Sinä joka olet kokenut taloudellisen ahdingon

Ex-mieheni osasi hävittää rahat ja velkaa tehdä, sekä itselleen, että minulle. Ex pihalle ja lisää töitä, sillä selvittiin.

Ero ajoi ahdinkoon. Itsekään en ole varma miten selvisin. Sinnikkyydellä ja periksiantamattomuudella. Tukiverkosto on tärkeä kaikissa vaikeuksissa, läheiset ystävät ❤

Aika velkaneuvojalle, jos sellainen virkamies vielä on. Ainakin jokin aika sitten joka kunnassa piti olla talousneuvontaa saatavana.

Lapsen sairastuttua määräaikaisuutta ei jatkettu enkä ollut työttömyysturvan piirissä, koska oikeasti en pystynyt käymään töissä lapsen hoidon takia. Säästöt oli jo käytetty, mutta asuntolainaa oli jäljellä. Omaishoitajuuteen lapsi ei ollut tarpeeksi sairas, vain niin sairas, että töissä ei oikeasti pystynyt käymään. Toisaalta tiesin, että omaishoitajat ei paljon rahaa saa nekään, mutta oishan sekin kuitenkin jotain ollut ja siksi hyvinkin ollut tarpeeseen.

Selvisin kun oli pakko.  Kulut minimiin. MITÄÄN vaatteita tai tavaroita ei ostettu, paitsi lapselle pakolliset talvikuomat yms. Ruoaksi halvinta kaalia ja porkkanaa, viiknloppuherkkuna pakasteseitiä. Tekemiset ja viihde vain ilmaisia. Onneksi on hyvä koulutus, ja sain ennen pitkää sillä hankittua sellaisen työn, jota pystyi tekemään öisin, viikonloppuisin ja osapäiväisenä. Jatkoin pihistelyä, kunnes sain asuntolainan maksettua..

Nuorena olin aivan kusessa koko ajan raha-asioiden kanssa. Tein töitä kun hullu, eikä rahat meinannut riittää elämiseen millään.. käteen ei jäänyt koskaan muutamaa satasta markkaa enempää pakollisten menojen jälkeen.. vuokrat ja eläminen täällä ruuhka-suomessa oli jo tuolloin korkeat. Kyllä se masensi kun koko ajan sai stressata ja miettiä.. en tajunnut että olis voinut jotain tukeakin hakea.. laiska en todellakaan missään vaiheessa ollut, enkä ole tänä päivänäkään..

Tilanne lähti kohenemaan kun löysin miehen jonka kanssa ostettiin vataan puolelta rivarinpätkä. Molemmat hoiti omat kulunsa.. ja yhdessä asuesaa ei asumunen ole niin kallista kuin yksinasyäuminen. No, erottiin ja molemmat otti omansa.. ja siitä jäi silti mukava oesämuna jäljelle.. nykyisen miehen kanssa ostettiin sitten tämä omakotitalo, johon pesämunan sijoitin 13 vuotta sitten.. asuminen kystantaa meille n. 800e/kk. Ja molempien palkat ovat nousseet paljon tuosta päivästä reilusti..

Eli omalla kohdalla tilannetta paransi ajan mittaan oman asunnon osto kumppanin kanssa. Aina olen omat menoni maksanut.. yksinasuminen on kallusta! Kyllä tuntuu hurjalta kuulla miten kollegat maksavat pienistä asunnoistaan jopa oli 1000e/kk vuokraa. Älyttömiä noi vuokrat!!

Ja en kirjoittanut tätä pottuilleksani kellekkään!! Musta se on nin väärin että nykyään lainansaanti on ensiasunnon ostajalle vaikeaa, ja näillä ruuhkasuomen asumiskuluilla jonkun 20% säästäminen asunnonmyyntihinnasta on suorastaan mahdotonta. Vaikka puolet talosta omistankin, niin asuntojen hinnat ja vuokrat on suorastaan sikamaiset.

Tein kuukausibudjetin ja pidin siitä  hampaat irvessä kiinni. Metsästin alennusruokaa ja tein mahdollisimman paljon itse. Karsin kaiken ylimääräisen veks.

Jos olet joutumassa velkaloukkuun, koita helpottaa ahdinkoasi lumipallomenetelmällä.

Kiitos vastauksista <3 Kai se on tiukkis budjetti kyhättävä ja jättää herkuttelupäivät tuonemmaksi. Toki tässä pahemminkin vois tilanne olla, ja teen kaikkeni etten menetä luottotietojani. Kohta vaan alkaa opintolainankin lyhennys, voe perkele. 

AP