, niin saanko syyttää sitten teitä, jos siitä jotain negaa tuleekin? :)
Ap.
Minä voin ottaa syyt niskoilleni ;) Nyt sitä viestiä menemään!
Ootteko molemmat vapaita? Ajatteletko lämmitellä suhteen uusiksi?
Mutta eikö se nyt helpota jos otat yhteyttä, se on niin helppoa nykyään.
Ehkei kannata ihan hirveästi haaveilla, hänen elämänsä on voinut jo kuitenkin mennä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Mä tein sen.
Olimme eronneet suuren rakkauteni kanssa ikävissä merkeissä ja asia oli jäänyt vaivaamaan, mikä oli mennyt pieleen - en ymmärtänyt. Lisäksi halusin kertoa hänelle että olen selvinnyt hyvin ilman häntäkin.
Kun hän täytti pyöreitä vuosia lähetin sähköpostia. Meni ehkä 2 minuuttia ja tuli pitkä ihana vastaus! 16 vuotta hänkin oli miettinyt ja surrut kaikkea tapahtunutta!
Kirjoittelimme sitten lähes päivittäin ja lopulta parin kuukauden kuluttua tapasimme. Sitä iltaa en unohda ikinä. Juttelimme, itkimme, nauroimme, kerroimme miten elämä oli mennyt erottuamme, puhuimme lapsista, istuimme vain hiljaa käsi kädessä toisiamme tuijottaen. Hän näytti vanhaa valokuvaa minusta, oli kuljettanut sitä aina mukanaan!
Meillä molemmilla on perheet mutta olemme silti äärimmäisen tärkeät toisillemme, se ei ole muuttunut kuluneiden 31 vuoden aikana. Vasta kesällä hän sanoi minulle: mä vaan jaksan ihmetellä kuinka olet edelleenkin se sama tyttö yli 30 vuoden takaa! Emme näe toistemme ryppyjä eikä harmaita hiuksia vaan sen saman nuoren miehen ja naisen jotka kerran rakastivat toisiaan suunnattomasti.
Olisihan tarina voinut mennä toisinkin - jos en olisi saanut häneltä mitään viestiä olisin päästänyt hänet lopullisesti pois muistoistani ja ehkä unohtanut jonain päivänä.
Ihana... voi kunpa uskaltaisin minäkin...
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Jos laitan, niin saanko syyttää sitten teitä, jos siitä jotain negaa tuleekin? :)
Ap.
Jep. Voit haukkua pataluhaksi.. Laitoin kuitenkin puhelimeni pöydälle valmiiksi jos se kilahtaisi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä itse toivoisi tuollaista. Varsinkin jos olet itse aikoinasi mokannut.
No onpas dramaattista ja pitkävihaista sakkia. Minä en edes muista, ketkä minun viesteihini ovat mahdollisesti jättäneet vastaamatta.
En tarkoittanutkaan viestiin vastaamista, vaan ylipäätään 20 v sitten ollutta poikaystävääni. Minulla nykyisin aviomies, joka voisi hieman ihmetellä asiaa.
Puhuit kyllä mokaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Jos laitan, niin saanko syyttää sitten teitä, jos siitä jotain negaa tuleekin? :)
Ap.
Jos hän laittaa ensin negaviestiä, niin voi kokeilla sellaista esim että itse menet enemmän vastaan ja kerro miten sinua on jäänyt painamaan mieltä asia ja että haluaisit selvittää todella sen asian, ja että olisiko millään mahdollista.
Ei kiinnostaisi (pokkaa kylllä varmaan löytyisi). Mutta sain tällaisen viestin muutama kuukausi sitten, mutta en rakkausasioissa. Postikortin lapsuuden ystävältä. Kertoi lyhyesti elämästään, kysyi mitä minulle kuuluu, ja pyysi ottamaan yhteyttä, jos minua kiinnostaa tutustua uudelleen. Asuu ihan toisella puolella (pitkittäissuunnassa) Suomea. Naurahdin ja heitin postikortin roskiin. En muistanut enää koko asiaa ennen kuin nyt.
En nyt sano, että tällainen reaktio on odotettavissa. Mutta on se mahdollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä itse toivoisi tuollaista. Varsinkin jos olet itse aikoinasi mokannut.
No onpas dramaattista ja pitkävihaista sakkia. Minä en edes muista, ketkä minun viesteihini ovat mahdollisesti jättäneet vastaamatta.
En tarkoittanutkaan viestiin vastaamista, vaan ylipäätään 20 v sitten ollutta poikaystävääni. Minulla nykyisin aviomies, joka voisi hieman ihmetellä asiaa.
Puhuit kyllä mokaamisesta.
No jaa, kyllä se jätkä mokasikin.
Mitä yksi viesti auttaisi?